Vielä monta askelta

Terve!

Aloitus taisi venyä vähän turhan pitkään. Eräs vahvasti alkoholisoitunut ihminen kertoi minulle kun olin 2kymppinen että se on askel kerrallaan eikä päivä kerrallaan, eihän sitä koskaan tiedä jos jää seuraalla askeleella auton alle.

Jälleen yks reilu viikon hairahdus takana sitä ennen reilu 2kk selvinpäin oloa. Tässä hairahduksessa tosin oli se hyvä puoli että
tiedostin kuinka monta ongelmaa minun on ratkaistava. Ihmisen mieli on kummallinen. Se voi blokata asioita päivätajunnasta
käsitellen niitä kuitenki samalla taustalla. Kun vuosia hörhöilee menemään tajuamatta mitä tekee nii osa näistä asioista jää muhimaan.
Sit kun niitä asioita käsittelee tai yrittää käsitellä huomaakin että on päässyt vasta alkuun.

Iso osa mun ongelmista liittyy alkoon mutta myös muuhun käyttäytymiseeni ja oikeastaan koko elämääni ja miten olen sitä tähän mennessä elänyt. Olen tässä ja nyt ainoastaan minua auttaneiden ihmisten takia ja osa heistä lukee minua kuin avointa kirjaa.
Se kirja kun ei itellekään ole niin avoin vaikka välillä voi niin kuvitellakkin.

Tankki tyhjä tällä hetkellä mutta tästä hetkestä lähtien lähdetään rakentamaan tästä tyhjästä kuoresta uusi ihminen.
Toivottavasti ei ole vielä liian myöhäistä

No moro.
Alkuun kun pääsee ni silloin on jo menossa. Olipas taas viisaus. :wink:
Aika monella ihmisellä on noita erillaisia ongelmia vaikka kuinka.
Mutta jos niistä pystyy karsimaan alkoholin pois niin moni muu asia alkaa myös korjaantumaan.
Näin se vaan menee.
Hyvä kun tulit tänne kirjoitteleen. Niin että tervetuloa vaan.

Niin se vain menee, et yhdestä ongelmasta kun pääsee, niin jo uutta ongelmaa pukkaa!

Ilman viunaa vaan pärjää niiden ongelmien kanssa paremmin.

Näinhän se on. Itseni kohdalla taitaa olla vielä aika monta käsittelemätöntä ongelmaa, en vielä itsekään tiedä mitä kaikkea.
Itseppä olen oman elämäni tähän jamaan ajanut ja kukaan muu ei sitä kuskia voi vaihtaa kuin minä itse.

Olen lähes koko elämäni jättänyt käsittelemättä asioita ja sysännyt ne sivuun. Nyt kun parin vuoden aikana olen yrittänyt saada päätäni kuntoon asioita alkaa vähemmän yllättäen pulppuamaan pintaan. Asiaa ei ole helpottanu yhtään että olen juonut hyvin paljon muuten elämäni aikana. Nämä käsittelemättömät asiat on tehneet alkoholi käyttäytymisestäni todella holtitonta ja on se ollut sitä kyllä ilman alkoaki. Olen ollut yksinkertaisesti aivan sekaisin.
Viimeinen pari vuotta on mennyt uuden arjen opettelemiseen, unettomiin öihin, asioiden läpikäymiseen, kuvittelun erottamiseen todellisuudesta (vähän liian vilkas mielikuvitus). Näissäkin asioissa vielä hyvin paljon työstettävää

Omalta osaltani tämän täytyy olla täydellinen elämän tapojen muutos. Totutut toimintatavat koittaa välillä nostaa päätään mutta koitan vaimentaa niitä sitä mukaa. Vauvan askelia on asioissa otettu mut alan vasta sisäistämään kuinka paljon on vielä tekemättä.
Ja kuinka syvälle olen itseni polkenut.

