olen ihan uusi täällä ja ajattelin kysellä kokeneemmalta väeltä vinkkejä ja kokemuksien jakamistaa…
käytin pitkään ihan biletarkoituksessa satunnaisesti essoja ja piriä,mikä ei juurikaan muuttanut elämää mitenkään. sitten löysin autuaan tsolpideemin ja sittemmin elämäni romahduttaneen tapahtuman myötä tulivat mukaan vahvemmat aineet ja suonensisäiset huumeet (vauhtia,subuja,välillä heroiiniakin) kun mikään ei tuntunut enää oloa helpottavan ja tiesi jo vähän mihin lähtee. elämä meni täysin v*tuiksi, työpaikka oli/on yhä edelleen nipinapin, mutta hyvä kun on. ystävistä osa on, suurin osa ei… avohoidossa olin muutamia kuukausia vähän vasten omaa tahtoani kävin jutustelemassa, mutta ei tuntunut auttavan eivätkä ne parit puhtaat seulat yhtään motivoineet…
nyt pari kk täysin kuivilla kovista aineista hirveitten nitkujen kanssa, menny välillä ihan raapimiseks ja hysteriaks (enimmäkseen tietysti psyykkista). kuiville päässy kaveri neuvo just et piikitä ihan mitä vaan mut älä mitään kamaa, apteekista saa suolaliuosta, joka helpottaa vähän noita psyykkeen sekottavia vierotusoireita, mut helvetin tyhmä olo iskeä melkein pelkkää vettä ranteeseen… ja se tosiaan kestää sen verran kun sen se liuos kirvelee suonessa ja laittaa tupin neulan päälle takas. miten helpotatte omia nitkuja? millaisiksi ne on pahimmillaan menneet? miten ilmenee…
vaihdoin kätevästi toisen riippuvuuden toiseen, nyt sit taas riippuvuus kaikenlaisiin rauhottaviin ja uninappeihin on ihan valtava. triptylit,stellat,tenoxit menee ku karkit mut ei helpota, puristaa vaan pantaa enemmän. onko kellään kokemusta tällaisten lääkkeiden hihaan vetämisestä? iskeekö paremmin vai… tällaisessa tilanteessa sitä ajattelee tietysti että noista lääkeriippuvuuksista on helppo nousta taas samaan jamaan kuin aiemmin. ikinä mikään ei ole ollut rahasta tai tarjonnasta kiinni, joten oma pää on ollut tosi kovilla ja luonteen vahvuutta on tarvittu, että tällaisellakin niin sanotulla keskitiellä on pystytty olemaan…
Hmm-hmm, no jatkan samaa linjaa että unilääkkeiden kiertoon kiskominen ei ole viisasta. Joskus kun sitä on tullut typeränä kanana tehtyä (imovanet, kumit jne.) niin kaikki paikat paskana, turvoksissa, tulehtuneet. Eikä vähiten paskana pää. Ja pitkän aikaa. Tuhoaa ne viimeiset hyvät pistopaikat alta aikayksikön. Vaikka on huolellisesti filtteröinyt ja koittanut minimoida kaikki pöpöriskit jne. Toisaalta, ne vetää pöntön niin sekaisin ja muistin pimeäksi, että loppuvaiheessa sitä alkaa fiksaamaan aina vähän löysemmin rantein. Tai huomaa sitten seuraavana päivänä fiksanneensa vähän lisää. Mitään muistikuvaa ei ole, mutta todisteet puhuvat puolestaan. Hyrrh.
Toisaalta, ainoa keino millä olen omia subureflojani hoitanut on juuri unilääkkeillä, relaksanteilla ja rauhoittavilla taju kankaalle. Myös kipulääkkeillä, koska ainakin minulla alkaa särkemään ja polttaamaan koko ruumista. Mutta aika vähän noista loppujenlopuksi on apua.
Kunpa reflojen poistamiseen olisikin joku taikatemppu.
joo alkaa oma järkikin sanoa pikkuhiljaa, että jotain muuta täytyis keksiä kuin se jatkuva rännääminen… loppupeleissä siihen tsolpideemiinkiin alkaa turtua kun ennen 20mg sai jo hirveet hallusinaatiot aikaan ja nyt saa napostella sen 100mg:kin helposti ja olotila sama. aamulla ihan suht pirteä olo, mutta laskut ne noistakin tulee ja illalla masentaa ja itkettää kaikki ja kierre on siinä, AVOT! ja tosiaan just noissa kun oot sen pari napostellut ja oot sekasin ku seinäkello huomaat syönees koko levyllisen niitä eikä se vaikutus enää siitä juuri kohene.
vahvat kipulääkkeet auttanu mullakin! panacodeista tosin tulee tosi huono olo mutta 1mg paratabseja menee, mutta luulis että vastustuskyky on kadonnu parasetamoolia kohtaan aikahyvin… mulla refloissa alkaa monesti hirvee kutina, ihoa kutittaa (ei aina ees pistokohista) vaan joka puolelta ja raapii ittensä usein ihan verille. kerran lsd-yliannostuksessa olin saan tän saman raapimiskohtauksen? psyykkistähän se on, ei oikeesti kutita tietenkään vaan kai siinä on joku itsetuhoisuus takaraivossa tms.?
