Viimeinen toivo

Me Lopettajat
1

Mietin pitkään, olenko todella siinä pisteessä juomiseni kanssa, että tarvitsen apua ja vertaistukea. Mutta niin vain ulkopuolelta sanottiin, että se olisi järkevää… joten tässä sitä ollaan.

Ekat kännit join 14-vuotiaana, kunnon juomisen aloitin 15-vuotiaana. Siitä asti olen juonut vähintään kerran kuukaudessa humalahakuisesti, nyt ikää mittarissa 38. Raskaana ollessa tai lasten ollessa pieniä juomista ei ole ollut, mutta vauvan ollessa n.4 kuukauden ikäinen, on pitänyt päästä taas viihteelle. Nuorena sitä ajatteli, että se on normaalia, mutta näin vanhempana olen joutunut useaan otteeseen vaaratilanteisiin ja hälytyskellot on alkaneet soimaan ja ajatus lopettamisesta on käynyt usean kerran mielessä ja on suusta päässyt se kuuluisa: “mä en juo enää koskaan!!” useampaan otteeseen. Oon ollut pisimmillään 104 päivää ilman ja sitten on taas korkki auennut. Nyt on taas päivä 9 menossa. Viime kerta oli kuitenkin jo varmaan neljäs kerta, kun oikeasti pelkäsin, etten selviä hengissä. Mulla on ykköstyypin diabetes ja juon itseni aina humalaan. Yöllä saattaa sokerit laskea niin rajusti, että hengenlähtö on ollut lähellä.. tai viimeistään aamulla, kun oksennus lentää kaaressa eikä mikään pysy sisällä… monta kertaa olen rukoillut, että jos Jumala pelastat mun tämän kerran, niin en enää juo. Ja niin vain oon taas seuraavan kerran lähtenyt juomaan, kun edellisen kerran möröt ovat haihtuneet. Mä en juo ikinä niin paljoa, että muisti lähtisi, mutta kuitenkin sen verran, että olen humalassa joka kerta. Nyt kuitenkin haluaisin päästä alkoholista lopullisesti eroon. Hävettää, kun lapset sanovat, että “äiti sä haiset pahalle” ja “äiti, miksi sä oksennat”. Hävettää myös se, että aina leikin hengelläni, vaikka tarkoitus on vain ollut “pitää hauskaa”… usein juon siksi, että haluan päästää irti velvollisuuksista ja rentoutua. Eikä mieheni suhtautuminen alkoholiin auta yhtään. Hän joisi vielä enemmän kuin minä, ellen nalkuttaisi hänelle juomisesta. Tuntuu, että olen pattitilanteessa, enkä tiedä mitä tehdä… siksi kai kirjoitan tänne, että saisin jotain apua tilanteeseen. Että en olisi asian kanssa yksin ja saisin selviytymiskeinoja, kun juomishalut seuraavan kerran yllättävät. Olen tajunnut sen, että juominen (edes vähäinen) ei ole vaihtoehto, sillä en ole ns “perusterve” ihminen vaan pitkäaikaissairas, jolle alkoholi ei sovi lainkaan.

10 tykkäystä
2

Tervetuloa!

Kaksi vinkkiä. Kuuntele AA radion tallenteita kun tulee vaikeaa ja kuuntele jo etukäteenkin. Helsingin Lähiradio - Ohjelmat Osa tuoreimmista lähetyksistä löytyy sivulta souncloud linkin takaa.

Toinen: kuuntele suomen aa podcasteja spotifystä.

Noiden kummankin ohjelmien jaksot on noin tunnin mittaisia.

Kuuntele nimettömät alkoholistit kirjaa. Löydät sen suomen AA: n kotisivuilta. Voit ostaa samalta sivulta myös omaksesi.

Osallistu AA:n verkkoryhmiin zoomissa. Sen kynnys on varmasti korkeampi mut siellä ei tarvii kertoa nimeään eikä kameraa tarvitse pitää päällä jos ei tahdo eikä ole pakko puhua mitään kun vain ilmoittaa asiasta että haluaa vain kuunnella. Tosin ekalla kerralla on hyvä kertoa että on ekaa kertaa mukana ja omalla vuorollaan voi joko sanoa että haluaa kuunnella tai avata tilannettaan pikkaisen.

Sit kantsii paljon kirjoitella tänne. Aina joku vastaa.

Nämä tuli ekana mieleeni helppoina keinona joita voi tehdä poistumatta kotoa.

Sit on tietty a-klinikat ja terveydenhoito joista saa apua.

Olet ottanut ison askeleen kirjoittamalla jo tänne ekan viestin.

