Pitkään viestejä ja tarinoita lukeneena päätin vihdoin itsekin avautua asiasta. Olen alkoholisti, 45 vuotias parisuhteessa elävä 3 lapsen äiti. Alkoholin kulutus on lähtenyt lapasesta täysin vuosien saatossa ja joka aamu päätän tämän päivän olevan ensimmäinen selvä päivä pitkiin aikoihin. Kunnes tulee ilta ja kello lähenee kahdeksaa ja paniikin omaisesti iskee tarve kipittää lähikauppaan hakemaan olutta. Tätä sitten lipitän illat kunnes lopulta sammun ja aamusta aikaisin ylös ja arki käyntiin. Samaa tekee myös mies. Ja kun yhdessä otetaan niin kinaa ja riitaahan siitä vaan syntyy.
Mutta nyt, tänään 23.9.2026 on oikeasti uusi, selvä päivä ja alkoholi saa jäädä pois elämästä. Kirjoittelu enemmänkin nyt itselleni päiväkirja tyylisesti, jotta pystyisin olemaan itselleni rehellinen ja pysymään raittiina. Tällä hetkellä halu on todellakin kova, tahdon normaalin arjen iloineen ja suruineen takaisin, tahdon terveyteni takaisin, raha asiat kuntoon ja ennen kaikkea jaksaa arjessa ja keskittyä lapsiin. Häpeä on suuri, kun mietinkin mitä lapsille on tullut tehtyä ja minkälaisen lapsuuden heille olen aiheuttanut. Syyllisyys on välillä aivan musertavaa, mutta täytyy siitä nyt vaan ammentaa tahdonvoimaa tähän lopettamisen taistoon.
Olen alkoholisti ja tänään on 1 selvä päivä moniin vuosiin!
Tänne kirjoittelu auttaa muakin todella paljon. Joskus, kun ahdistaa, en pysty ees kirjoittamaan. Taas, kun se olotila vähän helpottaa voin kirjoittaa. Samalla tulee enemmänkin mietittyä niitä palikoita, mitä voin käyttää raittiina pysymisen rakennelman vahvistamiseen.
Itselläni on neljä lasta, joilla on omat perheet ja lapset. Eivät onneksi enemmälti päihteitä käytä. Huonoa esimerkkiä on tääläkin näytetty. Kyllä oon hävennyt jälkeenpäin. Enemmän kaikkea kivaa ja läsnäoloa ois voitu aikoinaan tehdä.
Hyvä, että oot jo vahvasti päättänyt lopettaa etanolimyrkyn elimistöä tuhoavan käytön. Täälä päihdelinkissä oleva Uusi alku kurssi oli aluksi mulle hyvä tietopankki. Selväsuunta ryhmä antaa myös vertaistukea. Ensimmäiset selvät päivät pn vaikeita, kun alkoholi on koko ajan mielessä. Päivä päivältä helpottaa. Kun lukee täälä paljon, löytyy muita raittiutta vahvistavia keinoja.
Ensimmäinen päivä meni hyvin, häpeä ja morkkis auttoi varmasti asiaan. En tippaakaan ottanut ja eilen aamulla oli mukava herätä ilman mitään kohmeloa tai olotilaa. Eilinen sen sijaan, eli päivä nro 2 aiheutti jo repsahduksen ja 4 olutta illalla join saunan jälkeen. Harmittaa niin penteleesti kun nyt miettii, että MIKSI? Mitähän hyötyä tuostakin taas oli… Ei mitään…
Mutta en lannistu, tänään päivä nro 3 ja viikonloppu lähestyy ja olen päättänyt, että yhtään en ota! Toimintamalleja pitää alkaa työstämään ja kehittämään joku uusi rentoutumiskeino ja toimintatapa. Aamusta annoin miehelle tehtäväksi hoitaa viikonlopun kaupassa käynnit ja ilmoitin, että olutta kotiin ei tuoda minulle Kierrän siis kaupat ja kioskit hyvin kaukaa nämä ensimmäiset päivät. Jotenkin se kaupassa käyminen aina johtaa siihen, että kärryyn muutamat rentoutusjuomat päätyy, jonka johdosta en sinne kauppaan sitten mene.
Itselläni hirveä huoli terveydestä mutta silti saa aikaiseksi tehtyä mitään asian eteen. On epämääräisiä kylkikipuja ja muita kipuja ollut pidempään, paino noussut aivan mielettömästi huomaamatta (tietenkin kun olutta kittaa illat pitkät), mitään ei jaksa ja kaikki arvot, verenpaineet yli sallittujen. Tämäkin on tavoitteena, että saisi tuota terveyttä paremmalle tolalle. Mutta se häpeä, kun ei kehtaa mennä työterveyteen hakemaan apua. Ehkä muutaman kuukauden päästä arvot olisi hieman tasaantuneet, niin voisi hakeutua kunnon tutkimuksiin. Onko muilla tällaista häpeää liittyen terveyteen?
