Viimeinki apua!

Terve!

Olen 22 vuotias mies, jolla on yli puolen vuoden ryyppyputki päällä, jonka päivistä noin puolet on tullut oltua kännissä. Ja nyt kun vahinkoa on aiheutettu tarpeeksi tulin siihen tulokseen, että on haettava apua tai ei ryyppäämine muuten lopu. Ja teinki nyt tunnukset tänne, ja varaan myös ajan sellaiselta nuorisolle tarkoitetulta asemalta, josta saa tukea ja neuvontaa, myöskin päihdeongelmiin.

Yritys katkasta putki aiksemminkin on ollut tietysti kova, mutta unettomattomat yöt ja vieroitusoireet vie aina voiton. Nyt kolme päivää selvänä tämäki teksti tulee unettomana yönä ja vapisevilla käsillä.

Masentavinta koko hommassa on se, että ennen kyseisen putken alkua en ollut koskaan ollut kännissä, tai juuri edes maistanut alkoholia. Kummatkin vanhempani ovat myös alkoholisteja, ja sen takia olin päättänyt että pysyn alkoholista erossa. Mutta erään ihmissuhdesotkun aiheuttama paha olo ajoi sitte kuitenki kokeilemaan, ja se oli käytännössä NAPS ja, että täähän on mun juttu. Eli taitaa olla täys raittius ainut vaihtoehto tähän ongelmaan.

Ajattelin nyt tarinani tänne kirjottaa, jos vaikka helpottais oloa, ja suurkiitokset teille kaikille jotka jaksoitte lukea.

Hei ja onneksi Olkoon!

Ai miksi? No siksi, että olet huomannut jo noin nuorena ja lyhyen juomahistorian jälkeen, että sinulla on ongelma. Se on ensimmäinen askel toipumiseen. Olet myös ottanut toisen askeleen hakemalla vertaistukea täältä (kannattaa harkita myös vertaistuen hakemista livenä AA:sta). Ota nyt kolmaskin askel ja hae ammattilaisapua.

Monet juopot juovat itsensä hautaan asti myöntämättä ongelmaansa, eivätkä siis omaa ensimmäistäkään edellytystä parantua.

Avun hakeminen on hieno juttu muodossa kuin muodossa, suosittelisin kuitenkin hakeutumaan A-klinikalle mieluummin kuin mainitsemallesi nuorten kriisiasemalle(?). Kyseinen asema voi olla vaikka kuinka hyvä apu, en tosiaan tiedä, mutta itsesi kannalta olisi varmaankin parasta hakeutua PELKÄSTÄÄN alkoholiongelmia työkseen hoitavien ihmisten hoitoon, koska sinulla on selvästi alkoholiongelma.

Sitten lopuksi vielä pikku pelottelu tähän perään: kuvauksesi mukaan viina kolahti sinulle niin kovaa, että ellet hoida tätä ongelmaa nyt tosissaan ja heti, niin alamäki tästä eteenpäin voi sinun kohdallasi olla hyvinkin jyrkkä.

Hei RoHS ja tervetuloa!

Mielestäni tarvitset aluksi katkaisuhoitojakson vieroitusoireittesi takia. Mutta ehkä saat sieltä nuorisoasemalta lähetteen katkolle. Kaikkea hyvää Sinulle!

Hieno juttu että katkaisit putken!

Muutama päivä on yleensä vähän tuollaista kuin kerroit. Ei tule uni, vapisuttaa ja hiukan pelottaakin.

Mutta, usko pois, se menee ohi. Kunhan nyt jaksat puristaa ne voimasi hyötykäyttöön, selviämiseen ja selvänäoloon. Ensi viikko on jo parempi, aika tekee tehtävänsä. Laske vaikka tunti kerrallaan, ja ole jokaisesta voitetusta tunnista iloinen.

Voimia sinulle, kirjoittelehan kuulumisiasi!

Nuorisoasemalle tms olet menossa, sekin on hyvä. Uskon että sieltä saat lisää uskoa toipumiseen ja ihan käytännön vinkkejäkin… ja sieltä osaavat kyllä kertoa jos on aiheellista hankkia muuta hoitoa, sekin kun on kovin yksilöllistä, kait siinä hiukan painaa sitten millainen kunto muuten on ja onko mahdollisesti muuta hoidon tarvetta kuin juopottelun lopettaminen.

Mutta, nyt sitten vaan lujaa yritystä, kyllä se olo siitä paremmaksi muuttuu, usko pois!

Tää vähä unohtu, mutta voin kertoa kuulumisia. En heti onnistunu menee päihdeklinikalle tän kirjottamise jälkee vaan vasta pari kuukautta sen jälkee. Mutta onnistuin menemään kuitenki. Se helpotuksen tunne mitä siitä sain oli vaan niin mahtava. Se väki siellä on vaan niin mahtavaa. Ajattelin viedä niille kaku tain jotai, ku on piteenpää tullu sitte oltua raittiina. Mutta nyt oon ollu melkee kolme kuukautta juomatta ja antabuksella mennää, mikä sinänsä hyvä sillä se toimii sitte viimesenä toivona jos meinaa retkahtaa. Lisäks sain tenoxia pariks viikoks ja sitte mirtazapiinia pitempää käyttöö. Olo on ollu tosi valosa ja energine ja tuntuu hyvältä. Kiitos kans teille tuestaja niinku päihdeklinikan porukka nii teki ootte saattanu pelastaa yhe elämä.

^ Hieno lukea kokemuksesi, ja onneksi olkoon raittiista kuukausista. :slight_smile:

Kannattaa antaa tosiaan hyvää palautetta sille klinikalle jos siltä tuntuu, koska kyllä se merkitsee niille työntekijöille. Vaikka ovat palkkatyössä, he kuitenkin välittävät asiakkaista ja positiivinen palaute lämmittää mieltä. Sitä ei kuitenkaan tule liian usein.

^^Hyvä juttu että elämäsi on mallillaan. En sitten millään haluaisi olla ilonpilaaja, ja toivottavasti en olekaan, vaikka tenoxista tämän joudun kertomaan. Sen ainoan kerran kun olin suljetulla katkolla sain mm. tenoxia. Heräsin yöllä ja olin ihan sekaisin. Kuljin huoneesta toiseen ja ihmettelin tilannetta kunnes valvoja/hoitaja vei minut työpöytänsä ääreen ja kysyi missä ollaan. En tiennyt missä ollaan, ajattelin että kysymykseen liittyy ehkä joku kompa, ja pitään pohdittuani ajattelin että saatetaan olla villissä lännessä ja vastasin että Länsi-Amerikassa. Toisessa tapauksessa olin jostakin syystä hankkinut unilääkereseptin ja käytin tenoxia kotona. Heräsin muutaman tunnin nukuttuani ja kuljin ympäriinsä ja ihmettelin mihin labyrinttiin oikein olen joutunut, onneksi väsyin sitten kuljeskelemaan ja nukuin loppuyön ja heräsin aamulla normaalisti. Kolmannen kerran olin sairaalassa (muista syistä kuin viinan takia). Olin saanut tenoxia ja heräsin yöllä. Herätin jonkinlaisella häiriökäyttäytymisellä hoitajan mielenkiinnon. Hän tuli luokseni ja kyseli minulta missä ollaan. Mistä minä olisin tiennyt. Pohdin aikani ja kysyin sitten että tiedätkö muka itsekään. Meilahden sairaalassa kertoi meidän olleen. Myöhemmin tämä hoitaja tiesi kertoa että tenox saattaa aiheuttaa joillekin sellaisia sekavuustiloja kuin minulla oli yöllä ollut. Siitä sain tiedon asiasta.

