Väsynyt tähän kittaamiseen

Etsin vähentäjiltä henkistä tukea, neuvoja, kokemuksia ja kannustusta. Olen jonkin aikaa jo vähentänyt tietoisesti juomista, mutta matka on pitkä ja kivinen. Harmittaa, kun kävijöitä on harvakseltaan täällä, mutta nyt aloitin uutena tämän ketjun.
Tarinani on tyypillinen keski-ikään ehtineen viininlipittäjän taistelu. Tai oikeastaan meitä on kaksi tässä perheessä. Työviikon jälkeen ja toisinaan viikollakin juhlistamme iltaa viinillä. Pullo tai litran pakki kuilastaan ja siihen saunakaljat. Viikonloppuna saattaa illanvietto alkaa jo puolilta päivin. Molemmat olemme sitä mieltä, että vähennetään. Joku sitten kuitenkin käy alkossa jostain syystä. Ja sitten meillä on mukava ilta. Ja sitten ei aamulla enää muisteta kaikkea, mitä edellisenä iltana puuhattiin. Kamalaa kirjoittaa tämä tänne, mutta päätin, että nyt yritän kakistella tämän salailun tänne.

Tervehdys!

Täällä on aikaisemminkin neuvottu että homma kannattaa alkaa kuukauden tipattomalla. Jos ei siihen pysty, on oikeasti aihetta huoleen!

Sitten vaan tavoitteita asettelemaan eli tiputtelemaan viikkoannoksia. Vielä puolilta päivin ei kannata aloittaa juomista! Paljon tsemppiä ja tervetuloa vähentäjiin!

t. Juhani

Heih ja tervetuloa mun puolesta myös!

Täällä on rauhasaa, joten kannattaa vaan kirjotella mahdollisimman paljon, vaikka alkuun saattas näyttää, ettei kukaan niitä lue, saati kommentoi.

Eka postaus on pelottavin, mutta sen jälkeen helpottaa kyllä.

Mulle ainakin on ollu tosi hyödyllistä tilittää tänne tuskailujani, tuntuu että asiat on jotenkin todellisempia kun näen ne tekstinä.

Kuivempaa syksynjatkoa!

Huomenta kanssataistelijat, olipa mukava kun huomasin, että täällä on elämää. Juuri aamulla mietin, että alan kirjoittamaan positiivisia huomioita päihteettömistä päivistäni. Kolmas aamu alkoi juuri. Näytän peilistä katsottuna raikkaalta, nukuin erittäin hyvin, suunnittelen päivän ohjelmaa ja leikin koirani kanssa. Eipä olis viini-illan jälkeinen aamu tällainen.
Tässä kohtaa en vielä ala koko kuukautta tipattomalle, se toteutetaan täällä perheessä erikseen toisiamme kannustaen ja pari sovittua ruoka-viini vierailua käydään ekaksi alta pois.

Hei,
Juurikin niin kyllä sitä kommentteja kaipaa. Samanlaisia kokemuksia minullakin, että miehin kanssa litkitään olutta ja viiniä meillä vain viikonloppuisin paitsi lomalla. Viikonloppuisinkin yleensä vasta illalla paitsi lomalla :slight_smile: . Mutta kyllä siinäkin ehtii niin paljon ottamaan, että aamulla ei ole ihan tolkkua, että mitä tuli tehtyä jo koska nukkumaan mentyä. Ei tunnu kivalta. Ja kun alkaa kaikki suunnitelmat ohjautua siten, että koska voi avata viinipullon ja millä kyydillä mennään ja kuka on kuskina ja kuka aja aamulla, jos jonnekin on meno.

Hei mutta tsemppiä - ollaan kuulolla!