@Löntönen kirjoituksiasi lukiessa itseasiassa päädyinkin tähän kirjoitteluun, koska tuntui niin samanlaiselta tuo sinun elämäsi
@Tämiss Kiitos vinkistä, täytyykin tuo kurssi käydä katsomassa ja tutustua siihen paremmin. Sen voisinkin viikonlopun todoo-listalle laittaa
No niin, takaisin linjoilla ja ryhtiliike otettu (taas). Aiemmin ei juomattomuuspäätös pitänyt sitten lainkaan… Tänään on kolmas raitis päivä alkamaisillaan ja sinällään vaikeaa ei ole tehnyt. Tai on, mutta ei ylitsepääsemätöntä. Lauantaina aamusta päätin, että nyt loppui. Kerroin ääneen puolisollekin, että nyt loppui tämä alkon otto ja pyysin häneltä tukea asiassa. Ilmoitti myös itse lopettavansa, vähentävänsä vaikka sitä en häneltä edellytä. Jääkaapissa odottaa edelleen 9 korkkaamatonta olutta perjantain jäljiltä ja kieltämättä, muutamana hetkenä tullut mieleen, jos vaikka yhden vaan sieltä juo saunan seuraksi… Tämä ajatuskehä ja -maailma, pyörii itsensä huijaamisen kautta…
Ensimmäisiä hienoja fiiliksiä on aamuheräämiset, ei kohmeloa ja ajatus toimi kahvin jälkeen. Pieni loman pätkä olisi tuossa loppuviikosta tulossa ja tarkoitus suunnata mökille. Haasteen paikka itselle, miten pystyä olemaan ostamatta mökkievääksi sitä olutta? Tällä hetkellä vahva ajatus siitä, että ostan raikasta poreilevaa vettä, mutta se todellisuus siellä kaupassa hyllyjen välissä tutkimassa halvinta olutta ja mielikuva siitä rentouttavasta mökkisaunasta vetää varmaan puoleensa… Saas nähdä,
Eipä tässä muuta kuin päivä kerrallaan eteenpäin, tänään uusi nousu raittiiseen 3. päivään.
Raitis päivä nro 4 alkakoon Edelleen 9 korkkaamatonta olutta odottaa jääkaapissa. Eilinen oli vaikea, oli vastustamista, että en marssinut kaapille ja korkannut sitä “vain” yhtä olutta sieltä ja taashan sen olisi tiennyt että kaikki ne olisi tullut juotua. Tein eilen taktisen ja en käynyt kaupassa, laitoin muut asialle. Puolisolle viestitin (oli iltavuorossa), että nyt todellakin tekisi mieli ja jos muutamat otettaisiin. Sain vastauksen häneltä, että ei me nyt oteta Illalla vielä laittoi viestiä, että saunaan olisi päästävä. Kyselin vielä, että haenko saunaolutta, mutta ilmoitti että meille riittää nyt vesi. Normaalisti olisin juoksujalkaa kipittänyt kauppaan hakemaan saunaolutta, tekosyynä se sauna mutta en eilen. Pieniä voittoja, mutta niin ylpeä itsestäni ja puolisostani, koska tukee minua todellakin tässä asiassa. Olen hänelle rehellisesti viestittänyt päivän/illan aikana fiiliksistä ja kertonut rehellisesti kuinka tekisi mieli edes yhtä huikkaa. Jotenkin tämä avoimuus meidän keskellä aiheuttaa nyt lisää taistelutahtoa tähän raittiudessa pysymiseen.
Eilen huomasin jopa lapsissa tapahtuvaa muutosta. Illalla kaikki hieman (useampi lapsi) kierteli ympärilläni hieman hämillään, kuitenkin iloisella mielellä. Miettivät varmasti mielessään, että jatkuisipa tämä näin. Ei ole ollut ärtymystä, itseasiassa pitkään aikaan ensimmäinen hali teiniltä tuli hänen aloitteestaan illalla nukkumaan mennessä. Meinasi ihan itku päästä ja silmäkulmat kostui <3
Viimeyön nukuin kuin tukki! Paikat on aivan jumissa, varmaan samassa asennossa vetänyt unta kuuppaan 8 h putkeen. Alkon kanssa illat venyi ja uni riitti enintään 5 tuntiin. On varmasti hieman univelkaakin takana kaikista vuosista. En muista koska olisin näin hyvin nukkunut ja tähänkin aijon jatkossa panostaa, että tuota unta tulisi riittävästi.
Nyt muutama kuppi mustaa kahvia ja töiden pariin.
Tsemppiä kaikille tulevaan päivään, itse aijon viettää tämän päivän selvinpäin
“Kävelin auton takakonttia kohden. Pysähdyin. Sydän jyskytti. Peräydyin. Oksetti. Olin pyörtyä. Halusin ja silti en halunnut. Kuinka suuren sodan voikaan ihminen käydä itseään vastaan. Tuntuu järjettömältä lyödä itseään ja samalla puolustautua. Valehdella itselleen samalla, kun sen itse tiedostaa valheeksi. Tämän illan vain.
Kun viimeksi otin yhden saunakaljan, siinä meni kuusi vuotta. Kuinkahan kauan mahtaisi mennä, jos ottaisi vain yhden illan?”
Puolisosi suhtautuminen on mahtava, tuolle on hyvä rakentaa. Mutta mitäpä jos kaataisit ne yhdeksän pullon sisällöt viemäriin? Jos oikeasti haluat lopettaa, niin et sinä niitä enää tarvitse. Tuossa kohtaa vain ei kannata pitää juomista kotona. Ei pisaraakaan.
Tsemppiä, muista että juomishimokin on vain tunne, ja kaikki tunteet menevät ohi.
. Kiva kun uskaltauduit kirjoittamaan. Mua se on ainakin auttanut tosi paljon.
Kierrän siis kaupat ja kioskit hyvin kaukaa nämä ensimmäiset päivät. Jotenkin se kaupassa käyminen aina johtaa siihen, että kärryyn muutamat rentoutusjuomat päätyy, jonka johdosta en sinne kauppaan sitten mene.