Tsemppiä :+1:t2:

7 tykkäystä
3

Kiitos paljon vinkeistä! Aion katsoa nämä linkit ja ottaa podit kuunteluun :folded_hands:

Oon pyörittänyt tätä asiaa mielessäni jo pari vuotta ja tullut siihen lopputulokseen ekaa kertaa elämässäni, että mulla todella on ongelma. Että se on totta.

4 tykkäystä
4

Opettaja saapuu, kun oppilas on valmis.

Ei tänne foorumille pyhäkoulun opettaja hakeudu, ellei sitten kärsi alkoholismista.

Kun myöntää ongelman ja ottaa apua vastaan, niin toipuminen voi alkaa.

Kannattaa lukea näitä raittiista elämästä kiinnostuneiden tekstejä ja pitää mielessä, että vain itseään voi auttaa. Saatat huomata, ettei puolison ajatukset lopettamisesta ole ollenkaan saman suuntaiset, mutta älä siitä välitä.

3 tykkäystä
5

Todella hienoa, että olet löytänyt palstalle. Kuten itse olet huomannut ja muutkin ulkopuoleta ovat sinulle sanoneet, tarvitset apua tilanteeseesi. Yksin ei tarvi eikä kannata taistella, apua on monipuolisesti tarjolla.

Sanot olleesi monta kertaa vaaratilanteessa diabeteksenkin takia. Terveytesi takia kannattaa muutos tehdä, kuten itsekin olet havainnut. Todellinen vaaratilanne voi joskus tapahtuakin, sitä ei varmaan kannata lähteä hakemaan? Lapsesi myös tarvitsevat äitiään terveenä ja elossa. Lapsille myös pitäisi luoda turvallinen ja raitis kasvuympäristö. Mainitsit miehesi juomisen myös. Ehkäpä hyvä olisi lähteä hoitamaan koko perhettä? Pieneltä kuulostava nalkuttaminenkin hajottaa tasapainoista perheen energiaa. Itseäsi hajotat krapuloilla, juomiseen liittyvillä syyllisyydentunnoilla, mutta onneksi kaikesta tuollaisesta voi vapautua, kun ei juo lainkaan. Juomattomuus tuo mukanaan parempaa fyysistä ja psyykkistä sietokykyä, minkä varmaan oletkin huomannut raittiina aikoinasi?

Suosittelen Plinkin Uusi alku 30 päivän verkkokurssia. Lisää hyvin tietoisuutta juomistavoistasi, alkoholista itsestään, muutenkin hyvät kysymykset laittavat pohtimaan elämääsi ja tapojasi syvemmin. Rukoilevana ihmisenä AA:n askeleet voisivat toimia myös hyvin. Mistään uskonnosta ei ole kyse vaan hengellisyyden löytämisestä, mikä itsessään tukee raitista elämäntapaa. AA-yhteisöstä saat myös hyvää vertaistukea. Nettitapaamisia suosittelen, niihin on helppo sujahtaa mukaan. Ryhmät löytyvät googlaamalla AA nettiryhmät. Tilanteestasi riippuen monenlaista muuta tukea on myös tarjolla. Ekana on hyvä selkeyttää tilannettasi syvemmin, tehdä päätöksiä joissa päätät pysyä. Mielenterveystalo.fi sivulla voit myös tehdä alkoholin omahoito-ohjelman. Raitistumisessa, muutoksen tekemisessä tietoisuus on iso avain. Vaatii sulta askelten ottamista, mutta kukapa ei tahtoisi tuntea itseään paremmin, parantaa elämisenlaatua?

Kerrot myös juovasi, koska haluat rentoutua ja irrottautua velvollisuuksistasi. Kuulostaa siltä, ettet pääse arjessa rentoutumaan. Ruuhkavuosissa vedetään joka suuntaan, elämä on hektistä, eivätkä päivät tunnu riittävän. Ihan inhimillistä, että painetta syntyy jota sitten alkoholin tarjoamalla nopealla dopamiinisyöksyllä tasaa. Kuinka löytää arkeen rauhoittumisen, stressin purkamisen mahdollisuus? Pienillä teoilla, kuten kevyellä liikunnalla, luonnossa samoilulla, mindfulnesilla voi löytää itselleen sopivia välineitä.