Tuntuupa päivät pitkiltä. Koko ajan pitäis olla tekemistä, tosin olen luonteeltani touhukas, mutta ilman viiniä en näy pysähtyvän lainkaan. Työpäivät menee hyvin ja nopeaan, skarppina työskentely on kivaa. Mutta nämä illat on pitkiä, pimeitä ja tunnen tämän takaraivossa pullistelevan masennuksen, joka muuten on ihan takuulla vieroitusoire. Yöt nukun tosi hyvin ja sen huomasin heti kun aloin vähentää jo kuukausia sitten annosmääriä. Puolisollani homma menee just toisinpäin eli hän ei pysty nukkumaan juuri lainkaan, jos ei ota iltakaljaa. Hänellä saattaa ollakin pahempi fyysinen riippuvuus kuin minulla. Yritän tässä oman henkisen tuskani ohella olla hänelle tukena ja ärsyttämättä ainakin, ettei hakisi helpotusta alkosta.
Jos kaikkien riippuvuuksien tai paheiden summa on vakio, niin minkähän seuraavaksi keksin? Työnarkomania?
Tämä on nyt vain ajatuksen virtaa, koska en tosiaan tiedä, mitä ajattelisin, mihin ryhtyisin, millä täyttäisin tämän henkisen tapa-aukon!
Pohdin sohvalla köllötellessäni tässä, että tekeekö minun mieli viiniä. Käytin siihen ajatukseen aikaa, pyörittelin mielessäni monessa kulmassa makua, hajua, humaltumisesta tulevaa oloa, humaltumisen salailua esim. jos vaikka joku soittaa, hidastuvaa liikettä ja ajatusta, iloista olotilaa, ehkä seksuaalisen vireyden lisääntymistä ja ajankäsityksen hämärtymista. Tämmöinenkö kaveri viini ihmiselle on ja tätäkö haluan? En saa edes selvää, tekeekö mieleni viiniä. Todennäköisesti ei itse ainetta ole ikävä, vaan jotain sen tuomaa mielihyvää.
Helpotusta minulle ovat tuoneet hyvät elokuvat, luojan lykky, että areena, katsomo ja ruutu ovat olemassa. Toinen apu on hyvä ruoka, olen syönyt mahan niin täyteen, ettei sinne sovi viiniä :smiley:
Että hieman hukassa nyt olen…

Samoja havaintoja. Mulla ei ollu mitään pysyvää vakkarijuomaa, mul meni kausittain sidukkaa/vinkkua/drinksuja/“hätätilassa” ihan mitä vaan, mutta mitään juomaa mulla ei itsessään ole ollu ikävä. Vaikutuksia kyllä.

Aikaa on nollaillessa tosiaan vapautunu paljon. Ihan en vieläkään tiedä mihin sen kaiken käyttäisin edes etäisesti hyödyllisesti. Tähän asti mulla on ollu aika paljon tommosia projektiluontosia puuhia/rästihommia.

Tosta sun miehen nukkumiskuviosta, niin mulla oli aika samanlaista ongelmaa. Aika paljon tuli otettua alkoa “ihan vaan unilääkkeeks”. Varmaan pari ekaa nollaviikkoa nukahdin/nukuin aivan onnettomasti, mutta ajattelin, että pakko se vaan on kärvistellä. Ja sitten jossain vaiheessa tajusin nukahtavani paremmin ku ikinä. Ihmeitäkin näköjään tapahtuu.

Ehkä alkaakin olla taas sen aika, joten kärsivällistä viikonjatkoa :smiley:

Moi,
Mitenkäs on Bertta mennyt? Saitko pidettyä miehen Alkosta pois? Seuraatko Netflixiä, jos niin mitä? Itse katsoin viimeksi House of cards - nyt pitäis joku uus sarja keksiä katsottavaksi. Tsemppiä vähentelyyn!

Kiitos kysymästä on mennyt. Viikonloppuna oli jo aiemmin sovitut kemut ja toki me molemmat parin päivän aikana ehdittiin useat drinksut ottaa. Ei kuitenkaan kaatokännejä eikä muistinmenetyksiä. Näin se juuri pitäisikin mennä ja hauskaa oli, varsinkin kun krapulalta vältyttiin. Nyt on palattu selvään ruotuun ja työmoodiin. Tällä hetkellä tuntuu ihan hyvältä päättää, että viikolla ei juoda edes saunaolutta.

Netflixiä ei ole minulla, tähän saakka on riittänyt ajankuluksi ihan netistä löytyvät sarjat. Kaikkein parhaita ovat skandinaaviset rikossarjat, siinä unohtuu ajan kulku. Kävin hakemassa kirjoja myös seurakseni, koska olen huomannut että lukeminen on jäänyt liian vähälle. Ensi viikko tulee olemaan kiireinen ja työntäyteinen, joten uskon että selviän itse asettamastani haasteesta. Loppuviikolla reissaamme isommalla porukalla, illanvietossa on takuulla viiniä ja en ole vielä miettinyt, miten menettelisin juomisen suhteen. Perimmäinen tavoitteeni on vähentäminen, mutta mikä se sopiva ja oikea määrä on? Siinä sitä on miettimistä. Aion kyllä jossain kohtaa olla ottamattakin, vaikka muut ottavatkin. Ei siis kannata huolestua, jos olen poissa linjoilta jonkin aikaa, palaan kyllä!

