Vertaistukea tarvin

Valtti
1

Minulla on peliongelma. Ymmärsin sen taas kerran. Miksi tämä foorumi on näin hiljainen?

Erityispiirre on lisäksi se, että juon alkoholia, joka laukaisee pelaamiseni. Olen elämässäni hävinnyt varmaan 100ke vuosien saatossa. Töissä käyn, akateemisesti koulutettu ja palkan pitäisi riittää muuhunkin, kuin vuokrayksiöön ja vanhaan pieneen autoon.

Itsemurha on joskus käynyt mielessä, mutta pienen lapseni vuoksi en sitä toki aio suorittaa. Lähinnä joskus toivon, että sairastuisin ja kuolisin “kunniallisesti”. Itsetuhoisuutta tämä kai on. Haluaisin tehdä ihmisille hyvää, en vain tiedä mistä tai kenestä aloittaa - no yritän antaa edes lapselleni aikaa kaiken minkä voin - ja pitää hänet ikuisesti erossa kaikista rahapeleistä. Mielelläni heittäytyisin vaikka luodin eteen pelastaakseni jonkun toisen hengen, ei minusta niin väliä.

Maailma romahti Joulun alla, kun kossupäissäni pelasin netissä koko jälkellä olevan tilin 1600e. Olipa siinä sitten kiva alkaa ostella joululahjoja, kun kädessä on velkainen luottokortti, joka sekin varmaan sulkeutuu lähipäivinä. Lisäksi kulutusluottohakemus oli hylätty. Syytä en tiedä, kun kännissä tuhosin viestin. Ilmeisesti olin unohtanut maksaa edellisen lyhennyksen, huolimaton kun olen. Nyt pitäisi hakea jostain uusi laina, jotta saan maksettua luottokorttilaskut ja vuokran sekä elatusmaksun. Voi helvetti! Sen saaminen kestää niin kauan, että en pääse pälkähästä mitenkään. Joudun tunnustamaan ongelmani läheisilleni. He toki tietävätkin, jo mutta olen uskotellut olevani parantumaan päin. Mitä hulluja, päinvastoin. Nyt joudun tunnustamaan ongelmani edelleen olemassaolon ainakin lapseni äidille ja vanhemmalleni, jonka asunnossa asun vuokralla, voi helvetti.

Tiedän kyllä, että pelaaminen pitää täysin lopettaa. Tuntuu, ettei voimia vain siihen ole. Olen kuin painajaisunessa, joka vain jatkuu ja jatkuu. Nukkuminen on mieliharrastukseni, kun edes hetkeksi pääsen pois tästä maailmasta unien maailmaan.

Kun saan rahaa, ostan viinaa ja naps, pelaan nekin rahat pois. Ilmeisesti tarvitsisin antabuslääkitystä tai jotain. Eilen hävisin 40e ravintolan Blackjackiin, kun enempää rahaa ei ollut mukana. Onneksi. Velkaisella luottokortilla sitten pizzerian kautta taksilla kotiin. Nyt sitten tietenkin pelkään tulevaa, enkä jaksa tai uskalla tehdä mitään.

Mikäli nostaisin tilini tyhjäksi palkkapäivänä ja veisin rahat selvänä ollessani lapseni äidille, ehkä se auttaisin tilannetta hiukan. Lisäksi pitäisi luottokortit hävittää, jotta en voisi nostaa niillä rahaa humalapäissäni. Toisaalta tarvitsen luottokortteja työmatkoilla, mutta rahannostoa kotimaassa en tarvitse. Voisikohan luottokorttiin lisätä kiellon rahannostosta vain kotimaassa? Kortit ovat onneksi sellaisia, jotka eivät toimi nettikasinoissa, eli sellainen rajoitus ainakin on olemassa.

Olen ollut peliongelmainen jo pienestä pojasta saakka, mutta nyt vasta ymmärrän kaiken ja asioiden riippuvuudet. Jo yläasteiässä pelasin peliautomaattia ja vakiota. Sitten tuli pitkävedot ja nyt viimeisimpänä 2000-luvulla nettikasinot ja -pokeri. Varsinkin nettipokeri on helvetillistä, kun siinä aina kuvittelee voittavansa ja elättelee haavekuvia. Kunnes kaikki taas romahtaa ja aamulla herää krapulassa siihen, kun koko tili on tyhjennetty nettiin. Ymmärrän myös todennäköisyydet ja muut, minkä mukaan peleissä aina talolla on etu, mutta humalassa pelaan vain jännityksen vuoksi. Tuskin edes mikään rahasumma minua saisi lopettamaankaan. Olen varmasti myös masentunut, kun en tunnu saavan iloa muusta kuin lapsestani, liikunnasta, viinasta ja pelaamisesta. Ja mieluiten juuri tuossa järjestyksessä.