Tässä yhteisössä on hyvä kannustava henki ja vaikeistakin asioista on helppoa puhua. Toivottavasti jaksat pysyä mukana. Sinä ja perheesi ansaitsevat turvallisen ja terveellisen elämän. Ja tosiaan yksin sun ei tarvitse murehtia ja rypeä juomiseen liittyvien ongelmien kanssa. Inspiraatiota, esimerkkiä kannattaa myös hakea, lukemalla tai kuuntelemalla muiden ihmisten kokemuksista. Selvitymistarinoilla, pienemmilläkin sellaisilla on ollut ainakin itselle valtavan rohkaiseva kokemus.

1 tykkäys
6

Täälä ollaan muutkin! Mua on auttanut Sober Leon, niillä podcasteilla pääsin suht helposti eroon ja olin vuoden raittiina. Kuuntelin niitä alusta asti, ei keskeltä vaan vanhimmasta alkaen. Sit Carl Jung podcasteja paljon mitkä on addiktioista, nää avaa sitä että moni meistä juo koska meillä on käsittelemättömiä traumoja tai tunteita joita emme voi kokea vaan olemme ne joutuneet patoamaan. Nämä kaksi ovat ihan eri lähtökohdista auttamassa raittiuteen. Olen lukenut monia aiheeseen liittyviä kirjoja mutta oikestaan mikään niistä ei oo auttanut. Pitää kokeilla ja löytää mikä sopii itselle. Pidän mukana pientä vihkoa mihin kirjotan ajatuksia, on parempi kuin kirjottaa puhelimen muistioon, perinteinen kynä.

1 tykkäys
7

Kiitos näistä vinkeistä, AA:n podcastia kävin eilen kuuntelemassa jakson 12:sta askeleesta ja siinä oli kyllä hyviä juttuja, vaikka äänenlaatu oli aika heikko. Nuo erilaiset omahoito-ohjelmat on myös varmasti hyviä, olen niitä tehnyt myös terapiassa ollessani.

Eilen keskustelin mieheni kanssa ja sanoin hänelle, että nyt en enää halua käyttää alkoholia. Olin kaatanut hetkeä aiemmin parit viinipullot viemäristä alas. Olen hänelle sanonut aiemminkin pari kertaa, että jätän alkoholin kokonaan, mutta hän ei ota minua tosissaan, sillä noin 3 kuukauden kuluttua olen taas juonut. Kerroin hänelle myös hakevani apua tilanteeseen. Sanoin, että olen ollut vaaratilanteissa jo pariin otteeseen ja minun täytyy hyväksyä se, etten ole kuten muut ihmiset. Sanoin myös, etten jaksa enää niitä neljän päivän morkkiksia ja ahdistuksia, joita juomisesta seuraa. Hän tarttui tähän viimeisimpään lauseeseen ja sanoi, ettei hänkään halua katsella minua, kun sitten kiukuttelen hänelle. Todellisuudessa tiedän kyllä, miksi pakoilen arkea viihteellä käymiseen ja syy on juurikin hän. Jos jotain olen tässä ymmärtänyt, niin tunteiden pakoilu ei auta, vaan pitää tarttua härkää sarvista. Ja alkoholi on viho viimeinen asia, mikä ei yhtään helpota tai auta tunteisiin.

En juo kotona, enkä harrasta tissuttelua. Jos olen juonut, olen lähtenyt ulos baariin tai naapuriin n. Kerran kuukaudessa. Olen kuullut englannin kielisen termin “binge drinking” ja mielestäni se kuvaa tilannettani hyvin. En harrasta esim. Ruoan kanssa viinin juontia, vaan sitä juodaan silloin, kun lähdetään ulos “pitämään hauskaa”. En juo alkoholia sen takia, että tykkäisin sen mausta, vaan sen humaltumisen takia. Lapset eivät ole nähneet minun juovan, he ovat nähneet vain seuraavan päivän krapulan. Mutta se on totta, että lapset tarvitsevat äitinsä terveenä ja elossa. Siksikin haluan lopettaa. Tai olen lopettanut jo. Toivottavasti päätös pitää myös jatkossa.

5 tykkäystä
8

Nyt rupeaa mulla kuuppa sekoamaan. Jos voisin, jos mulle olis taloudellisesti mahdollista, ottaisin avioeron saman tien. Tältä seisomalta. Mä en jaksa tätä paskaa enää. Itse olen pysynyt raittiina muistaakseni 32 päivää, eikä ole käynyt mielessäkään repsahtaa. Ei varsinkaan viime öisen jälkeen.