Täällä ollaan. Vaihtelevasti on mennyt enkä ole itseeni tyytyväinen. Odottiko kukaan paluutani?

Hei, luin juuri kirjoituksesi. Jatka ihmeessä, minä ainakin luen ja pyrin kommentoimaan. Vaihtelevasti on mennyt itsellänikin. Haluatko kertoa tarkemmin, miten menee?

Huomenta. Pikaisesti vastailen ennen töihin lähtöä. Pätkittäin olen ollut ihan juomatta ja unohtanut alkoholin kokonaan. Pätkittäin on taas viiniä mennyt. Huomaan, että seura ja tekemisen määrä vaikuttaa aikalailla. Tyytyväinen selvistä päivistä, mutta tyytymätön viinipäivien määrästä, ei niinkään annosmäärästä. Taistelu jatkuu.

Kuinka pitkiksi ajoiksi olet onnistunut “unohtamaan” alkoholin? Itse olin tuossa 5 viikkoa juomatta eikä tehnyt yhtään tiukkaa, mutta ajatuksissa se pysyi kuitenkin. Osittain ehkä siksi, että tietoisesti työstän asiaa ja analysoin fiiliksiä ja ajatuksia. Olisi kuitenkin ihanaa saavuttaa se olotila, että ihan oikeasti huomaisi menneen vaikka pari viikkoa ilman että olisi missään vaiheessa mitenkään käynyt mielessä. Nyt tuntuu, että on vähän turhankin herkkänä asian suhteen. Jokainen mainos / elokuvan tai tv-sarjan kohtaus / baarin ohi kävely ym palauttaa miettimään omaa ongelmaa.

Mutta ehkä minun on parempi tässä vaiheessa olla tiedostava koko ajan, että en tuudittaudu taas kerran siihen harhaan, että mitään ongelmaa ei ole ja yhtäkkiä taas huomaan juopottelevani useampana päivänä viikosta.

Kysyit olimmeko odottaneet paluutasi; Kyllä. Pari kertaa omissa teksteissäni kysellytkin missä kaikki muut ovat.

Hei, viikko puoltoista menee joskus ihan kepeästi ilman alkoa, joskus pariviikkonen menee niin, että muutamsn kerran pari viiniä ruuan kanssa. Ne on siis ok. Mutta toisinaan tulee juotua liikaa, ehkä kerran kolmessa viikossa ja se on se jäytävä asia. Jossain kohtaa hana kääntyy liian herkälle ja kontrolli juomisen suhteen tyssää. Aamulla suu maistuu pahalle ja tekeminen on sumuista. Väsyttää ja kenkuttaa, siis morkkis. Tämän rajakohdan löytäminen olis taivaanlahja.

Pidätkö annospäiväkirjaa? Syntyy teksteistä mielikuva (viiniä ruuan kanssa, juhlia joissa syödään ja juodaan viiniä muttei kuitenkaan humalluta voimakkaasti jne.) että mahdollisesti teille miehenne kanssa korkekoulutaustaa? Sellaista taustaa omaaville joskus toimii ehkä hiukan paremmin tuollainen “aikasarja-analyysi”. Minua ainakin herättelee välillä nuo määrien seuraamiset. Nykyään pidän myös kirjaa menoista niin siihen kanssa merkitsen erikseen päihdekulut. Nämä tekniikat havainnollistavat itselle missä mennään. Helposti määriä vähättelee ja kertoja unohtuu muuten. Syystä tai toisesta kertoo itselleen erilaista tarinaa. Ei välttämättä aina juomistaan suojellakseen vaan senkin takia, että muisti on häilyväinen.
Täällähän on paljon hyvää matskua luettavaksi muidenkin ketjuissa. Yksi toistuva juttu tuntuu olevan alun innostuminen ja sen jälkeen asian osittainen unohtaminen. Vuosien kuluessa syntyneitä rutiineita on vaikea muuttaa. Varsinkin kun siihen liittyy vielä kumppanikin. Sinäkin kuvasit sitä, kuinka alkoholi pitää ottaa yhtenä muuttujana yhteisessä arjessa huomioon. Ilmeisesti myös ystäväpiirissä alkoholinkäyttö kuuluu illanviettoihin melko tiukasti? Monellahan tilanne on parisuhteessa vielä kietoutuneempi. On sanaton sopimus luvasta käyttää päihteitä tietyllä tavalla, ja jos vain toinen on kiinnostunut muuttamaan tilannetta, johtaa se helposti ristiriitoihin. Ei ole harvinaista täällä lukemissani teksteissä, että kumppani sabotoi toisen raittiutta omaan psyyken dynamiikkaansa liittyvistä syistä. Jäänyt käsitys täältä ja käymistäni ryhmistä, että harva pystyy pitkän alkoholinkäytön jälkeen muuttamaan sitä niin, että säännölliset “ylilyönnit” jäävät pois. Miksi ne harmittavat? Itselle annetun lupauksen rikkominenko siinä harmittaa eniten vai onko se pitkälti orgaanista tuo mielialan lasku, katumus ja sekavahko aamu joka siitä seuraa? Juhanikari tms, jos muistan nikin suurin piirtein oikein, on tainnut olla niitä harvoja pitkäaikaisia kirjoittajia, jotka ovat saaneet alkoholinkäyttöään muutettua pitkässä juoksussa haluamaansa suuntaan. Mukavaa viikonloppua.

