Poikaystäväni oli koukussa nukahtamislääke Somnoriin ja oli hoidossa noin kolme viikkoa. Myös alkoholin liikakäyttöä oli. Hoito meni hyvin mutta päästessään kotiin alkoi vaikeudet. Lääkkeisiin hän ei ole nyt koskenut mutta hän kärsii erittäin pahasta unettomuudesta, joka johtuu osittain vieroituskivuista. Hän ei ole pystynyt nukkumaan eikä syömään, kerran hän kävi jo tiputuksessa. Lääkäri oli vain tylysti todennut ettei hän tähän kuole. Tällä hetkellä hän käyttää unettomuuden hoidossa mirtatsapiinia mikä ei auta.
Olen täysin neuvoton, vieroituksen aikana olin toiveikas siitä, että meillä voisi olla päihteetön tulevaisuus ja myös poikaystäväni oli todella positiivinen tulevaisuuden suhteen mutta nyt tuntuu, että mennään alamäkeen ja lujaa. Olen yrittänyt ottaa selvää mitä ei-bentsoja unettomuuteen voi käyttää kun tuntuu ettei lääkärit ota tilannetta tosissaan. Tässä alkaa jo itsekin olemaan niin rikki, ettei meinaa jaksaa.
Nyt kaipaisin kohtalotovereita ja neuvoja tai vinkkejä mitä tässä tilanteessa voisi tehdä.
Siis miksi poikaystäväsi alunperin alkoi somnoria ( =stiltnoct) käyttämään? Oliko hänellä univaikeuksia? Tsolpideemivalmisteet on aika mietoa kamaa. Niitä määrätään yleensä helposti ihmiselle, joka tulee ensimmäistä kertaa valittamaan univaikeuksista. Itsellä niitä on ollut joskus myös. Eivät kyllä sanoneet paljon mitään tuohon uneen, mutta kyllä niistä kuupan sai aika sekaisin. Maailma vääntyilee ja silleen.
Unettomuus lääkkeiden lopettamisen jälkeen on aika tavallista, Näin sanoo lääkeinfo:
Ei tässä tosiaan auta, kuin aika ja ei hän unettomuuteen kuole, niin kuin lääkäri teille sanoikin. Oleellista toipumisen kannalta on nyt se, miksi poikaystäväsi alunperin on lääkettä tarvinnut. Jos hänellä ei ole aikaisemmin ollut uniongelmia, menee tuo varmaan ajan kanssa ohi, mutta muussa tapauksessa jonkinlainen tukilääkitys ja terapia olisi välttämätöntä.
Itse olen aikoinaan syönyt unettomuuteen lähes kaikkia mahdollisia valmisteita, joten tiedän, että mikään niistä ei auta ennen kuin unettomuuden oikea syy on saatu selville. Nyt nukun hyvin jo kuudetta vuotta ilma lääkkeitä.
Tsemppiä vaan sinne ja toivoittavasti tilanne ratkeaa jossain vaiheessa.
Poikaystäväni sai ne alunperin unettomuuteen mutta taustalla oli muitakin ongelmia, esim. eräs lääkäri oli sitä mieltä, että hänellä on yleinen ahdistuneisuushäiriö. Häntä ahdisti niin, että hän alkoi käyttää somnoria myös päivisin ahdistuksen lieventämiseksi. Loppuaikoina ennen vieroitukseen menoa päiväkulutus saattoi olla n. 13 tablettia.
Olen vahvasti sitä mieltä, että hän tarvitsisi nyt terapiaa ja mahdollisesti masennuslääkitystä mutta terapiaan on ihan hirveät jonot ja apua pitäisi saada nyt heti
No huh huh! Aikamoisia määriä! En kyllä käsitä, miten hän on pystynyt ylipäätään ulkona liikkumaan. Minä olisin vaan nähnyt pelkkiä sammakoita.
sanoisin, että etsikää hyvä yksityinen psykiatri. Me ollaan miehen kanssa molemmat saatu apua sitä kautta. En nyt halua leimata yleistä puolta kokonaan, mutta meillä ei ainakaan ole siitä hyviä kokemuksia. Yksityinen maksaa kyllä pirusti, mutta kun on kysessä kunnon ammattilainen, ei siellä myöskään tarvitse ravata joka päivä. Itse kävin kerran kuussa puolen vuoden ajan ja mies kerran kuussa tai kahdessa parin vuoden ajan.
