Terve,
Olen täällä uusi. Kaipaan vertaistukea ja vinkkejä siihen, kuinka voi ottaa sosiaalisissa tilanteissa kohtuudella. Koen että kokonaan ilman alkoholia ei voi olla, joutuu ainakin näin aika nuorena enemmän selittelemään jos ei mitään ota. Juominen liittyy itselläni juuri sosiaalisiin tilanteisiin.
Lähestyn kolmeakymmentä ja ongelmani juomisessa liittyvät siihen että en osaa lopettaa ajoissa. Nykyään ei tule kovin usein juotua, mutta kun juo niin sitten käy niin että filmi menee poikki. On tosi ahdistavaa kun ei muista mitä on tehnyt tai sanonut ja kenelle. Nyt viimeisimpänä oli firman juhlat. Filmi poikki. Aamulla heräsin sammuneena vessan lattialta…
Juomisesta on aina tullut hyvä fiilis, sosiaalinen rajoittuneisuus menee pois kun muuten on vähän arka introvertti. Olen kyllästynyt siihen että en koskaan opi. Miten voin vähentää käyttämistä? Tulee täysin idiootti olo omasta käytöksestä ja tekee mieli painua maan alle. Muuten elämä menee hyvin, korkeasti koulutettu maisteri vaativassa asiantuntijatyössä ja kaikki velvollisuudet olen aina hoitanut viimeisen päälle.
En voi kuin ihmetellä että sinänsä fiksusta ihmisestä kuoriutuu känniääliö. Ei voi laittaa nuoruuden/kokemattomuuden piikkiin enää. Vinkkejä?
hei hyvä tuntematon 1234…,
tästä ei moni varmaankaan tykkää kun sanon, että minusta tuo Sun kuvaamasi “känniääliön” touhu voisi sinänsä panna nimenomaisesti nuoruuden piikkiin. olet sentään vasta kolmikymppinen.
puhun tietysti vain omasta henkilökohtaisesta kokemuksestani.
elämä rauhoittuu kun ikää tulee. vaan jotta näin kävisi, on tietysti ensiarvoisen tärkeää havahtua tilanteeseen, minkä näköjään olet tehnytkin kun kerran tänne liityit.
kannattaa jatkaa ongelman työstämistä. se on vaativaa toki. ongelma on pidettävä mielessä. jokikinen päivä.
työstä asiaa lukemalla alkoholismia koskevaa kirjallisuutta. keskustele aiheesta eri ihmisten kanssa, jos se vaan on mahdollista. kirjoita tänne Plinkkiin ja lue toisten kirjoituksia. kertaa asioita. toista ja toista ongelmaa jankuttamiseen saakka.
mulle on toiminut se että teen itselleni pieniä tavoitteita.
toisille taas sopii se että panee hanat kiinni kertarysäyksellä.
kaikki on niin yksilöllistä. tutustu asiaasi, mikä olisi sulle sopivin.
lisäksi on taottava ymmärrykseen sellainen tosiasia, että jos kuukahtaa vessan lattialle, voi lyödä päänsä ja kuolla.
todella raadollista mutta totta. se on todellakin mahdollista. sellaista tapahtuu koko ajan.
kannattaan lähteä kiinnostuneena mukaan tutkiskelemaan alko-ongelmaa perinpohjin.
etsi lisää ja lisää tietoa ja kertaa ja kertaa asioita. ole juonessa mukana. se on sitä kuuluisaa asioiden käsittelemistä mistä ei loppujen lopuksi voi seurata muuta kuin parannusta elämäntapaasi. se ei tapahtu hetkessä. pitää olla sitkeä. erioten turhautumisensa suhteen tyyliin äh, mä en jaksa tätä enää. tylsää.
vaan ei. pitää vaan jatkaa.
vinkit siis tässä ainakin ensialkuun.
täällä on lukuisia upeita tyyppejä jotka toivottavasti antavat sulle lisää mietittävää.
ole aktiivinen!
lämmin tervetulotoivotus Sulle, tsemppiä!
Laittoi ajattelemaan että pitää oikeasti työstää asiaa. Oli tärkeää myös että toit esille että voi ihan kuolla. Tutulla sukulaisella meni henki kun löi päänsä humalassa. Nuorena varsinkin helposti ajattelee että kuolema “ei koske mua”.
Haasteena tilanteessani on että koen juomiseni itse ahdistavaksi. Tuntuu että en pysty pitää kontrollia. Muut eivät ehkä ajattele että mulla on oikeesti asian kanssa ongelmaa. Taustalla sukurasitteena isin ja äidin puolelta alkoholismia. On liikaa tullut myös sitä nähtyä että juodaan. Etenkin iskän juominen jätti traumat.
Ja sitten huomaa että itse vetää humalahakuisesti. Kai kun siitä tulee hyvä fiilis. Pohjalla juurisyynä varmasti heikko itsetunto. Myös se että elää usein tosi kurinalaista elämää, suoriutuu duunissa, koulussa ja muutenkin ihan viimesen päälle. Sit ku menee vapaalle niin “oon niin ahkera ollu että voi laittaa nollat tauluun”. Menee överiksi.
Tänään olin duunissa, hiivin häpeillen seiniä pitkin. Ainakaan vielä ei korviin kantautunut että olisin muiden silmissä ollut ihan kamala. En osaa myöskää sanoa onko muut muuttaneet suhtautumista muhun (eli oonko mokannu). En uskalla kattoo ketää päin.