2

Minulla on paljolti samanlaisia kokemuksia. Kirjoittelen omista toipumiskokemuksista osoitteessa toinen-mahdollisuus.blogspot.com/ käy tutustumassa, jos vaikka jotakin saisit itsellesi.

Voimia ja luovuttamista…

3

Joo, luin blogin läpi. Vaikealta kuulostaa ja vaikeaa sen kai kuuluu ollakin. Luopumista, muttei luovuttamista.

4

Asiat parempaan suuntaa menossa.

Muutaman tonnin miinuksella oleva luottokortti tullee kuitatuksi kulutusluotolla, vuokranmaksuun saatu hiukan lykkäystä. Joulurahoilla saatu elatusmaksut hoidettua ajallaan ja vähän on rahaa jäänyt ruokaankin.

Toinen vanhemmista valjastettu epäviralliseksi edunvalvojaksi, eli asiat on kerrottu (lähes) kaikessa surkeudessaan. Tästä lähin laittelen tilin palkkapäivänä edunvalvojalle ja pyytelen takaisin sen, mitä tavallisiin menoihini tarvitsen. Ajatus on, että kun joskus taas kännissa sohvalla himoilen nettipokeria, niin tili on (lähes) tyhjä, eikä vahinkoa tapahdu. Tämä on siis turvaverkko, tarkoitus olisi että itsesuggestiolla yms pystyn pikkuhiljaa vieroittamaan itseni koko peliharrastuksesta. Tosin nytkin haaveilen viimeisten VIP-pisteiden pelaamisesta pois, eli pelitiliä en ole saanut lopetettua vielä. En tiedä onko se ongelmallistakaan niin kauan, kuin rahaa ei ole pankkitilillä…? Luottokortilla en onneksi voi pelata netissä.

Jotenkin en ole vain ymmärtänyt koko asian vakavuuttakaan ennen. Siis sitä, että kun vähän pelaa niin päässä naksahtaa ja sitten masentaa ja v*ituttaa niin ettei normielämästä tule enää mitään - ja sitten juon ja pelaan taas. Jatkossa alan ennemmin harrastamaan ihan mitä vain muuta vähemmän vaarallista, kuten vaikka base-hyppelyä tai talviuntaan nukkuvien karhujen herättelyä.

Enimmän osaa ajasta tunnen suurta onnellisuutta pelaamattomuudestani ja olen täynnä tulevaisuudenuskoa. Hetkittäin tulee sitten se vaikea olotila, kun tekisi mieli juopotella ja/tai pelata, jotka siis ovat mitä suurimmassa yhteydessä toisiinsa. Silloin tuntuu, siltä ettei mikään sittenkään koskaan muutu miksikään ja olen loppuikäni veloissa surkeassa vuokrayksiössäni.

Kesää ja valoa kohti!

EDIT:
9 päivää pelaamatta
5 päivää juomatta

5

470e on mennyt rahapeleihin tänä vuonna. Eli retkahdettu on, useastikin. Olen lisäksi tehnyt tutun johtopäätöksen, että impulsiivisuuteni johtuu täysin alkoholista ja ilman viinaa pystyn pitämään impulsiivisuuteni kurissa ja pidättäytyä rahapeleistä (lähes täysin = pitkävedon 4e saatan heittää ihan selvinkinpäin, ja huomaan kuinka siitä tulee aina paha ja ns “revanssimieli”).

470e on kuitenkin paljon vähemmän kuin ennen rajoituspäätöksiäni, siis ennen kuin tajusin olevani peliriippuvainen. Nyt ainoa peliedellytykseni on luottokortin kautta käteisen höylääminen ja sen tunkeminen RAY:n peleihin. Nyt olen päättänyt laittaa korttini “piiloon” ja katsoa miten käy. Todennäköisesti kaivan sen taas seuraavan kerran jouduttuani humalassa pelihimon valtaan, mutta sitten jatkan rankemmilla toimenpiteillä. 470e on todellakin aika vähän verrattuna siihen mitä olin pelannut 23. joulukuuta nettipokeriin. Katsoin tänään pelitilin lokia ja aika rumasti oli 2ke tipahtanut pelin syöveriin, ilman että sitä edes kunnolla itse kännihöyryiltäni tajusin. Syy miksi en kokonaan leikkaan korttiani poikki tai hukkaa tunnuslukua on se, että ulkomaan matkoilla saatan tarvita käteistä. Mutta jos ja kun tämä toimenpide ei säästä vajaat 500/1.5kk, niin leikkaan kortit poikki ja mietin mitä 8x500=4ke vuodessa saa ulkomaanvaluuttaa, esim USD vaihdettua :wink:

Eli pitkä on matka, mutta systeemit auttaa. Ehdottomasti paras liike minulle oli laittaa rahat luotettavan henkilön taakse, Nyt jo harkitsen pitäväni rahat itselläni, mutta siirtäväni kaikki paitsi “akuutin 100e” toisen pankin tilille. Näin en pääse niihin välittömästi kiinni humalaisen pelihimon iskettyä. Kuulostaa hiukan vaaralliselta suunnitelmalta, mutta ehkä kokeilen pienellä summalla tätä ns. oma-apua. Perimmäinen syy tähän uuden järjestelmän tarpeeseen on se, että jos tili on kokoajan nollassa, niin on vaikea tehdä mitään hankintoja (lomamatka, kulutustavarat), kun kaikki rahat on jonkun muun tilillä. Lisäsyy lienee se, etten haluaisi tuottaa aivan liikaa vaivaa vanhalle isälleni, joka toimii ns vapaaehtoisena “edunvalvojanani”, eli kantaa rahojani pankista ulos.

Henkisyyteen ei minun luonteellani ole tietä. Kyse on enää tässä vaiheessa vain rahasta ja sieluani en kenellekään myy.

6

kaikesta muusta kuin rahasta. Toki velkojen painaessa päälle on silloin kyse konkreettisesti rahastakin. Mutta itse ongelmassa on kyse muusta. Siksi kehoittaisinkin harkitsemaan uudemman kerran tuota sielunsa myymistä. Voit myydä sielusi niin paljon paremmillekin asioille kuin viina ja rahapelit. Mutta kukaan ei voi päättää puolestasi.

7

Onpa terapeuttista lukea omia vuodatuksiaan vajaan parin vuoden takaa. Asiat on nyt huomattavasti huonommalla tolalla materialistisesti, mutta henkisesti meno parempi. Sitä kai sanotaan nöyrtymiseksi tai henkiseksi kasvuksi tai miksi lie. Mukavampaa kuitenkin näin, kun ei materia enää niin murheita tuota, eikä pienet murheet paina. Ainakaan näin kännissä!

Pelinarkkari: uskonnollinen en ole ja viinasta tykkään kyllä. Aion kovan pääni kouluttaa tiettyyn tolkkuun ja tyydyn siihen. Typerät pelihullutukset olen jo hylännyt. Hullujen hommaa, sano juoppo!

EDIT: Mutta on tuo aika naurettavaa vouhkaamista noista rahojen piilottamisista nuo minun 2v vanhat viestit. Mutta silloin oli pakko tehdä hätätilapäätöksiä ja perustella ne tänne. Nyt on onneksi rahasta sen verran tiukkaa, ettei tonnikaupalla sitä ehdi eikä voi ympäriinsä syytää…Ja on ollut aikaa jalostaa ajatusta pelaamisen mielettömyydestä.

8

Saatana!
Kun kerran kunnolla ottaa, niin tuleehan sitä pelattua. Meni taas 400e vaikka ei oo varaa edes autoa pitää.

Nettipokeri kiellettävä koko maailmasta ja heti!

9

Minullakin alkoholi+pelaaminen tarkoittaa katastrofin aineksia. Ja nettipokeri on se pahin piru. Tuntuu että muutun täysin eri ihmiseksi kun juon ja pelaan, millään rahamäärällä ei ole väliä koska ne ovat pelatessa vain pelinappuloita. Seuraavana aamuna olo on aina järkyttävä, hirveä ahdistus tuntuu ihan konkreettisena kipuna kropassa.

