Viimeinkin pääsen koneelle! Maaliskuussa olin tyttöystäväni kanssa liikenteessä ja kerran käytin kaverin värkkejä. Muutamman päivän päästä tyttöystäväni ei saanut mua hereille ja soitti ambulanssin. Sitten mentiin TYKSiin elin turunyliopistolliseen keskussairaalaan. Melkein kuolin. Olin teholla koomassa ja hengityskoneessa viikon. sen jälkeen pääsin tavalliselle osastolle kahdeksi viikoksi. Olin ensin niin huonossa kunnossa että mulla oli vaipat ja katetri. Myöhemmin tehon lekuri tuli katsomaan mua ja sanoi että he joutuivat tekemään töitä että pysyin elossa.
TYKSistä menin järvenpään sosiaalisairaalaan kolmeksi kuukaudeksi ja nyt en enää asu turussa vaan hiukan pohjoisemmassa. Tämä on mun ensimmäinen kämppä kolmeen vuoteen. Eli viimeinkin mulla menee ihan hyvin.
Ottakaa sikainfluenssa tosissaan. Siihen minä melkein kuolin.
OHO! Ihan hirveetä! Onneks et ollu yksin, vaan sulla oli tyttöystäväsi mukana hälyttämässä apua. Mikä helpotus, että säilyit elävien kirjoissa.
Mukavaa kuulla sustakin! Mäkään en oo täällä plinkin puolella ollu aikoihin, ennen ku nyt vasta ehkä jotain viikon verran. Mahtavaa, että sulla menee paremmin! Tyttöystävä, ja kaikkea. Onnea, ja jatka samaan malliin!
Sen verran pitää korjata ettei mulla ole enää kyseistä muijaa. Ensimmäisen kerran kun soitin tyksistä hänelle niin häntä kiinnostaa ryynit enemmän kuin minä. “Saisitko mistään ryynejä, on niin paha olo”. “Painu helvettiin äläkä soita enää IKINÄ. Mä olen vieläkion kuoleman kiellissä ja sinä lehmä kyselet ryynejä. Voi vittu”. Tällainen oli ensimmäinen puhelu.
En siis todellakaa ole enää yhteydessä koko muijaan. Onneksi on muitakin kavereita.
No heippa, tässä on tää “lehmä” joka pelasti Maagon hengen soittamalla ambulanssin. Tai siis enhän mä sitä henkeä pelastanut vaan lekurit ja hoitajat, mutta mulle sanottiin että jos en olisi soittanut lanssia niin Maago olis kuollut viimeistään aamulla.
Soitin sairaalaan jokaikinen päivä ja kyselin sun vointia. Sitten kun pystyit itse puhumaan niin soitin silloinkin joka päivä. Ryynejä taisin tosiaan kysyä kerran, että mistä sais. Soiteltiin kyllä sen jälkeenkin monta kertaa.
Sit kun olit päässyt Tyksistä pois niin toin sulle A3:lle sen kirjan jonka lupasin lainata, eli Scar Tissuen. Olis muuten ihan kiva saada se takas…
Mut hyvä että sulla menee hyvin. Mulla menee vähän niin ja näin. Olen muuten nykyään kihloissa yhden kaverisi kanssa, joka oli mukana kun soitin sulle sen ambulanssin.
Mulla oli 11/2009 toi sikanuha vielä päällä kun tulin suomeen. En vain oikein noteerannut sitä elimistön tilttaamisen keskellä, mutta ehkä se oli se viimeinen niitti, kun ei vaan jaksanu enää olla edes konin et holin voimin… → teholle
OHO! Ihan hirveetä! Onneks et ollu yksin, vaan sulla oli tyttöystäväsi mukana hälyttämässä apua. Mikä helpotus, että säilyit elävien kirjoissa.