Täytyy todeta tuohon gletun kommenttiin että olen melkomoisen hämmentynyt siitä, että vieläkään ei tajuta, että toisilla ihmisillä riippuvuus pukkaa päälle paljon helpommin kuin toisilla.
Näillä sivuilla on paljon vastaavia tarinoita puolisoista, jotka eivät peseydy, syövät mitä sattuvat ja sen seurauksena lihovat tai laihtuvat, jne, joilta koulu ja työ jää hoitamatta ja opiskelupaikka saamatta. Puoliso kantaa kaiken vastuun arjesta, jossain tapauksessa lapsistakin.
Kaikki nämä ihmisetkö valehtelevat - minä tähän joukkoon lukeutuen?
Minä ja avokkini nimittäin erosimme juurikin siksi, että tämä henkilö pelasi koko ajan, heräten klo 13 ja aloittaen saman tien pelaamisen joka jatkui aamukuuteen-seitsemään. Jouduin hoitamaan kaikki käytännön asiat yhteisessä kodissamme ja elämässämme. Valitettavasti kuitenkin perhe-elämässä eivät asiat toimi niin, että voi ajatella vain itseä. Ilmoitin miehelle, että hänen on syytä muuttaa pois ennen yhteisestä kodistamme.
Ja mikäli haluaa luopua yhteiskunnasta, on oltava itse valmis luopumaan myös sähköstä, sairaalapalveluista, infrastruktuurista, jne.
En halua edes lukea kaikkia näitä kirjeitä Wowia pelaavilta ihmisiltä, jotka ovat raivoissaan siitä jos pelaamista arvostellaan, olivatpa asialla omaiset tai muut. Tulee vain sellainen olo ettei pitäisi puuttua toisen tekemisiin mitenkään. Joissain tapauksissa ikävä kyllä tämä tarkoittaa hiljaista eroa. (Huomaisikohan toinen edes jos häivyn…?)
Ensinnäkin Wow on rakennettu siten, että sitä ei ole mielekästä pelata vain vähää. Siinä ei pysy kärryillä, jää auttamatta jäljeen jos pelaa esim vain pari kertaa viikossa. On ihan selvää että Wow edustaa monille pelaajille todella tärkeitä asioita. On myös selvää, että omaiset reagoivat jopa raivoisasti jatkuvaan pelaamiseen. Nämä tärkeät asiat kun eivät välity omaisille mitenkään. Omaiset yleensä reagoivat raivoisasti mihin hyvänsä riippuvuuteen.
Avopuolisoni pelaa, ja pelaa ihan liikaa. Tämä saa minut surulliseksi ja epätoivoiseksi. Koko taloudesta huolehtiminen jää minun vastuulleni, jopa puolison koulunkäynnissä pitää avustaa ettei kaikki tuet mene. Luonnollisesti yhteistä aikaa ei juuri ole, yhteisiä harrastuksia ei yhtään. Olisin iloinen vaikka puoliso makoilisi vaikka sohvalla edes puolet tuosta peliajastaan. Ei tarvitsisi tehdä mitään, kunhan olisi joskus tässä maailmassa.
Hei lueskelin tässä tätä ketjua vieraillessani sivustolla ja minusta tästä ketjusta jäi varsin yksitoikkoinen näkökulma World of Warcraft peliin. Käyn itse töissä, opiskelen, harrastan liikuntaa, vapaaehtoistoimintaa ja minulla on hyviä ystäviä. Vapaa-aikanani pidän myös pelata tietokonepelejä ja yksi suosikkipeleistäni on juuri tuo niin kovasti puhuttu World of Warcraft peli jota olen pelannut jo 3 vuotta. Mielestäni tietokonepelin pelaaminen voi olla vapaa-ajan harrastus kuin mikä muukin harrastus, jos toinen haluaa käydä kalassa niin miksen minä saisi nauttia vapaa-ajallani pelaamisesta ilman leimautumista. Kuitenkin koen leimautuvani suuresti ja siksi vain parhaimmat ystäväni ja läheiseni tietävät ja naureskelevat harrastukselleni. Myös puolisoni pelaa kanssani peliä.
Niin kuin jokaisessa asiassa internetissä myös tässäkin pelissä on hyvät ja huonot puolensa. Itse pidän pelissä siitä kuinka saavutamme vaikeita tavoitteita muodostamamme peliporukan kanssa, tähän tarvitaan pelin harjoittelua, tiimityöskentelyä ja kommunikaatiota. Arvostan myös kuinka peliporukassamme arvot menevät edelle perhe>työ>peli ja myös muut pelaajat arvostavat tätä piirrettä toisissamme. Olemme myös sopineet että pelaamme iltaisin kolmesti viikossa 3 tuntia kerrallaan. En näkisi että tämä on aivan käsittämätön aika tietokonepelin pelaamiseen tosin itselläni aikaa peliin kuluu n. 12 tuntia viikossa yhteensä, eikä tämä aika ole mielestäni vienyt liikaa aikaa parisuhteeltani, opiskelulta, sosiaalisilta suhteiltani tai muuten elämältäni.
Pelatessani 3 vuotta peliä olen huomannut kuinka monet ihmiset pelissä ovat varsin hukassa, niinkuin internetin maailmassa yleensäkin siitä, kuinka ihmiset joiden kanssa pelaat peliä tai keskustelet ovat ihmisiä myös. Tähän liittyy kuitenkin pelissä myös riski, koska et välttämättä tunne millaisia ihmisiä henkilöt ovat. Toisaalta voit tutustua ja oppia toimimaan uusien ihmisten kanssa parhaimmillaan eri kulttuureista.
Vanhemmat joiden lapset pelaavat peliä tai henkilöt joiden puolisot pelaavat kehottaisinkin kommunkoimaan mitä pelissä tapahtuu, mitä he juttelevat pelissä? Itse ja pulisoni olemme tykänneet myös pitkään pelata yhdessä ajoittain peliä ja tiedän myös erään vanhemman joka antaa lastensa pelata peliä vain hänen kanssaan yhdessä. En näkisi tätä lainkaan pahaksi asiaksi, näin lapset oppivat internetkäyttäytymistä ja oppivat että peliä pelataan yhdessä ja se sammuu kun sen pelaaminen lopettavat vanhemmat.
Minusta olisi mielenkiintoista jos pelikulttuurista nousisi uuttakin näkökulmaa esiin vain tämän saman negatiivisen jauhamisen lisäksi, sillä WoWissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Itse olen pitänyt pelistä kovasti ja se on mielestäni hyvää vapaa-aikaa varsinkin Suomen kylmillä pakkastalvilla.
Laittakaahan kommenttia olenko jo menetetty tapaus.