Edellisen elämän haamut piinaavat mua ja en tiedä, mitä tehdä.
Itselläni on ollut peliriippuvuus 2014-2016 joiden takia ulosotossa on vielä n. 60 000€ tällä hetkellä. Peliriippuvuus on ”hoidettu” ja en ole pelannut enää yli 5 vuoteen.
Olen 3 vuotta ollut parisuhteessa ja en vain kykene kertomaan kumppanille veloista. Olen esittänyt ”rahaa löytyy” ihmistä, koska hävettää nuo velat niin paljon.
Nyt kumppani haluaisi muuttaa uuteen asuntoon ja eihän se minun veloillani onnistu. Tässä olen viimepäivät miettinyt, että pitäisikö kumppani jättää etten pilaa vaan hänenkään elämää nuoruuden mokilla. Jos kertoisin salaisuuden en tiedä haluisiko hän edes olla mun kanssa enää? Mähän olen vain este kaikelle, mitä hän haluaa elämältä velkojen takia. Pystyykö hän edes luottamaan muhun enää? Jos kerron, huuteleeko hän sitä kaikkialle ja sitten vasta paska olo tulee.
Muuten parisuhteessa ei ole ongelmia paitsi tuo minun valehtelu asioista. Palkka minulla nettona 3000€, josta Mulle jää n. 2000€ ulosoton jälkeen niin ei tarvitse kuitenkaan ihan velillä elellä.
On päiviä, jolloin kallistun ”parempi lopettaa parisuhde ja olla yksin” ajatukseen ja ajoittain ”Ehkä se rakastaa mua tarpeeksi”. Ehkä mä oon tuomittu elämään yksin kunnes velat on hoidettu ja olen roskaa siihen asti…
Hei! Älä lopeta suhdetta kertomatta. Älä päätä hänen puolestaan miten hän asiaan suhtautuisi. Luota häneen ja rakkauteen. Vaikka sitten tulisikin paskamyrsky, rehellisyys kantaa. Et ole roskaa vaan todella kunnioitettava ihminen joka on selättänyt addiktionsa ja maksaa velkojaan pois!
Minulla on ollut (tätä ei voi verrata tietenkään parisuhteeseen) orastava syvä, ystävyyssuhde ihmiseen jolla oli peliaddiktio. Muistan ikuisesti kuinka hän käveli luokseni, suurin piirtein täristen ja sanoi että hänellä on addiktio, hän pelaa rahansa. Olin ensimmäinen ihminen kenelle hän uskalsi asian tunnustaa ja pelkäsi niin kovin tuomitsemista. Hän pelkäsi aivan turhaan. Ehkä sinäkin pelkäät aivan turhaan, vaikka ymmärränkin pelkosi, mutta on täysin mahdollista että kumppanisi ymmärtääkin sinua. Anna sille mahdollisuus.
Parisuhteessa on elämältä paljon enemmän odotuksia kuin kaverisuhteessa. Velkojen takia tulee paljon elämän realiteetteja vastaan, mikä vaikuttaa myös toisen elämään syvästi.
Miksi olla mun kanssa, kun tarjolla olisi paljon parempaakin/helpompaa, jolla tavoitteet toteutuisivat.
Tuo on tietysti täysin totta. Kysyt miksi olla sinun kanssa? Ehkä hän rakastaa sinua, eikä niinkään mitään tavoitteita ja uutta asuntoa vaikka ne haluaisikin.
Niin kuin sanoin, on todella kunnioitettavaa onnistua lopettamaan pelaaminen ja rehdisti maksaa velkaansa takaisin. Siinä ei ole mitään hävettävää, päinvastoin.
Ehkä kumppanisi voi loukkaantua enemmänkin siitä, ettet kertonut jo alussa, kuin itse tilanteesta. Sille asialle ei voi enää mitään, mutta kyllä normaalilla tunneälyllä varustettu ihminen ymmärtää (vaikka alkuun olisikin loukkaantunut ja pettynyt), miten vaikea asia tällainen on kertoa ja millaisen työn olet peliaddiktion selättämisen kanssa tehnyt.
Tietysti sinä tunnet kumppanisi, eihän minulla ole mitään käsitystä millainen hän on, mutta ajattelen että parempi olisi kertoa, kuin vain lopettaa koko monen vuoden parisuhde.
Olen tästä Reepun kanssa aivan samaa mieltä.
Sinä et todellakaan ole roskaa, vaan selättänyt upeasti vaikean riippuvuuden kantaen vielä vastuusi jatkoseurauksista. Se jos mikä on ihailtavaa.
Jos itselläni olisi haluja jatkaa suhteessa, ja jos parisuhde menee sille tasolle, että täytyy tuollainen asia jonkun syyn vuoksi jakaa, niin en haluaisi tehdä päätöksiä toisen puolesta, vaan antaa hänen tehdä oma ratkaisunsa.
Jos vain lähtee kävelemään totuutta kertomatta, niin silloin sulkee oven mahdollisuudelta, että parisuhde kestääkin tuollaisen töyssyn.
Vaikka parisuhde päättyisikin tuon vuoksi, niin lopputuloshan on aivan sama kuin jättäisi kertomatta, ja uskoisin rehellisyyden myös jättävän itselleni lopulta paremman pohjan alkaa rakentamaan omaa elämää suhteen jälkeen.
Tämä asia näyttäytyy aivan varmasti niin kovin paljon pahemmalta sinun silmissäsi kuin näin ulkoapäin katseltuna.
