Väsynyt

Tälle sivustolle kirjautuminen oli iso askel itselleni, koska kynnys on ollut korkea. Olen tehnyt alkoholista luopumistyötä lokakuusta lähtien. Jo parin vuoden ajan alkoholi on kuulunut lähes joka viikonloppuun. Juon n. Kerran viikossa siis, yleensä perjantai-iltana Olen työssäkäyvä 30-vuotias perheellinen ihminen. Perjantaisin aina työviikon jälkeen alkaa hiipiä mieleen, että jos mä nyt pari ottaisin ja vähä rentoutuisin. Ei se koskaan jää siihen pariin. Eilen koin jonkinmoinen pohjan, lähdin viinipullon jälkeen erään “kaverin” luokse, joka oli tuhannen päissään. Siitä sitten vielä baariin ja pyörin siellä ihan helvetin kännissä. Kyllä nolottaa. Kai se on myönnettävä, että kohtuukäyttöön ei minusta ole, aina se lähtee käsistä.

Olin tuossa jo 3 viikkoa kokonaan juomatta, mutta sitten hiipi taas se ajatus, että kyllä mä nyt pari voin juoda, enhän mä mikään alkkis ole… No en ehkä tietyssä mielessä, mutta kun en pysty hillitsemään sitä juomista, että ottaisin tosiaan vaan pari. Usein menee yli ja seuraavana päivänä kaduttaa.

Tällästä tajunnanvirtaa… Toivottavasti täältä sais vertaistukea. Kokonaan lopettaminen on mun haave, että saisin elää turvallista ja hallittua elämää, ettei tarvis kokee morkkiksia ja pahaa oloa jonkin aineen tähden.

Tästä se siis lähtee nyt :exclamation:

Samantyyppistä ongelmaa täälläkin. Osasin ehkä tissutella ottamatta liikaa, mutta liian usein. Sitten joskus tai aika usein lähti totaalisesti lapasesta ja itse asiaa ymmärtämättä… Varsinkin vapailla. Varsinaisesti juomattomuus ei ole ollut mullakaan ongelmana, vaan alkoholin väärinkäyttö. Mulla vaan ajatusmaailma jossain kohtaa juomista menee siihen, etten ole muka tarpeeksi kännissä ja sit lähtee homma käsistä. Otin todella pahan pohjakosketuksen ja tuli kerralla stoppi. Ei ole tehnyt mieli. No, joskus ihan vähän, mutta tämä pohjakosketus ja mokailu tulee välittömästi mieleen. Ja onhan moka se koko ajan mielessä. Nyt saa vaan riittää. En halua että läheiset joutuu pelkäämään, että taasko mä juon itseni sekaisin… Olen myös menettänyt aika monta tärkeää hetkeä alkoholin takia. Ei enää.

Tässä vasta parisen viikkoa täysin selvää elämää takana ja nyt jo jotkut asiat helpottaa. Ja uskoisin että kun aikaa kuluu, niin asiat vaan paranee. Tosin asiat eivät muilta osin ehkä palaudu ennalleen ikinä… Mieli ottaa turhan raskaasti sen mokailun. Ahdistaa ja masentaa välillä ihan kunnolla. Se saa minut pysymään vaan kauempana alkoholista. Toisaalta hyvä.

Mut hienoa että tunnistat itse asian ja haluat siihen muutosta. Samahan se itselläkin. Itse tajusin että nyt on menty rajojen yli ja pahasti. Se muutoshalu ja ajatus lähtee itsestä. Tällä tiellä pysytään.

Tsemppiä tuleviin päiviin. Elämä on tarkoitettu elämistä, ei juomista varten.

Nyttulistoppi, mahtavaa että olet jo kaksi viikkoa ollut raittiina. Kuinka usein käytit alkoa?

