Eli siis olen 15 pian 16v tyttö. Takana perus isonsiskon rooli koska vanhin veljemme ei vahtinut meitä ollenkaan, itselläni on siis 3 pikkusiskoa ja isoveli.
Vanhempani ovat riidelleet koko ikäni välillä vähemmän välillä enemmän. Aina piti jaksaa olla enemmän ymmärtää isää äitiä kuunnella miten kamala se toinen on jne. “Ei kerrota äitille että isi ottaa bissee hehe” “hei kulta kerroppa kuinka monta kaljaa iskä on juonut” jne.
Talossa ei ollut ikinä tilaa muitten tunteille. Nyt vanhemmat eroaa kauhean riitaisan elon jälkeen ja TIETENKIN tappelee kaikesta mahdollisesta. Itse jouduin äidin kanssa niin pahoihin riitoihin etten pysty olemaan kotona ja joudun punkkaamaan isän kanssa isoäidillä. Talo on pieni yksiö ja ahdistaa. Isoäiti asuu siis muualla?
Isä avautuu minulle ja haukkuu itseään jnejnejne. Joudun taas peittelemään kaikkea ja hoitamaan. Isä taas eilen ryöstettiin ja hakattiin sen “tupakkareissulla” joka kesti ilta 9 aamu viiteen. Raukka tuli kotiin ihan päissään ja kaikki viety. Perus auto hajoaa, liikaa töitä, tilit tyhjennytty ymsymsyms. Sitten vielä juo päälle. Yritän olla syömättä ettei mene rahaa ruokaan ja palautan viikkorahat iskän lompakkoon.
Itselläni on diagnosoitu anoreksia ja vakava masennus. Silti hinaan läskiperseeni kouluun usein ja koitan pitää tätä pystyssä mutta tuntuu ettei edes kannata. Olen aivan loppu ja tulevaisuus tuntuu toivottomalta. En halua laitokseen/osastolle niin en voi puhua tästä kenellekkään.
Hei näkymätön! Hyvä kun löysit tänne plinkkiin.Elämäsi kuulostaa tosi rankalta,olet joutunut elämään riitaisessa perheessä jossa kirjoituksesi mukaan ei lasten tunteita ole otettu huomioon,tosi surullista.Kehoittaisin sinua menemään koulukuraattorin luo keskustelemaan asioistasi,he ovat vaitiolovelvollisia eivät siis saa kertoa asioistasi kenellekkään.Sinä et ole vastuussa vanhemmistasi etkä tarvitse huolehtia heistä,heidänhän pitäisi kantaa sinusta huolta kun olet vielä alaikäinen.Toivon sinulle voimia ja rohkeutta hakea apua ,sinä olet nuori ja elämä vielä edessä.T-Jellonatar-
Hei Näkymätön! Mulla on aikalailla samoja kokemuksia, mutta kotonani alkoholi ei ollut ongelma vaan isän mielisairaus, vanhempien huono suhde ja taloudelliset ym vaikeudet. Isäni käytti minua terapeuttinaan jostain alle 10-vuotiaasta. Isä uskoi huolensa, haukkui äitiä, uhkaili itsemurhalla, kertoi sellaisia asioita, jotka ei lapselle kuulu (esim sukupuolitautinsa). Kaikki päättyi aina “hyvä että voi jollekin puhua, muutoin tappaisin itseni”… Tietysti pelkäsin että näin käy ja koitin “auttaa”. Tämmönen on emotionaalista hyväksikäyttöä. Lapsen ja vanhemman roolit menee väärinpäin.
Äitikin oli Kyvytön ratkaisemaan tilannetta ja kantamaan vastuuta vanhemapana. Minä sairastuin anoreksiaan 11-vuotiaana. Se muuttui suunnilleen sinun iässäsi bulimiaksi ja päivittäistä oksentamista kesti 10v. Huvittavinta, että riutuneenakaan vanhempani eivät hakeneet minulle apua, vaan opettaja teki sen ja jouduin/pääsin sairaalaan.
Sinun on nyt erittäin tärkeää saada apua, että voit toipua ja jatkaa omaa elämääsi. Olet nuori vielä ja saat varmasti itsesi kuntoon. Auttaisiko jos kertoisit kouluterveydenhoitajalle tai sitten sinua hoitavalle taholle tai tosiaan koulukuraattorille. Koita kertoa tilanteestasi rehellisesti. Silloin saat parhaan mahdollisen tuen. Asioille kannattaa tehdä nyt jotain… Mulle kävi niin että jatkoin samaa aikuisena… Eli ajauduin aina sellaisiin parisuhteisiin, joissa hoivaan ja huolehdin, olen “vahva” ja itse en saa mitään huolenpitoa ja lämpöä… Sinullakin on oikeus viettää nuoruutta ilman tuota ylivoimaista huolehtimistaakkaa. Voimia! 