,
Tervehdys, Lassie.
Kirjoitan ainoastaan omakohtaisista kokemuksistani, eivätkä juttuni ole mitään yleispäteviä näin toimit psykoottisen ihmisen kanssa -neuvoja. Jotakin näistä saattaa silti saada irti. Allekirjoittanut on siis itse sairastanut eläissään useamman psykoosin: Päihdepsykooseja, jotka menivät ohitse verrattain nopeasti ja helposti ns. täsmähoidolla, sekä nk. oikeita psyykoseja, jotka olivatkin pidempikestoisia ja hankalampia juttuja.
Noiden rakkauskirjeiden lähettelyn voisit jättää nyt sikseen. Toki saat kirjoittaa ja se kannattaakin, jos se omaa oloasi helpottaa, mutta anna ne miehesi luettavaksi vasta sitten, kun hän on paremmassa kunnossa. Umpipsykoottisen kanssa ei kannata alkaa tehdä mitään syvällistä parisuhdeselvitystä, mikäli harhansa juuri suhdettanne koskevat. Tietenkin voit puhua ihan normaalisti miehellesi, osoittaa hellyyttä ja olla tekemisissä, mutta niin, ettet vaadi häneltä nyt mitään perustavan laatuista parisuhdepalaveria, koska se luultavasti vain sotkee pakkaa entisestään.
Tästä päästäänkin siihen, miten harhoihin tulisi suhtautua: IMO ne kannattaa ohittaa olankohautuksella niin pitkälle, kuin mahdollista ja jos niihin jotakin pitää vastata, niin mahdollisimman lyhyesti ja neutraalisti, tyyliin: “No, sä ajattelet noin” tai “joo, ymmärrän, että susta tuntuu tuolta, mutta itse en ole samaa mieltä”. Jos joku alkoi kovin hanakasti väittää mulle vastaan harhoistani ja kiistämään niiden “todellisuutta”, niin siitä vain riehaannuin lisää, että se on tuokin paskiainen salaliitossa mua vastaan. Toisinpäinkään ei ollut yhtään sen parempi, eli mikäli sain jonkun hullun(Tarkoittaa tässä nyt potilastovereita) mukaan harhoihini, niin sekin lisäsi vain vettä myllyyni, että näinhän tämä on, kuten kuvittelenkin.
Ymmärrän, että harhaisen ihmisen juttujen kuunteleminen käy helvetin raskaaksi, etenkin, kun ne ovat syytöksiä sua kohtaan. Komppaankin muita siinä, että kerro rehellisesti miehesi omahoitajalle/hoitopalavereissa noista asioista ja pyydä vaikka ihan suoraan, että kotilomia rajoitettaisiin. Sain sen käsityksen, että asutte yhdessä(?), eikä miestäsi tietenkään voi kieltää omaan kotiinsa tulemasta, mikäli vapaalla jalalla liikkuu. Näin ollen kotilomien rajoitus on ainut keino, jolla voit saada itsellesi omaa rauhaa ja tilaa, mikäli et jaksa nyt miehesi sekoiluita.
Voimia. Keskity omaan hyvinvointiisi nyt mahdollisimman paljon, vaikka se onkin taatusti helpommin sanottu, kuin tehty. Miehesi harhoille sä et voi tehdä yhtään mitään ja sen yrittäminen pahentanee vain tilannetta sekä omaa, että miehesi vointia ajatellen. Yhteyttä toki saat pitää ja välittämistäsi osoittaa niin paljon, kuin suinkin itse jaksat, mutta muista, että se ei ole mikään avain miehesi toipumiseen.
Kiitos taas vastauksista, paneudun niihin kun töiltä kerkeän.
Tällaista on kuitenkin tullut mieleen; harhaluulot kestäneet nyt kuukauden (ja osastolla oltu kuukausi) onko ihan normaalia että ne kestää näin kauan? Tuntuu että tilanne menee aina huonompaan suuntaan kun lääkettä vaihdetaan. Olen nyt ollut tämän viikon itsekseni, enkä ole käynyt osastolla. Teki kyllä hyvää.
