Hei kaikille!
Historiaani lyhyesti:
Parikymppisenä alkoi reilumpi alkon käyttö, oli putkijuomista, krapularyyppy aamuja, rikoksia, väkivaltaa, vankilassa pari kertaa jne… 
Silloinen avomieheni oli myös paha alkoholisti joka saattoi yläkerran naapurimme kanssa viettää aikaa ryypäten jopa viikon, lopulta kävikin sitten niin, että hän menehtyi kyseisen naapurin asunnolle täytettyään juuri kolmekymmentä heinäkuussa ja 13.10. 2007 sitten menehtyi tosiaan.
Silloin rauhoittui myös oma juomiseni…hetkeksi…
Pieneltä paikkakunnalta, kotikonnultani muutin tänne isompaan kaupunkiin 2/2011 koska päätin että jokin muutos on elämässäni tapahduttava, juomisen ollessa taas pahana ja tuossa kotikonnuillani sitähän tultiin tarjoamaan kotiovelle asti useimmiten.
No, kyllähän tässä aika moni asia onkin muuttunut tänne muuton myötä.
Tapasin nykyisen aviomieheni joka on afrikkalainen 3/2011 ja silloin juomisenikin jäi taas lähes olemattomiin.
Muutaman seurustelukuukauden jälkeen tein positiivisen raskaustestin ja uutinen oli kummallekkin enemmän kuin mieluinen. (minulla on PCOS ja en uskonut saavani lasta noin helpolla ja vielä luomuna!).
(avioiduimme 2.3.2013 ja seuraavana päivänä oli poikamme ristiäiset 3.3.2012, eli tänään siis rauhallisin mielin kotona vietellään yksivuotis hääpäivää 
).
Tarkalleen positiivisen testin tein siis tuolloin 20.6.2011 ja silloin alkoi myös täysi pidättäytyminen alkoholista.
Terve, ihana, ruskeasilmäinen, kikkarapää poikamme syntyi sektiolla 10.2.2012 useiden käynnistysyritysten jälkeen.
Tuo koko aika seurustelusta asti oli elämäni parhainta aikaa.
Mutta…nyt kun arki on tasoittunut vauvan syntymän jälkeen, on taas tullut ongelmia juomisen kanssa.
On tullut tissuteltua useampana iltana kuuden tölkin sixpäkki tai enemmänkin toisinaan ettei tule kaikkia edes laskettua.
Tästä kärsii jo avioliittonikin, mieheni on täysin absolutisti itse eikä myöskään polta.
Poikamme on vuoden ikäinen nyt ja hänen aikanaan en ole juonut niin että hän olisi sen huomannut.
Tosin lapsethan kyllä vaistoavat enemmän kuin tiedämmekään.
Meillä kävi perhetyö ja lastensuojelu historiani vuoksi jo ollessani raskaana, mutta 11/2012 he päättivät lopettaa kotikäynnit koska olin todistanut pystyväni normaaliin elämään ja asiaan toki vaikutti sekin että mieheni, lapsen isä on raivoraitis ja tunnollinen hoitaja.
Yhtenä iltana kävi niin, että olin juonut viiniä mikä ei nähtävästi sovi minulle, ja viiltelin itseäni. (tätä tapahtui usein asuessani kotikonnuilla ja se oli jotakin huomion hakemista).
Päädyin täältä kotoa sitten sairaalaan ambulanssilla ja sieltä lääkäri oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen.
Sitä ei tosin otettu kiireellisenä koska mieheni on raitis ja tunnollinen, näin siis kertoi sosiaalityöntekijä ja lastensuojelija kotikäynnillä viimeksi kun kävivät tammikuussa. (jos olisin YH niin olisivat tulleet kiireellä).
Nyt olen saanut itseeni senverran päättäväisyyttä että pyysin lääkäriltä Reviaa juomahimon poistamiseksi, mutta sitä ennen käytävä maksa-ja munuaiskokeissa. Jännittää itseänikin kuinka koholla ovat, koska seuraavassa lääkäri/psykiatrini tapaamisessa tulee olemaan paikalla myös tämä lastensuojelupuolen täti.
Mutta, eiväy he kai minulta lasta vie sen vuoksi että yritän parhaani mukaan lopettaa tuon tissuttelun?
Tää teksti on nyt hiukan sekava kun oli niin paljon kerrottavaa ja välillä ei tiennyt mistä asiasta siirtyisi mihinkin, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.
Haluaisin teiltä joilla liikakäytöstä kokemusta vinkkejä, että mitä teette kun juomahimo iskee?
Miten ohitat kaupassa sen olutosaston?
Mitä virikkeitä tilalle?
Oma äitini joka on huolissaan lisääntyneestä juomisestani, pohti josko tämä olisi jotakin sellaista etten ole oikein sisäistänyt kaikkia muutoksia elämässäni, jotka tapahtunut niin pienellä aikaa.
Yhteenmuutto, raskaus, lapsi, avioliitto.
Kaikki tämä minulle joka on tottunut vapaaseen, rentoon ja vastuuttomaan elämään.
Olisiko tämä jotain sellaista?
Kiitos että jaksoit lukea ja kiitos asiallisesta vastauksestasi.