Nyt olen ihan loppu viinan aiheuttaman tuskan takia. Ongelmani ei ole jokapäiväinen juominen. Pystyn ajoittamaan sen viikonloppuihin tai lomiin. Ongelmani on vain enemmän se, että menen ihan pois itsestäni, juon liikaa ja sekoilen. Olen muuttanut pienelle paikkakunnalle tänä vuonna ja nyt on maine jo mennyt. Olen tehnyt humalassa itsestäni niin pellen ja inhottavan, että olen saanut jopa vihamiehiä. Huomenna pitäisi uskaltautua töihin. Paljon samassa työpaikassa olevia oli viikonloppuna samassa baarissa katselemassa hölmöilyjäni. Mikä ihme minun päähäni menee? Olen haukkunut toisia, käyttäytynyt kuin mikäkin huomionhakuinen teini. Nukahtelen ulos taivasalle ja olen ihan ruhjeilla ja mustelmilla. Jossain olen taas kaatunut ja konttaillut. Muisti on tosi hämärä. JA EI. Tämä ei ole todellankaan yksittäistapaus. Usein lähtee näin pahasti lapasesta. Ongelma vain on, että viina ei sovi. Olen pystynyt jopa harventamaan juomiskertojani, mutta ei se paljon lohduta jos aina tyrii asiat uudelleen ja uudelleen. Haluaissin raittiin elämän, mutta pysytteleminen erossa alkosta tuottaa vaikeuksia. Kaikki täällä varmasti tietää mitä on viinanhimo, kun se iskee. Mistä raitista seuraa?? Tuntuu että jokainen täälläpäin juopottelee viikonloput. Kaikki kaveritkin. AA:ta aikoinaan kokeilein. Se ei tuntunut itselleni sopivalta.Se ei vain sopinut itselleni, vaikka mukavaa porukkaa siellä oli jne, mutta ei silti. Tulee itku. Miten kehtaan töihin lähteä huomenna ja kohdata ne ihmiset, jotka ovat minut nähneet ja ehkäpä olen jotain loukkaavaa monelle sanonutkin. Ei oikein muisti nyt toimi. Minun pää ei vaan kestä enää viinaa. Ei se koskaan ole sopinut, mutta nyt tuntuu että olen omalla pohjallani.
Niin kyllähän se tarve juoda pisti esimerkiksi allekirjoittaneen ottamaan pikavippiä ihan vain pelkästään sitä dokaamista varten. Ei ehkä kuulosta monelle kovin kummoiselta jutulta, mutta itse kun muistaa miltä se tuntui silloin nostaa niitä rahoja automaatilta jotain surkeaa kaljakeissiä varten, niin kyllä siinä taisi jo sellaisia ajatuksia pyöriä päässä että näinkö tässä enää mitään tolkkua on. Aika säälittäväähän se oli, riippuu nyt toki että miltä kantilta katsoo. Moraali rappeutuu todella pahasti siinä ja itseinho oli loppuaikoina polttava ja 24/7 matkassa mukana ollut seuralainen.
Niin ihan tuttua juttuahan tuo on kaikkine pelkoineen ja vihamiehineen. Nyt sen näkee, että ei niillä juoduilla määrillä tai sillä kuinka usein sitä dokaa, ollut oikeastaan mitään merkitystä. Vaan se ongelma on se, että mitä minussa itsessäni ja omassa tunne-elämässäni tapahtuu. Se oli tiedostamatonta oman itsensä ja elämänsä pakenemista se koko kuvio siinä.
Jotta pysyhän kanavilla, täältä on moni apua saanut. Minä mukaan lukien.
Pakenemista todellakin. Hetken helpotuksen saan ja paha oloni purkautuu välillä ikävin seurauksin. Humalassa haukun toisia esimerkiksi. Nyt on vaan keksittävä jonkinlainen selviytymissuunnitelma. ALoitin sillä, että kaadoin tänään alkoholit viemäriin. Samoin diapamit hävitin. Olen niitäkin välillä ottanut alkoholin kanssa sekaisin. Pelottavinta on muistin menetys. Minulla on elämässä monennäköistä huolta ja epävarmuutta. Sellaiseen päähän kun vielä ottaa alkoholia tai pillereitä, voi lopputulos olla mitä vain. Nyt pitäisi vielä kohdata ihmiset, joita olen loukannut. Pelottaa aivan sairaasti. En edes muista, mitä olen heille sanonut. Muistan vain, että vittuillut olen pahemman kerran.