^ Juu, on normaalia. Lääkkeetkin kun vie sen 3-4 viikkoa et tehoaa ja jos nykyinen lääkitys ei sovikaan niin kyllähän ne paranoiat jatkuvat. Tosiaan, itsekin olin sen melkein 12kk osastolla, niin kyllä sinne jäi sellaisia ihmisiä, jotka ovat siellä edelleen psykoosissa, eli ovat olleet nyt 1.5v putkeen. 
Toi toisaalta on kroonikko-osasto, missä lopulta olin, mutta kyllä ensipsykoosikin voi kestää kuukausia, kuten masennuskin.
Hyvä kuitenkin, että olet nyt ottanut omaakin aikaa itsellesi!
Okei no hyvä tietää! Kuukausikin tuntuu jo niin pitkältä ajalta… toivotaan että tämä lääke olisi sitten sopiva. Uuden lääkkeen aloittamiseen jälkeen on tullut ääniharhoja (kuulee kaiuttimista jotain puhetta…) Sitten ois vielä toinen kyssäri! Miten tullaan toimeen tällaisessa tilanteessa? Osastolla oleminen kuitenkin maksaa. Hän on töissäkäyvä ihminen, mutta miten kun ollaan kauan pois töistä? Jotain tukea voi hakea? Hänellä kuitenkin autoon liittyviä maksuja, vuokra, kännykkälasku yms. Viimeksi tullut palkka oli niin iso että en ole ajatellut tätä asiaa edes aikaisemmin. Jossain vaiheessa ne rahat tulevat kuitenkin loppumaan.
Sairaspäivärahalle töistä ensin. Ellei siis ole jo. Sossu maksaa sairaalalaskuista harkinnanvaraisen suuruisen osan. Riippuu siis pitkälti, kuka siellä on päätöksiä tekemässä. Joskus mulla on maksettu lasku kokonaan, joskus puolet. Mutta siis pulaanhan ei ihmistä noiden sairaalalaskujen kanssa saa jättää, koska terveydenhuolto on jokaisen oikeus. Sairaaloissa on sosiaalityöntekijöitä, voisit kysyä sairaalasta päin, josko olisi mahdollista tavata sosiaalityöntekijää tukiasioiden selvittelemiseksi.
Kuulostaa siltä, että miehesi lääkitys ei ole alkuunkaan sopiva, jos harhat vain villiintyvät. Tai sitten annostus on liian pieni.
kelasta voi kysyä neuvoa ja kunnan/kaupungin sos.toimistosta
,
Moikka taas kaikille!
Viikon verran pidin taukoa mieheni näkemisessä ja olo oli kuin uudesti syntyneellä. Hain hänet viikonloppuna käymään kotona ja aluksi taas kaikki samat syytökset alkoivat, mutta sen jälkeen meillä oli oikein hyvät keskustelut ja loppuaika menikin oikein kivasti. Uskon että hän nyt ymmärtää, edes hieman, miltä nuo syytökset minusta tuntuvat ja miten ne vaikuttavat omaan hyvinvointiini. Saattaa niitä syytöksiä vieläkin tulla, mutta uskon että osaan suhtautua niihin nyt paremmin kuin aiemmin. Uskon että kyse voi juurikin olla myös katkeruudesta. Hän sanoi että minä saan jatkaa omaa elämääni, hän ei. Juu, kyllä jatkankin elämääni, minulla ei oikeastaan ole vaihtoehtoja. Kuten olette maininneet, minun pitää pitää kiinni omista rutiineistani, ja tehdä asioita joista pidän. Kaiken tämän myräkän keskellä on tapahtunut myös hyviä asioita; sain uuden työpaikan, vakipaikan! Tämäkin herätti miehessäni hieman katkeruutta mutta nyt ei ole enää pelkoa ettenkö minä pärjäisi taloudellisesti. Edellisellä työpaikalla olin tarvittaessa työhönkutsuttava, ehkä kerran viikossa töitä. Tää on tän kaiken keskellä kyllä lottovoitto!
