En ole, sillä en saa visioitani toteutettua, koska hermot pettää kesken kaiken, sillä visioiden toteuttaminen vaatii runsaasti kaikenmoista oheistyötä liian paljon ja näissä menee hermo huanooon kuntoon, koska vähän sinne päin jutut eivät minulle kelpaa!
Oletko laiska?
olen toisinaan, tai ainakin saamaton…pööh.
muuttaisitko ruotsiin?
En. Ei ole siellä mitään mulle, paitsi joitakin sukulaisii -70 luvulla muuttaneita.
Oletko paikkalintu? Siis kotiseutu uskollinen.
Jossain määrin joo. Olenhan asunut samassa kämpässäkin jo yli 10 vuotta, ja samalla paikkakunnalla vielä paljon kauemmin.
Kotoisinhan olen tosin itäisiltä mailta Kaakkois-Suomesta, jolle en ole erityisen uskollinen. En ole edes käynyt siellä sitten isoäidin hautajaisten ja perunkirjoituksen joskus vuonna nakki ja likööri.
Nykyiselle kotiseudulle, pääkaupunkiseudulle, olen uskollinen. En haluaisi oikeastaan asua missään muualla Suomessa, ja Helsinki on eräänlainen sielunmaisemani. (niinkuin kirjailija Kjell Westöllekin.)
Kannatan jääkiekossa HIFK:iä, mutta olen entinen Jokeri-fani. Se fanius loppui jo tosin ennen kuin poppoo myytiin Putinin liigaan.
Milloin sanoit viimeksi jollekulle, että tykkäät tai välität hänestä, tai rakastat häntä?
Kahdeksan tuntia sitten.
Läheisyydessäni on silloin tällöin ihmisiä joille sen mieluusti kerron.
Minulle Helsingissä asuminen olisi kauheata, koska luonto on imeytynyt sisimpääni ja koko elämääni. Kaupungissa olen joskus nuorempana asunut vuoden verran. Ei kokonaisuutena kivaa.
Onhan se kiva että on leffat ja mäkkärit lähellä. Mutta silti… Onpa kiva että kaupunkeihin riittää ihmisiä jotka siellä haluaa asua. Minä asutan heidän puolestaan metsiä. Hyvä diili.
Tosin eipä kovin pitkästi Hesan steissiltä ole lähimpään metsään.
Jaa kysymys… hehee
Jos olisit yksin kolmenkymmenen kilometrin päässä lähimmistä ihmisistä. Asuisit mökissä ja tulisi pimeä syksyinen ilta. Pystyisitkö nukkumaan ilman pelkoa?
0132 kirjoitti
30 kilometriä on sellainen matka, että jotain varovaisuutta noudattaisin. Uuninpellit kiinni vasta oikeaan aikaan, taskulamppu ja kännykkä pidettävä vuoteen lähellä,
Asuinpaikan valinta on pitkälti ammatinvalintakysymys. Keskussairaalat, korkeakoulut, erikoisliikkeet, jotkin virastot ja teollisuuslaitokset jne ovat sijoittuneet ihan järkevästi sinne, missä on ihmisiä. Metsissä asuminenkin onnistuu joissain tapauksissa muutenkin kuin omalla autolla kulkeville kaupungeissa tai kirkonkylissä työssä tai asioilla käyville. Metsurit ja poromiehetkin asuvat enimmäkseen ihmisten ilmoilla.
Kysynys: Onko asunnossasi keskuslämmitys?
Ei ole minulla keskuslämmitystä.
Jos rikastun, se varmaankin on hankintalistalla. Jos en, niin sitten pärjätään näin edelleen.
Mikä mukavuus sinulla olisi asuntoosi hankintalistalla jos sattuisi jostain rahaa ilmestymään?
^ Uusi läppäri ja älypuhelin! No, ne nyt ei ole varsinaisia kodinkoneita, mutta kuitenkin semmoset tarvitsen. Ehkä jos ihan törsäämiseen asti olisi rahkeita, niin ehkä televiissio. Semmonen kohtuullisen kokoinen, ei mikään liian iso ökymalli.
Niimpä, Helsingissä on kyllä luontoakin ihan jonkin verran, puhumattakaan koko pääkaupunkiseudusta. Ei tama nimittäin sentään mikään NYC tai Tokio ole 
. Esim. minun kotikuntani alueella sijaitsee Nuuksion “erämaaksikin” sanottu kansallispuisto, jossa en tosin itse ole paljonkaan samoillut.
Mutta ihan kivenheiton päässä minunkin kodistani on meren rantaa ja metsää, jossa voi bongata vaikka runsaasti erilaisia lintuja ja muutakin faunaa. Ketut, jänöt ja oravat ovat kotikulmieni vakituista asujaimistoa.
Lähimpään leffateatteriin ja Mäkkiin on sen sijaan pari kilometriä. Helsingin Rautatieasemalle, eli Steissille, on kotioveltani 15 km.
Osaatko soutaa soutuveneellä, ja million olet viimeksi soudellut? (minun kotikunnassani toimii muuten nykyisin soutuveneiden lainausjärjestelmä, samaan tapaan kuin polkupyörienkin lainaussysteemi 
)
osaan, varmaan toissa kesänä
mitähän tekis, vinkkejä pitkästymiseen, turhautumiseen?
mene töihin senkin huuhailija…
onko mädällä omenalla arvo, onko kaikilla ihmisillä?