Tänään ahdistaa, toivottavasti olo helpottuu, mutta muistaisi kuitenkin, mitä se viina saa aikaiseksi. Täytyy ottaa noista ruhjeistakin vaikka valokuvat. Olen ihan kolhuilla käsistäni ja jaloistani. Kirjoitin fiilikseni ylös paperille ja tosiaan heitin kaikki päihteet pois, joita löysin. A-klinikan numeron otin ylös ja ajattelin soittaa sinne. En tiedä saako sieltä kaltaiseni oikeanlaista apua, mutta kai sitä voi kokeille. Pitkä on matka, mutta jostain on aloitettava. Raitista seuraa on myös saatava. Siitä ei tule mitään, että jään neljän seinän sisälle. Toivottavasti täältäkin saisi tsemppiä ja tukea. Ainakin olen vielä hengissä. Ei sekään mikään itsestäänselvyys ole. Olenhan kolhinut monta kertaa päätäni ja ajanut autoa kännissä jne…
Hei ja tervetuloa!
On hyvä, että olet havahtunut siihen, että sinulla on ongelmia alkoholin kanssa. Pohditkin tuossa A-klinikalla käyntiä. Suosittelisin ehdottomasti sitä! Itselleni siitä on ollut apua, olen käynyt siellä nyt kaksi kertaa ja kolmas kerta on ensi viikolla. Siellä saa rauhassa puhua ja pohtia sekä avautua alkoholiin liittyvistä asioista. Kannattaa kokeilla. Et häviä mitään, mutta voit saada paljon!
(Itse olen myös tuollainen viikonloppusoturi. En juo viikolla, mutta viikonloppuna jo vuosien ajan on tullut juotua aikamoisia määriä ja kännättyä tehokkaasti. Nyt olen ollut kaksi viikonloppua juomatta.)
Kannattaa pohtia myös, että mikä sinut saa juomaan. Onko se pahaksi äitynyt tapa? Koitatko paeta jotain ongelmaa? Onko sen taustalla mitään? Ainahan sitä juomista ei välttämättä osaa selittää, mutta jos taustalta löytyy jokin ongelma, niin asian käsittely voi helpottua suurestikin.
Ongelmasi, joiden kanssa kamppailet ovat totta ja vakavia, mutta voit saada niihin apua.
Selväpäisen seuran löytäminenkin tulevaisuudessa varmasti onnistuu, mutta tärkeintä olisi saada sinut nyt selväksi. Nyt kannattaa keskittyä itseensä ja siihen, että saa voimia ja työvälineitä alkoholista luopumiseen. Esimerkiksi A-klinikka ja tämä palsta ovat hyviä keinoja siihen.
Voimia ja tsemppiä! Et ole yksin!
Alkoholihan se sinun pääsi sotkee ja aikaa myöden muunkin elämäsi.
Sekoilusi ja toilailusi ovat hyvin varma merkki siitä, että olet sairastunut alkoholismiin. Siitä voi kuitenkin toipua raittiiseen elämään.
Älä pelkästään ajattele, vaan soita ja varaa aika. Turha ehkä odottaa lisää alkoholin ruoskaniskuja. Toivottavasti olet päässyt pohjalle. Raitistumisen perusta ja pohja on, kun nöyrästi tosiasiat tunnustaen myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden.
Tiedät kyllä, mistä saat raitista seuraa, jopa sellaista, jonka jäsenet ovat olleet samanlaisia juoppoja kuin sinä nyt. Olet uudella paikkakunnalla ja sinulle on selvinnyt, että alkoholismiin ei ole maantieteellistä ratkaisua. Silti sieltäkin voit löytää uudenlaiseen elämään johtavan oven ja avata sen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Joo kyllä et mitään häviä jos juomisen lopetat. Minäkin olen pitkän putken jälkeen vasta kuudetta päivää selvänä ja nyt jo mieli alkaa rauhoittua pikkuhiljaa.