Moi,

Jäinpä pohtimaan tätä viiniteemaa. Itse kirjoittelen Lopettajien puolella jo.

Miksi juuri viini? miksei miedompi? Itse rakastan valkoviiniä, ja sen makua. Opettelin juomaan viiniä noin kuusi vuotta sitten, puhtaasta mielenkiinnosta.

Mutta mitä enemmän alkoholisoiduin, sitä useammin valitsin viinin. En enää maun vuoksi, vaan prosenttien - tosin selitin itselleni juovani sitä vain maun takia. Aloin juomaan viiniä samaan tahtiin kuin siidereitä. Eikä mitään 12cl annoksia, vaan 24. sehän on siis kaksi annosta. Lopulta en muuta juonutkaan kuin viiniä, en tykkää tiukoista, mutta viinillä pääsi hyvään nosteeseen helposti alle tunnissa.

Siinäpä pohtimista. Toki jos viinistä tykkää niin spritzereitä juomalla voi hieman hillitä humaltumista.

Luulin myös nukkuvani paremmin, kun juon pari lasia. Että se rentouttaa. Kunnes katkolla kokeilin ensimmäistä kertaa unilääkettä, selvinpäin. Aamulla olin aivan monttu auki, että “tätäkö se hyvin nukkuminen on? en oo sitten vuosiin nukkunut kunnolla!” :smiley:

Mukavaa viikonloppua itse kullekin säädylle!

Joskus muistan lukeneeni, että viini on imeytymisen kannalta lähellä optimaalisen vahvuista. Vahvempi pisti vatsassa vastaan ja miedommissa on “liikaa” vettä yhtä nopeasti imeytyä. Yksinkertaistettuna jotenkin näin. Viini ja väkevät on itselle niin vahvoja, että tuntee (tosin vaikea erottaa tässä psykologisia efektejä kuten humaltumisen ennakointia jne.) kuinka ne alkaa jo suun limakalvoilta imeytyä ja päihdyttää. Kun tavoitteena on mahdollisimman nopeasti päästä haluttuun päämäärään päihdeaineiden kanssa, alkaa sit varmaankin tiedostomattaankin suosia niitä käytösmalleja, jotka sinne tehokkaimmin johtavat. Sanallistavalla tasolla voi sitten keksiä, ja itsekin niihin uskoa, noita erilaisia narratiiveja. Kuten tuo makuasia. Toleranssin nousu on tuossa sinulla hyvin kuvattuna. 2.5 kertaa vahvempaa juomaa juo lopussa samalla tavalla kuin miedompaa aiemmin. Hieno päätös Luna yrittää lopettaa kokonaan! Toivon onnistumista jokaiselle siinä joka sitä itselleen toivoo. Itsekin olen toivonut sitä itselleni. Mutta minun on kyllä hankala olla raittiina. Täysraittiuskausia elämään mahtuu, vuosienkin pituisia, mutta toisaalta yhtä luontevalta minulle usein tuntuu sekakäyttö :unamused: No onneksi tätä kirjoittaessa selvänä. Menneisyyttä ei kai voi muuttaa. Yrittää tehdä nyt mitä voi eikös niin.

^ muistaakseni 20% olisi vauhdikkain imeytyja. Iso lasillinen rommikolaa 50-50 suhteella ainakin kolahtaa salakavalan nopsaan! 37-asteisena kaikkein nopeiten, vaikkei makuelämys kaikkein paras olisikaan… :wink: