Viesti poistettu.
tervetuloa foorumille! 
hyvä, jos haluat tehdä suuren muutoksen elämässäsi, se ei ole helppoa ja tie tulee varmasti olemaan takkuinen, mutta lopussa se palkitsee. päihteettömyys/lopettaminen on asia, jota joutuu koko lopun elämänsä harjoittamaan ja kehittämään ja sen eteen on tehtävä hitosti töitä, että saa pohjan selvinpäinololle kasaan.
sinä pystyt siihen!!
Tervetuoloa!
Oletko ollut yhteydessä alueesi A-klinikkaan?
Saisit mahdollisesti tukea tilanteeseesi sieltä?
Heips, ja tervetuloa! Hieno asia, että olet havahtunut arvioimaan omaa tilannettasi ja käyttöäsi, toiset voivat vähätellä tuota kannabista, etenkin jos ovat “vain” satunnaisia polttelijoita eikä heille siitä mitään negatiivista ole tullut. Täällä varmasti ei kukaan vähättele ja omalla kohdallani voin sanoa, että kirjoitellessani tänne saan valtavasti energiaa ja samalla tulee pohdittua omaa tilannettaan syvemmin, kuin “yksin”.
Onko sulla ollut muita aineita kuvioissa mukana?
Jep, kaikenlaisia vastauksia olen saanut, saunan ja kuivaushuoneen puolelta. Jotkun luukee et mä trollaan? Ja varmasti moni ihmettelee, et miten tämmöinen ongelma voi muodostua pelkästä kannabiksesta!
Olen mä kokeillut muitakin huumeit, bentsot, subut, heroiini, piri, Mutta en enää huolis kokeille/käyttään niistä mitään muuta kun pameja. Eli ihastusta, eikä koukkua ole muodostunut niihin. Mutta alkoholi ja bentsot on kuulunut myös mun päihteisiin vuosikaudet, mutta niistäkään ei oo ongelmaa enää. Suurimmalle osasta kannabiksen käyttäjistä ,ei varmaankaan tule mitään ongelmia/ongelmaa! Mut mulle nyt vaan sattui käymään niin? Mimmoinen tilanne sulla sitten itselläsi on? Ja mulle on ihan sama, jos joku vähättelee mun ongelmaa, se on mun ongelma! ei kenenkään muun! Mä olen sinut itseni kanssa ongelmineni!
Mä tiedostan ja myönnän ja hyväksyn ongelmani, ja mun pitää elää loppu elämäni tän ongelman kanssa, pääsen sit eroon tai en pääse. Se on gelma tulee olemaan aina! Mut sitä voi oppia hoitamaan. Moni ei välttämättä edes tiedosta, puhumattakaan myönnä olevansa kannabisriippuvainen, ja sen käyttämisen aiheuttamia huonoja puolia! Niitä huonoja puolia ei kyllä välttämättä tule,jos osaa ja haluaa pitää kunnon roti siinä polttamisen määrässä, ja niinku et ei polttelis joka viikko edes.
