Väsyttää

[pannukakku]

Olen kolmessakymmenissä oleva nainen, puolison kanssa yhteiseloa takana piakkoin kymmenisen vuotta. Suhteemme on pitänyt monenlaisia vaiheita sisällään, mutta ongelmallista puolison alkoholinkäyttö on ollut alusta alkaen. Useita vuosia eri palveluista avun hakua, selvempiä kausia, kunnes taas romahduksia syystä y ja x, jonka myötä alkoholi on astunut kuvaan. Hän vetää pään täyteen että sammuu, ei tissuttelua.

Muutama vuosi sitten erosimme, kun mittani tuli täyteen hänen alkoholinkäyttöä ja pyrkimyksiä kohtuukäyttöön, mikä ei ollut selkeästi mahdollista. Muutimme erilleen, otimme aikaa lisää. Hän kuitenkin lähestyi minua ja kertoi toiveesta palata yhteen ja hakeutua hoitoon päihdeongelman. Hän tunnistaa ongelmansa. Tämän myötä keskustelut päihdetyöntekijän kanssa sekä A-killan ryhmä tulivat mukaan kuvioihin. Välillä yksittäisiä ryyppyiltoja tuli, ehkä kerran puolessa vuodessa, mutta suunta muuttui. Tätä kesti noin kolmisen vuotta.

Muutimme syksyllä uudelle paikkakunnalle yhteisestä toiveesta. Muutoksen myötä puolison tuttu A-kilta ryhmä loppui, mukaan astui uudet työt stressaavammassa ympäristössä. Tämän myötä alkoholi on taas astunut kuvioon ja juomisia on ollut n. 1 krt kk. Olen ollut toiveikas ja ajatellut, että muutos on mahdollinen. Tiedän puolisoni tunnistavan ongelman ja pyrkineen muutokseen ja tehneen tekoja muuttaakseen elämää. Huomaan vain olevani kovin väsynyt tähän tilanteeseen. Koen, että olen palannut niihin samoihin vanhoihin tunnetiloihin, pettymykseen, suruun ja vihaan. Tiedän että en voi puolisoani raitistaa, se on hänen käsissään. Vaatimuksenani suhteen jatkumiselle on ollut että hän hoitaa itseään, mitä aiemmin tapahtui ryhmämuotoisesti. Nyt vaan kaikki on päättynyt muuton myötä ja pohdin, miten tässä kaikessa käy. Lisäksi olemme pohtineet lapsen yrittämistä, mutta tuo haave tuntuu hyvin epärealistiselta tässä hetkessä, kun hän ei hoida itseään. Kyseinen haave on itselleni sen verta tärkeä, että asetaan sen etusijalle ennen parisuhdetta, vaikka sitten itsellisenä.

Minulla ei taida olla mitään kysyttävää. Tarvitsin vain paikan avautua surusta, pettymyksestä, vihasta, toivottomuudesta. Toivottavasti kevään mittaan asiat ratkeavat johonkin suuntaan.

[Kynsilaukka]

Tervetuloa pannukakku! Ensimmäiseksi kysyisin, miten pidät itsestäsi huolta? On hienoa, että ymmärrät miehen raitistuvan vain omasta tahdostaan, mutta yhtä lailla sinun jaksamisestasi on sinun itsesi huolehdittava. Oletko tutustunut Päihdelinkin esittelemiin tukivaihtoehtoihin läheiselle?

Olen itse toista vuosikymmentä sitten raitistunut alkoholisti, mutta myös edelleen juovan alkoholistin läheinen. Tämä saattaa kuulostaa kovalta, mutta jos ei A-killankaan aikana pystynyt olemaan juomatta kuin puoli vuotta kerrallaan, kutsuisin häntä tuurijuopoksi, joka juomatta olemisella hyvittelee ja petaa uutta retkahdusta.

[pannukakku]

Kiitos viestistäsi. Kirjoitukseni jälkeen soitin läheisilleni ja keskustelin tilanteesta. Onneksi minulla on rehellisiä, huolehtivia läheisiä. Myös he kannustivat pitämään itsestä huolta. Tänään olen käynyt koiran kanssa kävelyllä, leiponut sämpylöitä, ottanut rennosti. Olen pohtinut Al Anon-ryhmässä käymistä, tämä kirjoitukseni oli ikäänkuin ensimmäinen avaukseni vertaistuen äärellä.