Itselläkään ei ilman alkoholia eläminen ole itsessään ongelma. Elämä on täynnä puuhaa. On alakouluikäinen lapsi, harrastukset, remontit jne. Mutta pelkään sitä hetkeä kun ensi kerralla (ja tiedän, että se tulee) aivoni yrittävät huijata mua taas juomaan; “ei se nyt niin vakavaa ole, kyllä muutkin jne”.

Hirveä olo on siitä, että vaikka harvoin käyn missään baarissa (olisiko ollut toinen kerta tänä vuonna), niin nolasin itteni totaalisesti eilen ihan vaan jo sillä humalan tasolla. Koko ajan ajattelen, että mitähän ihmiset musta ajattelee, pitää mua ihan hulttiona, perheellistä ihmistä. Harmittaa myös lapsen puolesta, että hän on mut humalassa nähnyt. Hän ansaitsee raittiin vanhemman. Se onkin suurin syy, miksi olen ongelman myöntänyt ja päättänyt tehdä muutoksen.

Puoliso ei tue. Sanoo, että “joojoo kyllä sun puheet tiedetään…”. Se vähän harmittaa, mutta toisaalta myös motivoi näyttämään, että pystyn tähän.

Ihanaa suunnitella joulua, kun tietää ettei enää tartte juoda.

Olis kiva kuulla miten muut on tehneet päätöksen raittiudesta ja mikä siihen on johtanut? Muita ketjuja olenkin lueskellut aktiivisesti tässä viikkojen aikana.

Moi,
Aika usein tuli otettua alkoa. Se oli sitä iltaisin juomista. Päivät selvinpäin tai riippuen vapaista, niin joskus loipparia vähän aamusta. Saattoi mennä viikko kaksi joka ilta. Siis pahimmillaan. Joskus se oli “vain” sitä pe-su ottamista, kun join vähemmän… Mut se väärinkäyttö. Se ihan itsestä tiedostamattomasta syystä joskus ja useinkin karkasi käsistä… No, ei enää karkaa kun ei ota.

Itselläkin perhettä ja lapsia. Ihan suoraan sanottuna vituttaa ja ahdistaa miten kusipää ja itsekäs sitä on ollut. Ei hyvältä tunnu. Näiden parin viikon aikana on kyllä tullut ajateltua vaikka mitä. Paljosta olen kyllä jäänyt paitsi…

Mullakaan ei ole juuri tukea. Puoliso on menettänyt luottamuksensa muhun. Ollaan näiden parin viikon aikana ajauduttu kauemmaksi toisistamme. Toisaalta tämäkin saa mut pysymään raittiina. Ei se nyt asioita yhtään parantaisi, jos tässä alkais juomaan. Tuskin siitä sen kummempaa huomattamista tulisi, jos vähän ottaisinkin. Mut ihan tasan itseni takia olen ottamatta. Toki lisänä tulee ne ulkopuoliset syyt. Ehkä tänne asioista kirjoittaminen auttaa. Vaikka ei vastausta tulisikaan…

Pitää vielä mainita tuosta juomisesta, että viimeisillä viikoilla ennen raitistumista, kun otin joka ilta, niin muisti alkoi pettää. Ensinnäkin ihan pienistä määristä ja jopa joiltakin päiviltä kun olin selvänä. Otin ihan kohtuudella illalla ja sit seuraavan kerran seuravana iltana, niin lähes täysin blackout koko edellisestä päivästä. Vaikka olin siinä päivällä selvänä. Sitä ei jotenkin enää siinä hetkessä edes huomannut. Nyt sen jälkeenpäin selvänä huomaa ja muistaa, ettei muista. Oikeastaan aika pelottavaa… Ja siinä omassa pahassa pohjakosketuksessa kävi osittain näin. En muista edes kaikkea mitä tapahtui… Muisti katkesi silloin ekan kerran jo edellisenä iltana muutaman viinilasin jälkeen. Heräsin silloin iltamyöhällä ja ihmettelin miksi olen jo sängyssä, kun muistan olleeni viimeksi suihkussa. Sen heräämisen muistan jotenkuten. Sit en taas mitään. Join kai lisää… ? Olis pitänyt tuossa kohtaa jo hälytyskellojen soida. Mut menin sit kerralla syvään päähän ja pohjaan otti.

