.
En osaa sanoa ku, että 2vkoa on hieno alku!
Voimia kanssa täältä! Ei oo ihme jos on paha olo… 
Pärjäile ja kirjoittele tänne taasen!
ps. Aika hienoa noissa tiloissa selvänä! Hienoa!
päivä kerrallaan, hetki kerrallaan…
pysyhän linjoilla jos se auttaa…
Kiitos!
Hiljalleen tää olo tasaantuu. Mikäs hoppu tässä on. Just nyt olo on rauhallinen ja ajatus että kaikki aikanaan, tää on osa tätä juttua. Aikasemmin päivällä olin kyllä ihan hermoraunio… Mutta koitan olla nyt itselleni armollinen, tää on kuitenkin suuri elämänmuutos, että harjoitustahan tämäkin vaatii.
Vaikka mielialat heitteleekin niin se tolkuton ahdistus on väistynyt. Vielä jotain pientä välillä, mutta ei sellaista jatkuvaa joka olisi niin pahana että estäisi keskittymästä mihinkään muuhun. Olo on toiveikas.
Nythän on sitten se pahin aika edessä. Krapula ei ole enää kirkkaana mielessä ja kun on jo hetken ollut selvänä saattaa alkaa kuvittelemaan että homma on jotenkin hallinnassa. No, ei ole. Eikä tule olemaan jollen pysy kokonaan erossa koko hommasta. Viikonlopuksi on siis tehty jo suunnitelmia, etten vaan tylsistyneenä ala miettimään mitään “muutamaa”.
Koitan ajatella tätä niin, että tää on valinta minkä mä teen joka päivä. Ei mun tarvi miettiä että en juo enää koskaan, ihan riittää et jos mä en juo tänään. Ei koskaan enää kuulostaa liian pelottavalta, vielä. Mut yks päivä on toteutettavissa.
Just nyt menee siis aika hyvin.
Hei Ananas! Luin ketjusi läpi, paljon tuttua! Hyvin kirjoitit ahdistuksen selättämisestä, itse olen taas kerran niin alussa, että hyvä kerätä vähän neuvoja takataskuun. Onnittelut hyvään alkuun pääsystä! Ja Punatulkun kirjoitukset ovat aina hienoa luettavaa, kirjoitat niin … …hienosti, en yhtäkkiä löydä sopivampaa sanaa!
Hei,
Niin, oikeassa olet. Alussa on hyvä ajatella, että tänään en juo. Elellä just se yksi päivä ilman alkoa kerrallaan. Silleen minäkin oon tehnyt. Kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Menee oma aikansa ja mihinkään ei ole kiire. 
Rauhallisesti päivä kerrallaan, niin hyvä tulee.
Noita ajatuksia kannattaa tarkkailla myös. Saattaa tulla mieleen hyvin elävästi ajatus, että ei tässä ole mitään ongelmaa. Sellaisia mihin on tottunut… Tommoset ajatukset kannattaa sivuuttaa; ei kuunnella. Seurailla vain…
Jossain vaiheessa mulle tapahtu niin, että aloin saamaan ajatuksia, että alkoholi ei sovi minulle… Siihen meni se 5kk… mut liekkö tuo se 3-6kk ihmisistä riippumatta, että se kemiallinen riippuvuus helpottais. Ajatuksen tasolla kahdesti tapahtui jonkin sortin tajuaminen, että ei sovi alkoholi ja näin on parempi. Olen kyllä kuullut tosta puolesta vuodesta ennenkin… Mut, että ennen sitä on hyvä tarkkailla ajatuksia ja pitää mielessä, että ei juo. Tosiaan päivä kerrallaan on hyvä juttu, että se riittää kerrallaan… Mihinkään ei tosiaan ole kiire. Kaikki ajallaan.
Terkkuja Thujalle, että kiva kuulla! Kiitos! 
Tsemppiä itsekullekin!
Huomenta!
Tää viikko on sujunut aika hyvin. Tupakkaa teki yksi ilta mieli valtavasti, mutta en sortunut. Meinasin, mutta sitten tuli mieleen et jos mä nyt luovutan tän asian kanssa niin luovutanko mä sitten heti silloinkin kun alkaa tehdä mieli juoda. Niinpä päätin vaan mennä nukkumaan ja aamulla kaikki tupakointihaaveet olivat tiessään.