Itse olen ottanut tuekseni niin paikallisen päihdeklinikan kuin päihdehoitajan ja vertaistukiryhmät. AA:ta minäkin kokeilin mutta ei ollut minunkaan juttuni se. On niitä onneksi muitakin ryhmiä.
Tänään keskustelin päihdehoitajani kanssa siitä että tässä alussa ei kannata tehdä suuria suunnitelmia tulevaisuutta varten, vaan rauhoittua paikalleen lepäämään hetkeksi. Kerkeää sitä touhuta sitten myöhemminkin kun on paremmassa kunnossa. Rauha onkin tämän päivän avainsanani myös sinulle. Älä ota stressiä tulevasta tai menneestä koska siihen et voi vaikuttaa millään tavalla. Vain tämä hetki ratkaisee, ja tulevaisuutta voi alkaa sitten suunnitella kun on päässyt pahimmasta yli. Raittius on kuitenkin se ykkösjuttu mistä kannattaa pitää kiinni.
Itseään kerkeää rakentamaan sitten vahvemmaksi ja itsevarmemmaksi raittiuden edetessä. Juodessa se ei onnistu varsinkaan jos tosiaan mokailee joka kerta päissään niin että hävettää.
Käy paikallisella A-klinikalla juttelemassa, ala käymään jossain muissa kuin AA-ryhmissä jos paikkakunnaltasi löytyy. Molemmissa on varmasti selväpäistä seuraa jolle keskustella ongelmastaan. Sitten kannattaa olla oman lääkärin kautta yhteydessä paikalliseen päihdehoitajaan. He ovat normaalisti erittäin mukavia ja päteviä ihmisiä, kuten minunkin.
Hakeudu nyt muiden kaltaistesi seuraan. Me kaikki alkoholistit tiedetään tuo skene, kun viina vie ja tulee tehtyä hirveitä ja vähemmän hirveitä mokia.
Yksin tuosta on tosi nihkeää selviytyä mutta vertaistuki auttaa. Älä vertaa itseäsi niihin, jotka eivät sairasta alkoholismia. Eivät he mokaile ja tuhoa itseään alkoholilla. Armahda itsesi, anna itsellesi anteeksi ihan kaikki ja koeta kulkea pystypäin.
Ennen kaikkea: lopeta juominen. Se ei ole helppoa mutta se on mahdollista. Elämä muuttuu ja noi kohellukset muuttuvat tarinoiksi, joille naurat joskus itsekin. Mutta jos jatkat viinan “kohtuukäyttöä” tai minkäänlaista käyttöä, häpeä ja syyllisyys murskaavat sinut jossain vaiheessa.
Voimia. Pidä itsestäsi huolta. Toivon, että saat apua.
Olipas tänne viestiä tullut. Mukava huomata, että edes jotakin kiinnostaa ja tietää nämä asiat. Tänään olen pysähtynyt. Miettinyt asioita. Kannattiko aloittaa juominen uudelleen ja kieltää ongelma? Pystyisinkö sanomaan, että minulla on ongelma, josta en yksin todennäköisesti selviä. Kirvelee ja kauhistuttaa sanoa, mutta minulla on alkoholiongelma, johon tarvitsen apua. Juomisen tyyli ratkaisee, eikä niinkään määrät. Tältä se nyt ainakin tuntuu. Ihmisten vähättelevä asenne ei ainakaan helpota ongelman myöntämistä. Alkoholisti nähdään työttömänä rapajuoppona. Itse en ole työtön, enkä rapajuoppo, mutta jatkuvasti alkoholin vuoksi yhä pahenevissa ongelmissa. Silloin minulla on alkoholiongelma. Eli olen alkoholisti. Sanoin tämän kerran ennenkin, mutta aloin myöhemmin taistelemaan ongelmaa vastaan. Kun sain vähennettyä, kielsin olevani alkoholisti. Eiväthän alkoholistit pysty vähentämään, ajattelin. Aina olen yhä vakavammissa ongelmissa. Tuntuu, että aivonikin on jollain tavalla “pehmentynyt”. Muisti menee juodessa ja se muisti ja keskittymisen heikkous on huonontunut selvinkin päin.