Pahimmillaan kun oikein karkasi käsistä, niin en tajunnut edes missä olin. Menin täysin sumuun ja muistan jotain, että niissä hetkissä oli pelottavaa, kun paikan taju puuttuu. En enää tunnistanut itselle suht tuttuja paikkoja esim. kaupungilta tms. En tiennyt missä olin. Pystyin kyllä toimimaan, kävelemään, tilaamaan taksin jne. Mut huhhuh… :frowning: Nämä kaikki asiat vain vahvistavat tätä päätöstä olla ilman Alkoa.

Tulipas avauduttua… Itsellä ainakin tärkeää saada purettua vaikka kirjoittamalla näitä… Eipä ole oikein ketään joille puhua näistä… Ja joka yhtään ymmärtäisi. Väärinhän minä olen toiminut ja pettänyt monen luottamuksen. Omaa syytä, ei siinä mitään. Näillä mennään.

Muutama päivä taas hujahtanut kiireisissä merkeissä.

Kiitos Nyttulistoppi tekstistäsi, pisti ajattelemaan asioita. Itsellä ei ole koskaan mennyt muisti, mutta kaikkea hölmöä on kyllä tullut vuosien varrella tehtyä. Uskon, että on aika pelottavaa, jos muisti menee ja muutenkin sekava olo. Joskus ihminen näköjään vaan tarvitsee jonkin isomman kolauksen herätykseksi, että nyt pitäisi muuttaa toimintaansa.

Viikko sujunut ihan hyvin töiden ja perusarjen keskellä. Olen kylläkin ollut poikkeuksellisen huonolla tuulella ja pienetkin asiat töissä ärsyttävät… tätä huonoa tuulta oli kyllä jo ennen tota mun kännäilymokailua, olenkin miettinyt että siksikö meni överiksi, että halusin purkaa sitä pahaa oloa alkolla… Toivottavasti tämä mieli tästä nyt pian kääntyisi taas positiivisempaan.

Pientä flunssaa pukkaa, joten se jo takaa selvän viikonlopun toivottavasti. Haluan levätä ja tehdä kotihommia sekä harrastaa. Ihan luottavainen olo sen suhteen, ettei alkoa tule otettua. Lopetin tossa myös samalla satunnaisen tupakoinnin. Oon siis polttanut n. 2 tupakkaa päivässä keskimäärin. Välillä jää päiviä väliin ja toisinaan etenkin alkon kanssa kului enemmän. Nyt ei onneks mielitekoja siihenkään. Naurattaa vaan, kun aloitin terveellisen elämän, nii heti lykkäsi flunssan.

Moi,
Tässä vähän yli kolme viikkoa mennyt ilman Alkoa. Edelleenkään ei ole tehnyt mieli ja koko ajan vain helpompaa olla ilman. Toki hyvin pieniä hetkiä tai tilanteita, jolloin olisi tehnyt mieli. Meni nopeasti ohi.

Tämä lopettaminen oli tosi kova juttu tässä kohtaa. Kostean kesän ja vielä kosteamman syksyn olin jo ajatellut että vähennän juomiset ihan liki pois kokonaan joulukuun alussa. Tätä olin siis itsekseni pohdiskellut. Marraskuun alulla vähän niin jo päätinkin ja olisin varmaan onnistunut siinäkin. Ehkä ?Nyt tuli vaan se tarpeeksi kova kolaus ja siitä se halu muuttaa toimintaansa. Toki ei ollut eka kova kolaus ja mut nyt oli viimeinen. Aiemminkin pieniä kolhuja ottaneena on tuo alko ollut tauolla ja ollut ajatuksia lopullisesta lopettamisesta. Syksy meni suht hyvin, vaikka joinkin paljon ja joitain ongelmia oli ajoittain. Mut tajusin silloin itsekin, ettei tämä näin voi jatkua. Siitä se ajatus tuli joulukuussa tulevasta reilusta vähentämisestä. Tämä kova kolaus, mokailut, muistikatkot, terveys jne. ovat niitä syitä miksi nyt tuli stoppi. Kokonaan.

