Vieroituksenjälkeiset psyykeongelmat

Ok, eli lopetin jälleen subun käytön ja nyt on reilu 4 viikkoa ollut ilman ja lopetin sen 3 vk Britlofexhoidon avulla…
Nyt olo on fyysisesti suht hyvä, eli enään on varsin pieniä fyysisetoireet, mutta sitäkin enemmän hämmentää
omituiset muutokset psyykkeessä. Eli osaisiko joku sanoa mikä mulla on, kun aamulla on aivan kauhean masentava
ja ahdistunut olo (n. klo 9-) ja se alkaa hieman helpottaa illalla(n. klo 18) ja sitten kymmenen aikaan on hyvinkin energinen ja mukava olo, lähes eufoorinen sen huononolon jälkeen. Mistä ihmeestä tämä voisi johtua? Olenko saanut kamasta jonkun pysyvän aivovamman? Onko muilla samanlaisia kokemuksia pitkän (opa)käytön jälkeen?

Mun käyttöhistoria on semmonen, että olen 25v mies ja olen vetänyt joku 10 vuotta johon väliin mahtuu n 10 kk breikki äskeittäin.Olen käyttänyt myös Cipralexsia yli 5 vuotta ja annos on ollut pari kk 20 mg (jota olen säännöllisesti ottanut 3-4vk). Voisiko nämä oireet johtua tosta lääkkeestä mitenkään? Tämä on tosi ikävää, kun illalla on hyvä fiilis kun pitää mennä nukkuu ja aamulla ei jaksa tod mitään, kun pitäis asioita hoitaa… voisko olla joku maanis-depressio tj…?

Jos tämä oli huono aloituspostaus, niin voin tarkentaa vielä jotain jos tarve. Kiitos vastauksista etukäteen - ne on tärkeitä!

Kyllä tuo on aivan normaalia. Subun (+muiden oppareiden) lopettamisen jälkeen kestää ½v jopa kauemmin, että masennus yms. psyykkiset oireet talttuvat. Johtunee ilm. juuri siitä, että opiaattireseptorit aivoissa (jotka siis säätelevät myös kivunlievitystä ja extreme urheilulajien “jännitys-piikkiä välittäjäainetuotannossa”); ovat saaneet annoksensa muualta moninkertaisesti. Aivoilla kestää melko pitkään tottua, että elimistö ei saa enää opiaatteja.

Itselleni riitti, että olin kodeiinilla “korvauksessa” reilu ½v retkahdellen 1krt/kk, ennenkuin masennus talttui… Toisaalta oli siinä yliaktiivisuuttakin eli vaihteli melko paljon… Odotettavissa on pahempi olo kun korvauksen lopetan…

Itseasiassa tuo psyykkinen huono olo on varmasti pidemmän päälle juuri se syy, miksi monet retkahtavat uudestaan… Parempi tietää sen kuuluvan asiaan ja yleensä palautuvan vuoden sisään viimeistään… Voimia!

Tuo ilmiö ettei viitsi nousta aamulla on koettu ja siihen autooi että emäntä herättää kuudeltä tajuihin ja lähtee sitten ennen kahdeksaa töihin. Kahdeksalta alkaa helvetinmoinen ääni rumba puhelin herättää, keittiössä on herätuskello kuten makkarissa ja löysin tietokoneeseen hyvän kellon eli pirukaan ei niitä kuuntele kunnes oot kiertänyt joka huoneen sammuttamassa ja koira makaa jo mun jättämässä lämpöisessä kohdassa pää tyynyllä eikä malta heittää pois. Siis yksinkertaisesti pakko nousu ja siihen omat rutiinit niin on elämässä taas kiinni, toimi mulla ainakin kun rupesin nukkumaan väkisin puolillepäivin melkoisen lääkevähennyksen jälkeen.

