Lähdin kirjoittamaan tänne koska olen lopen turhautunut ja uupunut kumppanini alkoholinkäyttöön. Suhteemme on lähtenyt kyllä baarista ja aika-ajoin käydään yhdessä viihteellä. Nyt vuoden verran olen sivusta seurannut kun toinen ryyppää. Töissäkäynti sujuu, mutta lomat ja pidemmät vapaat menee kaasussa. Ennen oli hauskoja yhteisiä vapaahetkiä mut nyt se viettää kaikki vapaansa baarissa bilehileenä. Aamusta, jos kotiin on tullutkaan välissä, on pakko tasotella ja alottaa uus ränni ettei krapula iske. Mukaan on tullu väkivalta, mustasukkasuus ja masennus, kaikki molemminpuolisena. Mulla toisen käytös aiheuttaa yliaktiivista liikunnan harrastamista (ja lopulta ylikuntoa, loppuunpalamista), syömättömyyttä, nukkumattomuutta, masennusta. Ja vaikka ennen itsekin maistelin niin enää en viinaan juuri halua koskea.
Me pidetään kulisseja yllä ja ollaan niinku kaikki olis hyvin mutta mua hävettää peitellä sitä esim kun toinen ei pääse auton rattiin/perhekutsuille/sovituille tapaamisille sen takia että on kaamee krapula, mä paikkailen ja autan. Mulla ei ole ketään kenelle asiasta puhua, en kehtaa rikkoa sitä idylliä mikä meistä läheisillämme on.
Nytkin se on juonu taas keskiviikosta saakka enkä usko että pääsee maanantai-aamuna töihin, ajoissa ainakaan.
Heikkona hetkenään se pyytää apua, selvinä päivinä puhutaan että mennään johonkin joka auttaa. Sit taas ku kaikki on paremmin, se asia haudataan ja unohdetaan. Tietenkin kaikki on alkujaan mun syytä, että se juo.
En tiedä miksi mä tätä jaksan, enkä tiedä enää kuinka pitkään.
Kertokaa joku mitä mä teen?