Huomasin joskus kun pidin taukoa juomisesta myös epätavanomaista ärtymystä. Nyt olen miettinyt että se saattoi olla ahdistuksen ja masennusen sekä huonosti nukuttujen öiden summa. Ehkä sellaista levottomuutta, joka sai olon ärtyneeksi. Sehän sit helpotti kun joi taas. Toki näin jälkikäteen ajatellen se vaan siirtyi ja kertautui.

Solpny, hienoa jos saat samalla lopettettua tupakoinnin. Ei ehkä pitäis sanoa, mutta mulla mennyt päinvastoin. Nyt menee entistä enemmän. Ehkä se joku pahe on vielä hetken oltava… Poltin aiemmin aika vähän selvinpäin, joskus vaan 3-4 pikku sikaria päivässä tai en ollenkaan. Juodessa meni kyllä tupakkaa/sikaria. Nyt samaan malliin selvinpäin. Tämäkin kyllä loppuu, kunhan tästä pääsee jaloilleen ja saa muut asiat kuntoon. Tupakasta ei onneksi tule vastaavia ongelmia kuin liiasta alkoholista. Nyt ajatuksena lopettaa tupakka kokonaan vuoden lopussa…

Tsemppiä kaikille!

Mieliala on nyt noussut ja alan olla taas oma itseni. Viikonloppu sujui ihan hyvin. Lauantaina kyllä teki mieli punkkua. Fyysisessä olossa ei juurikaan muutoksia, johtunee siitä, että käyttövälini oli aika harva (1krt/vko). Kaloreita toi kyllä aina viikonloppuihin alko jo itsessään sekä krapulamätöt, joten toivon että paino lähtisi joskus vähän putoomaan. En oo kuitenkaan ollut ruokailussa nyt kovin tarkka, pitänee joulun jälkeen korjata ruokavaliota.

Välillä kun näitä muiden tarinointeja lukee ja huomaa, että repsahdyksia sattuu paljonkin, niin tulee itselle epätoivoinen olo. Kauheen vaikeeta tää raittius. Välillä tulee sellainen olo, että onko elämässä nyt enää mitään kivaa ja ns. kohokohtia, kun ei voi juoda… Toivottavasti löydän uusia juttuja, joilla saan arkeen “juhlaa”…

Tälläistä mietteitä tähän tiistai-iltaan. Parasta kaikkea kaikille!

Moi,

Elämä ollut aika kiireistä ja hieman tylsää.

Viestisi Solpny lattoi ajattelemaan. Itselläkin se ajatus ollut, että miten nyt hauskanpito ja kaikki kiva, mihin on liittynyt alkoholi. Itse olen ajatellut juomista siltä kantilta, että en juo, koska minun ei tarvitse. Oikeastaan voisin juoda koska vaan. Juomaakin olisi. Mutta ajattelen etten tarvitse sitä. Onhan tämä juomattomuus toki vaikuttanut. Tuntuu että olen nykyään vähän tylsä, enkä osaa pitää hauskaa. Mut kyllä se siitä helpottaa sekin. Ehkä. On tullut pohdittua aika paljon näitä juttuja. Aiemmin sitä oikein odotti koska voi taas ottaa. Nyt kun ei tarvi, niin tuo ajatusmalli on jo kadonnut. Nyt nukkumaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille. Se on vaan niin mukavaa herätä aamulla virkeänä ilman krapulaa tms.