Mä oon ollu nyt 2 viikkoo ilman subuu, fyysiset oireet helpottanu huomattavasti, mutta tota masennusta ja ahistusta on vieläki. Ärsyttää ku ei jaksa/huvita tehdä mitään, päivät kuluu oikeestaan sohvalla maatessa ja kauppaan lähteminenki on suunnattoman raskas operaatio.

Onneks löysin ratkasun tähän, nimittäin oon nyt napsinu lyricaa ja se on todellaki auttanu :slight_smile: Olo on niin energinen, että oon tänään saanu aikaseks vaikka mitä ja mieliala on kohentunu huomattavasti :slight_smile:

Joo kiitos kommenteista. Jokainen niistä on tärkeä!

Ei tässä kyllä herätyskellot auta. Voi olla, että mä herään aamulla ylös(outoo, että hikoiluu ja kylmää on vain herätessä), mutta viimeistään parin tunnin päästä menen takaisin sänkyyn peiton alle, koska olen niin maassa henkisesti ja odotan iltaa kunnes olo paranee… On se jännä kun joskus aika tarkalleen klo 22 aikaa tulee semmoinen “piristysruiske”, vähän niinkuin saisin piriä(no ei nyt ihan :slight_smile: ), mutta alkaa päässä kihelmöimään ja energiaa on vähän liikaakin, kunpa riittäis vain aamuun asti, mutta herätessä taas masentunut…

Harkitsin, että aloittaisin tommosen “opa-nistien-antabus”-kuurin (en muista lääkkeen nimeä), mutta koska se vaikuttaa salpaamalla opiaattireseptorit, niin en tiedä onko siitä jotain haittaa, joskaan mitään hyötyäkään mun tapauksessa… Olen käsittänyt, että alkoholi stimuloisi aivojen opiaattireseptoreita, hyvin mahdollista koska se auttaa hyvin refloihin, mutta krapula on aika kauhea, huh…

Haluisin vähentää Cipralexia kovasti, kun olen kuullut että sillä on vähän vastaavia haittavaikutuksia, kun ne mitä nyt koen. Ainakin aion laskea annosta 20 → 10 mg. olisi kiva sulkea pois näitä vaihtoehtoja mistä mikäkin johtuu… Mikäköhän voisi tasata fiilistä? Perjantaina tapaan A-klinikan erikoislääkäriä, niin olisi hyvä osata esittää hänelle jotain hyviä kysymyksiä ja siksi teidän kommenteista on hyötyä keksimään niitä.

Tiedän, että tämä homma vaatii aikaa ja olen ollut vasta kuukauden täysin kuivilla, mutta lähimenneisyydessä on kuitenkin 10 kk breikki, enkä muistais että olis ollut ihan näin pahaa masennusta vaikka fyysiset kesti pidempään… Eli kirjoitelkaa vain kokemuksianne. Kiitos.

theend: Kyseinen lääke on Revia, joka on todella kallis lääke. En muista mitä pulitin niistä mutta ihan liikaa se oli. Juomisen himoon sitä söin ja sain itsetuhoisia ajatuksia enkä saanut mielihyvää enää mistään. Korkeintaan voisit syödä sitä vähentämään repsahduksen riskiä, mutta en suosittele. Eikä sitä enää opiaattiriippuvaisten hoitoon käsittääkseni käytetäkään.

Cipralexistä sen verran että jos koet siitä olevan vain haittaa niin vaihto toiseen masariin vois auttaa?

Mites musiikki? Meditointi? Oisko niistä apua? Suurimman avun antaa varmasti nyt aika. Hyvä ettei sulla ole ilmeisesti nyt mitään velvollisuuksia (koulu, työ) joista tarttis huolehtia.

Oon itte entinen opanisti kans tuli vedettyä lähinnä just subua,tramaleita ja oxyconttia. Kaikista oon päässyt eroon ja noi reflat kesti mulla sellaiset 3 viikkoa-4 fyysisiä siis.

Oon huomannut että alkoholi on ruvennut maistumaan todellakin opiaattiriippuvuuden jälkeen enemmän. Ennen opiaattejen vetämistä vedin vaan tosi harvoin.