ALkoholismi. Se on niin raju nimitys, mutta kyllä se nyt täytyy myöntää. En jaksa enää miettiä, olenko suurkuluttaja vai dipsomaanikko vai maanisdepressiivinen vai tapajuoppo. Tällaisia nimityksiä, joita olen miettinyt saadakseni vähennettyä juomistani. Olen alkoholisti. Tekee erittäin kipeää sanoa se, mutta totta se on. Alkoholi ei sovi minulle. Kohta vedän taas putkia, jos jatkan tätä. Kohta minulla ei enää ole työpaikkaa, jos jatkan tätä, kohta saatan kuolla esim onnettomuuteen, jos jatkan tätä. Onko se hetken kestävä tekohauskaörvellys sen arvoista vai voisiko tästä elämästä ehkä jonain päivänä nauttia selvinpäin. Toivottavasti olen huomennakin vielä tätä mieltä. Puhumattakaan viikonlopusta. Mutta joo. Menen sinne A-klinikalle nyt ensin. Kiitoksia vastauksista.
Piti vielä kysyä sinulta Max 270 kg niistä ryhmistä, joissa käyt. Siis onko ne A-klinikan jotain sisäisiä ryhmiä? Meillä tuntuu olevan vähä sama kokemus AA:sta, siksi kiinnostaa. A-klinikan sivuilta en ainakaan löytänyt tietoa, että siellä jotain ryhmiä olisi. No se tietysti selviää kun kysyn ja mahdollisesti käyn katsomassa. Jos täällä päin siis vain löytyy niitä muita kuin AA-ryhmiä. Tunnut olevan positiivisella kannalla kyseisiin ryhmiin.
Myös mulla on samantyyppisiä mieipiteitä kuin muillakin vastanneilla.Eli omia kokemuksiani:Entisenä viikonloppujuojana jostain tuli aina se kokemus että en mä voi alkoholisti olla koska aina löytyi muka jou jolla menee vielä huonommin suhteessa alkoholiin. Vertailu oli mun tapauksessa paitsi turhaa niin myös oikeutuksen etsintää omalle juomiselle. Vaikka morkkikset viikonloppujen jälkeen oli kamalia. Kun just oli mokaillut ja häpesi itseään.Ja mietti mitä olikaan tullut tehtyä,oliko kenties jotain mitä ei edes muistanut.Yritin jo silloin hakea vertaisukea mutta avunhakeminen jäi kesken ja siirryinkin pikkuhiljaa juomaan kotona.Eli sama alkoholikoukussa pysyttely jatkui muuttaen vain muotoaan,väitin itselleni ja muille että juon “joskus kotona pari.” Vaikka join vaan todellisuudessa yksin kotona samoin kuin olisin ennen juonut baareissa. Uskottelin siis pitkään ennen A-klinikalle menoa että juon aivan kuten kaikki muutkin.Mitäs siitä että oma olo oli hirveä.Ties minkä juonen olisin vielä keksinyt jatkaa juomista ellen olisi ollut jo aika lopussa kun menin lääkärille ja hänen määräyksestään A-klinikalle.Eli hienoa että oot hakenut apua.
Mulla ainakin on nykyisin A-klinikalle sekä omat käynnit että A-klinikan oma ryhmä jossa käyn. Molemmista on ollut apua ja ryhmässä on hyvä jakaa fiiliksiä juomisesta sellaisten kanssa jotka eivät väheksy ongelmaa ja jakavat kokemuksia. olenkin ajatellut että menisin vielä etsimään itselleni sopivan AA-ryhmän,en vaan vielä tiedä että onko AA mun paikkani.
Tsemppiä!
