En nyt tiedä olisko tää se oikee mesta heittää viestiä.
Kyseessä Venlafaxin 150mg noin 5-6 vuoden jälkeen (omasta mielestä turhaan) Kiinnostunut vierottautumaan
Kertokaa kokemuksia 
Söin aikoinaan parisen vuotta vielä isompaa annosta kuin sinulla (en valitettavasti muista tarkkaa määrää). Lopetin sen “puolivahingossa”, aloin vaan unohtelemaan joinakin päivinä, sitten huomasin sen ja myös sen, ettei oloni muuttunut huonommaksi ja lopetin kokonaan. En ole sen jälkeenkään ollut enää masentunut (siis siinä määrin).
Olen nähtävästi päässyt helpolla, useat kuvaavat, että Venlafaxinista vaikea päästä irti, mutta aina kyse on yksilökohtaisista eroista. Söin itse vuosia sitalopraamia (=Sepram = Cipramil jne.). Sen lopettamisesta minulle tuli jokaisella lopettamiskerralla “humahduksia” päähän, sähköiskutuikkauksia (tai pikemminkin, kuin joku olisi ystäkkiä räpsäyttänyt valot salamannopeasti pois päältä ja takaisin).
Itse luin aikoinaan lopettamisesta tukinet.net -sivuistoilta käyttäjien/lopettajien kokemuksia. En tiedä millaista meno on siellä tällä hetkellä, kantsii tsekata.
Tsemppiä vaan ja rohkeasti kokeilemaan! Aina se on loppujen lopuksi parempi kun nuppi ei ole “turvoksissa” erilaisista lääkkeistä, auttavat kyllä tarpeen tullen, mutta turha popsiminen kuluttaa elimistöä jne. Sitä paitsi säästyy rahaa; käy sitten vaikka useammin leffassa tai konsertissa ; )
Venlafaxin on oman kokemuksen mukaan mitä hienoin lääke sekä masennukseen että hermovauriokipuun. Annoksen muuttamisen suhteen (lisääminen tai vähentäminen) kehotan kuitenkin varovaisuuteen. Minulle aloitusannosta (37,5) suurempi määrä (75) aiheutti välittömästi pahoja neurologisia oireita ja lopettaminen (75 => 37,5 => 0, täysin lääkärin ohjeiden mukaan) vielä pahempia, lähes psykoosiin viittaavia oireita. Jos siis lopettamista mietit niin pidä mielessä “hitaasti hyvä tulee”.
Lopettamiseen kannattaa varmaan kysyä neuvoa lääkäriltä. Itsellä tällä hetkellä 225mg/vrk. Aloitin 75 → 150 → 225. Masennukseen toimii, mutta ahdistukseen sosiaalisissa tilanteissa ei ihan niin hyvin, vaikkakin ehkä jonkin verran. Aloittaessa ja 75->150 annosta nostaessa oli lähes maaninen vaihe pitkän sängyssä makaamisen jälkeen. Jonkun viikon kesti kenties, että tottui annokseen. Eli jopa ylienerginen olo, ihan hyvällä tavalla tosin, verrattuna siihen, mitä elämä oli ennen hoitoon hakeutumista (sängyn pohjalla makoilua, ei voimia edes hakea toimeentulotukea, avata laskuja, maksaa vuokraa).
Lopettamisesta oon lukenut netistä, että on aika vaikea lääke lopettaa. Itse huomaan yleensä jo illalla, jos on aamulla jäänyt lääke ottamatta. Vähän outo ja heikko olo, päässä tuntuu vähän väliä outoja “naksahduksia” tai “humahduksia”. Sitten, kun unohtuneen lääkkeen ottaa, yleensä jo muutamassa tunnissa alkaa lievittää nuo oireet… Pikkuhiljaa tiputtamalla varmasti onnistuu lopettaminen. Mutta ominpäin en tosiaan lähtisi lopettamaan.
Toisaalta en ymmärrä, miksi olet 5v syönyt lääkettä omasta mielestä turhaan? Mulla ensin kokeiltiin essitalopraamia, sanoin muutaman kk jälkeen, että mitään hyötyä en ole havainnut, joitakin sivuoireita sen sijaan. Kannattaa ehkä sille psykiatrille kertoa, jos lääke ei auta? 
En myöskään huomannut, miten vanha tää lanka on. Ei tuu tälle alueelle vissiin hirveesti uusia lankoja. Noh, ehkä joku lääkkeen aloittamisesta tai lopettamisesta kiinnostunut tän joskus lukee…
Jos unohdan aamulla ottaa Venlafaxin 2kpl x 150mg, niin iltäpäivällä jo huomaan oireet. Minulla oireena on: naaman puutuminen (itse tunnen näin), huippaus ja päässä pyörimisen tunne. Lisäksi päätä alkaa särkeä aivan kauheasti. Oon syöny tota mainitsemaani annosta 4 vuotta masennukseen. Muuten hyvä lääke, on pitänyt ne pohjalla ja huipulla olojen tilat tasasena (en oo enää jatkuvasti itkenyt ja maannut sängyssä tekemättä mitään) joten jotain hyötyä kait lääkkeestä minulle on. Ainut on vain se,että en tunne surua mutta en myöskään iloa mistään asioista, mutta se kait on lääkkeen tarkoituskin.
Puolisen vuotta venlafaksiinia takana (150 mg/vrk) ja melko samansuuntaiset kokemukset kuin shyguylla. Katsotaan, miten alasajo menee, syksyllä varmaan aloitetaan… Olen ollut kyllä tyytyväinen
Söin venlafaxinia parisen vuotta muutamia vuosia sitten. Olin silloin todella tyytyväinen, mutta jälkikäteen ajateltuna en ollut kyllä yhtään onnellinen tai oma itsenikään. Lopetin lääkkeen vappuna 2013 kera inhottavien vieroitusoireiden. Humahduksia päässä, pistelyä, huonovointisuutta, toisaalta myös kauheita seksihaluja.
Viime kesänä hektisen kevään jälkeen alkoi kesäloma ja loppui kiire → romahdus. Puhelu lääkäriin ja venlafaxin kehiin. Söinköhän tuota kuukauden? Se ei sopinut minulle enää ollenkaan. Ensimmäinen viikko noita tuttuja vieroitusoireita (erityisesti pahoinvointi), kun keho yritti uudelleen tottua aineeseen. Koin olevani zombi ja join päivittäin viiniä tunteakseni yhtään mitään, olevani elossa. Ei siinä ollut mitään järkeä. Lopetin lääkityksen ja päätin, ettei ikinä enää. Ainoastaan tarvittaessa otetavia minulle.
Sitten tuli ero ja muutokset työkuvioissa. Olen alkanut pohtia, että ehkä se lääke olisikin hyvä juttu. Olen kuitenkin hirveän peloissani, että menen aivan sekaisin. Ehkä kuitenkin pärjään ilman?
Moro!
Mulle ei käynyt kyseinen lääke ollenkaan kuukausi väliä ja annosta nostettiin ja lopulta alettiin olla tapissa ja se oli hyvä koska lopetus oli suht easy mutta ei huomattavaaa eroa söinkö vain en. onni onnettomuudessa ,yksi lääke vähempänä ja hengissä vielä mutta ei lääkkeistä vapaa…
Moi, ajattelin taas kirjoitella tähän lankaan, kun olen aikaisemmin kirjoittanut kokemuksistani aloittaessa ja käyttäessä lääkettä. Nyt olisi tarkoitus lopettaa tai ainakin vähentää annostusta, joka on tällä hetkellä 300mg / vrk.
Torstaina otin 150mg, perjantaille olin saanut hommattua reseptille myös 75mg kapseleita, että voin ottaa 150+75 mg. Olisihan niitä gelatiinikapseleita toki voinut avata ja ottaa rakeita pois, mutta kun piti muutenkin uusia resepti.
Jo nyt tuntuu joitain lopetusoireita. Outoja tuntemuksia välillä päässä, ei tosin mitään verrattuna niihin sähköiskuihin ja naksahteluun, mitä sattuu jos lääkkeen unohtaa ottaa (simuloi varmaan lopetusta 300mg → 0mg). Ehkä muutenkin hieman omituinen olo kehossa, mutta silti kevyt liikunta sujuu ihan normaalisti ja kehonhallinta tuntuu olevan kunnossa.
Mieliala on ihan hyvä, enkä ole havainnut mitään laskua siinä ainakaan vielä.
Positiivisena muutoksena voin sanoa, että (etenkin) ilta- ja yöhikoilu oli jo edellisiltana vähäisempää. En tiedä oliko sattumaa vai joko määrän pienentäminen voi näkyä. Kuitenkin venlafaksiinilla on SSRI-lääkkeistä tietääkseni nopeimpia puoliintumisaikoja.
Mua tuo hikoilu alkoi oikeastaan vasta nyt tänä keväänä häiritsemään. Talvella kyllä tykkäsin nukkua tosi viileässä, että ehkä elimistön lämmönsäätely kävi vähän ylikierroksilla jo aiemmin, mutta niitä oireita ei niin huomannut, koska huoneen sai paljon viileämmäksi pitämällä illalla ikkunaa auki 
Mulla oli ensin annos 225mg, mutta sain siitä serotoniinimyrkytyksen. Oireet oli aivan järkyt, tajunnan alenemista, mustelmia, koordinaation puute ymyms.
Nyt annos on 150mg ja hyvin pelittää. Hermokipuun toi on oiva lääke. Ja kyllä mä koen, että siitä on jotain apua ollu ahdistukseenkin.
Jos unohdan ottaa lääkkeet, tunnen sen kipuna aika nopeasti. Myös vatsa reagoi tosi nopeasti ja alan saamaan kramppeja koko vartaloon. Kaikki pienimmätkin lihakset menee totaalisen kramppiin. Ei huvita olla ilman ei.
