Voiko alkolistille tehdä sääntöjä?

Jos alkoholistimieheni on hyväntahtoinen, juo joka viikonloppu yksin kotona ja jatkaa vielä sunnuntainakin, niin miten voin asiaan puuttua? Lapset, jotka eivät ole mieheni, katsovat äidin yksinäistä viikonloppuoloa varmasti mietteissään. Mieheni ei halua seksiä, ei käy kuitenkaan ulkona baareissa, mutta on vain äärettömän kiinni viinissä, niin että perheen yhteinen toiminta on mahdotonta ja minä naisena kärsin siitä, että mies on täysin ulottumattomissani viinin ja television parissa. Kaiken yhdessä tekemisen täytyy liittyä alkoholi, muuten asia ei miestäni kiinnosta. Voiko asettaa rajoja juomiselle, kannattaako???

Sanoisin, että sääntöjä luomalla saat vain itsellesi pahan mielen, jos kyseessä on alkoholista riippuvainen alkoholisti. Yrittää toki voi, minäkin teen sitä. Viimeksi viikko sitten totesin, että olen kyllästynyt juomiseesi ja lapsetkin sitä ihmettelevät. Sanoilla on aina hetkellinen vaikutus, nyt viikon ajan alkoholin kulutus on ollut noin puolet entisestä (arkena vain 3-4 olutta, viikonloppuna noin tuplat), mutta kokemuksesta tiedän, että kohta mennään taas alaspäin ja taas syvemmälle kuin ennen. Mutta näinä hetkinä saan taas hetkellisesti takaisin sen ihanan mieheni, joka viettää aikaa kanssamme. Huomaa jopa roikkuvan kattolistan ja miettii hankkivansa nauloja korjatakseen sen :laughing: (mies, joka oli joskus niin taitava ja ahkera käsistään, että naapurit vihersivät kateudesta).

omasta kokemuksesta ja suurella katkeruudella voisin vastata että voi tehdä sääntöjä ---- ja sitten ei tarvi ihmetellä kun kaveri hakee toisen naisen, joka on vielä niin sokea rakkaudesta että ei aseta sääntöjä vaan kaikki käy

Omasta kokemuksesta sanon, että asetit sinä sääntöjä tai et niin se ei auta, kun sen alkoholistin pitäisi se tehä ite :cry: . Mun nykyisellä exällä sen ensimmäinen vaimo teki rajoja ja uhkasi monella tapaa seurauksella että joutu kahen murtuman ja aivotärähdyksen takia sairaalahoitoon. :imp: . Minä sitten en asettanut ollenkaan rajoja yllä kuvatun takia,niin se pirulainen lopulta tuli niin viinahulluksi että pahoinpiteli mun 4 vuotiaan lapseni…

Että tämmöstä :unamused:

Tulkinnan varainen kysymys. Omat rajasi voit asettaa ja ne sinun PITÄÄ asettaa, mutta muita kuin itseäsi et voi muutta.
Rajat siis pitää asettaa niin, että kykenee itse niitä noudattamaan.
Minun alkoholistini ei ollut juodessaan sisäsiisti ja tajusi sen selvinpäin itsekkin. Sopimuksemme siis oli, että sisällä ei saa juoda ja minun rajani, että jos tuee känissä sisälle, minä soitan poliisin. Käytännössä se olikin paljon vaikeampaa…usko siihen, että nyt se juo vaan nuo pari saunakaljaa ja ei enempää oli eka vastustajani, eli en pitänyt sovituista rajoista itse kiini ja havahduin kerta toiosensa jälkeen tilanteeseen, jossa mies makaa sammuneena kusilätäkössä lattialla tai on jotenkin saanut aikaseksi lasinsiruja ja verta kaikkialle. Ja kun sitten soitin ne poliisit, poliisi sanoi että se asuu melä, vika on minun, kun en lähde pois, kotonaan saa riehuya, kusta alleen ja olla kännissä kuin käki.
Toisinsanoen, homma olisi toiminut paljon paremmin, jos olisin alusta saakka itse osannut pitää tuosta rajasta kiinni; sisällä ei juoda yhtään ja sillä hyvä. Nyt oltiin jatkuvasti siinä tilaneessa, että ensin uskoteltiin, että on kivaa yhdessä ja kohta oltiin keskellä kaaosta ja kun alkoholistin kanssa on oltava johdonmukaiempi kun uhmaikäisen lapsen, jos kerran asia, joka on sovittu, voidaan tehdä toisin, se voidaan tehdä sitten toistekkin, niin kusessapa sitä oltiin!
No, lopulta opin, että minä en osaa pitä siitä rajasta kinni, ja siirryin sile linjalle, että en ole itse kotona kun mies juo, se toimi paljon paremmin, vaikka täytyy sanoa, etä ihmeen hidasoppinen senkin kanssa olin! lopultakin tapasin läteä aina vasta kun alkoholisti jo joi, vaikka piti jo tietää, että perjantaina ja lauantaina se juo!

Lopputulos oli kuitenkin se, että mies sai valita; joko minä psykiatriselle osastolle lepäämään tai hän päihdehoitoon ja hän valitsi päihdehoidon itselleen. Tai no, mä en edes siinä vaiheessa enää nähny muuta vaihtoehtoa kun lähteä itse psykiatriselle osastolle lepäämään, mies epätoivoissaan keksi lähteä hoitoon kun olin soittamassa ambulanssia itselleni.
Ainoa tapa sada asiaan yhtään minäänlainen ratkaisu, on asettaa rahjat sille, mitä on valmis sietämään ja elää itse sen mukaan, vaatia että minun rajoja kunnioitetaan ja toimia itse jotenkin, jos niin ei tapahtu, ei muuten ole tarvetta muutokselle mihinkään suuntaan!