vapaaehtoiseksi syrjäytyneeksi

Me Lopettajat
1

Pian tulee vuosi täyteen mielenkiintoisia, mutta samalla rankkoja hommia parin projektin vetämisessä. Täyttä elämää, kyllä, ja joka päivä jotain uutta.
Mutta, katselin just kalenteriani, joka päivälle pitkä rivi juttuja jotka vaan on pitänyt jotenkin hoitaa, pientä painetta koko ajan, työpäivät venyneet yleensä iltaan asti, puhelin soinut vuorokaudenaikaan katsomatta, vapaa viikonloppu on ollut peräti harvinainen ilmiö.

Eikä niitä pyhä- ja ylityötä ole missään välissä saanut vapaiksi muutettua.

Luulisi olevan etu se, ettei tämmöisen kokopäiväisen projektinvetäjän tarvitse pitää työaikakirjanpitoa, mutta siinä on se toinen puoli että kaikki odottavat työn jatkuvan 24/7… ja paha siitä on irrottautua.

Kohta tämä päättyy, ja seuraava homma odottaa, joku pöytäkirja löytyy jossa minut on päätetty joksikin päälliköksi palkata alkaneeseen hankkeeesen.

Mutta, nyt minusta tuntuu siltä että tässä vois taas olla just se kohta jossa voin hypätä kiireestä ulos. Kun kerran hyvin tiedän tulevani toimeen sillä 500 euron avustuksellakin, enkä juokse kyselemään asumistukia, kuntoutusreissuja, lisäpalveluja… ehkä en vielä pitkään aikaan, vastahan tässä on kuusikymmentä vuotta kohta täynnä…

Kyllä tämä nyt siltä tuntuu, että heittäydyn ihan vapaaehtoisesti luuseriksi, ehkä osin teen sitten samoja hommiakin, ilman mitään työsuhdetta ja raportointivelvollisuuksia… ihann just sen verran teen jotain yleishyödyllistä että voin käden vapisematta ottaa yhteiskunnalta vastaan sen pienen työttömyyskorvauksen. Ja tulen edelleen itseni kanssa toimeen.

Laittelen vaikka sitten taas mökkiä hiukan tiiviimmäksi kestämään ensi talven pakkaset, keräilen sieniä ja marjoja varastoon, hommailen mitä huvittaa ja vaikkapa kirjoittelen plinkkiin luuserin elämästä - ja sen hyvistä puolista.

Tältä tämä nyt tuntuu. Kait sitä tekemistä oli aina ennenkin, töitä oli sen minkä tehdä viitsi -useimmiten, sitä saamarin isoa lamaa lukuunottamatta, jolloin ei työvoima kelvannut kenellekään- mutta nyt kun sitten jätin sen jatkuvan juopottelunkin vajaa kolme vuotta sitten, alkoi jotenkin kerääntymään hommaa niin hlskutisti— kai niillä asioilla joku keskinäinen yhteys lienee… ja sitten, yhtäkkiä, sitä sisältöä onkin elämässä liikaa.

Asia on nyt vakavasti harkinnassa ja tuolle puolelle se näyttää järkeilyni kallistuvan. Oli sitten oikein tai ei, mutta jospa se minulle sopii… kun ei huvita niin paljoa tavoitella eikä ole mitään kunnianhimoakaan enää kiusanani.

2

Tervehdys metsänreunaan. Ymmärän pohdintasi erittäin hyvin. Mutta “luuserin” kanssa sinulla ei ole mitään yhteistä. Mietinnöistäsi heijastuu ennemminkin elämänkokemusta ja vankkaa tietoisuutta siitä, mitä haluat. Ei minullakaan ole enää mihinkään kiirettä. Vapaaehtoishommia on tarpeeksi ja tahdin voi määrätä pitkälle itse.

3

Niinhän se menee, vapaaehtoistyötä riittää varmasti, tekijöistä on pikemmin pulaa.