Nyt ollut pari viikkoa pelaamatta, työpaikan lottoporukassa tosin olen koska olen meidän “lottovastaava”. Olen hakenut apua, mutta olen jonotuslistalla. Tiedän että en pysty tähän ilman ammattiapua, niin monta kertaa olen lopettanut… Nyt on vielä helppo olla pelaamatta koska raha-asiat ovat täysin kuralla ja energia menee niistä selviämiseen. Pahin pelkoni onkin aika jolloin asiat ovat paremmin… “jos vähän kokeilis”… Siitä se syöksykierre alkaa.

10

Moikka,

Tää on kyllä mulle vertaistukea parhaimillaan. Olen ahmien, hämmästyneenä lukenut muiden pelihimoisten tarinoita nyt pari päivää tältä saitilta ja joutunut jopa nauramaan että jumalauta toihan on minä. Itse juuri helvetilliset rahamäärät tuhlanneena ja maailman myyneenä on hiton terapeuttista lukea kuinka identtinen sairaus tää pelihimo on. Jos joskus jotain on pystynyt voitoista kotiuttamaan, niin on heti ollut pakko mennä ostamaan jotain konkreettista kun muuten tietää että aina käteen jää pelkkä luu. Periaatteessa sekin on ollut pieni itsepetoksen muoto. On sillä keinolla ostanut vähän parempaa omaatuntoa kun tappioita laskiessa on voinut niistä aina vähentää pois ne ostetut tavarat ja miettiä että eihän tässä nyt niin huonosti käynytkään, hävisin tonnin, mutta sain kuitenkin ostettua hienot viidenkympin kengät.

Kirjoitinkin tonne slottiaddiktin aloittamaan threadiin miten tuli vajottua niin alas tuon pelaamiseen suhteen, että halu parantua tästä sairaudesta on ainakin minulla nyt suurempi, kuin jatkaa sairasta pelaamista joka ei todellakaan lopu siihen että joskus jää voitolle. Pelasin kuukaudessa 18 tonnia eli perheen yhteiset säästöt ja luottokortit tappiin. Silloin kun olin vielä muutaman tonnin häviöllä sain pelattua itseni omilleni kolme kertaa, mutta kaava oli aina sama; nyt kun kerran olen omillani, niin ei haittaa vaikka otan tonnin riskin ja kokeilen voittaa kunnon potin. Loppu on tietenkin pelihimoiselle aina sama, viivan alle jää aina vaan se miinusmerkkinen saldo.

Lopulta pakon sanelemana tuli eilen kerrottua vaimolle tilanteeni ja mitä meidän pankkitilille kuuluu joka toi itselleni ainakin huomattavasti voimia tarttua oikeasti härkää sarvista ja pyrkiä kohti pelitöntä tulevaisuutta. Ainakin orastavasti osaan myöntää itselleni olevani melko voimaton tän pelihimon suhteen. Nyt tein tänään jo vähän suunnitelmaa miten lähden noita pelattuja rahoja noilta luottokorteilta hoitelemaan. Pari vuotta menee nyt ensin noiden korttien makseluun ja siihen vielä kolme, neljä vuotta jos yrittää saada noi säästöt takaisin. Ajallista tavoitetta vaimon luottamuksen ansaitsemiseksi ei tietenkään voi asettaa, mutta se on pakko yrittää ansaita takaisin ja siihen on panostettava. Eilen omatunnon kolkuttaessa niin helvetisti, ei edes pystynyt katsomaan että mitä tämä tilanne merkitsee tulevaisuudelle ja miten sitä pystyy korjailemaan. Tänään siihen jo kuitenkin pystyin vaikka ahdisti niin saatanasti, mutta ei mun tilanne kuitenkaan niin huono ole kun luottotiedot ei menneet enkä kerinnyt tuhlaamaan kun oman taloutemme rahoja. Nyt kun kerran löysin tän saitin, niin tulen myös käyttämään tätä ja kohtalotovereitteni tarinoita hyödykseni.

Ei muuta kuin kaikille addikteille voimia ja jaksamista. Lopetetaan yhdessä tämä itsevihaaminen ja jatkuva helvetillisen ahdistava huono omatunto sekä itsesyyttely.