Vähän samanlainen opiaattihistoria runsaalla teen litkinnällä höystettynä, no ja joillakin kymmenillä herrakerroilla. Alkuvuodesta 2011 reilu 3kk ilman mitään opiaatteja, 4:n viikon fyysiset ja alkuun yllättävän vittumaiset reflat, jonka jälkeen olin todella masentunut, voimaton, saamaton, ahdistunut, vittuuntunut ja kadottanut täysin mielenkiinnon kaikkeen. Mikään ei silloin tuntunut hyvälle, eikä napannut - paitsi jatkuva himo hitaisiin. Reilut pari kk:tta synkistelyä meni ja sitten sorruin jälleen “yhtiin”. Samalla reissulla vielä tänä iltana, paria n. viikon breikkiä lukuunottamatta käyttö jatkuvaa, muttei enää 4/6/8/12 milliä illassa/vedoissa.

Mielestäni se täydellinen tyhjyys, ilottomuus ja motivaation puute oli paljon rankempaa kuin ne fyysiset, loppujenlopuksi. Ei tuntunut olevan valoa tunnelin päässä, joten kokeilin helpotusta edes yhdeksi päiväksi. Ei kannata, harva päivittäiskäyttäjä lopetettuaan enää koskaan hanskaa käyttöään esim. vkonloppuihin jne. Olen kokenut sen itse pirin ja oppareiden kanssa, sama juttu; Riippuvuus palaa ja istuu tiukemassa kuin aikaisemmin. Alkoa vältä myös, humalassa tekee tunnetusti tyhmyyksiä, ja se litkiminen hidastaa psyykkisen paranemisen prosessia.

Opiaatit (varsinkin subutex/xone) ovat/on petollisia aineita, koukku tulee hitaasti, mutta varmasti. Sitä vaan tajuaa joku kaunis päivä, että " hei, vuosi menikin opiaateissa, no jatketaan vielä tämä viikko…". Tunsin hanskaavani homman, kunnes perinteisti hukkasin ne hanskat. Ei minusta, joka ennen halveksin varsinkin buprea voinut tulla siitä riippuvainen - tuli kuitenkin.

Tsemppiä lopetukseen! Älä lähde “helpotusten tielle”. Ne aivokemiatkin korjaantuu ajan kanssa. Selkärankaa vaan, jota itseltäni ei löytynyt!

Moro taas.

Turska: Joo se on vissiin sama kun tarkoittamani eli Naltrexon. Se on opioidiantagonisti, eli se salpaa ne reseptorit johon opiaatitkin vaikuttaa. Mutta mikä se hyöty tässä on? …Varmaan se että kun ottaa vedot, niin aine ei skulaa, mut en mä muuta hyötyy siitä keksi joten unohdan koko paskan. Meditointi ei ole mun juttu ja musiikki kyllä auttaa hieman, mut välillä on niin “heikkona”, että musa alkaa vain ketuttaa… Ja velvollisuuteni ovat nyt aika minimissä, mutta sanotaan, että 5-7 vk päästä pitäisi duunit alkaa…

Ultravision: Kyllä olen huomannut ennenkin opiaattien lopettajilla, että viina alkanut maistuu vaikka sitä aina varotellaan, että edellistä riippuvuutta ei kannata korvata toisella… Tuli tosta naltreksonista mieleen, että viina vaikuttaa jollain tavalla opiaattireseptoreihin, en tiedä miten… vie ainakin refloja pois.

Trubatuuri: Aika samanlaisia kokemuskia mullakin kyllä… Toivottavasti virheistä oppii ja onnistut vähän paremmin, eli about loppuelämän kuivilla!

