Olen palstalla uusi, nelikymppinen terveydenhoitoalalla työskentelevä nainen. Ja alkoholiriippuvainen…kyllä, suutarin lapsella ei ole kenkiä Tavalliseen malliin juominen on vuosien aikana lisääntynyt koko ajan ja samalla itsetunto kärsinyt ja morkkikset lisääntyneet. Asun pienellä paikkakunnalla, joten esim.aa-kerhoon hakeutuminen tuntuu mahdottomalta, juopoksi paljatuminen veisi uskottavuuden työssäni ja ehkäpä jopa työpaikan. Toistaikseksi uskon, että juomiseni ei ole yleisesti selvillä. Tosin moni saattaa epäillä miestäni alkoholistiksi, koska hän hoitaa aina ostoksemme.
Ongelmahan on juuri tämä, että myös mieheni juo reippaasti. Ei siis oikeastaan muuta tee kuin paljon työtä ja iltaisin sitten “palkitsee” itsensä. Olen monta kertaa päättänyt, että antaa hänen juoda, en ota itse mitään. Mutta mutta…itsekuri kun on täysi nolla. Aina neuvotaan, että älä ole toisten juovien seurassa tai älä mene sinne missä juodaan. Mikä neuvoksi kun juominen tapahtuu kotona enkä todellakaan halua lopettaa muuten hyvää avioliittoa etten olisi juovan miehen seurassa? Lukemattomia kertoja olen myös sanonut, että juominen aiheuttaa minulle ahdistusta ja sitten päätämme yhdessä pitää taukoa/lopettaa, mutta ennen pitkää taas retkahdetaan. Ihan selväksi on tullut ettei mieheni koe juomista ongelmaksi tai jos kokeekin ei halua siitä luopua.
Harrastan itse paljon, myös liikuntaa. Mikään näistä harrastuksista ei kuitenkaan ole noussut sen korvaajaksi, että ennen nukkumaan menoa otan muutaman lasin. Nyt olen päättänyt, että asiaan on tultava muutos, mutta tukea ja käytännön vinkkejä tarvitsen. Kiitos.