räpelsin ekan viestini taivaan tuuliin. Ensimmäisen viestilähetysyrityksen yhteydessä tein jotain kummaa tai painoin väärää nappia, niin sinne läks (bittiavaruuteen) 
.
Anyway, kiva olla täällä ajatusten vaihdossa ja kohtalotovereiden kanssa ajatuksia/tukea saamassa. Oma tarinani on lähestulkoon jo liiankin tuttu teille, arvon Plinkkiläiset. Ekat bisset (tai olikohan Ruskaa 
) jo 12 vuotiaana, kunnollinen poika yo:ksi ja parikymppisenä jo viikonloppu ilman kunnon hulinaa ja kännejä ei ollut mitään. Siitähän on jo perkele kulunut jo 27 vuotta, siis tuosta paristakympistä. Pitkiä ajanjaksoja takana Antabus-nojan avulla ja säännöllisiä repsahtamisia, tietty. Repsahtamiset vaan …prkl kestävät aina yleensä perjantain (tai torstain) ja seuraavan viikon perjantain välisen ajan.
Olin tänään AA tukihlön juttusilla, ihan hyviä keskusteluja, kenttäkokemusta molemmilla ihan riittämiin. TOsin ei mitään uutta ja ihmeellistä. Kaiken hutun jo tiedosta; ei ole välimaastoa. Olisinko alkoholisti ainoastaan repsujen ajan vai pystynkö säätelemään? Tietysti en. Sairaus ja kirous seuraa hautaan 
. Tänään vikat keput naamaan, huomenna autotallin tyhjät hylsyt ja mäyristen pahvit roskiin. ONNEKSI duuniin vasta ensi ma.
Ihme ja kumma, koko perhe vielä kasassa, tosin erittäin paljon tehtävä töitä jokaisen taholla, jotta palikat saadaan kasaan/luottamus/normirutiinit jne. Ja työtkin vielä on.
Suurella mielihalulla tulen tänne uutena mukaan vertaistukea hakemaan ja ajatuksia vaihtamaan! Plinkkiä olen seurannut jo pitkään, nyt rohkenin itse lähteä kirjoittamaan.
Saa kommentoida.
Tervetuloa oikein paljon!
Meitähän täällä riittää 
Itse osallistuin elämäni ensimmäiseen AA-kokoukseen eilen ja kokemus oli positiivinen. Olen menossa uudelleen ja ihanaa on se kun kalenteri alkaa täyttyä näillä positiivisilla menoilla Että kiirettä riittää ryhmissä juostessa.
Ikää on 34-v ja oon kahden pienen tytön äiti. Rakkaus lapsiin, ja loppujen lopuksi rakkaus itseenikin, ajoi mut hakemaan todellista apua. En halua edesauttaa kuolemaani millään tavoin. Terve elämä antaa parhaat lähtökohdat kasvattaa omistakin lapsista tasapainoisia aikuisia.
En vielä ole raitistunut mutta sillä tiellä kuitenkin olen. Halu on kova ja uskon että selviän
Teretulemast kumpainenkin.
Täällähän meitä, saman kokeneita on jakamassa kokemuksia, tavoitteena elää tämä päivä selvästä päästä.
Omalla kohdallani todettuna, tämä kirjoittaminen on toiminut vallan oivana tapana purkaa päänsisäisiä solmuja. Hetkittäin kun tunne-elämä heittää sellaisia merimies solmuja, ettei tällainen maakrapu niitä tahdo saada auki millään. Onneksi on syntynyt suomeen ja on saanut äidinmaidosta opit kirjoitustaitoon, kaikilla kun ei ole yhtä onnellista tilannetta.
Tänään olemme täällä yhdessä, selvänä. Tarkistetaan huomisen tilannetta täällä yhdessä ja voimme yllättyä positiivisesti. Tämän päivän raittius, luo pohjaa paremmalle huomiselle, meille kaikille.
Kiitos tervetulotoivotuksesta Kaaleppinen 
. Aurinkoinen päivä, ilman tutinaa ja viikonloppu edessä! Mikäs sen mukavavampaa. Päivä kerrallaan. Huushollin siivous edessä ja kuten mainittu, kaikki prkl pahvilootat (tietysti jo nyt tyhjät 
), tyhjät tölkit jne pois nurkista. Lyhyen aikavälin suunnitelma on käydä täällä lyhyesti moikkaamassa tilanne. Jos ja kun jano yltyy parin kuukauden kuluttua, saan teistä arvon kanssakulkijat tukea. Mukavaa selvää päivää . Ja tsemppiä Soflinille myös!