Luuseri- sanaa nyt tulin käyttäneksi, ei minulla oikeastaan ole hiukkaakaan luuserimainen olo tämän päätökseni kanssa. Enkä muuten pidä edes koko sanasta, enkä sitä käyttäisi kenestäkään muusta ihmisestä. Sekin kun on yksi niitä ilmaisuja joilla leimataan ja rajataan ihmisen olemusta, vaikka se ei koskaan voi olla koko totuus kenestäkään.
Selviytymisen ja säilymisen keinot vaihtelevat, enkä kaikkien keinoja aina hyväksy… sittenkin jokaisella ihmisellä on melkein aina omalle elämäsentaktiikalleen perustelut.

4

Totta MM, mutta mulla on kurkku totaalisen täynnä tota elämiseni ja ja varsinkin vanhojen fibojen perustelua. Ajanut itseni tarpeeksi usein selitys- ja velvollisuusansaan. Ja turhautumisen kiertotien kautta dokaamiseen. Sinähän olet aikaisemmin olosuhteiden pakosta joutunut tekemään kompromisseja toiveissasi. Joten kyllä minusta sulla on täysi oikeus toteuttaa nyt oma linjasi- kenestäkään välittämättä. Näin kyllä teen minäkin. Aikaisemmin olen tarpeeksi usein elänyt toisten toiveita ja näiden menetettyjä unelmia. Tähän ansaan en enää mene.

5

Onkohan se vapaaehtonen syrjäytyminen sitten sitä, mitä kutsutaan downhiftaamiseksi?

Joskus voinee olla, mutta downshiftaaminen voi tarkoittaa myös palkkatyön vähentämstä, eikä pelkästään siitä luopumista.

Minäkin downshiftasin innokkaasti viime loppuvuonna, kun heittäydyin päätoimiseksi opiskelijaksi. Ekan lukukauden opintoja kun sitten oli minulta vapautettu aika paljon aiemman koulutuksen ja työkokemuksen ansiosta, niin loppusyksy ja osin talvikin meni peräti leppoisissa merkeissä.

Mutta siihen olin kyllä tyytyväinen ettei edelleenkään mitään työttömyyskorvauksia tarvinnut pummata ja olla samalla näennäisesti olevinaan ns. työtön työnhakija, vaan opintotuki juoksi ikäänkuin “palkkana” opiskelusta, ja sitä täydensin satunnaisilla keikkaduuneilla tutulla työnantajalla; opiskelijan tulorajojen puitteissa.
Keikkaduunarina on ihanaa, kun voi itse valita omat työvuoronsa ja tehdä niin harvoin tai usein kuin huvittaa ja jaksaa. :smiley:

Samalla tulee maksaneeksi hieman niitä verojakin, jotta jotkut työlle allergiset saisivat ne työttömyyskorvauksensa. Tänä vuonna mulla on tosin olemattoman pieni opiskelijan veroprosentti, noin 6 %.

6

Kelahan sen 500 euroakin maksaa, niinkuin maksaa asumistuetkin työttömille vuokralla asuville. Ei onneksi sentään talon omistajille.

Yhteiskunnan elätti syö meidän jokaisen pöydässä.

7

Tuohon asenteeseen törmään yhä useammin.
Asiaa voi katsoa päinvastaiseltakin kannalta, siten että tämä maapallo jolla elämme, kuuluisi meille kaikille, eivätkä yhteisestä tuotannosta leijonanosan rohmuajat useinkaan ole niitä jotka raskainta työtä, pisintä ja epäterveellisintä työpäivää huonoimmissa oloissa tekevät.

Olen tietoinen siitä, että siirtyessäni vähemmällä toimeentulolla elävien kastiin tulen noita huomautuksia yhteiskunnan elättinä olemisesta kuulemaan itseeni kohdistettuna useinkin… ehkä juuri siksi asian esitinkin luuseriksi siirtymisenä.