Tuntuu et olen elänyt täydellisessä sumussa tai kuplassa täysin oman pääni sisällä jo aivan liian kauan.
Minulle on vihjailtu ja huudettu et koita nyt hyvä mies saada jotenkin ittes kasaan.
Jotenki olen onnistunut blokkaamaan paljon näistä asioista ja kääntämään ne päälaelleen.

Nyt kun todellisuus alkaa iskeä päin kasvoja niin alkaa ymmärtämään kuinka päin helvettiä on elämänsä hoitanut.
Kuinka itsekkäästi on toiminut. Kuinka paljon on saanut apua, Kuinka on kohdellut muita ihmisiä jne
Itseinho, häpeä, viha ja monta muuta tunnetta ja asiaa… jotka on läpikäytävä.

Eli lyhyesti sanoen olen pohjalla (tää monttu syvenee varmaan viel lisää kun saan käsiteltyä asioita).
Aivan itse oon sinne monttuun ajanut ja nyt täytyy nousta sieltä askel kerrallaan pois.
Tämä prosessi tulee varmaan kestämään kauan mutta onhan tässä loppuelämä aikaa. Korjata itsensä ja asiat mitä on aiheuttanut.
Likapyykkiä on vielä paljon pesemättä. Onneksi on töitä että on joku paikka minne lähteä.

Tästä lähin mun on käytettävä kaikki voimavarani tähän. Puoliksi tekeminen ja vauvan askeleet ei enää riitä.

Olen lukenut täällä jonkun verran ja saanut niistä tukea omiin ajatuksiini. Kiitos kommenteista, laittakaa toki lisää.
Mun sosiaaliset kykyni on vähän rajoittuneet mutta koittakaa kestää. Mielessä on niin paljon asioita mutta vaikea kirjoittaa niitä ylös kun ei ole sitä ikinä tehnyt. Eipä siinä kohti valoisampaa loppuelämää askel kerrallaan.

Palataan

Hei tyhjyys! Minun alkoholisoitumisessa oli myös tuollaiset piirteet kaksi vuotta. Havahduin myös siihen. Elin vain oman pääni sisällä vailla todellisuutta. Näiden vaiheiden kautta pääsin tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa aloin haluta parempaa. Romahtamista aina odotin ja pelkäsin ja kun se tapahtui, se olikin nimeltään armo.

Päihdelääkäri sanoi minut tavatessaan, että hyvä kun tulit nyt. Viiden vuoden kuluttua mitään ei olisi välttämättä ollut enää tehtävissä. Minulla juomista ovat ylläpitäneet käsittelemättömät traumat. Tuntuma kehooni ja tunteisiin on niiden vuoksi olematon. Nyt saan kuitenkin apua ja alan päivä päivältä uskoa, että tästä tulee tosi hyvä juttu!

Kirjoittele lisää tänne, tyhjyys! Tyhjyys alkaa kyllä täyttymään hyvillä asioilla!

Kirjoittelu tänne on ollut omassa raitistumisessa todella tärkeää ja myös a-klinikka, jossa minut on kohdattu ihmisenä. Olen päässyt jo alkuun siinä, että uskon tieni kantavan, vaikka paljon olen painanut unholaan minulle tapahtuneita asioita. Nyt saan ne lopultakin kohdata ja myös jatkaa alkoholitonta elämää. “Ei tarvitse enää juoda.” Se oli ohjenuorani kaksi tai kolme ekaa viikkoa. Joka viikko motto muuttuu ja jalostuu uudeksi oivallukseksi.

