Pitkään viestejä ja tarinoita lukeneena päätin vihdoin itsekin avautua asiasta. Olen alkoholisti, 45 vuotias parisuhteessa elävä 3 lapsen äiti. Alkoholin kulutus on lähtenyt lapasesta täysin vuosien saatossa ja joka aamu päätän tämän päivän olevan ensimmäinen selvä päivä pitkiin aikoihin. Kunnes tulee ilta ja kello lähenee kahdeksaa ja paniikin omaisesti iskee tarve kipittää lähikauppaan hakemaan olutta. Tätä sitten lipitän illat kunnes lopulta sammun ja aamusta aikaisin ylös ja arki käyntiin. Samaa tekee myös mies. Ja kun yhdessä otetaan niin kinaa ja riitaahan siitä vaan syntyy.
Mutta nyt, tänään 23.9.2026 on oikeasti uusi, selvä päivä ja alkoholi saa jäädä pois elämästä. Kirjoittelu enemmänkin nyt itselleni päiväkirja tyylisesti, jotta pystyisin olemaan itselleni rehellinen ja pysymään raittiina. Tällä hetkellä halu on todellakin kova, tahdon normaalin arjen iloineen ja suruineen takaisin, tahdon terveyteni takaisin, raha asiat kuntoon ja ennen kaikkea jaksaa arjessa ja keskittyä lapsiin. Häpeä on suuri, kun mietinkin mitä lapsille on tullut tehtyä ja minkälaisen lapsuuden heille olen aiheuttanut. Syyllisyys on välillä aivan musertavaa, mutta täytyy siitä nyt vaan ammentaa tahdonvoimaa tähän lopettamisen taistoon.
Olen alkoholisti ja tänään on 1 selvä päivä moniin vuosiin!
. Kiva kun uskaltauduit kirjoittamaan. Mua se on ainakin auttanut tosi paljon.