Tämä firman bileissä mokailu ei ollenkaa omaa tyyliä. Oon tähän asti aina itelleni selväks että maltilla duuniporukassa. Nyt kävi sit näin. Hävettää ja itseinho on kamala. En tiiä mikä on et vaikee nykyää kontrolloida itteensä. Taustalla myös loppuunpalamista, masennusta, haitallista perfektionismia. Laitetaa siihen vielä jatkoks hiipivä päihteiden väärinkäyttäjä ni hyvin menee
Se piti siis sanoa että hävettää niin paljon. Että mun mielestä mulla on alkoholin käytön kanssa ongelma.
En uskalla sitä kellekään muulle kuin poikaystävälle sanoa (joka onneks käyttää maltilla ja vähän paheksuu humalahakuista juomista). Hän muistuttaa että eihän mun ongelma oo paha tai et en oo juoppo. En tietenkää ihan niin paha mutta sellaiseksi en halua päätyäkään. Siksi nyt on nostettava kissa pöydälle vielä kun itse olen sen verran järki päässä et voin tehdä asialle jotain.
En uskalla isille tai äitille sanoa ku huolestuu. Tai kavereille ku pelkään et tuomitaan. Käyn myös terapiassa mutta edes siellä en uskalla sanoa. Tämä tänne kirjoittaminen on siis oikeesti tärkeetä.
Tervetuloa Tuntematon12345678 porukkaan mukaan
Hyvä kun olet herännyt miettimään asiaa ja ymmärrät,että asialla on tehtävä jotain. Parempihan se on jo nuorena tajuta asian tila.
Minä olen viiskymppinen eli aika monta känniäon tullut otettua. Päällisin puolin kaikki ok, mutta vapaa-aikaa hallitsee juominen. Ihan semmonen tavallinen töissä käyvä keski-ikänen nainen. Joka kuitenkin jo nuorena on oppinut juomaan ja se on jäänyt tavaksi ja pitkään olen jo tiennyt olevani muutoksen tarpeessa ja viimein teen asialle jotain enkä vain mieti.
Sylvia tuossa kyllä mielestäni hyvin jo puhuikin Minä oon vähän arka neuvomaan, tsempata osaan kyllä. Mutta jokaiselle löytyy se oma tapa tässä asiassa. Kunhan vaan haluaa sen muutoksen niin sen saa. Mutta töitä pitää tehdä. Minua on tämä olinkki auttanut. En edes oikein tiedä lukeekko monikaan mun höpinöitä vaan sen ei väliä. Mulle on ollut helpotus suoltaa niitä ajatuksia pääkopasta pois tänne.
Se on tosiaan vaarallista juoda itsensä sammuksiin asti. Niin fyysissesti kuin psyykkisesti.
Mun isä on alkoholisti joka pisti pullon kiinni 25 vuotta sitten. Oli kuulemma juonut tarpeeksi. Mua aina kummastutti tuo sen sanonta. Naurattikin. Mutta alan ymmärtämään tuon sanonnan. Sitä vaan juo tarpeeksi ja saa tarpeeksi tilanteesta ja sitten stoppaa.
Onneksi tajuat jo nyt tilanteesi ja nyt teet asialle jotain!
Tsemppiä ja palataan asiaan!
Moikka tuntematon! Olen itsekin uusi täällä, vaikka on-off -luonteisesti olen palstaa seurannut jo kymmenisen vuotta. Tuli vaan sellainen huomio tuohon “nuoruuden piikkiin” mieleen, että ainakin itselläni koomakännäys vaihtui iän myötä tissutteluksi, eli sama sairaus mutta eri oireet. Hyvä, että olet havahtunut ongelmaan jo nyt, ehkä sinun ei tarvitse “kehittyä” sivistyneeksi tissuttelijaksi kuten allekirjoittaneen.
Kiitos paljon tsempeistä! Kyllä se näin on että nuorena se kannattaa tehdä jo asialle jotain ennen kuin paha ongelma ehtii kehittyä.
Suvussa on kaksi raitistunutta alkoholistia, minulle läheisiä.
Ehkä nyt vähän tutkiskelen ja mietiskelen mitä haluan. Oli todellinen pohjanoteeraus kyllä noi firman bileet. Sellainen ihminen en halua olla. Nyt vielä pystyy säilyttämään jonkun itsekunnioituksen jos osaan lopettaa koomailun.
Ehkä olen hetken juomatta kokonaan. Tänään ekaa kertaa olin personal trainerillä. Kuntoprojektiin sopii paremmin kuin hyvin ottaa vähän taukoa alkoholista.
Palailen kuukausien jälkeen palstalle. Taas kävi uutena vuotena niin että meni filmi poikki enkä muista mitä olen tehnyt tai sanonut.
Olin etukäteen päättänyt että en ota paljon. Se porukka jossa olin ei vaan hyväksynyt että en ota lisää vaan tyyliin kaatoi lasiin lisää tavaraa. Itsehän juomisesta on vastuussa mutta kohtuudessa pysymistä hankaloittaa sosiaalinen paine porukassa.
Lisäksi jo toistamiseen mokasin firman bileissä oltuani liian humalassa. Tarvitsin talutusapua.
Nyt vedän tammikuun tipattomana. Tällä hetkellä olen päättänyt että muille kuukausille tänä vuonna minulla on juomisen rajana tietty maksimimäärä per juomiskerta.
Onko lukuvinkkejä? Mitä kirjoja kannattaisi lukea jotta pääsisin kohtuuteen tämän juomisongelmani kanssa?
kuten allekirjoittaneen.