Tämä tiedoksi ihan kaikille, ja todellakin hyvää jatkoa ed. kirjoittajalle. Imovane on toiminut minulla hyvin, ainut harmi on ollut paha maku suussa aamulla. Mutta tiedän ihmisen joka on jäänyt koukkuun imovaneen (hankki reseptejä monilta lääkäreiltä ja käytti kymmenkunta imovanea päivässä). Näin se menee, lääkitys pitää säätää persoonakohtaisesti. “Lääkitys saatu kohdalleen”-herja on ihan täyttä asiaa.

Onnittelut minunkin puolesta RoHS ja tervetuloa palstalle. Jos aiot viedä kakun auttajillesi niin miksi odottaa kunnes olet ollut pitempään raittiina? Sen raittiimpaa kuin tänään sinusta ei voi enää tulla. Tasavarmasti ilahtuvat positiivisesta palautteesta ja pitävät sinut mielessä. On muutenkin tärkeää, että sulla on kontakteja ammattilaisiin jos vielä sattuu tarvetta hakea sellaista apua.
Arkipäivätasolla myös muihin vertaisiin on hyvä solmia kontakteja ja hoitaa niitä. Joko tällä palstalla tai mieluiten oikeassa elämässä vaikkapa AA:ssa. Täten sinulle selviää, ettet suinkaan ole ongelmasi kanssa yksin.
Erittäin hyvä muuten, että jo nuorella iälläsi tajuat ongelmasi vakavuuden ja olet ryhtynyt toimenpiteisiin. Se oikea menetelmä kyllä löytyy ajan mittaan. :smiley:

Hienoa RoHS :smiley: Olet nuori ja elämä edessä, joten teit oikean ratkaisun. Jos olisit jatkanut juomista saattaisi lopputulema olla muutaman vuoden päästä, että elämä olisikin takana vaikka ikää vähän. Tenoxit taitaakin olla jo loppu? Missään tapauksessa ne eivät pidemmän (kuin 2 vko) päälle sovi alkoholiin koukkuun jääneelle! Ennemmin esimerkiksi Ataraxia illalla nukahtamisongelmiin tai Ketipinoria pitämään paremmin unessa. Ystävän neuvo. Kaikkea hyvää ja ihanaa kevättä sekä kesää :smiley:
Lizzy

NAPS ja tää on mun juttu" onpa osuva kuvaus alkolismista. Pienikin määrä alkoholia sekoittaa aivojen toiminnan ja kun se tuntuu vielä niin todelliselta,että viina tekee viisaammaksi.
Kun ei ota sitä ensinmäistä niin sairaus koteloituu,eikä häiritse elämää.
“Sekoilun” oppii selvinpäinkin ja iloa ilman viinaa on.
Vertaistukiryhmä vois olla paikallaan,siellä ei ole yksin. AA. se oli tuki minulle.
Hepe 83 päivä kerrallaan.

Pää meni sekaisin alkoholista, :arrow_right: voi sen kyllä sekoittaa lääkkeilläkin jopa tehokkaammin

valinta on minulla

Tosta tenoxista sen verra, että sain niitä 20 tabua ja pari viikkoa niitä oli tarkotus käyttää. Puolilevyä niitä tuli käytettyä ja sitte lopeti kun ei niistä tuntu oleva mitää apua, ja seuraava päivänä tuntu oleva kauhea jano koko ajan, vaikka vettä kisko koko ajan. Mirtazapiiniä nyt käytän, ja se tuntuu auttavan paljo paremmin ja kyllä uni tulee välillä ilmankin.

Hei! Kai nyt sitten Antabuksen avulla alkuun; toivottavasti se vie mielestä ajatuksen oman valinnan mahdollisuudesta jatkaa taas “viihdekäyttöä” sopivan tilanteen tullessa. Aina sitä tilaisuutta kaivataan noin viikon “kuivattelun” jälkeen. Ja aina menee överiksi “viihdekäyttö”. Lopettaminen on siis ainoa oikea ratkaisu. Kuinka se käytännössä onnistuu? Millä täyttää sen ajan ja ajatusmaailman, joka on kaksikymmentä vuotta pyörinyt huikan ympärillä. Antabustakaan ei liene maksa-arvojen vuoksi ole suositeltavaa jatkaa loputtomiin.