Energia alkaa pikkuhiljaa palautua. Oon ollut tosi väsynyt koko ajan, mutta nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä sen suhteen. En oo oikein jaksanut ees ulkoilla, kaikki energia on menny ihan arkeen ja siihen riittänyt nippanappa. Mut eilen kävin pitkällä kävelyllä ja oli kyllä hienot maisemat, luonto hehkui upeissa väreissä. Teki tosi hyvää.
Energiaa on ehkä syönyt sekin, että viime viikot en oo yhtään katsonut mitä syön, vaan roskaruokaa on mennyt kauheat määrät. Ajattelin että pääasia että oon juomatta, että kattelee tätä syömishommaa sit joskus myöhemmin. No, pääasia tosiaankin on että oon juomatta, mutta nyt pikkuhiljaa pitää alkaa näitä syömisiäkin tarkastelemaan kun selkeästi verottavat mun jaksamista. Mutta hiljalleen, juomisen ja tupakoinnin lopettaminen ja valtava ruokavaliomuutos samaan syssyn olisi liikaa. Mutta voisi aloittaa ihan siitä et tekis itse sitä ruokaa niin tulis varmaankin terveellisempää kuin tilaamalla joku “mättö”…
Edelleen olo on hyvä ja toiveikas. Tällaisia aamuja saisi olla enemmän ja toivottavasti niitä tulevaisuudessa onkin. Tänään en halua eikä mun tarvitse juoda eli heti huomenna tiedossa yksi hyvä aamu lisää.
Sama yksinkertainen mutta kuitenkin mullistava halu minullakin, alkoholistilla, on tänään.
Tänään et ole yksin
Heips!
Tänne on niin turvallista piipahtaa hakemaan voimaa omaan selvään päiväänsä.
Yöllä ahdistus puski päälle tosi voimakkaasti, mutta aamukahvin jälkeen taas helpotti. Saunominen pitkään oli kyllä illalla mukavaa, sen jälkeen oli pitkään levollinen olo.
Kummaa on kyllä , kun tuo ahdistus vaan pakkaa päälle. Usein on tuskainen ja toivoton olo.Miten tässä pärjää loppuelämänsä…
Olen täällä aikaisemmin kertonut, että parisuhde ei ole kaikkein parhaimpia, ja nyt kun puoliso on aika vakavasti sairas, se lisää ahdistusta entisestään.
Ehkä pitäisi etsiä ulkopuolista apua, vihdoinkin. Yksi pelonaihe on sekin, jos jää yksin, miten sen kestää, juomatta.
Tänään kuitenkin ihana raikas syysaamu, mukavaa päivää kaikille 
Moi marina56!
Mulla ainakin toi ahdistus tulee sellaisina aaltoina. Tulee ja menee. Ja yksinolosta oon huomannut että vaikka alkuun pelotti nii toisaalta myös helpotti. Piti itse ottaa vastuu itsestään ja juomisestaan. Ei voinut enää syytellä toista taikka hakea sääliä tai hyväksyntää. Eikä pelätä toisen pettymystä, tai kyllästyä luottamuksen puutteeseen. Kova pala niellä oli se, kun tajusi että on mokannut niin pahasti ja niin monta kertaa että ihminen joka kerran rakasti, tuntee nyt lähinnä pettymystä, sääliä, surua ja halveksuntaa. Mutta tällaista elämä joskus on, kantapään kautta on moni asia tullut opittua. Toivon entiselle puolisolleni vain hyvää ja olen todella pahoillani kaikesta siitä kärsimyksestä jota olen hänelle vuosien varrella tuottanut. Jos nyt onnistun raitistumaan, voin ehkä joskus olla tästäkin kokemuksesta kiitollinen, sillä sen vuoksi löysin sen kuuluisan pohjan. Kasvun paikka tämäkin.
