Alkoholi on ollut aina ongelmani mutta nyt myönnän, että olen alkoholisti.
Minua on yritetty saada päihdeklinikalle pari kertaa ja ehdotettu antabusta mutta enhän minä semmoista koska olen nuori, pidän hauskaa ja nautin elämästä.
Minulla on taustalla mielenterveysongelmia diagnooseilla mitkä pahentaa tätä tilannetta. Juon kun tuntuu pahalle ja sitten tuntuu pahalle kun olen juonut jne…
Suvussa on alkoholiongelmaa eli en toisaalta ole yllättynyt että olen tässä tilanteessa. Elämä on ollut lapsesta asti helvettiä vanhempien alkoholinkäytön vuoksi, mutta itse perustelen oman juomiseni normaaliksi, koska “minulla ei ole lapsia kenen elämän pilaan”.
Olen työssäkäyvä alkoholisti eli arkena en juo mutta heti kun on mahdollista, juon ja paljon. Ajattelen heti alkuviikosta että perjantaina korkkaan. Enkä voi suunnitella viikonlopulle menoja, koska haluan ryypätä. Juominen on semmosta, että vedän viinaa kaksin käsin. Se, että juomisesta on muistikuvia, on tosi harvinaista. Haluan vetää pään täyteen ja mahdollisimman nopeasti.
Kaikki on mennyt siihen, että viimeisen vuoden aikana olen käyttäytynyt kännissä todella aggressiivisesti. En osaa kuvailla miten häpeän sitä. Häpeän kävellä kaduilla koska pelkään että minut tunnistetaan siksi “eiliseksi kännihulluksi”.
Ja se on myös suuri syy miksi tulen menettämään parisuhteeni, jos niin tulee käymään vaikka en ole fyysisesti aggressiivinen puolisoa kohtaan.
Tarinaa olisi paljon mutta aloitin nyt taas antabuksen. Yritin sitä kerran aiemmin ja sujui hyvin 1kk ajan ja sitten ajattelin että voin lopettaa sen ja juoda vähän. Juominen ei ollut kuitenkaan vähäistä ja jatkui 1kk. Nyt aloitin antabuksen uudelleen 2pv sitten.
Huomaan että ajattelen juomista oikeastaan koko ajan. Olin lasten synttäreillä ja mietin että kotiinmennessä juon. Ihmettelin miten kaikki samassa huoneessa pystyy olemaan ryyppäämättä ja minä en.
Puoliso ei oikein tue minua antabuksessa. Kokee ettei itse voi juoda koska minäkään en juo. Ollaan puhuttu asiasta mutta tuntuu pahalle etten saa riippuvuuteen tukea häneltä. Sekin kärsii tästä tosi paljon niin en ymmärrä miksi antabus on huono asia. Muuten koen että olen löytänyt rinnalleni oikean ihmisen. Hänen ei tarvitse lopettaa juomista vaikka minä en juo. Onneksi hän käyttää Alkoa harvemmin ja vähemmän.
Tiesin riippuvuudestani mutta tämä on pelottavan hankalaa. Ilman antabusta en olisi nytkään selvinpäin. Ajattelen ettei lomasta voi nauttia ellen juo viinaa. Kaikki on silloin hauskempaa ja mikäs sen paremmin rentouttaa…
Tuntuu kauhealle kun luen tätä tekstiäni. En tunne ketään joka pystyisi yhtään ymmärtämään minua jonka kanssa puhua. Tarvitsen apua ja vertaistukea.