Vipunen Kuntoutus, kokemuksia?

Elikkäs oli raittiutta melkein puoltoista vuotta, mut sit tuli keväällä retkahdus ja sitä vekoo on sitten mennyt kesä. Nyt en vaan pääse millään kiinni raittiudesta :frowning: AA:han on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa päästä uudestaan kiinni. Nyt olen lähdössä sitten Vipuseen kuntsarille. On vaan pakko päästä selvittään päätä ja saada elämä taas raiteilleen. Elikkä onko teillä millaisia kokemuksia? AA:ssa aion käydä jo siellä niin paljon kun mahdollista ja jatkaa Tottakai, kun pääsen kuntsarilta. Nyt vaan kun saan systemaattisen jakson alle.

Moikka Elämän pisara!

Mulla ei ole kokemuksia Vipusesta (enkä sivumennen sanoen edes tiedä mikä on kuntsari…kuntoutus.??) Mut siitä on kokemuksia, ettei tahdo saada kiinni uudestaan raittiudesta, eikä innostu uudestaan ajatuksesta että menisi AA:han (vaikka ehkä meneekin). Ehkä se johtuu siitä, kun eka kertaa innostui raittiudesta, muistaa sen, miltä se käsittämätön toivo ja kaikki se ihana elämä edessä tuntui. AA oli mulle mahtava kokemus alkuun. Sitä oli niin sen uuden, ihanan, ihmeellisen elämän pauloissa. Mutta sitten, kun kuitenkin sortui juomaan, ei enää jaksa uskoa niin kuin eka kerralla. Se on varmaan vähän niin kuin parisuhteen kanssa. Kun on pettynyt siinä ensimmäisessä suuressa rakkaudessa, jonka piti olla ikuinen, ei mitenkään enää sen jälkeen pysty luottamaan samalla tavalla (siis mulle ei ole edes käynyt näin, mutta voin samaistua niihin joille on käynyt). Tietenkin jatkossa voi suhtautua asioihin realistisemmin…ja voihan olla, että se realistisempi suhtautuminen kantaa parempaa hedelmää…mut tsemppiä sulle, älä luovuta!!

Kuntoutus antaa mahdollisuuden irrottua päihteestä. Hermoratojen uusiutuminen kestää kuukausia jos alkoholismi on ollut vahva. Kuntoutuksessa ollaan irti päihteestä ja uuden rutiinit saavat aikaa kasvaa. Se ei ole kotona usein helppoa ja siksi kuntoutus on monen pelastanut.
Mutta sekin täytyy itse olla tahtotilana että kuntoutuu. Väkisin voi kuntoutua vähän mutta jos ei ajattelukin muutu niin helposti palaa takaisin.
AA voi joillakin toimia ja jos toimii niin hyvä se on. Mutta jos se ei paranna vaan juominen alkaa uudestaan ja taas menee hallinnasta niin silloin se pitää ymmärtää ettei se ollut omalla kohdalla oikea lääke se AA.
Silloin kannattaa kyllä olla toista kertaa lyömättä päätä seinään. On aika tyhmää tehdä taas uudestaan samat temput ja ajatella että niistä samoista aineista tulisi toisella kerralla toisenlainen soppa. Ei se mene niin. Perunoista ja makkarasta tulee sama perunamakkarasoppa toisellakin kerralla.
Kannattaa vaihtaa se AA:n ajattelu johonkin muuhun joka voi omalla kohdalla toimia.
Jos haluaa erilaisen sopan kannattaa tehdä eri aineista eikä hulluna yrittää samasta makkarsta ja perunasta ja toivoa että niistä tällä kertaa tulisi makaronilaatikko. Ei tule!

Olin tuossa matalassa mestassa 2005 jussin jälkeen reilun viikon verran, ennen Kaivannon päihdepsykiatriseen menoa kuukaudeksi. Vipunen toimii katkona ja heillä on oma raitistusohjelmansa, jonne siirrytään nollien lyödessä tauluun. Tai ootellaan komennusta jonnekin muualle. Ihan okei paikka ja katko on levoton kuten asiaan kuuluu, mutta rakennus itsessään on melko uusi ja tilat on siistejä ja mukavia tai oli ainakin bentsoissa ja hotellipalvelut toimii ja ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Suurimman hyödyn saa, kun ei käy vain lepäilemässä, vaan imee tietoa ja keskittyy omaan ongelmaansa. Toisten kaa hengailu ja seurustelu on usein itsestä kiinni. Ja monenlaista hörhöä on aina liikkeellä.

Mulle mikään hoito ole tehnyt ahaa-elämyksiä, bentsovierotus on aina vienyt liikaa huomiota, eikä sellanen kuukausi alkoallergian hoidossa oikein riitä. Puoli vuotta ois aikanaan tehnyt hyvää ysärin katastrofileffan tunnelmissa ja oman elämän upotessa syvään viunan suohon… Tyyppejä on laidasta laitaan, osa kiertää työkseen näitä laitoksia ja osa on taviksii perheenäitei ja isei… nuoriso edustaa urhoollisesti omaa näkemystään. Kyllä kaikilla on mahdollisuus väistää uran jatkumoa päihdekentillä. Heikosti vaan uskon laitoksen ihmistä parantavan. Taukoa tulee harrasteeseen, itselle se oli hoitoaikoina jo enemmän ammatti, jossa omat pätevyysvaatimukset kentällä ja ikälisistä ei pääse nauttimaan, jos delaa kesken keikan tai tulee hulluksi rapulan raiskates ukon, kun viekkarit nakkaa aran ja pilaantuneen psyykeen läntiksi seinälle, josta se valuu kynnyslistaan odottamaan uusia alkonousuja…

En oo vaan yhtäkään onnistujaa ja vanhasta elämäntavasta poisoppinutta ja kierteistä ja tavoistaan irti päässyttä näissä paikoissa n. vajaan puolen vuoden kokemuksella 1998 - 2005 juuri koskaan ja missään tavannut. Arvioni onnistumisesta on siis nolla prossaa, tyvärr…ehkä niitä sittenkin on, en tiedä. Tienaisin ekan miljardini, jos osaisin raitistaa maailman kaikki juopot ja narkit. Katsoin juuri pankkitiliäni ja näin ei siis ole.
Kukaan ei ole siinä onnistunut…

Ei se silti estä itseä addiktioilleen jotain tekemästä… tietojeni mukaan tämä elämä on ainakin mun ainoa.