Mies lähti eilen pelireissulle. Hän ei mennyt töihin aamulla, koska ‘oli kipeä olo’, mutta dokaamaan pystyi kuitenkin lähtemään. Ennen pelireissulle lähtöä saatiin riita tästä aikaiseksi, sillä kun hän soitti minulle ja ilmoitti lähtevänsä reissuun, naureskelin hänelle puhelimessa, että ‘kunnon lusmu’. Kotiin päästyäni hän raivosi minulle pää punaisena ja korvat soiden (kirjaimellisesti, eikä ollut ensimmäinen kerta) että en koskaan voi vittuilematta päästää häntä lähtemään mihinkään ja tästä nousee taas avioerokeskustelut ja uhkailen häntä ja niin edelleen. Ajoin hänet autolla jäähallin pihalle, josta oli lähtö ja koko tämän matkan hän kirjaimellisesti huusi sydämensä kyllyydestä. Ja että minun täytyisi pyytää häneltä anteeksi vittuiluani. Sanoin hänelle, että se syy, miksen tykkää että hän lähtee dokaamaan johtuu siitä, että hänellä menee aina överiksi. Viime kerralla joutui päivystykseen sillä hänet hakattiin niin pahasti, että hänet jouduttiin tikkaamaan. Koska kännipäissään hän menee ‘puhumaan’ kaikille. Tämän lisäksi hän juo niin paljon, että kusee housuunsa ja ympäri kämppää, kun ei tajua missä wc sijaitsee. Ja minä olen se, joka siivoaa kaikki sotkut. Ja tämä on tapahtunut useasti.

Hän siinä sitten uhosi ennen autosta poistumista, että hän tälläkin kertaa juo niin paljon kuin sielu sietää siitä syystä, että mä olen inhottava kusipää. Ja niinhän siinä sitten kävi. Kotiin tullessa hän oli kussut omiin housuihinsa nukkuessaan sohvalla, riisunut märät farkut lattialle ja kulkenut ympäri olohuonetta kusemassa ympäriinsä eri nurkkiin ennenkuin heräsin siihen, että ulko-ovi kävi ja löysin hänet perse paljaana terassilta kusemassa sinne. Ohjasin hänet suihkuun ja nukkumaan sänkyyn. Sitten rupesin hinkkaamaan sohvaa ja keräämään kusisia housuja ja vilttejä lattialta ja pyyhkimään kusista lattiaa. Olen niin väsynyt tähän. Olen nukkunut todella huonosti viime yönä, menin tyttären sänkyyn nukkumaan. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Olen yrittänyt puhua hänelle hänen juomisestaan, hän on myöntänyt että joskus menee överiksi ja lupailee aina, että ei enää juo, mutta kun seuraava poikien reissu tms tulee on sokka taas irti. Ja hän on sanonut, että absolutistia hänestä ei koskaan tule. Roikunko tässä turhaan? Pelkään, että sairastutan itseni.

3 tykkäystä
9

Kyllä sinä taidat valitettavasti turhaan siinä roikkua, jos meno ei ihan täysin miehelläsi muutu.

Tuollaista ei päästä suustaan kuin päihderiippuvainen ihminen. Liika juominenhan on silloin ihan aina muiden vika.

Oman juomisen lopettaminen on entistä haastavampaa, jos läheinen jatkaa rankkaa juomistaan. Voihan tuon yrittää ajatella jonkinlaiseksi esimerkiksi siitä, miksi oma juominen kannattaa lopettaa.

Sen tiedän, että ajan myötä oma juomattomuus vaikuttaa niin, että yhä vähemmän jaksaa katsella toisten känniörvellystä ja sekoilua.

4 tykkäystä
10

Valitettavasti roikut turhaan, ellei miehesi raitistu. Ja voi olla ainoastaan ajan kysymys, että itse sairastut esimerkiksi masennukseen tai johonkin muuhun vaivaan, mihin alkoholistien puolisot usein sairastuvat. Jos hänellä omien sanojensa mukaan ei ole aikomustakaan edes yrittää juomisen lopettamista, niin sitä ei tietenkään tule tapahtumaan. Miehesi käytös on sellaista, että ainoastaan päihderiippuvainen täysi alkoholisti toimii noin.

Saako kysyä, onko taloudellisissa asioissa kyse tietyn elintason säilyttämisestä vai siitä että et kertakaikkiaan pärjää yksinäsi? Minun mielestäni nimittäin vaatimattomampikin elintaso on ehdottomasti parempi kuin juopon sekoilujen sietäminen.