Joo, mulla tuli nyt taas viikko lisää kuivillaoloa ja kävin lääkärissä joka määräsi minulle Voxraa 150 mg jonka aloitan, kun olen ollut hetken ilman Cipraa. Onko teillä kokemusta tästä lääkkeestä? Se vaikuttaa aivoissa noradrenaliini ja dopamiini välittäjäaineiden toimintaan. Lääkärin kertomusten mukaan
kuulostaa ihan mulle sopivalta lääkkeeltä. Vituttaa toi Ketipinori joka saa mut syömään ja lihoamaan (masennuskin saa mässäilee), joten jätän se koko lääkkeen pois ja koitan nukkua jotenkin se kun ei mua ahdistukseen auta. Muuten mun mieli ala on pysynyt aika samana tai ehkä ihan pientä helpotusta.
pitkiä päiviä nämä… Yritän käydä lenkilläkin väkisin, mutta hyvä yleiskunto on vaihtunut reflojen takia rapakuntoon, Eikä se liikunta(vetää kunnon hienpäälle) ole ihmeemmin mua auttanut. Toivottavasti aika ja uusi lääke tuo valoa tulevaisuuteen…

Mutta ei tässä tee prkl yhtään mieli edes vetää! mielummin olen masentunut ja kuivilla kuin jossain kemikaali-opapilvilinnoissa. Ei ole muita vaihtoehtoja :slight_smile:

Alkoholilla on tietääkseni jonkinmoinen affiniteetti opiaattireseptoreihin.

Liikunta auttaa, jos todella haluat lopettaa, siihen ei ole kuin yksi konsti: ole ottamatta.

Itselläni ei mikään noista toiminu, mun kohdalla on korvaushoito ainoa vaihtoehto.

Mutta itselläni on niin pitkä historia jotain 10+ vuotta kovia opiaatteja, hepo, oxy jne…
Subua otin viime vuosina refloihin ja se on myös halvempaa.

[Poistettu hintatietoja -Päihdelinkin moderaattori]

Mä pystyin useamman kerran lopettamaan noin. Tosin kun ei tiennyt että viekkarit pahenevat kuurien jälkeen ja lopulta muutaman pv:n putkesta sai karseat olot… Pidä tuo linja, mä pääsin tuolla piristä irti.

Itsellä on se huvittaa juttu, että koin olevani rappioalkkis ennen kamankäytön päivittäis-aloitusta. Siksi ei ole suuremmin maistunut, paitsi silloin kun yritti lopettaa vähän kaikkea. Mä taas en enää saa juoduksi kännejä. Eilen yritin edes sen 4 annosta ottaa mutta sain alas yhden puolikkaan sidukan koko illassa. Toisaalta näen jatkuvasti 25-30v korvauslaisia ketkä ovat vaihtaneet alkoon… Päätin että en vaihda ku en edes alkosta suuremmin välitä päihteenä… Ei tiedä koskaan minkälaisen vaikutuksen saa… :open_mouth: Aikoinaan alko pyöritti myös mun masiskierrettä niin paljon, että ehkä se kohtuus… Lisäksi kännissä retkahtaa helpommin… Mä ainakin. Vieläkään en ole raveissa käynyt, koska tiedän sieltä löytyvän stimuja ja kännissä on helppo sanoa “kyllä”.

Mulla tuo masis arttu-korvauksella alkoi loppumaan kevätpuolelle, vaikka retkahtelin 1krt/kk sen muutaman pv:n… Aloin näkemään ekat leskenlehdet, perhoset yms yms. Aloin sen jälkeen etsimään niitä. Siksi mä tykkään keväästä, voi olla iloinen, toisin kuin syksyllä kun pimeys valtaa joka kolkan… Tsemppiä! Päättäväisyydellä on osa lopettanut. Mä en vieläkään luota itseeni ja pelkään että lopetan koulun, niin monta kertaa sain pettyä kun en pystynytkään enää lopettamaan… Se syö muuten ihmistä ja pahasti… :neutral_face:

Mulla kävi monesti ennen kun nostettiin yli 200mg konttiannos/vrk,että heikkona veti vaan liikaa kipuihin ja tuns ittesä ihmiseks ku pysty tekemään asioita,käydä koiran kans ulkona yms.että sit tiputtiin korkeelta nolliin ennen seuraavaa respaa.Sit kokeilin pidemmän tauon aikana kaikkee mahdollista lyricat yms. triptylit kaikki lääkekaappi tyhjeni mut vitutus ja kipu ei lähteny.Toi oli totta mitä joku sano et musiikki auttaa.
Mutta se masennus ei lähteny millään.Mut kun vertas buprerefloja oxyihin nii aivan eri planeetalta,bupren lopetin seinään viikon kärvistelin ja ohi,oxyissa pisin tauko 2kk ja fyysiset reflat vaikutti vieläki,esim jos yritti tehä jotain nii kylmä hiki valu heti, tärinät yms.Psyykkisistä puhumattakaan.

Itselläkin on opiaateista kohtapuoliin edessä 4 viikon vieroitusjakso. Ainakin vuoden verran on mennyt päivittäin panacodia, tramalia, bubrea tai oxycontinia. Annokset ollut vaihtelevia. Kiinnostaisi kuulla suunnilleen samantyyppisellä opiaattitaustalla vieroituksen läpikäyneiltä miten kauan on kestänyt masennuksesta paraneminen. Sen olen kumminkin päättänyt että takaisin käyttämään mä en ala kun eroon pääsen. Tiedän että vaikeaa se tulee olemaan varsinkin kun houkutuksia on koko ajan lähettyvillä. Mutta tiedän mitä se eka töötti tekee niin se motivoi varmasti pysymään lujana. Perusluonne mulla on aina ollut periksiantamaton ja niin se tulee olemaan tässäkin asiassa. Täytyy vaan opetella taas normitunteet kestämään ilman että niihin otetaan kemikaaleja avuksi. Jos vituttaa niin sitten vituttaa ja se menee ohi. Jos masentaa niin sekin menee todennäköisesti ohi. Jos yksi yö tulee nukuttua huonosti niin se ei maailmaa kaada. Jne. jne.

Olisiko kellään tähän heittää omaa kokemustaan jolla samantyyppinen tausta mitä edellä kirjoitin? Olisi mukava jakaa kokemuksia asiasta ja aion myös vieroituksen jälkeen tästä raportoida tänne täysin vesiselvänä :sunglasses: Sitten toivottavasti jatkan kuivaushuoneen puolella. Mutta en todellakaan ala kenellekään ikinä jeesustelemaan aineiden käytöstä vaikka sattuisin itse onnistumaan ja irti pääsemään. En voi sietää ihmisiä jotka tommoista harrastaa ja niitä löytyy paljon. Varsinkin ex käyttäjät ja ex holistit menevät jossain vaiheessa sille linjalle että unohtavat ihan kokonaan oman taustansa ja arvostelevat toisten käyttöä. Tottakai jos joku on apua vailla itse ja haluaa itse yrittää eroon niin silloin voi auttaa mutta turha se on väkisellä mennä kenellekään paasaamaan käytöstä jos ei ole tarkoitusta lopettamista edes harkita. Ja sekin on täysin oma asia haluaako lopettaa vai ei. Siitäkin on turha ex käyttäjien jeesustella yhtään mitään. No kylläpä juttu taas venähti kun tuli otettua aamulla kunnon töötit alakertaa :laughing: Mutta kai tossa asiaakin oli ja ihan tosissaan olen parin viikon päästä menossa sinne katkolle ja suunnitelmana on todellakin sen jälkeen päihteetön elämä. Kukkaa voin joskus polttaa koska se ei ole mun kategoriassa edes mikään huume. Mutta kaikki muu jää pois. Näin on tarkoitus. Nyt tämä loppuaika ennen kun menen katkolle tulee otettua vähän “kovempaa” ihan tarkoituksella :laughing: :wink: :unamused:

[poistettu asiatonta - Päihdelinkin moderaattori]

Hienoa! Jatka samaan malliin :laughing: :laughing: :unamused: Tämmöisen palstan kauttahan asiat selvitellään. Ja känni-ryyni sekoituksissa nyt tulee tommosia uhoja kaikenlaisilta rassukoilta. No ei muuta kun let’s show go on :laughing:

Mutta joo tosiaan noihin asioihin mitä aiemmin kysyin kaipaisin muilta saman taustan omaavilta kokemuksia edelleen.