Minä siis olin ehtinyt kärsimään vakavasta unettomuudesta siihen mennessä noin kuusi vuotta ja mies taas kärsi masennuksesta ja vakavista paniikki- ja ahdistuskohtauksista.
Lääkkeet eivät koskaan ole ratkaisu ongelmiin, mutta joskus niitä on pakko ottaa. Tietenkin tukena täytyy olla terapiaa. Muuten edistystä ei tapahdu. Oma asenne vaikuttaa myös paljon. Kaikki eivät pysty tekemään tarvittavia muutoksia elämässään.
Luuletko, että miehesi on sairastunut myös riippuvuuteen? Se täytyy myös ottaa huomioon. Itse en ole koskaan kokenut olevani riippuvainen lääkkeistä, vaikka käytin esim. bentsoja lähes neljä vuotta päivittäin. Kun päätin lopettaa, en kokenut mitään himoja kyseisiin nappeihin. Ne lakkasivat olemasta merkityksellisiä siinä vaiheessa, kun sain unta ihan ilmankin.
Kyllä se ajoittain aika kujalla olikin, varsinkin kun joi vielä viinaa päälle. Toleranssi vaan kasvoi niin paljon, että lääkkeiden määrä oli välillä noinkin hurja. Kävi kuitenkin normaalisti töissä koko ajan. Nyt kesällä hajosi sitten paletti ja oli pakko hakeutua hoitoon. Ehdottomasti terapiaan pitäisi nyt päästä ja nopeasti mutta tuntuu, että poikaystävän asenteessakin olisi parantamista. Oli minulle suuri yllätys, että suostui edes vieroitukseen menemään. Mutta prosessi on vielä tosi pahasti kesken. Nythän se pahin ja vaikein on vasta edessä.
Itsellä on bipo ja syön seroquel prolongia siihen ja itse myös kärsinyt 2,5 vuotta unettomuudesta ja tuo lääke on mua auttanut tosi hyvin. Turhauttavinta on se, että poikaystävä haluaa olla mun kanssa mutta jos ei pääse lääkkeistä ja viinasta eroon tai edes kohtuukäyttöön niin ei yhteisestä tulevaisuudesta tule mitään. Minä oon yrittänyt etsiä hoitokeinoja mutta kun ei aikuista ihmistä voi pakottaa… Ollaan välillä oltu erossa mutta sitten taas palattu yhteen, koska toista rakastaa niin paljon. Vaikeinta on tosiaan se kun on itse niin avuton tässä tilanteessa, kun voisi toisen puolesta ottaa niskasta kiinni ja pakottaa etsimään ratkaisua siihen perimmäiseen ongelmaan, minkä takia niitä lääkkeitä piti alkujaan ruveta käyttämään.
Tiputuksessa? Huh, kuulostaa rankoilta refloilta. Voin kertoa, ettei se ollut juuri tuon helpompaa neljän vuoden päivittäisen opiaatin käytön jälkeen, kun tole oli katossa. Olin kuin sähköjänis viikon, parin verran.
Joka paiikka ritisi, särki, ja sätkyi. Suolisto sekaisin. Kolme ensimmäistä päivää ne pahimmat. En pystynyt kävelemään ulkona, olin niin loppu. Tärkeintä on tuoksi ajaksi lopettaa KAIKKI. Alkoholi vain sotkee sitä vähääkin unta. Paha bentsokoukku voi olla kyllä ehkä pahempi, vaikea sanoa, ei ole kokemusta.
Itse ostin 4mg nikotiinipurkkia, vaikka en polta, ja heitin yöllä pari-kolme suuhun. Ekan kerran sain nikotiiniöverit, oksensin. Purkilla kuitenkin sain yleensä nukahdettua noin tunnin. Mikään muu ei vaikuttanut yhtään. Tunti per yö oli siinä vaiheessa saavutus. Ei siihen kuole, mutta ihan zombiksihan se kyllä vetää, ei pysty mihinkään. Ei jäänyt nikoltiiniriippuvuutta. Kokonaisia muskottipähkinöitä tuli jyrsittyä myös, pala riittää, ne relaksoivat jonkun verran, vaikka maha voi mennä taas ihan solmuun. Nämä nyt eivät ole mitään lääkäriliiton hyväksymiä konsteja sitten. Voimia.