Moro “tyhjyys”

Tervetuloa tänne porukoihin.
Niin samanlaista tarinaa kirjoitat, mitä itsekin olen kokenut. Minulle on tuottanut isoja vaikeuksia myöntää itselleni olevani alkoholisti.
Liki 30 vuotta kuitenkin erilaista sössimistä alkoholin kanssa. Mitään juomaputkia ei ole ollut, mutta kaikilla tavoilla on alkoholi sotkenut elämääni. Ammatti meni, ajokorttikin kertaalleen, pitkä avioliitto. Suhteet kaikkein rakkaimpiin, lapsiini. Myöhemmin uusi suhde kaatui myös salajuopotteluuni. Eli paljon olen tyrinyt. Itsemurhakin joskus morkkiksissa pyörinyt mielessä.
Jännä, etten ole kuitenkaan ikinä juonut siten, että olisin ollut päiväkausia kännissä. Enkä ole katkoa tarvinnut.
Se kai sai minut uskomaan, etten ole alkoholisti. Mutta mitäpä muutakaan. Kun sen uskaltaa kirjoittaa näkyviin, tai sanoa ääneen, on jotenkin helpottava olo.
Siitä ei varmaan pysty paranemaan, mutta tautiin on yksinkertainen hoito: Ei pidä juoda kaljaa, lonkeroa, viiniä, tai väkevämpää.
Ennen kaikkea: Alkoholistin on turha nähdä unia mistään kohtuukäytöstä. Minulla se ei ainakaan toimi. Tuskin muillakaan samaan tautiin sairastuneella.

Minulla on hyvä tuki kunnalliselta päihdesysteemiltä ja tuolla mt-puolellakin on terapiaa ilmaiseksi säännöllisesti. Ilman niitä olisin aikasen hukassa. Jonkin sortin parisuhteessa elän, mutta kumppanilta en tukea saa. Joskus alkukesästä tuntui, että häntä häiritsi aamuinen Antabukseni otto. Ihminen, jolla ei alkoholiongelmaa, ei oikein käsitä. Hän kykenee ystävättäriensä kanssa ottamaan lasin viiniä, eikä jää mitenkään ryyppy päälle.
Vähän tsemppiä häneltä toivoisin, mutta asia on jollakin tapaa tabu meillä. Toki hän tietää minun käydä päihdeterapeutilla ja varmaan sitä arvostaa.

Pysy “tyhjyys” linjoilla. Täältä olen saanut paljon tukea. Ihan vain lukemalla toisten juttuja ja itse purkaessani ongelmavyyhteäni tänne.

Voimia elämänmuutokseesi.

En minä mihinkään kadonnut. En vain käytä tietokonetta päivittäin.
Ei se kohtuukäyttö minullakaan ole ikinä toiminut eikä tule toimimaan. Itselläni menee asia hyvin nopeasti siihen että otan päivittäin “muutaman” ja viikonloppuisin sitten vielä paljon enemmän. Onneksi olen pysynyt enimmäkseen kaljassa mutta senkin käyttö on ollut aina aivan liiallista. Olen elänyt jonkin tason pöhnässä jo aivan liian monta vuotta.

Oma alkoholismini tai suurkäyttö tai millä nimellä sitä nyt sitten sanoo alkoi jo teini-iässä ja on jatkunut 20 vuotta.
Luonteeni muuttuu myös paljon kun otan tai käsittelemättömät asiat pomppaa pintaan eikä se ole ollut kaunista katseltavaa kenellekkään.
Sehän tässä on surullista että tiedostin jo nuorella iällä alkoholismini mutta meni näin kauan että tajusin etten voi jatkaa näin.

Siellä oman pääni sisällä olen elänyt käytännössä aina joten tarvittavat muutokset tulevat olemaan omalta kohdaltani isoja mutta niin ne on varmaan kaikilla muillakin.