^^^Ottamatta kantaa muuten, onko jossain joku joka ihan aikuisten oikeesti ei osaa soutaa? Tulee pakostakin mieleen taannoiset kaleerilaivat. Jos olisi kidnapattu joku huono-onninen kaleeriorjaksi, ja sitten olisi yritetty saada se soutamaan, hyvällä ja pahalla, kepillä ja porkkanalla. Mutta ei, ei sitten millään. Lopuksi olisi kuultu voipuneen perämiehen synkkämielinen parahdus: ”Ei se perkele osaa soutaa!”
Jos evoluutioon uskoo niin kaikki on polttoainetta ja kasvualustaa evoluutiolle, myös kaikki pahalta vaikuttava, eli mädät omenat, rikolliset ja hirmuhallitsijat.
Jos ajatellaan suppeammin, lyhemmässä mittakaavassa (vaikkapa päivä kerrallaan), niin monen esineen tai elollisen olennon arvo on kovin vaihtelevainen, riippuu keneltä kysytään. Mätä omena saattaa olla parasta mitä ajatella saattaa, vaikkapa jonkun lahottajasienen, tai mitä niitä on, sinihomebakteereja, mielestä.
Pidetään edellinen kysymys edelleen voimassa, ratkeaapahan pulma perinpohjin.
^ Mutta onko lahottajasienellä tai bakteerilla “mieli”, jonka avulla se arvottaa asioita?
‘Polttoaine evoluutiolle’ on sikäli metka käsite, että näkisin ettei evoluutio ole arvo sinänsä, sen enempää kuin vaikkapa painovoima. Ne ovat vain persoonattomia asioita jotka ovat olemassa ja vaikuttavat maailmassa. Tai vaikkapa aika. Aikakin on persoonaton ja abstrakti asia, jonka vaikutuksen kuitenkin huomaamme hyvin konkreettisesti.
Mutta esimerkiksi ihmisen evoluutio ei ole sama asia kuin tieteen tai arvojen kehittyminen. Da Vinci tai Galilei eivät luultavasti olleet vähemmän älykkäitä, tai evoluutiossa “alemmalla” kehitysasteella kuin nykyajan ihminen, vaikkeivat tienneetkään atomien ja molekyylien olemassaolosta.
Arvojen ja tieteen kehittyminen voi toki vaikuttaa evoluutioomme. Esimerkiksi kyky ratkoa ongelmia ja kiistoja väkivallattomasti, tai lääketieteen pyrkimys pidentää elämää ja vähentää kärsimystä, voivat vaikuttaa koko homo sapiensin lajikehitykseen. Mutta synonyymeja evoluutio ja edistys eivät ole.
Evoluutiota tapahtuu myös kielteisten asioiden seurauksena. Jos tulisi vaikkapa laajamittainen ydinsota tai ekokatastrofi, joitakin elämänmuotoja varmaan selviytyisi ja evoluutio alkaisi muokata niitä soveltuviksi tuhon jälkeiseen maailmaan.
Tästä päästäänkin kysymykseen jonka nyt esitän seuraavalle:
Aiotko käydä pikkujouluissa tänä vuonna, tai onko niitä jo tiedossa?
Ainakin yksi raitis ja reilu koko perheen pikkujoulujuhla on tulossa Hesaan.
Karjalatalossa 16.11. klo 19 - 23. On koottu kiva ohjelma.
Joko teillä on satanut lunta/räntää?
Ei ole vielä kuin muutama hiutale.
Onko viiikonloppuna pakko päästä bailaamaan vai ovatko ne päiviä muiden joukossa?
Eipä ole väliä mikä päivä on. Eikä väliä onko bailuja vai ei.
Hällä väliä.
Teinkö turhaa työtä kun siirsin kelloni kasvihuoneesta pannuhuoneeseen? 
^ Riippuu siitä, onko sinulle tarpeellista tietää kellonaika pannuhuoneessa, Jos on, niin et tehnyt turhaa työtä.
Ärsyttääkö sinua Halloweenin kaupallisuus, entä vietätkö pyhäinpäivää jotenkin?
Pikkaisen periaatteesta ärsyttää koko Halloween kun se ei ole suomalainen juttu “as such”. Pyhäinpäiväähän meillä kyllä on vietetty pakana ajoista asti, että kai nuo sitten ovat riittävän lähellä toisiaan.
Ja onhan se kakaroille kiva, että pääsevät keräämään karkkia. Eikä tässä vuoden pimeimmässä ajassa liikaa juhlia voi olla, vaikka itse en ole ikinä ollut missään Halloween pippaloissa. Ehkä minun ikäpolvelta tuo meni vähän ohi, ei sitä juhlittu silloin kun olin nuori ja juoksin baareissa oikein urakalla.
Kaupallisuus kaikkien juhlien kohdalla ärsyttää todellakin!
Onko sinulla jokin lempijuhla vuodessa (joulu, vappu, uusivuosi jne)? Jos on niin miten sitä vietät?
Vappu tulee mieleen ensimmäiseksi ja sitten Juhannus. Ne ovat ehdottomasti parhaita. Kesä.
Ulkona vietän silloin aikaani, luonnossa. Niin ja grillibileet… En tosin muista mitä viimekesänä kyseisinä aikoina tein. Katsonpa ketjustani 
.
Mikä on erikoisin paikka jossa olet nukkunut?
Olisko ollut nuorena miehenä työpaikalla krapulassa tai muuten yön riennoista uupuneena suuren maansiirtokoneen renkaan sisällä.
annetaan sama kysymys seuraavalle.
Saunan keskimmäisellä lauteella kummallisella mutkalla kiilautuneena kantavien metallirakenteiden väliin. Humalassa tietenkin ja onnellisesti sähkökiukaan ajastinta ei oltu väännetty kaakkoon.
Annetaan sama vielä seuraavalle.