4 tykkäystä
11

Olen opiskelija ja opiskelen kaukana toisella paikkakunnalla, johon kulkee julkiset todella huonosti. Minulla ei ole varaa ostaa omaa autoa eikä pitää sitä. Valmistun vuoden -27 jouluna, jonka jälkeen toivottavasti työllistyn. Meillä on valtavasti velkaa ja erotessa pitäisi myydä asunto ja auto ja silti jäisi velkaa. En halua joutua ulosottoon. En myöskään pystyisi muuttamaan opiskelupaikkakunnalle sillä meillä on yhteisiä lapsia. Tällä hetkellä siis käytännössä olen taloudellisesti riippuvainen hänestä.

2 tykkäystä
12

Ahaa joo. Kyllä tuo ikävältä tilanteelta kuulostaa. Mutta asiat kyllä ratkeavat ennemmin tai myöhemmin! Minusta tuossa tilanteessa on tärkeää ja erinomaisen hienoa, että olet itse havahtunut tilanteeseesi ja saanut korkin kiinni. Varmasti parasta mitä voit nyt tehdä on huolehtia itsesi hyvinvoinnista miehesi juomisesta huolimatta.

3 tykkäystä
13

Kumppani jolla positiivinen suhde alkoon ja juomiseen ei mahdollista omaa raitistumista.

Ite just jätin mun miesystävän ku viina oli sille hiukka liian tärkeetä. Mieluummin elän yksin raittiina.

Woimaa jatkoon :heart:

7 tykkäystä
14

Entäpä jos miehesi jatkossa tekisikin tämän kaiken ihan itse? Kun kerran ihan itse tuohon kuntoon itsensä juokin?

Ymmärrän hyvin, että eroaminen on kuvaamassasi taloustilanteessa vaikeaa. Kannattaa kuitenkin ehkä silti miettiä, mihin itse haluaa elämänsä käyttää.

Voimia tehdä jokin omaa itseäsi kohtaan oikea päätös.

3 tykkäystä
15

Hän ei siinä tilassa kykene itse siivoamaan mitään, kun ei pysy edes pystyssä enkä voi jättää kusia sohvaan tai lattialle odottamaan aamua, koska muuten ne ehtivät imeytymään sekä sohvaan että lattiaan. Kysyin häneltä äsken, muistaako hän mitään kotiin tulosta. Sanoi ettei. Jätin hänelle pyykit koneeseen, jotka saa itse ripustaa. Ei tähänkään kyennyt, vaikka koneessa vain 3 vaatekappaletta. Mutta saavat mun puolesta odottaa siellä vaikka ikuisuuden, ihan sama.

1 tykkäys
16

Huh huh, aikamoista. Kyllä tuntuu omat ongelmat pieniltä kun kirjoituksiasi lukee. En osaa muuta sanoa, kun että voimia :heart:

Kuulostaa pahalta, että raha on syy parisuhteen jatkamiseen. Onko arjessanne parempia hetkiä?

1 tykkäys
17

Minusta ne kannattaisi nimenomaan jättää imeytymään. Vähintä mitä hän voisi tehdä, olisi joutua kohtaamaan ja siivoamaan sekoilunsa konkreettisia jälkiä. Jos sohva tai lattia menee pilalle, niin sekin olisi sitten hänen vastuullaan kohdata ja pistää kuntoon.

Ei ole sinun velvollisuutesi ja tehtäväsi huolehtia miehesi kusijäljistä ja pyykätä jotain kusisia housuja.

4 tykkäystä
18

Niin, sekin voisi olla tietysti vaihtoehto, mutta meillä on lapsia eikä ole kovin mukavaa, jos ensimmäisenä tulee vastaan kusinen sohva tai kuselle haiseva ja siitä turvonnut lattia.

Ja toiseen kysymykseen vastaus, niin on meillä parempiakin hetkiä. Ei se aina ole tällaista. Mutta silloin, kun hän pääsee ulos baariin niin se on tällaista.

1 tykkäys
19

Ite alotin kans juomisen kun olin 13 ja koko nuoruus oli ihan hirveetä sekoilua. Rauhotuin sitten kun esikoinen syntyi ku olin 23. Siihen asti kun erosin lapsen isästä. Aina ku lapsi oli isällään niin olin humalassa koko ajan. Juonut sammumiseen asti. Ihmettelen suuresti miten oon ees hengissä. Juopon tuuria vissiin. Lapset ja työn oon hoitanut aina mut aina ku velvollisuuksista vapaa niin taas juonu itteni sammumispisteeseen. Joskus toki pystynyt juomaan vaan vähän ja nauttinutkin siitä. Mut sitten taas on tullut se kerta ku juonu itteni ihan jalattomaksi. Enää en jaksa itteeni ku juon. Oon nyt 37 ja ihan hävettää ettei edelleenkään rajojaan tunnista :unamused_face:

1 tykkäys