Pitää siis käytännössä rakentaa itsensä uudestaan puhtaalta pöydältä. Prosessi mikä jäi jo teini-iässä kesken. Se mikä tässä painaa on se että miten saan sen pöydän tyhjennettyä. Koitan pitää itteni kiireisenä ja tehdä asioita jotka on jäänyt jo kauan tekemättä. Tässä vaan on päässyt kertymään turhan pitkä lista.
Mieltä painaa kaikki tekemiset ja tekemättä jättämiset. Virheitä on tullut tehtyä paljon. Välillä tuntuu et koko viimeinen 20 vuotta on ollut yks iso virhe.
Olen aivan hajalla siitä miten olen toiminut vuosikaudet ja kohdellut ihmisiä. Uskon silti että olen sisältä hyvä ihminen mutta monen ihmisen kokemukset minusta kertovat aivan muuta tarinaa. Olen huomannut että on iso ristiriita sen suhteen miten muut ihmiset näkevät minut ja miten itse koen itseni. Ehkä muut ihmiset ovat oikeassa. Ehken ole pystynyt olemaan sellainen ihminen mikä aidosti olen ja olen omilla sisäisillä ristiriidoillani aiheuttanut muille pahaa oloa.
Tästäpä voi nopeaa vetää johtopäätöksen etten pääse eteenpäin ennen kuin käsittelen omat ristiriitani ja kohellukseni.

Tällä viikolla tuli otettua monta fyysistä askelta. Pitkä viikko töissä ja saatiin pari hommaa hyvälle mallille.
Kiitokset viesteistä Pieni-lintu ja kapteenikoukku. Mukavaa että joku kommentoi. Ei alkoholi ole sen arvoista että sillä kannattaa hyvää oloa tai elämää pilata. Toivottavasti meille kaikille koittaa vielä parempi huominen

tyhjyys kirjoitti

Mieleni tekee sanoa, että älähän hättäile.
Kapteeni koukun vahvennetulla kirjoitetut lauseet ovat pätevä lähtökohta pitävälle raittiudelle ja elämän normalisoitumiselle.
Pitkän juomisajan jälkien siivoaminen ja vahinkojen korjaaminen eivät onnistu hetkessä, mutta kuitenkin paljon lyhyemmässä ajassa kuin vahinkojen aikaansaaminen.
Päihteistä vapautuminen on asetettava ensi sijalle, ilman raittiutta alkoholistin asiat menevät kohti loppukatastrofia.

Oma raittiuteni ja alkoholista eroon pääseminen alkoi sinä päivänä, kun menin AA-palaveriin ja sanoin ääneen siellä olleille naisille ja miehille, että olen alkoholisti.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Tiedostan kyllä että tässä menee aikaa ja koitan olla hätäilemättäkin mut se ei aina onnistu. Luin nuo kirjoittamani tekstit ja aika luettelomainen fiilis siitä ainakin itselle tuli.

Tälläkin viikolla on otettu monta fyysistä askelta. Töissä pitkä viikko takana ja monta hommaa sai hoidettua viikonloppunakin.
Henkisellä puolella välillä tuntui et pelataan pingistä päässä jossa ei kukaa voita. Mutta hyviäkin hetkiä mahtui mukaan muunmuuassa siskon lasten kanssa vietetty aika joka tosin jäi liian lyhyeksi. Noh parin viikon päästä uusiksi.
Aamulla taas harjoitukset jatkuu

Ihan hyvältä tuntuu kuitenkin lukea viestejäsi, niistä näkyy että olet huomannut pienten arkipäivän onnistumisien merkityksen.

Niillä se parempi elämänasenne ja parempi huominen kuitenkin rakentuu. Ei niinkään menneisyyden murehtimisella ja penkomisella.

Hyvää ensi viikkoa Sinulle!

tyhjyys kirjoitti

Raittiin päivän päätteeksi voit tyytyväisenä käydä levolle. Olethan saanut aikaan jotain myönteistä, ja olet saanut olla iloksi siskon lapsille. Hyvät ihmissuhteet ovat erinomaisen tärkeä osa elämää.
Aamulla voi jatkaa vastuullisesti asian kerrallaan oman osuutesi hoitaen. Jospa rohkeasti etsisit “pingiskaverin” pöydän toiselle puolelle?

Ensimmäiset asiat ensiksi

Olisi kyllä tarkoitus tehdä sillekin asialle jotain. Olen elänyt itsekseen turhan kauan.