En suunnittele lopettavani lääkettä vaikka poistaakin munkin mielestä kaikki huiput ja laskut elämästä.
Mä olen tauon jälkeen palannut käyttämään venlafaksiinia.
Halusin aikoinaan lopettaa lääkkeen, koska tuntui, etten oikein nauti mistään, vaikka yrittäisin mitä. Ei sitä nautintoa tullut lääkkeen lopettamisenkaan jälkeen ja mieliala ja toimintakyky alkoi heikentyä aika rajusti. Kokeilin myös Voxraa, mutta halusin palata venlafaksiiniin.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että mun on ehkä parempi syödä tätä lääkettä vaikka lopun elämäni.
En vieläkään erityisemmin nauti mistään, mutta pää pysyy paremmin kasassa ja normaali elämä maistuu paremmalta.
En suosittele venlafaxinia kellekkään, itsellä oli todella veltto olo 5pv ja päähän särki. 6 päivänä taju lähti kun kävin ulkona
Hei, kaikki sekopäät! Käytin Venlafaxinia yhteensä noin 3-4 vuotta. Lopettamisoireet ovat aivan järkyttäviä. Masennukseen auttoi turruttamalla elämän melko tasapaksuksi ja olemassa ollut päihdeongelma riistäytyi käsistä.
Olen ollut ilman päihteitä eli pilveä tupakkaa ja kaljaa, vajaat kolme vuotta. Aloittaessani lääkityksen minulla oli vielä morkkiksia juomisesta ja polttamisesta, mutta ne hävisivät ja pystyin käyttämään valtavia määriä. Lopetettuani käytön, myös lääkkeen, sain psykoottisia oireita ja hermostoni ilmeisesti lakkasi toimimasta. Tajusin missä mennään, mutta pääni ei pysynyt mukana. Sähköiskuja ja kaikkea kummallista. Pahimmat oireet menivät ohi puolessa vuodessa, mutta vieläkin tuntuu kasvoissa puutumista ja hermoja särkee käsissä ja jaloissa. Liikunnan jälkeen päivän kaksi kestäviä päänsärkyjä, joiden jälkeen olo on taas astetta parempi. Epäilen siis, että hermostoni koko ajan vahvistuu, koska ne selvästi vetävät kehossani koko ajan kovempaa. Tuntuukin ihan niin kuin lankoja kiskottaisiin kovempaa ja kovempaa kehossani päivä päivältä. Älkää näin siis missään nimessä käyttäkö venlafaxinia ja päihteitä sekaisin.
Joillekin tämä lääkä toimii, mutta kaikilla olen lukenut olleen ikäviä lopettamisoireita. Markkinoilla on parempiakin lääkkeittä, mm. Brintellix. En ole itse kokeillut, mutta psykiatrian erikoislääkäri suositteli sitä ja lupaili, että siitä ei joudu “venlafaxin helvettiin”. Hesarissa olikin nyt vasta artikkeli, jossa ihmiset kertoivat vaikeista Velafaxin lopetusoireista. hs.fi/hyvinvointi/art-2000006358759.html
Lääkkeiden sijasta suosittelen omasta kokemuksesta pitempää psykoterapiaa ja monipuolista liikuntaa, jonka puute jo sinänsä voi aiheuttaa jaksamattomuutta ja tunteiden latistumista.
Mieli selvästikin toimii niin, että jos et ymmärrä asioita elämässäsi ne kasaantuvat ja masennut taakasta. Joillain ihmisillä, joilla elämässä kaikki asiat ovat hyvin, mutta silti masentaa, ovat lääkkeet voineet olleet hyödyllisiä.
Eli haluan kertoa, että katsoo ensin, että voiko joillain muilla keinoin purkaa masennusta kuin lääkkeillä. Lääkkeet ovat aika erikoinen tapa vaikuttaa aivoihin ja mieleen. Liikunta ja asioista puhuminen ovat todettu toimivimmiksi, jopa skitsofrenian hoidossa. Terveisin WHO. youtube.com/watch?v=rX2iO1-oqeU&t=1028s (Dokumentti: Nousu näille murtuneille siiville, jossa kerrotaan tutkitusti ihmisten paranevan pysyvästi skitsofreniasta psykoterapian avulla, lääkkeettömästi.)
Lääkkeet vaikuttavat saavan ihmisen sietämään mielensairauksia, eivät parantavan niitä.
Voikaa hyvin…
Hyvä kirjoitus!
?
Luonnon masennuslääke - https://nuvialab.com Olen ollut uniongelmainen ja ajoittain masentunut jo esiteinistä asti. Ystäväni suosituksesta päätin kokeilla Restilen-valmistetta ja olen ollut todella tyytyväinen. Unenlaatu on parantunut enkä ahdistu enää yhtä herkästi. Käytän tuotetta ensisijaisesti masennuksen ennaltaehkäisyyn.