Kunnallisten palvelujen ja kolmannen sektorin yhteistyöstä olisi kiva kuulla kuulumisia myös kehå 3:n ulkopuolelta.
Helsingin tilannettahan olen itse hehkuttanut, joka siis hyvä siinä mielessä että yhteistyötä pyritään kehittämään ja olemaan avoimia puolin ja toisin. Monet yhdistykset (A-kilta, Suojatie, Stop huumeille ym. ym.) toimivat siellä yhteistyössä Helsingin kaupungin päihdepalvelujen kanssa, ja vuorovaikutus on hedelmällistä molemmille.
Mutta kuis muualla Suomessa? Kertokaa?
Omien asioideni takia olen nyt aika paljon vähentänyt kaikkea osallistumista -joskus vaan tulee tilanteita joissa ne menevät ohi yhdessä tekemisen, niin tärkeää kuin se verkostona toimiminen onkin.
Yhteen juttuun nyt kuitenkin sit taas osallistun.
Tänäkin vuonna on se YK:n köyhyyden vastainen päivä ja asunnottomien yön tapahtumat joka puolella suomea.
Ja sehän on sellainen tapahtuma jota ei kukaan omista, vaan se tehdään aina paikallisesti erilaisilla kokoonpanoilla. Mukana vertaistuki-kansalais-ym järjestöt, niihin kuulumattomat, ja myös kunnallisia ja maakunnallisia jne ammattiautttajia.
Ja näkyypä taas olevan tasavallan presidentti tapahtuman suojelijana.
Niin, tuo on ainakin puolueetonta ja sitoutumatonta toimintaa, joten ei pitäisi olla semmoista estettä millään porukalla osallistumiseen.
Siihen nyt olen hiukan, hyvin vähän, mutta kuitenkin, osallistunut valmisteluissa näillä nurkilla. Oman panokseni annan, tuo nyt ei paljon rasita.
Muuten tässä olen kaikenlaisia palavereja karsinut kalenterista -ja alkaa aika vapaan oloiselta näyttämään, ei siellä paljon enää ole.
Minä olen menossa Espoon Asunnottomien yöhön (tai iltahan se oikeasti on), jossa esiintyy Mira Luoti. <3 Toisaalla olisi samaan aikaan kiinnostava paneelikeskustelu asunottomuudesta, mutta kun kahteen paikkaan ei voi revetä yhtä aikaa, joudun asettamaan vastakkain poliittisuuteni ja poppariuteni. 
Popparius voittaa, ja menen Mirabelia katsomaan. No, puheita, keskustelua ja kansalaisia on kaikissa paikoissa, joissa Asunnottomien yötä järjestetään.
Eniten ohjelmaa ja osallistuvia tahoja on taas Helsingissä, jossa myös eniten asunnottomuutta ja samalla asunnottomien palveluja.
Ongelma on hirmuisen monisyinen. Asumisen hinta, asuntojen saatavuus ovat vain yksi puoli. Toinen puoli on asumista haittaavat sosiaaliset ongelmat, kuten päihde- ja mielenterveysongelmat.
Päihdehuollon asumispalveluihin pääsee hyvin Helsingissä, mutta ne edellyttävät raittiuspäätöstä ja raittiina pysymistä. Tämä vaatimus on haasteellinen niille asunnottomille joilla ei joko ole voimavaroja raittiuteen, tai sitten ei laisinkaan päihdeongelmaa eikä näin ollen tarvetta päihdehuoltoonkaan tai tuettuun asumiseen.
Totta.
Ongelma on monisyinen ja monimutkainen.
Ja usein on tosiaan kysymys siitä että omatkin valinnat elämäntavan suhteen vaikeuttavat sitten joitakin elämänalueita kuten just asumista.
Mutta, tuossa on kans se ansa että liian helposti niputetaan kaikki asuntoa vailla olevat “itseaiheutettujen” vaikeuksien mukanaankantajiksi. Ei se ole kaikilla ihan ryyppäämisestäkään kiinni. Ja luulen, että jos itse joutuisin aamusta iltaan jonkun kivikylän katuja mittailemaan ilman korteeripaikkaa, niin ehkäpä en sitä selvin päin viitsisi tehdä. Jos mitään mahdollisuuksia ei ole edes näköpiirissä niin ymmärrän hyvin että siitä mielellään pakenee edes väliaikaisesti.
Asunnottomuus on nyt muutaman ison kaupungin ongelma, koko suomea ajatellen se ei juuri akuuttia ole. Siitäkään huolimatta, että monella paikkakunnalla lasketaan asunnottomiksi nekin joille on yhteiskunnan toimesta järjestetty asunto, vedoten siihen että kun se ei ole ihan omaa asumista niin lasketaan nyt vaan asunnottomaksi…
Ja unohdetaan se, että todennäköisesti aina tulee olemaan se jokin pieni osa väestöä joka ei aivan itsenäiseen asumiseen ja itsestään huolehtimiseen kykene, -ja siihen on sitten taas muitakin syitä kuin alkoholi.
Mutta, tuon huomisen, YK:n köyhyyden vastisen päivän teemana on maailmanlaajuisesti myös köyhyys, ei pelkästään asunnottomuus.