Tuurijuoppo hän on. Itse myös sanonut olevansa alkoholisti. Hänen ryyppäämisensä on sellaista että juo yhden illan, jonka jälkeen lopettaa. Jään odottamaan, mitä hän tekee seuraavaksi.

[Jussi]

Minkälainen miehesi on, kun hän on selvä? Onko toiminta sellaista pakonomaista suorittamista ja käytös katkeraa kiukuttelua, jossa kaikkialla nähdään pelkkää sontaa. Kykeneekö hän rauhoittumaan ja olemaan iltaisin “normaali” vai tähtääkö kaikki käytös kuitenkin siihen palkintoon, eli juomiseen sammumiseen asti. Sitähän voi hammasta purren odottaa pitkiäkin aikoja. Janan tultua sitten siihen pisteeseen, ollaan taas krapulassa katuvia ja hyvitellään muutamia viikkoja.
Jotkut juo salaa työreissuilla ja kotona sitten kärsitään kuivahumalasta tai vieroitusoireista.

Olen seurannut tuollaista käytöstä läheltä ja tiedän, että muuttuminen on lähes mahdotonta. Addiktio ja käytösmallit istuvat niin tiukassa. Tuossa on valtava riski loppuun palamiseen, kun miettii alituiseen toisen juomisia.

Toiselle paikkakunnalle muuttamista on moni addikti kokeillut, addiktio seuraa kuitenkin uhriaan, kuin hai laivaa. Se on aivan sama minne korpeen sitä muuttaa, kyllä sieltä juomaseuraa löytyy.

Jos lasten tekeminen on mielessä, niin muista, että lapset harvoin ketään raikastaa. Hetken voi olla taas auvoista, mutta niihin vanhoihin kaavoihin on niin helppo palata. Näyttää sille, että miehesi on käynyt hakemassa “apua” miellyttääksen sinua, ei aidosta halusta lopettaa juominen.

Harva parisuhde muuten kestää tuolta parikymppisestä maaliin asti, oli alkoholi mukana tai ei. Mielestäni liian moni sinnittelee surkeassa suhteessa vaan tavan tai rahan vuoksi. Eroa pelätään aivan turhaan, kyllä uusi rakas tulee kuvioihin, kun pitää mielen avoimena ja reippaana.

Omasta historiasta löytyy kaksi aikaisempaa pitkää suhdetta ja nykyisessä suhteessa on juomisongelma vaimolla, melko pahana vielä. Ei tätä elämää pysty ennustamaan, vaikka kuinka yrittää. Uskon, että nykyisellä vaimolla on kokemuksia alkoholismista paljon enemmän, kuin on koskaan kertonut. Lapsuus on ollut lasinen ja varmaan entiset puolisot juoneet, mene ja tiedä, kun en totuutta tiedä, enkä jaksa sitä enää edes miettiä. Varmaa on se, ettei puolisolla ole mitään ongelmaa, eikä tarvitse paasata tai yrittää raitistaa. Vika juomiseen on kaikissa muissa, itsessä ei ole mikään pielessä. Tämä elämä on vaikea peli, joka menee kuitenkin omalla painollaan sinne maaliin asti, teit niin tai näin.

Lapset on muuten paras asia, joka minun elämässäni on tapahtunut. Kannattaa tehdä töitä, että löytää puolison, jonka kanssa perheen sitten perustaa. Juna se vaan mennä puksuttaa, ei kannata miettiä liian pitkään ja tuhlata aikaa ihmiseen, joka keskittyy vain itseensä ja juomiseen.

Lue tätä palstaa läpi, niin et tee ainakaan samoja virheitä, joista varoitetaan. Mutta kuten sanoin, niin ennustaminen on mahdotonta. Jos petaa liian pitkään, niin juna voi mennä ohi.

Vähän huono olen vinkkejä jakamaan, kun olen tehnyt itsekin kaikki mahdolliset virheet, mutta jos nyt hakisin puolisoa, niin baareista en häntä etsisi.

[pannukakku]

Kiitos viestistäsi.