Joskus aikaisemmin kirjoitin että olen ehkä juonut etsiäkseni jonkinlaista jännitystä ja että 2-3 viikon raittiuden jälkeen juomishimoni on yleensä pahimmillaan. Ja nyt olen ollut juomatta 3 viikkoa ja yhden päivän kun salakavala ajatus hiipi mieleen, että eihän se nyt haittaa jos muutaman oluen joisi. Että kukas siitä nyt pahastuisi ja kenelle se edes puolestaan kuuluu. Onneksi tajusin tämän ajatuksen hulluuden ennen kuin päätin alkaa toteuttamaan sitä. “Muutama”? Ei kuulu mun sanavarastoon kun juomisesta puhutaan. Haluanko edes oikeasti sitä? Mutta en taida haluta. Ei nyt ole kyse siitä, nyt taitaa olla kyse siitä tylsistymisestä. Sehän juopottelussa on ollut jännittävää ja “hauskaa” että koskaan ei tiedä mihin ilta vie. Kuin seikkailu. No, ainakaan tänään en sille seikkailulle lähtenyt. Ja ei kaduta. Mutta seuraavat viikot on oltava tarkkana, helposti se itsensä huijaaminen onnistuu.
Tälläiseen mietteeseen törmäsin päivänä eräänä: “Many people think excitement is happiness. But when you are excited you are not peaceful. True happiness is based on peace.” Oiskohan tossa perää…
Hei ananas!
Se on välillä haasteellista, kun yksin asustelee, eikä kukaan ole läsnä, oma elämä ei kuulu kenellekään ja ketään ulkopuolista ei vahingoita, jos sohvalla “muutaman” kaljan ottaisi…petollinen ajatus itseä kohtaan.
Itseään sitä siinä vahingoittaa ja itse itselleen sitä tärkein pitäisi osata olla ja pitää huolta itsestään.
Minä söin äsken puoli levyä suklaata ja puolet pantteripussista tässä sohvalla TV:tä katsellen ja netissä surffaillen. Alkoon en koske tänään.
Tsemppiä ja saa antaa luvan harmittomalle mässäilylle sohvan perukoilla
Neljä viikkoa täyttyy. Välillä se on tuntunut tosi pitkältä ajalta, välillä silmänräpäykseltä.
Muutaman kerran on käynyt mielessä että eihän se ketään haittais jos muutaman ottais tai lähtisi viikonloppuna käymään kapakassa. Onneksi olen kuitenkin muistanut, että kohtuus ei mulla niissä hommissa onnistu ja lopputulos on aina kauhea darra ja morkkis. Kotosalla oon viihtynyt, lukenut ja katsellut leffoja. Muutamia ohikiitäviä hetkiä lukuunottamatta en oo oikeestaan muualle kaivannutkaan.
Muuten olo on ok, ei masenna tai ahdista mutta väsyttää. Väsyttää koko ajan. Ehkäpä kroppa palautuu vieläkin?
Jotenkin on sellainen tunne, että päivä päivältä oon enemmän oma itseni. Sellaset asiat jotka olin työntänyt taka-alalle tulevat mieleen ja on kiinnostusta toteuttaa niitä. Ihan kuin olisi herännyt jostain horroksesta. Että siellä se minä on koko ajan ollut, mutta se on ollut talviunilla ja nyt tuntuu kuin ois herännyt.
Tulevaisuus näyttää ihan kivalta just nyt.
Hei onnea sinulle Ananas tulevasta neljästä viikosta! Hienosti olet selviytynyt ja aivan samoin ohjein kuin itsekin eli päivä kerrallaan. Tutulta tuntuvat kirjoitukset myös mielialojen vaihtelujen suhteen, välillä on tosi onnessaan, kun saa olla ilman viinaa ja välillä tulee uskomaton kaipuu, etteikö tosiaan koskaan enää. Toisinaan yksinäisyyskin vaivaa mutta tosi juttu on, että alussa kannattaa hyvinkin välttää niitä kavereita, joiden kanssa on tottunut alkoholia juomaan. Älä kanna myöskään huolta siitä, tuleeko aina syötyä niin terveellisesti, kunhan muistat syödä ja juotko niin terveellisesti, kunhan juot mutta et alkoa! Joskus hamassa tulevaisuudessa mietitään sitten kaiken terveellisyyttä ja siihen jää enemmän aikaakin, kun viina ei enää hallitse elämää. Ainakin itse taistelen nyt tätä fyysistä riippuvuutta vastaan ja kaiken muun aika tulee myöhemmin. On hyvä tiedostaa, että kropan ns myrkytystila ei niin vain hetkessä parane. Siihen saattaa mennä puolikin vuotta mutta eihän sitä hetkessä ole saatu aikaiseksikaan.