Noniin, on tullut taas muutama viikko lisää ilman hitaita ja olen ihan ylpeä itsestäni, vaikkakin tosi passiivinen ja suurimman osan ajasta masentunut edelleen. Painoakin tullut 8kg lisää läskiä joka ei todellakaan kohenna mielialaa, kun olen aina jonkinverran välittänyt ulkonäöstä. Tuntuu että roskaruoka auttaa pahaanoloon ja siksi tulee syötyä… Mutta nyt olen ottanut mukaan lenkkeilyn/juoksemisen väh. 3krt/vk. tuntuu, että silloin paskaolo unohtuu ainakin hetkeksi ja kyl se vähän kohentaa fiilistäkin, kun saa sykkeen korkealle. Lenkit on tosin vielä naurettavan lyhyitä, mutta kyllä sen huomaa, että pikkuhiljaa se hapenottokyky parantuu. Sit kun aeroobinenkunto kohentuu, niin aloitan kevyen voimaharjoittelun josta on kyl entuudestaankin kokemusta ja sit pitäis yrittää jotain yksinkertaista duunia tehdä alkukesästä.

Ainoa pieni “retkahdus” tän kahden kk aikana oli vkl:na piri&dormari -kombo jota en nyt laske retkahtamiseksi, koska en ole niihin jurikaan ollut koukussa, mut ne ei näytä juuri hyvältä seuloissa… En ainakaan piristä tykkää ja nyt vielä vähemmän… Toi uusi masislääke, Voxra saa aikaan sen, että vauhti ei juurikaan toimi(kokemusta?) ja olen näköjään sen avulla vahingossa lopettanut melkein kokonaan 13 vuoden tupakanpolton ( menee vain 1 aski/2 vk:ssa)… Odotan vain, että toi lääke alkaisi pelittää kunnolla, mun annos on nyt 150 mg pv. Pari viikkoa tullu otettuu, eikös kohta pitäis alkaa pelittää kunnolla vai pitäiskö annosta nostaa? Lopetin myös 7 vuoden Cipralexin käytön, enkä ole kummoisia refloja havainnut tai ne on pieniä verrattuna oparefloihin. Se hyvänolontunne kestää tällä hetkellä noin klo 21 - 11, eli masisvaihe on hieman kaventunut, ihmettelen edelleen miksi yöllä(ja aamuyöllä) on niiin super hyväolo ja päiväl alkaa kauhea masis…

Yritän nyt kuitenkin seurata tilannetta ja antaa mun psyykkeen levätä pari kk, eli en tyyppäile piriä tai bentsoja sen enempää kuin muita juttuja. Alholikin saa jäädä minimiin… Fyysisistäoireista on viime aikoina lähtenyt jatkuva haukottelu, eikä herätessä ole enään niin hirveän kylmä ja hikoilukin on normalisoitumassa. Aivastelua on vielä ja vatsa ei kyllä hyvin toimi, mut noi fyysiset on helppo kestää verrattuna psyykkisiin! Olen ollut kuivilla pari kk, en jaksa enään tarkkaan laskea niitä päiviä, kun tää kuivillaolo on nyt selvä asia, edelleen se mun ainoa vaihtoehto :slight_smile:

Sekaiv (ja muut): voin toki jakaa kaiken kokemuksen mitä saan tästä irti. Otan myös edelleen mielellään muiden kokemuksia vastaan!

Pitäkää lippu korkealla :wink: Jos mä onneton pystyn, niin varmasti muutkin!