En tunnista puolisoani kuvauksestasi, millainen hän on silloin kun hän on juomatta. Hän on hyväntuulinen, rauhallinen, tietty välillä kireä jos jokin asia menee perseelleen, mutta en sanoisi että takakireä. Ei syyttele, nalkuta, ole minua kohtaan vihamielinen tai kireä. hänen tämä ongelmansa tunnistaminen ei ajoitu vain krapula-aikoihin, niihin hetkiin kun hän pahoittelee käytöstään vaan on arjessa vahvasti läsnä.

Edeltävät viestit ovat jotenkin hämmentäneet minua, saaneet pohtimaan näenkö puolisoni oikeassa valossa. Viesteissä maalattu kuva erilainen kuva mitä koen puolison olevan. Ehkä minulla on laput silmillä ja teen virheitä, en tiedä. Ehkä tässä hetkessä pyrin kuitenkin luottamaan omaan kokemusmaailmaani, läheisteni tukeen ja muistan pitää itsestäni parempaa huolta.

[kaaosteoria66]

Luottaisin siihen kuuluisaan omaan vaistoon. Sinä olet teidän arjen paras tuntija. Toki voi olla, että joitain asioita haluaa kaunistellakin se lienee aika inhimillistä. Todella paljon plussan puolella ollaan kuitenkin, kun puolisosi tunnistaa ongelmansa myös selvinpäin. Siitä on hyvä jatkaa. On niitä muunkinlaisia tarinoita olemassa : niitä onnistumisia, joissa puolisot ovat toistensa tukena raitustumisessa. Jokaisen polku on erilainen. Voit toki vahvasti kertoa hänelle miten juominen sinulle näyttäytyy. Että pelkäät sen menevän pahemmaksi. Joskus tuokin voi pysäyttää. Voimia teille molemmille.

[pannukakku]

Kiitos viestistäsi ja myös toisenlaisesta näkökulmasta. Kukaanhan emme voi tietää tulevasta tai mihin polkuni tai polkumme vie. Paljon minulla on nyt ajateltavaa ja pureskeltavaa. Olen kertonut voimakkaasti hänelle miltä toiminta näyttäytyy minulle. Kertonut tunteistani suoraan, en peittele. Koen että keskustelyhteytemme on hyvä, ja voin ilmaista hänelle tarpeitani ja tunteitani avoimesti. Tämä palstan keskustelu on terävöittänyt sitä että minun pitää pitää itsestäni parempaa huolta.

[kaaosteoria66]

Hyvä. Jos sinä koet, että teet parhaasi se riittää. Loput vasstuunkanto on hänellä. Ja todellakin, muista pitää itsestäsi huolta.

[Karpalo]

Hei @pannukakku , tervetuloa palstalle. Hyvä kun kirjoitat.

Pohdit, näetkö puolisosi oikeassa valossa, ja se on varsin tavallista pohdintaa silloin, kun päihteidenkäyttöä on läsnä. On hyvä, että tunnistat hyviä suhteeseen liittyviä asioita, kuten keskusteluyhteyden ja sen, että voit ilmaista avoimesti ajatuksesi ja tunteesl. On myös tärkeää, että tunnistat tarpeen huolehtia omasta hyvinvoinnista, ja kuten muutkin, kannustan sinua siihen.

Kirjoituksessasi mainitsit lapsihaaveista, ja tämä on se teema, jota itse punnitsisin varsin tarkkaan. Omassa suhteessani kävi siten, että lapsihaave jäi milloin minkäkin asian vuoksi toteutumatta: ensin opiskeltiin, oltiin epävarmassa työtilanteessa, sitten sairastuin itse tule-sairauteen ja viimeisenä niittinä mies alkoholismiin. Lapset jäivät saamatta, ja usko kun sanon - se todella sattuu jos se on itselle tärkeä asia. Kannattaa siis punnita, millaisen puolison kanssa ja mihin tilanteeseen haluaisi perheen perustaa, sillä elämä heittää rankkoja asioita eteen - ja mikä olisi parempaa kuin kohdata ne asiat tasapainoisen ja raittiin puolison kanssa?

[Vaimo82]

Kiitos suuresti kirjoituksestasi. Osui monessa kohtaa minulle tähän hetkeen. Tai oikeammin kaikkiin niihin moniin hetkiin, joita tässä on ollut.