Minusta tämä on perin outo ja vihamielinen kommentti. Se mitä halusin sanoa on se, että minusta on tärkeämpää keskittyä auttamaan apua tarvitsevia kuin haukkua jonkun toisen raitistumisen tukea. Minusta on hienoa kun joku raitistuu omin voimin ja kertoo siitä ja niistä keinoista joilla se sujui kuten esim MM on tehnyt. Hieno juttu kerrassaan.
Jos tällaisen näkemyksen esittäminen on trollausta niin johan on kumma.
Nyt varmaan tulee selkään ja turparullaa, mutta…
Vapaa koen olevani minäkin. Mikään pakote tai ulkoa tuleva ei minua pitäisi raittiina tai olisi saanut siihen edes ryhtymään. Raittiina pysyminen on omasta sisäisestä halusta kumpuava ja täysin vapaaehtoinen asia. Senhän voi lopettaa koska vain halutessaan. Juovanakin koin olevani vapaa ja toki sitä pakkomielteisen juomiseni rajoissa olinkin. Mitä nyt se juominen vaan oli asia, joka meni monen muun tekemisen ohi tärkeydessään. Joskus olen täällä jossain ketjussa kirjoittanutkin, että raittius on lähes synonyymi vapaudelle sellaiselle henkilölle, jonka elämää on ennen rajoittanut juomisen/päihteiden käytön pakkomielle. Raittiina valitsen itse mihin aikani käytän, no tai ainakin melkein, ehkä esim. ansiotyössä käyminen ei aina ihan omalta valinnalta tunnu. 
Raittiudesta keskustelemisen lomassa voidaan tietysti välillä keskustella keskustelemisesta. Siinä muuten ei ole mitään pahaa, yksi olennainen osa vuorovaikutusta ja ryhmässä toimimista ( vuorovaikutusryhmä tämä plinkkikin ) on siinä että voidaan vaikka oppia miten vuorovaikutus toimii. Kukaties siitäkin saattaa elämässä olla apua.
Minusta keskustelu täällä toimii kuten elävässä elämässäkin useammalla tasolla ja asioita lähestytään erilaisilla motiiveilla.
Kun lopettajien ja jo lopettaneiden areenalla ollaan, niin osa keskusteluista on selkeästi kirjallista avunantoa erilaisissa kysymyksissä, tukea, kannustamista, voimaannuttamista, usein heikon itsetunnnon lujittamista, heikkojenkin voimien vahvistamista ja tulevaisuudenuskon valamista silloin kun se tarpeen on. Josksu ihan pelkästään sitä että joku osoittaa lukeneensa tekstin jonka joku toinen on halunnut näppäimistönsä kautta sanoiksi purkaa, kenties omia ajatuksiaan selventääkseen, ehkä siksi että voi todeta olevansa olemassa jollekin muulle kuin itselleen. Uskon, että joskus heikkona hetkenä lopullisen luovuttamisen voi torjua pelkästään se, että joku toinen huomioi olemassaolon ja osoittaa lukeneensa ne ketjuun heitetyt ajatukset.
Mutta, kaikki keskustelu ei ole sormella osoittavaa auttamista. Kaikki vuorovaikutussuhteet eivät perustu siihen että ollaan “auttamassa” toista.
Lopettaneiden keskustelu esimerkiksi raittiudesta ei välttämättä liity auttamiseen millään tavalla, ainakaan välittömästi. Se voi olla aivan asian itsensä pohtimista, eri näkökantojen esilletuomista ja avaamista laajemmassa merkityksessä kuin yhden ihmisen, joko puhujan tai kuulijan senhetkisen tilanteen pohjalta.
Raittius on yksi asioista joista silloin tällöin puhutaan, ja joskus, kuten tässä keskustelussa nyt, myös siitä, millaisia mielikuvia ja stereotypioita raittiudesta esiteään -ja miten se mahdollisesti vaikuttaa raitiuden arvostukseen ja sanan käyttöön yleensä.
Joskus muuten voi olla ongelmanratkaisussakin apua siitä, että katsoo asiaa ikäänkuin itsensä ulkopuolelta, käsittelee asiaa laajempana ilmiönä kuin ainoastaan juuri tässä ja nyt omassa päässä olevana asiana. Joskus on niin sanotusti mentävä kauemmas nähdäkseen lähelle. Eli, ehkä nämä vähän objektiivisemminkin asennoituvat keskustelut voivat jossain määrin toimia myös subjektiivisina tervehdyttäjinä? Silloinkin kun se ei ole tutkistelevan ja arvioivan keskustelun ensimmäisenä pääaiheena.
