Heippa!
Olen reilu kolmekymppinen perheenäiti, meillä on 3-v ja 5-v lapset mieheni kanssa. Olen näköjään alkoholisti, aika kauan kesti, ennenkuin sen uskalsin itselleni myöntää. Mutta nyt viiden päivän putken jälkeen olen tullut tieni päähän.
Ulkoisesti kukaan ei varmaan arvaa mitään, hoidan työni, kodin, opiskelenkin työn ohella. Elopainoa on kyllä kertynyt ja turvotusta piisaa.
Olen jo teininä aloittanut alkoholin käytön viikonloppuisin, olin aina opiskeluaikoina se, joka oli eniten kännissä, olen mokaillut ja ties mitä kännissä. Raskausajat olivat ihania, sillä silloin en “voinut” juoda ja mieleen ei edes olisi juolahtanutkaan raskaana ollessa ottaa pisaraakaan. Nyt minulla on useamman päivän tissutteluputkia, töissä käyn kyllä, mutta iltaisin menee 6 puolen litran siideriä kevyesti. Viikonloppuna enemmänkin. On tullut ylävatsavaivaa, jonka tulkitsen haiman ärtymiseksi, masentaa ja on parisuhdeongelmia. Rahat menee kurkusta alas, itseinho on suunnaton. Saatan olla viikonkin juomatta, mutta sitten perjantaista se alkaa, kamala siiderin himo jo työpaikan oven sulkuduttua.
Olen aina ollut hyvä opinnoissani ja pidetty noin yleisesti ottaen, olen kiltti ja rauhallinen. Olin nuorena kaunis, nyt on jo ulkonäkö alkanut repsahtaa. Tänään flunssasisena ja krapulassa kotona lueskelin täällä muiden kirjoituksia ja soitin a-klinikalle. Saan ensi viikoksi sinne ajan. En ole ikinä puhunut alkoholismistani muuta kuin mieheni kanssa, mutta juon myös hänelrtä salaa, jos hän juo 2 iltakaljaa, itselläni on kuusi, osa vain piilossa. Mies voisi hyvinkin olla ilman alkoa, paremmin kuin minä.
Opiskelen työn ohessa ja olen useimmiten aivan poikki, nyt olisi edessä suuri urakka opintoja. Olen aivan poikki, ja nyt jos koskaan on lopetettava. Erityisesti lasten vuoksi. Juon yleensä lapsilta salassa, en juo itseäni sammuksiin heidän kotona ollessaan ja hoidan heidät hyvin ja rakastan heitä suunnattomasti…silti tiedän, että lasteni vuoksi näin ei voi jatkua.
Juomisputken jälkeinen ylävatsakipu pelottaa, ja toivon, että minulta otettaisiin maksa- ja haima-arvot. Mutta kuinka kehtaan kertoa työntekijöille juomisestani, tekisi niin mieli kaunistella, ja pitää kulissia yllä. Myös tuo antabus houkuttelisi kovasti, saisin siirrettyä juomispäätöstäni sen avulla pakolla. Luulen, etten voi vähentää alkoholin käyttöä, on vain pakko lopettaa kerrasta. Nyt itkettää ja ahdistaa, mutta eiköhän se parin päivän sisällä ala halpottaa.
Onko teillä vinkkejä, kuinka saan itseni pian kuntoon; vitamiiniliät, ravinto tms.? Suunnittelin lisämagnesiumia, monivitamiinia, b-vitamiinia ja vähähiilarista ruokavaliota? Vinkkejöä ja tukea otetaan vastaan, nyt vain itkettää kaikki…Niin, ja geenitaustaakin riittää, isäni on raitistunut rapajuoppo, samoin hänen veljensä ja juoppoja on suvussa molemmin puolin vaikka kuinka…
Olisi kiva kuulla muiden perheellisten tissuttelijoiden raitistumiskokemuksia!
Äityli
Niin, ja lisäyksenä vielä, osaan kyllä kirjoittaa, mutta langattoman näppikseni patterit taitaa olla lopuillaan…