Ja köyhyyttä löytyy vielä meiltäkin. Ihan oikeaakin köyhyyttä, ei tarvitse edes keplotella “suhteellisen köyhyyden” termeillä.
Väittäisin, että jos tänä päivänä ruokakunnan (olkoon minkäkokoinen tahansa, katon ja seinät ja lämpöä ja hellan ja pesumahdollisuudet jne ne kaikki koosta riippumatta joutuvat jotenkin maksamaan) tulot, ne todellisuudessa käteenjäävät, kaikkinen apuineen, tukineen, palkkoineen, eläkkeineen ja avustuksineen jäävät sinne viiden-kahdeksansadan euron nurkille, niin kyllä se elämä köyhää on.
Tietysti, poikkeuksia on siitäkin.
Jos sattuu vaikka omistamaan maatilan taloineen, peltoineen, metsineen, ja rantoineen, siihen tarvittavan kaluston ja mukana valmiina kaikki elämisen perusedellytykset, niin ei siinä tietenkään pääse tulemaan vilu eikä nälkä vaikka kirjanpidolllinen vuosiansio jäisikin hyvin vaatimattomiin lukuihin… Ja ihan hyvin voi toki tilinpäätös muillakin näyttää vaikka kymmenen vuotta peräkkäin miinusta mutta köyhyys ei käy edes kurkistamassa.
Eli, ei se köyhyyden määrittely ihan yksinkertaista ole.
Niin, huomenna aion minäkin osallistua tapahtumaan, ainakin käyn näyttäytymässä. Ja parasta antia luulen taas olevan niiden asian ympärille kehkeuytyvien keskusteluiden, kun eri tahoilta kokoontuvat ihmiset pääsevät juttelemaan.
Jos Korkein (Nimenomaan Korkeampi Voima jota moni pilkkaa) ei ole mukana on ponnistelu turhaa.
Korkein antaa meille paitsi raittiuden myös asunnon ja vapauttaa köyhyydestä.
Mutta meidän on osoitettava nöyryytemme ja uskomme.
Ratkaisu on lähelläsi!
.
Niin. Helsingissä on esimerkiksi Hietaniemenkadun palvelukeskus, jonne pääsee yöpymään päihtyneenäkin, ja meno on varmasti sen mukaista. Yöpymispaikkaa on tultava jonottamaan lisäksi jo klo 18 aikoihin, jos meinaa saada vähänkin mukavan paikan. Päihteettömyyteen pystyvät pääsevät jonkun ajan kuluessa vähän parempiin oloihin ylempiin kerroksiin.
Mutta kaikille on kuitenkin tarjolla katto pään päälle, peseytymismahdollisuus, sekä päivittäin tavattavissa oleva sairaanhoitaja ja joinain päivinä sosiaaliohjaaja.
Silti päihtyneiden tiloissa meininki on sellainen, että tunnen asunnottomia jotka yöpyvät mieluummin vaikka lentoaseman penkillä kuin tuossa palvelukeskuksessa.
Totta, että useimmilla asunnottomaksi joutumisen syy on ollut päihdeongelma, ja siitä johtuneet vuokranmaksuhäiriöt, ja järjestyshäiriöt. Kaikilla asunnottomilla syy ei ole tämä, mutta hyvin monilla on.
Sitten on valittavana, lähteekö tavoittelemaan raittiutta ja sitä kautta päihdehuollon asumispalveluun jonka jälkeen voi saada kaupungilta taas ihan oikean oman vuokrakämpän, yleensä noin vuoden sisällä.
Toinen vaihtoehto on jatkaa päihteidenkäyttöä ja päästä johonkin päihteet sallivaan “märkään” asuntolaan, jonne voikin sitten jäädä loppuiäkseen.
Joskus kesällä törmäsin uutiseen jonka mukaan Porin kaupungin ensisuojatoiminta (ulkoistettu) olisi loppumassa.
Kaupunki kun ei suostu maksamaan lisää.
Yöpyjiä keskimäärin neljä henkilöä.
Kulut uutisen mukaan 150 000 euroa vuodessa.
Kaksi asiaa tuosta tulee mieleen.
- asunnon tai vakinaisen asunnon lisäksi tarvittavan tilapäisen yöpymispaikan tarpeessa keskimäärin nelisen henkilöä vajaan sadantuhannen asukkaan kaupungissa.
Ei se kovin pahalta näytä, kun noista varmasti osa on niitä jotka tarvitsevat juuri tilapäismajoitusta, ehkä siksi että vakituiseen asuntoon ei just siinä kunnossa sovi mennä -ehkä siinä on pientä riitaakin taustalla tai sitten vaan sinne kotiin on niin pitkä matka ja väsymyms käy käpälään -Porikin on kuntaliitosten ansiosta kovin laaja kaupunki.
Ehkei tuontapaisesta asunnottomuudesta ihan kokonaan päästä eroon koskaan?
2.Yöpyminen maksaa runsaan sata euroa/yö/ henkilö
Eli, jos nyt kysymys olisi samoista majoitettavista, niin yli kolme tonnia kuukaudessa per hlö. No, noin se ei liene, vaan asia on hiukan monimutkaisempi, johan niille neljälle olisi ostettu oma yksiö kullekin, niitä saa sielläpäin parilla-kolmella kymppitonnilla.