Katso tästä linkistä löytyykö lähipaikkakunnaltasi A-Kiltaa. Siellä on normaalisti oma vertaistukiryhmä, ja erilaista toimintaa selvään päivään selväpäisten ihmisten seassa. Sieltä saattaa löytyä hyviäkin kavereita. Esimerkiksi Jyväskylässä on punttisali jäsenille, puuverstas, polkupyöräkorjaamo ja saunakin lämpiää joinakin päivinä ihan ilmaiseksi. Siellä sitä selväpäistä seuraa on. Suosittelen, koska itse olen sieltä avun saanut monesti ongelmiini.
Lisäksi Jyväskylässä toimii sellainen Sovatek - päihdepalvelusäätiö, jossa voi käydä katkolla ja siellä on sellainen päivystys joka arkipäivä ja myöskin siellä on oma vertaistukiryhmä. Se on tarkoitettu erilaisista riippuvuuksista kärsiville eli siellä on alkoholistit, peliriippuvaiset yms. samassa ryhmässä.
Tykkään itse semmoisesta keskustelevasta ryhmästä jossa vaihdetaan mielipiteitä ja keskustellaan oikeasti ongelmasta ja keksitään yhdessä ratkaisuita niihin. AA-ryhmässä se tuppaa olemaan sellaista että siellä istutaan ryhmässä ringissä ja jokaisella on oma puheenvuoro johon ei saa kommentoida väliin ja muut istuvat sen aikaa hiljaa. Sitten kun kaikki ovat puhuneet niin kuin nuijalla lyöden ryhmä päättyy ja hajaantuu omille teilleen. Ei siis mielestäni kovin vuorovaikutteinen ryhmä ja sen takia se ei minulle sovikaan.
Kiitoksia linkeistä/vinkeistä. A-klinikalle jo otinkin yhteyttä. Nyt alan katselemaan myös muita apukeinoja. Vuorotyöni asettaa jonkinlaisia rajoitteita, mihin aikaan mihinkin avun piiriin voin mennä. Toiminnallista ja vertaistyyppistä apua kyllä haluaisin. Tuli tuossa mieleen myös eräs mielenterveysyhdistys, jossa on kaikenlaista ryhmää/toimintaa. Vaikkakin kyse on mielenterveysyhdistyksestä, ainakin itselläni juominen ja mielenterveysongelmat kulkee käsi kädessä ja kyseisessä yhdistyksesä käsitellään myös päihderiippuvuuksia. Seuraavissa A-killan avoimissa ovissa pitää myös käydä. A-klinikalta myös saatan sitten saada vinkkejä. En itse vielä tiedä, onko paikkakuntani A-klinikalla minkäänlaista ryhmämahdollisuutta. Aika näyttää.
Yksin jos jään ja en yritä mitään, en onnistu tavoitteissani. Siksi apua on saatava. Aikaisemmat kokemukseni paljastaa, jotta kun aikansa on omin avuin selvinpäin, tulee parempi fiilis ja alkaa kuvittelemaan taas, josko sitä kuitenkin voisi juoda sopivasti. Tämä on myös pakeneminen juomattomuuden aiheuttamalle yksinäisyydelle ja tyhjyyden tunteelle. Onhan kaikki kaverini alkoholinkäyttäjiä, jotka toivovat minun liittyvän seuraansa juopottelemaan ja pitämään hauskaa.
Vaikeuksia oikein keskittyä mihinkään ja saada mitään aikaiseksi. Työt menee jotenkuten, mutta muuten ei oikein jää mihinkään virtaa. Onneksi sentään nukun hyvin, mutta en tunne silti itseäni levolliseksi. Jos olen masentunut, tulee minusta muutenkin liikauninen, joka ei silti piristä. Alkoholin lopettaminen on samaan aikaan ahdistavaa, mutta toisaalta haaveissani ollut jo pidemmän aikaa. Olisi tosi siistiä esim. käydä tansseissa selvinpäin. Mieliala nyt heittelee aika tavalla, mutta kai se on normaalia. Liekö psyykkistä vieroitusoiretta ja pelkoa, miten sitä nyt alkoholisti pärjää ilman viinaa. Tällä kertaa minulla ei kuitenkaan ole mitään putkea takana, joten tuskin tämä fyysistäkään alkoholista johtuvaa oireilua on.