Noihin pieniin hetkiin arjessa, siitäpä se tosiaan rakentuu. Olen pitkään miettinyt että kun tekee tällä hetkellä oikeita ratkaisuja niin jatkossa tilanne on parempi. Nyt vain pitää tuoda se ajatus oikeasti osaksi elämää ihan konkreettisesti. Toisaalta taas on hyvä käydä asiat läpi mitkä vaivaa mieltä.

Iltaa

Se olisi taas kuukausi takana selvinpäin oloa viimeisen repsahduksen jälkeen. Jonkunlainen masennustila ollut päällä viimeiset viikot. Tuntuu todella vaikealta välillä saada edes hymyä aikaiseksi ja sen ovat huomanneet monet muutkin. Muun muuassa työkaverini muistuttaa asiasta päivittäin et sehän melkein hymyili eka kertaa tänään :smiley:

Alkoholia ei tee yhtään mieli eikä itseasissa edes pyöri mielessä juuri ollenkaan. Hyvä näin!
Aika kova työputki ollut päällä ja sekin alkaa pikkuhiljaa helpottaan. Lepo tekisi välillä ihan hyvää mutta unensaanti ilman fyysistä rehkimistä on välillä aika haastellista.

Siskon lasten kanssa tuli vietettyä lisää aikaa ja se teki ihan hyvää varmaan kaikille. Siskon kanssa saatiin kans pitkästa aikaa juteltuaki vähän enemmän.

Ei ole oikeastaan tällä hetkellä oikein asiaa tai ei saa irti mitään.
Askelia eteenpäin

Hyvää maanantai-iltamyöhää, “tyhjyys”!

Onnittelut kuukaudestasi, raittius on toipumisen perusta!

Olin kait ollut puoli vuotta raittiina, kun vanhempi ryhmätoverirouva huomautti minulle, että hei, sinähän ihan naurat iloisesti. Asiat ja asenteet muuttuvat kyllä, vaikka en silti mikään varsinainen ilopilleri ole. Raittiudesta olen kuitenkin kiitollinen, mukava nytkin ajatella työntouhuista päivää levolle käydessäni.

Meilläkin kävi siskontyttö muutaman päivän vierailulla tullessaan kirjamessuille. Kävin siellä minäkin, kuuntelin eteviä kirjailijoita ja historioitsijoita. Tapasin käytävillä myös useita raitistuneita alkoholisteja, joihin olen tutustunut vertaistukiryhmissä. Toteutui ihan konkreettisesti, että

tänään et ole yksin

Onnittelut kuukauden raittiudesta. Se on jo pitkä aika, mutta päivä kerrallaan sitä eteenpäin mennään.
Eihän ne muistot menneistä mihinkään katoa kun on selvänä, mutta jos kuitenkin armo ja anteeksianto itselle olis se keino millä niitä voisi ainakin hetkeksi hälventää ettei olo mene liian raskaaksi. alussa minuakin varoiteltiin siitä etten tonkisi liian innokkaasti heti niitä menneitä sotkuja, vaan antaisin ajan kulua. Enhän minä malttanut vaan halusin kaiken korjaantuvan heti. Eihän ne korjaantuneet. mutta usko siihen että ajan kans ne korjaantuu antoivat voimaa. Ja jotkut ihmiset joiden kanssa sain rehellisesti jutella kaikesta. “Kummiksi” häntä kutsuin. Papillekin kävin ripittäytymässä, kun oli sellaisia asioita jotka painoivat ja tarvitsin synninpäästön, koska olin herännyt uskomaan Jumalaan. Siitä sitä sitten on menty eteenpäin. Kannattaa kokeilla kaikenlaista mistä saa huojennusta elämään, kaikkea muuta paitsi viinaa tai mitään muutakaan ainetta, tai vääriä tekoja muita ihmisiä kohtaan.
Tsemppiä sinulle a kaikille muillekin!