Kiva, jos sinulla on ollut parempi päivä tänään, niin itsellänikin vaikka olenkin sairaana. Pidetään kiinni ajatuksesta, että tulevaisuudessakin näitä päiviä riittää ja uskotaan, että koko ajan olotila paranee, kunhan emme ota sitä ensimmäistäkään ryyppyä. Tsemppiä Ananas tulevaan viikkoon!
Kuulostaa hyvältä! Vaikea sanoa mitään pitkälti, mutta kuukausi näyttää tulleen mittariin, niin kirjoittelehan vaan kuulumisia kuin siltä tuntuu. Hyvä ote näyttää olevan! Onnea 1kk! 
Aluksi päivä kerrallaan rauhallisesti, niin tosiaan hiljaa hyvää tulee. Mihinkään ei ole kiire kuten taisit mainita.
Tsemppiä!
Eipä ole tullut hetkeen kirjoiteltua. Kuukausi tosiaan täyttyi ja nyt on jo kasassa reilu seitsemän viikkoa ilman humalaa. Kaikki on sujunut hyvin ja pahempia mielitekoja ei ole ollut. Olo on fyysisesti ollut hyvä ja aina olen ollut tyytyväinen kun olen ilman krapulaa herännyt.
Mutta nyt mut on kutsuttu ystävän syntymäpäiville. Sellaisen ystävän jonka kanssa olen paljon ryypännyt mutta ollaan viikoittain tekemisissä, merkittävästi enemmän selvinpäin siis. Tiedän että nämä juhlat tulevat olemaan luonteeltaan “kosteat”. En usko että ystävääni haittaisi pätkän vertaa vaikka mulla olisi illan aikana vain kahvikuppi tai vissylasi kädessä. Tai ketään muutakaan. Itseäni mä tässä epäilen. Että jos vierestä katsoo muita jotka alkavat iloisesti olla nousuhumalassa, kuinka siinä käy. Vieläkö sitten järki toimii ja muistaa et huomenna kiitän kun en tänään juo. Vai onnistuuko sitä huijaamaan et jos yhden tai kaks, ja sen sit tietää et aamuun asti menee. Vai pitäiskö sitten vaan jättää menemättä? Mutta kun en haluaisi sitäkään. Tosi vaikeeta… Tähän siis vielä viikko aikaa. Viikko joko onnistua puhumaan järkeä itselleen tai kusettamaan itseään täysin. Kaikki vinkit ja apu tervetulleita. Heti tuli vaikeuksia kun pitäis kotoa lähtee jonnekin…
Moi ananas.
Jos vielä viikon päästä epäilet itseäsi, niin jättäisin bileet väliin. Jos menet sinne ehkä-asenteella, on riski varmasri suuri. Itselläni ainakin olisi.
Olen ollut samassa tilanteessa usein, tavoitellessani raittiutta. Ymmärrän tilanteesi hankaluuden.
Onko ystäväsi tietoinen tilanteestasi?
Auttaisiko, jos kertoisit hänelle etukäteen, ettet juuri nyt juo?
Mikäli et halua kertoa koko totuutta, niin ainahan voit kertoa ennakkoon vaikka, että olet alkanut kuntokuurille ja pidättäydyt alkoholista sen takia toistaiseksi. Itse olen käyttänyt tätä selitystä usein.
Tai mennä juhliin autolla, sanoa että aamulla on menoa ja sinun on oltava ajokunnossa aikaisin.
Itse olen myös vedonnut usein lääkekuuriin, jonka takia en voi juoda yhtään alkoholia.
Pieni valhe ei varmasti tässä tilanteessa tee suurta vahinkoa kenellekkään.
Ainakin itselleni on ollut kova paikka myöntää oma tilanteeni kaikille avoimesti. En siihen pysty vieläkään, enkä haluakaan leimautua kaikkien silmissä.