Ja joskus voi olla mitä parhainta apua se, että ongelmassa rypemisen sijaan joku huomaakin että elämän asioita voi lähestyä muistakin näkökulmista, ja että joskus voi olla ihan hyväksi antaa ongelman “kutistua kokoisekseen” ja päästää ajatuksensa askartelemaan ihan muiden osa-alueiden kanssa.
Joo… tässä ketjussa nyt juteltiin siitä, millaisia mielikuvia raittiiseen elämään liittyy, mitä kaikkea raittiuteen liitetään. Ideologiaa…hengellisyyttä…raittiuden ylläpitoryhmiä, ohjelmia joilla raittius pidetään hengissä, ja sitten ne kaikki poliittiset ja yhteiskunnalliset arvot joiden esiintuomiseen on kovin monen tahon toimesta raittius yleisesti hyvänä arvona valjastettu mukaan osaksi julkisivua.
Olen sitä mieltä, että raittiuteen liitetyistä mielikuvista, kun ne jotain ohjelmia tai ideologioita kauppaavat, voi olla enemmän torjuntaa kuin raittiutta edistäviä vaikutuksia. Siksi minusta raittiuden vapaus, sitoutumattomuus mihinkään noista, on mielikuvana parempi. En ole tuota mieltä siksi, että sitä mieltä olemalla korjaisin kenenkään alkoholiongelmaa, se on ihan totta. Minbä nyt vain olen asioita miettiessäni tuohon tulokseen tullut, eikä sen kertominen missään tapauksessa myöskään aiheuta kenenkään alkoholiongelman pahenemista.
Basin kanssa olen -jkos viestin oikein ymmä’rsin- aikalailla samaa mieltä. Vapauttahan raittius, ainakin päihdeongelmasta.
Raittius on tuossa mielessä ongelman puuttumista, ja se kai on enemmän hyvä kuin paha asia.
Minulle henkilökohtaisesti sitten taas raitistuminen (joka on hiukan eri kuin raittius) merkitsi juuri sitä; eämässäni on yksi murhe ja yksi elämää rajoittava tekijä vähemmän.
Ehkä muuten on muutakin kuin vapaata raittiutta. Ehkä raittius ei aina ole vapaaehtoinen vaan ihminen syystätai toisesta pakottaa itsensä raittiuteen ja erilaisilla keinoilla “pitää” itseään raittiina. Voi joskus joku pitää väkisin toistakin ihmistä raittiina, vaikka se lienee aika rankkaa hommaa… ehkä suljetuissa laitosolosuhteissa tai oikein kovan kotikomennon alla… ja lopputilillä uhkailemalla… kai siihewn konsteja kans on.
Minulla ei ole kokemusta väksin ylläpidetystä raittiudesta enempää kuin muutamista päivistä juomisen lpetettuani. Silloin siinä oli hiukan semmoista itseni selvänä pitämisen meininkiä, kun kovasti olisi mennyt jonkinmoisella automaattiohjauksella totuttuja toimenpiteitä aamuryypystä alkaen. Mutta sitäkin pidin enemmän poisoppimisen prosessina kuin väkinäisyytenä.
En tosiaan tiedä miten kävisi, jos raittiuden ylläpito alkaisi olemaan sellaista että se tosiaan olisi jonkinlaista “ylläpitoa”.
Siihen uskon, että tavoitteenasettelu ja ne tulevaisuuden mielikuvat pitkälti toteuttavat itseään, myös elämäntapojen suhteen. Olen ihan tyytyväinen että halusin tällaisen “vapaan” ja ilman vahtimista omia aikojaan olemassaolevan raittiuden. Tiedän, että muitakin vaihtoehtoja olisi ollut.
Raittiin ihmisen ei tarvitse pelätä itseään.
Eikö se ole vapautta?
Muu maailma voi olla pelottava eikä siitä vapauduta.
Vapaus itsensä suhteen,
se että tietää hallitsevansa itsensä, niin lähelle täydellistä vapautta me pääsemme.