SilverDiscoMan; no mulla on sinänsä hyvä ja tasainen tilanne nyt, olen korvaushoidossa, pian tulee 9kk täysin puhdasta aikaa ja alan olla vähän paremmalla puolella jo itseni kanssa. Tuttua on tuo sinun kirjoituksesi kannabiksen käytöstä siksi, koska itse ennen muinoin kasvattelin monia vuosia ja senhän tietää miten siinä käy, kun budia on käytännössä koko ajan niin paljon, kuin jaksaa polttaa/syödä… Mulla oli joskus aivan mieletön psyykkinen koukku kannabikseen, muutama vuosi meni niin, etten päivääkään ollut ilman, aamut alkoi aina sativaisilla aamusavuilla, sänkyyn menin illalla poltettuani vahvaa indicaa; päiväni ja elämäni rytmittyi polttamiseni tahdissa, poltin savuja, kuten tupakkaa, mulla oli aina valmista sekoitusta sätkäpussillinen 
josta poltin missä ja milloin vain, joka paikassa. Käytin tuolloin myös usein muita aineita, mm amfe, opiaatit ja alkoholi, viikoittain ja kuukausittain. Tästä on nyt aikaa 6 vuotta, mutta vieläkin muistan nuo ajat, muistan ne tunteet, kun mietin, että jos joskus lopetan polttamisen, mitä siihen tilalle?! Miten voisin elää ilman savuja? Miksi mun edes pitäisi lopettaa polttaminen? Mutta, siinä kävi sitten niin, että silloisen kumppanin kanssa tuli ero, joten kasvattelu ja polttelu katkesi, kuin seinään. Toki olin ollut polttamatta joitain viikkoja ja kuukausia joskus, mutten vapaaehtoisesti, yleensä siksi, kun sato ei ollut vielä valmis ja entiset oli käytetty loppuun, mulla ei ollut tapana koskaan repiä tai riipiä kasvavia kasveja, joten piti vain odotella, että ne olivat valmiit. Mulla ei savut tehneet sitä efektiä, että olisin jumittanut tai ollut passiivinen, päinvastoin sain niin paljon virtaa ja puhtia, että olin aina jossain menossa, olin todella aktiivinen aina poltettuani, selvänä en saanut mitään aikaiseksi, vatuloin ja hidastelin, motivaatio täysin nolla.
No, eron jälkeen oli kaikenmoista hässäkkää muutenkin, ja polttelu jäi yllättävänkin helposti pois. Kun oli pakko lopettaa, ne määrät, joita poltin kasvattaessani, olivat sen verran suuria, että rahallisesti olisi ollut mahdotonta kustantaa “harrastuksensa”, varsinkin mun mentaliteetillani “kaikki tai ei mitään”.
Mutta pitkään mulla oli univaikeuksia, olin kärttyisä ja flegmaattinen, saamaton ja jotenkin “löysä”. Ne menivät kuitenkin ohi n. puolessa vuodessa kokonaan, satunnaisesti polttelin joskus parit savut, jos joku tarjosi, mutta en ostanut itselleni omaa pussia enää.
Nyt viimeisimmästä kerrasta on yli vuosi aikaa, enkä enää haluaisi samaan tilanteeseen. Vaikka kannabis ei sinänsä ole terveydelle niin haitallista, kuten esim amfetamiini tai alkoholi, on siinäkin omat riskinsä, etenkin psyykkeelle. Itse aloin olla jotenkin tunnekylmä ja luoksepääsemätön ihmisenä, viimeiset pari vuotta olin selkeästi “en oma itseni”, erokin johtui melkeinpä täysin minusta ja minun ääliömäisyydestäni kumppaniani kohtaan, olin niin siinä omassa kuplassani, että siihen ei päässyt kukaan sisälle enää. Eron huomasi selvästi, kun oli pitemmän aikaa polttamatta (vaikka muiden aineiden käyttöä olikin, silti jokainen tuntee itsensä jos on mahdollista verrata omaa käytöstään ja ajatuksiaan entisiin käytösmalleihinsa) niin sain jotenkin sen myötätunnon ja empatiakyvyn takaisin, aloin rentoutua ja olla muutenkin eloisampi psyykkisesti.
Noiden aikojen jälkeen on sattunut kaikenlaista, lyhyessä ajassa melkein ihmiselämän verran kaikenlaisia tapahtumia, elämä meni ns pikakelauksella eteenpäin, narkatessa ja sekoillessa. Enää minulla ei tee mieli polttaa, ei ollenkaan. Mutta monta vuotta olen työstänyt tuota(kin) päihdeongelmaa, mulla nyt tosin on joka aineessa se ongelma, että siitä tulee ongelma… 
Mikään ei riitä, ja kuten sanotaan, niin yksi annos liikaa, tuhat liian vähän. Kirjoittelen jossain vaiheessa lisää, nyt halusin vain kertoa, että olen itsekin joutunut painimaan kannabisongelman kanssa, enkä vähättele sitä lainkaan! Paljon, paljon tsemppiä ja voimia, päivä kerrallaan