Toivottavsti keksit keinon, ja onnea hienosti alkaneesta raittiudesta!
En oo tästä juomattomuudestani kauheesti kylillä huudellut. Hävettää ja muutenkaan ei ihmiset oikein tunnu ymmärtävän että ei pysty itseään humalassa hallitsemaan tai ottamaan vain muutamaa. Koska he pystyvät niin pitäisihän munkin.
Kiitos vinkeistä ja tuesta. Just nyt ehkä viisainta on jättää väliin vaikka se harmittaakin. Liian iso riski enkä haluaisi nyt palata lähtöruutuun. oikeastaan ei tekisi edes mieli juoda mutta mulla on usein käynyt niin että seura tekee kaltaisekseen. Eli oikeastaan en edes haluaisi mutta koska muutkin tai se vain “kuuluu” tilanteeseen niin juon sitten muiden mukana. Vauhtiin päästyäni sitten ei enää muut kyllä pysy mukana…
Onko sulla mahdollisuutta piipahtaa noissa juhlissa ikään kuin strategisesti valittuna hetkenä? Tehdä etukäteen joku pakko lähteä tms? Tai moikata kaveria synttäreiden merkeissä ennen bileitä? Kannattaa toki jättää väliin ennemmin kuin vaarantaa omaa raittiutta.
Menin bileisiin ja ryyppäsin. Kaksi päivää meni siinä touhussa, nyt on sitten taas asiat solmussa. Ottaa päähän ja ahdistaa. Uusi yritys siis alkaa. Kiinnostaisi kyllä tietää että mistä mulle aina tulee sellainen ajatus että jään jostain paitsi jos en johonkin tällaiseen tapahtumaan mene? Kaikki ryyppybileet on samanlaisia ja olen sen verran moniin osallistunut että luulis jo tietävän… Eihän siellä edes tapahdu mitään mielenkiintoista, istutaan vaan ja juodaan. Ärsyttää kun muuten oli mennyt niin hyvin. Mutta tää on elämää, juhlia tulee ja menee ja mun täytyy oppia tekemään oikeat valinnat. Tää vaan vahvisti mun uskoa siitä että se elämä ei oo se mitä haluan oikeasti. Kännissä oon kuin sätkynukke, viina vie ja siinä ei mun todellisella halulla oo mitään sijaa.
Eipä ole tullut tänne kirjoiteltua, on muka ollut niin kiire. Bileiden jälkeen en ole ryypännyt eikä ole tehnyt edes mieli. 41 selvää päivää plakkarissa. Vaikka harmittaakin se repsahdus niin siitäkin sain jotain eväitä tälle matkalle. Esimerkiksi oivalluksen, että vaikka en dokaa, niin se ei tarkoita ettenkö vois käydä juhlissa tai ihan missä vaan mä haluan. Että sen päätöksen että en juo olen tehnyt sen takia että voin elää juuri sellaista elämää kui haluan enkä anna sen rajoittaa mua enää. Enkä myöskään hävetä ja salailla sitä.
Kävin yksissä pikkujouluissa eikä ollut mitään ongelmaa olla selvinpäin. Mun lisäksi yksi muu oli autolla ja muut kännissä. Oli ihan kivaa ekat pari tuntia mut sit vaan ilmotin, että kiitos, oli kivaa mut mä lähden nyt kotiin.
Joulun pyhinä en oo paljoa tavannut juoda lasten takia niin niitä en sillälailla jännitä vaikka tiedänkin että viiniä ja viinaa on tarjolla. Jotenkin on nyt tosi positiivinen tunne, et mä onnistun kyllä ja et tää on aika siisti juttu!
Hyvää joulua kaikille!
Aatto sujui hyvin, perinteistä lahjojen jakoa ja sukulointia. Oli mukavaa. Myönnän kyllä että vähän teki mieli viiniä kun muut sitä joivat mutta olin kuitenkin ottamatta eikä se aiheuttanut sen suurempia vaikeuksia. Tänään vielä kyläilyä edessä, huomenna en aio mennä minnekään, vain katsoa elokuvia ja syödä suklaata.
Kaikille oikein rauhallisia ja rentouttavia joulunpyhiä!