Mies oli viimeviikolla tehnyt sairaspäivärahahakemuksen tms. sosiaalityöntekijän kanssa, joten siltä osin kaikki ok. Hänen menojaan on nyt rajoitettu, ja sekin on ihan ok. Hän sai aika vapaasti nimittäin mennä ja tulla aikaisemmin.
Nyt viimeksi kun hän tuli käymään kotona, näytti hän minulle uutisia iltalehdestä ja yritti etsiä uutisia jotka liittyisivät häneen. Hän siis luulee että tietyt uutiset ovat “häntä varten tehtyjä”. Mutta joo, uusi oire tämäkin.
Tässä vaiheessa ei enää esim 3kk tunnu pahalta ajalta, kunhan sitten kaiken tämän jälkeen saan terveen miehen kotiin.
Winston-84, miten voit nyt? Osaatko sanoa että missä vaiheessa sinulle tuli sairaudentunto?
Mulle kävi sellanen juttu, että mieheni yhtäkkiä halusi pitää parisuhdepalaverin! Eihän siitä mitään tullut, koska itse en pidä sitä tässä tilanteessa järkevänä ideana. Noh, enimmäkseen hän halusi puhua siitä että tästä suhteesta ei tule mitään koska hän tulee olemaan osastolla ikuisesti…
Mieheni sanoi että yksi potilaista on samaa mieltä siitä, että tämä kaikki on yhtä näytelmää ja heitä vain käytetään pelinappuloina. Tämä vahvisti mieheni ajatusta siitä, että tää kaikki on esitystä…
Nnaana, miehelläni on kyllä hoitajien mukaan aika mieto lääkitys… mutta enpä yllättyisi jos tämäkin lääke olisi epäsopiva. Olisi vaan niin helppoa kun ekalla natsais lääkitys!
,
Moikka Moi!
Meillä ollut nyt ihania hetkiä mieheni kanssa, ollaan tehty kaikenlaista. Tuntuu että molemmilla menee paremmin kun ei puhuta osastosta tai hänen harhoistaan mitään. Eilen kuitenkin Imatran ampumisuutisointia katsellessamme alkoi taas tämä "kaikki on näytelmää, suunniteltua " höpinä, ja tottakai yleinen hyvä fiilis lopahti siihen. Hän alkaa huomenna syömään leponexia ja suoraansanottuna pelottaa ihan hirveästi…
Hei Lassie123,
Miten elämänne sujuu tänäpäivänä?
Ajattelin tuoda tähän sellaisen itseni kokeman asian esiin.
Nuo harhat, loukkaaminen jne.
Itse olen varmasti ollut sanallisesti harhoissani aivan kauhea tapaus läheisilleni.
Mutta, en muista niitä aikoja.
Onko syy lääkepöhnässä, siinä että kaikki päivät osastolla toistaa itseään, vai siitä että psykoosini on laukaissut traumaattinen kokemus?
Moikka kaikille pitkästä aikaa!
Aika on mennyt ihan hujauksessa kun miettii, että n. 6kk sitten tilanne oli aivan eri mitä se nykypäivänä on.
Voin vihdoinkin sanoa, että kaikki on ok <3 Mieheni palasi n. kuukausi sitten töihin ja vaikuttaa kaikin puolin terveeltä niin fyysisesti kuin henkisesti.
Tuntuu että harhat tyssäsivät kuin seinään joulukuussa, jolloin hän pääsi kotiin. Leponex lääkkeenä.
Lääke aiheuttaa kyllä vieläkin ongelmia, eikä hän niitä haluaisi syödä, mutta katsotaan jos annostusta voitaisiin hieman laskea ensi kuussa. Lääkkeen oton “valvominen” on välillä hieman raskasta, mies saattaa joskus muka vahingossa sen unohtaa ottaa. Diagnoosi hänellä siis määrittelemätön psykoottinen häiriö.
Kiitos jokaiselle tuesta ja neuvoista, ne auttoivat ihan hirmu paljon. Sydän teille <3
.