Uskon, että jokaisen kohdalla siat pikkuhiljaa ja yksi kerrallaan selviävät. Oma tarinani muistuttaa jonkinverran kertomaasi. Juominen oli itsetuhoista ja halua olla puudutettuna. Luulin, että se auttaa pärjäämään vereslihalla olevan sieluni kanssa. Jossain kohtaa siinä tietysti tulee vaihe, jossa tämä omahoito aiheuttaa itsellekin niin valtavia kärsimyksiä, että herää halu jättää alkoholi. Olo ei niin häävi ole, kun ei pakene humalan turtumukseen. Alta tosiaan alkaa nousta vaikka mitä, vanhojakin asioita ja jotkut meneen ihmiset ja asita näkeekin uudella tavalla.

Eihän sitä heti ole kauhean uskottava “muuttuneena”, jos on käyttäytynyt vuosia ikävästi, mutta ajan kanssa asiat muuttuu. On vähän eri asia sanoa olevansa toisenlainen nyt, kuin osoitaa se teoillaan. Äläkä suotta soimaa itseäsi menneistä. Niitä voi selvitellä ajastaan, kun olet saanut itsesi vähän kasattua. Ne mitä on tehnyt tai mitä on tapahtunut, on tapahtunut, eikä niitä pois saa pyyhittyä. Tähän päivään ja tuleviin sen sijaa on mahdollista vaikuttaa.

Tasapaino löytyy. Menneisyyden perkaaminen tiettyyn rajaan asti on hyödyllistä ja omien demoniensa kohtaaminen, sitten suunta eteenpäin.
Voimia, olet päässyt hyvään alkuun. :slight_smile: Minusta kirjoituksissasi henkii selvästi, että otat vastuun elämästäsi. Useinhan sitä on sekä saanut osakseen pahojakin tekoja, että tehnyt ikäviä asioita muille. Mennyt voi hiukan selittääkin omaa toimintaa ja ongelmia, kuskin pukilla istuen on kumminkin mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä.

Yksi iso pointti tässä onkin että otan vastuun elämästäni. Sitä vastuuta kun tuli pakoiltua aika kauan. Koitan parhaillaan osoittaa teoilla että yritän muuttua. Pusken itseni välillä turhankin äärirajoille ja tehdä liian montaa asiaa yhtäaikaa. Se ei ole ennenkään elämässäni toiminut ja tuskin tulee toimimaan jatkossakaann, olisi parempi että pystyisin keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Tämäkin tulee vaatimaan vielä harjoittelua. Osittain tällä hetkellä tekemäni asiat ovat juuri noita kesken jääneitä hommia joita riittää.

Jos ton reilun viikon repsahduksen ottas pois niin oisin ollu reilun 3kk selvinpäin. No ei oteta pois. Ois meinaan eka kerta yli 15 vuoteen. No tarvii tehä uus ennätys :slight_smile:
Nyt vähän kiire tekeen lisää niitä hyviä tekoja, palataan paremmalla ajalla

Se on yksi elämän kiertämättömiä ongelmia, että ei ole oikein mahdollista keskittyä vain yhteen asiaan, laittaa se kuntoon, ja siksi aikaa nostaa muut elämän osa-alueet varaston hyllylle odottamaan vuoroaan.
Elämä vaan on sellaista monimuotoista. Ei voi yleensä edes lopettaa työntekoa ja ihmissuhteiden jonkinlaista ylläpitoa ja kodinhoitoa siksi aikaa että opettelisi syömään terveellisesti tai kun on lopettamassa juopottelua (joka kyllä kans joskus työtä ja keskittymistä vaatisi).

Meillä on itsekullakin erilaisia osa-alueita, hoidettavia hommia, ei siitä oikein mihinkään pääse.
Ehkä helpoimmin selviää, kun ei vaadi missään niistä itseltää täydellisyyttä, ei perfektionistiksi kannata ryhtyä.