Positiivisiakin asioita:
-
Olen elossa ja fyysisesti vielä terve, paitsi muisti ja keskittymiskyky on ollut selvästi heikentynyt jo pidemmän aikaa. Minulla on myös unelmia ja ne ovat vielä toteutettavissa
-
Pian nään pitkästä aikaa perheenjäseniä sekä pienen pienen kummitytön, jolle on muumiaiheiset lahjat jo ostettu
-
Sain sovittua erään vihamiehen kanssa, vielä olisi ainakin yksi, johon en kehtaa millään ottaa yhteyttä.
-
Asiat voisivat olla vieläkin kurjemmin
Joo ja jos tuntuu että välillä tarviit ihan juttuseuraa niin tuolta www.riippumattomat.net sivulta sitä saa. Minä siellä ainakin päivystän vaikka yksin koko päivän aina. Sekin voi toimia osana raitistumisesi tukiverkkoa silloin kun oikein mietityttää tai ahdistaa. Siellä on ihan Chat-huone jossa jutellaan niin ei tarvii odotella vastauksia jos tarvii äkkiä apua.
Hassua miten sitä nyt vaatii itseltään kohtuuttomuuksia. Olen aina ollut hätäinen ja levoton. Nyt tuntuu siltä, että kaikki asiat pitäisi saada nyt ja heti kuntoon. Suunta elämälle, tulevaisuuden suunnittelu, harrastusten yms suunnittelu ja muu elämänhallinta. Kun ei tässä väsyneessä olotilassa saa mitään suunnitelmia selväksi, alkaa se minua masentamaan. Levottomuus ja saamattomuus on nyt tämän hetken suurin kiusa. Olen täällä yrittänyt näitä tekstejä lukea, mutta sekin tuottaa ylivoimaa. Samoin kahvinkeitto, tiskaamisesta puhumattakaan. Kaikki tuntuu niin suurelta ponnistettavalta.
Nyt olin viikonlopun selvinpäin ja se tietysti tuntuu sinäänsä hyvältä. Ei mennyt rahaa, en kolhinut itseäni, ei morkkista tästä viikonlopusta, ei lisämurheita. Yritän myös muistuttaa itseäni, jos olisisn juonut, olisi se voinut olla varmuudella viimeinen kerta tässä elämässä. Tai voisin olla halvaantunut, mitä vain. Alkoholistiset ajatukset välillä hyökkää kulman takaa ja yrittää minut saada juomaan. Ajatus siitä, että “ota nyt vain opiksesi ja juo vähemmän, kyllä siinä onnistut, älä masentele siinä, vaan mene iloiseen seuraan baariin. Siellä ne ottavat sinut taas vastaan ja pitävät omanaan. Juomattomuus on toivottoman tylsää elämää.” Harhaa tuo on. piste. Hyvää yötä kaikille
Moikkis. Keskity tähän hetkeen ja jätä huomisen huolet huomiselle. Mulla on itselläni taloussuunnittelun tausta jota olen pystynyt soveltamaan myös raitisteluuni. Toimii, mutta aika turhaa touhua. Alkuun pääsin sellaisella projektimaisella,kaavamaisella tyylillä, mutta nykyään en suunnittele enää yhtään mitään. Miksi? Siksi, koska… Katso allekirjoitustani pls.! 
Mä olen kanssa monessa asiassa hätähousu ja tiedän tunteen. Mutta hei, olet tunnistanut ja tunnustanut ongelman ja hakenut siihen apua. Se varmaan riittää nyt.
Voimia!
Mullakin on tuo ihan sama ongelma; kaikki pitäisi saada kerralla kuntoon ja heti nyt-asenteella tietenkin. Ei toimi! Jos nyt keskitytään vain olemaan tänään juomatta? Muille asioille tulee oma aikansa myöhemmin.
Ja juomatta oleminen ON tylsää, mutta vain aluksi kunnes pää alkaa taas toimia. Sitten sitä alkaa nauttia ihan pikku asioista elämässä niin sepä onkin miljoona kertaa hauskempaa kuin yksikään humala!