Jos elämä kehittyy siihen suuntaan, että niillä itse tärkeiksi kokemillaan elämän osa-alueilla on menossa parempaan suuntaan, vaikka hiljaksenkin, niin kyllä siihen saa olla tyytyväinen eikä tarvitse itseään patistaa kovempaan vauhtiin.

Moikka.

Eipä tietenkään voi laittaa hyllylle muuta elämää kun aloittaa raitistumisen, mutta kannattaa miettiä mikä on ensimmäinen asia just nyt. Jos on juoppo niin varmaankin on se, että pysyy selvinpäin. Näin minulle sanoivat he jotka olivat minua ennen pysyneet raittiina: ettei kannata rynniä jokapaikkaan ja yrittää olla hyvä äiti ja työkaveri ja vaikka mitä, kun voimavarat ei riitä kaikkeen. Ja senkin he sanoivat, että jos hoitaa itseään esim. kaksi tuntia päivässä, ainakin alussa, niin jää vielä aika paljon tunteja olla lapsen seurassa selvin päin. Kun toinen vaihtoehto on että on humalainen äiti :frowning:
Ei kannata väsyttää itseään kaikenlaisilla velvollisuuksilla alkuaikana, tekee vain pakolliset. Kyllä sitä ehtii vielä olla vaikka minä kunhan tulee vakaampi raittius ja elämäkin rauhoittuu.
Minä ainakin olin hirveän väsynyt, masennus pukkasi päälle ja kaikenlaiset paniikkikohtaukset yms. joten melkeinpä minulla meni aika siihen että pidin itseni jonkinlaisessa tasapainossa.
Ja voin kertoa että,hyvinpä olen ehtinyt tehdä jos jonkinlaista raittiina ollessakin kun alkuaikojen vaikeudet voitin. raitista jatkoa!

Elämä on tosiaan aika moniuloitteinen kokonaisuus. Kai lähinnä tarkoitin sitä että itsellä on ollut välillä melkoisia keskittymis vaikeuksia. Asioiden loppuun vieminen ei ole kuulunut parhaimpiin puoliini. Tarkottaen siis ihan perushommia esim kämpässä. Aloitan kauhealla tohinalla jonkun homman ja jossain vaiheessa keskittyminen herpaantuu. Saatan aloittaa tekemään jotain muuta ja se alkuperäinen asia voi jäädä pitkäksikin aikaa tekemättä.

Ehkä jotenkin koen että koitan ottaa aikaa takaisin tiedostaen samalla että se ei ole mahdollista. Toisin sanoen olen itselleni ja monelle muulle velkaa. Niin ainakin koen, en tiedä. Ymmärrän viestinne että pitäisi ottaa iisisti. Olen vaan jollain tasolla suuruudenhullu ja teen päässäni pitkät listat mitä pitää tehdä jne. sitten petyn itseeni kun en pystykkään täyttämään jo alunperin epärealistisia tavoitteitani.

Pientä onnistumisen tunnetta aiheutti eilen kun siskontyttöni sanoi että oot päässy jo pitkälle kun venyttelin ja sain sormet maahan asti :smiley: Tiedän ettei oo monelle juttu eikä mikään mutta samainen likka katseli kuukausi sitten kun sormet jäi vielä 20cm lattiasta. Ihmetteli samalla että miten saan pidettyä motivaatiota yllä että jaksan venytellä joka päivä.

Pieni kommentti aiheutti sen että olin hetken aikaa tyytyväinen omaan itseeni. Silläkin saralla on paljon vielä tekemistä että olisin omaan elämääni tyytyväinen. Näennäisesti asiat ovat hyvin ja ovathan ne sitä ihan oikeastikkin. Olen vaan aina jotenkin hakenut kuuta taivaalta ja kompastunut jo ekaa kiveen mikä matkalla on ollut. Mikään ei ole riittänyt mikä tuli hyvin esille myös juodessani. Kun muille riitti hyvä fiilis ja muutama kalja niin mun piti vetää aina pohjanmaan kautta. Eikä ollut hyvä fiilis!