Jokin hiukan ontuu muuten ajatuksessa jonka mukaan opintotuki voitaisiin katsoa palkaksi opiskelusta, mutta työttömyyskorvausta sitten taas on pidettävä toisten pöydästä syömisenä. Miksei se yhtä hyvin voisi olla palkkaa siitä että virallisen työn asemasta teen pikku juttuja ympäristön ja ehkä laajempienkin kokonaisuuksien hyväksi, ( ja on varmasti mukana samoja omaa pääomaa lisääviä kuvioita kuin opiskelijalla, ihan varmasti kehitän itseäni, pidän työkunnosta huolta, opin uusia asioita ihan joka päivä… niitä ehkä ei ole niin helppo muuttaa omaan taskuun siirtyväksi euronipuksi kuin hyvän oppiarvon hankkimisella) ja kun kuitenkin aivan varmasti silloin tällöin jotain verotettavaa työtä teen, niin…

mitenkähän tuon nyt sitten ottaisin.

Aika pientä rohmuamista yhteisestä kakusta tämä minun elämiseni on.

8

Työttömyysturva on tarkoitettu työttömälle työnhakijalle, eli ihmiselle joka haluaa tehdä työtä ja etsii työtä.
Puhutaan myös työttömyyskorvauksesta, joka kuvaakin siitä että valtio maksaa työttömälle korvausta siitä ettei tälle ole työtä tarjolla.

Köyhien ja avun tarpeessa olevien auttaminen on erittäin tärkeää. Jos ihmisellä on työkykyä haittaava ongelma, esim. jokin terveydellinen ongelma tai päihdeongelma, häntä ei pidä suinkaan leimata luuseriksi vaan hänelle kuuluu tarjota apua toipumiseen ja työkykyiseksi tulemiseen. Samoin pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria työttömiä tulee tukea työllistymiseen niinkuin nykysin tehdäänkin (esim. nuorisotakuu).
Se, että oikeasti työkyvyttömiä on työttömyysturvan varassa vaikkeivat edes kykenisi töihin, on pieni epäkohta.

Jos taas työkykyinen, täysin terve miehenroikale tai naisenroikale vieroksuu työtä ja elelee työttömyysturvan tai sosiaaliturvan elättinä, hän ei ole avun tarpeessa oleva heikko eikä edes luuseri vaan ihan vaan pummi; loinen.

9

Entäs sitten jos metsänreunan mies menisi töihin, sen sijaan että auttaa vapaaehtoisesti tahoja, joilla ei ole rahaa palkata apua, tai jotka muuten yleishyöhyllisesti hyötyvät hänen työpanoksestaan?
Jos menisi yksityiselle työnantajalle, (se kait olisi hyväksyttävä vaihtoehto ) niin yrittäjähän silloin ne hänen työpanoksestaan siunaantuneet rahat saisi, ja juu, toki maksaisi verojakin, mutta mutta…maksetaanhan siitä työttömyyskorvauksestakin kai veroja.

Minä kyllä olen valmis hyväksymään tämänlaisen elämäntavan. Olen täysin vakuuttunut siitä että “pummit” ja muut välistävetäjät ovat tässä yhteiskunnassa jossain ihan muualla…enkä edes tarkoita tässä sitä perus työnvieroksujaa, joka haluaa mieluummin istua kotona kaljaa juomassa kuin tehdä työtä…

Minäpäs olen nimittäin sitä mieltä että meillä on varaa elättää nekin :smiley: mielestäni he ovat enemmän tämän yhteiskunnan tuotoksia tavallaan hekin, kuin omia tuotoksiaan.
Ihminen havahtuu ja ottaa vastuun itsestään, jos havahtuu. Kaikki eivät havahdu, eikä todellakaan kateeksi käy…

Hyvinvointiyhteiskunnassa on aina ollut laitamilla eläviä, niitä jotka elävät rippeillä, koska silläkin pärjää…en usko että ketään kuitenkaan tavoittelee tuota elämäntapaa ihan oikeasti ja syvällisesti ajatellen.

Näitä mietteitä minulla. Mutta, olen silti sitäkin mieltä, että systeemi voisi tarjota huomattavasti enemmän variaatioita siitä miten ihminen haluaa, eli usein jaksaa osallistua.
En silti tarkoita että kaikkia kotona kaljaa vetäviä pitää silitellä päähän, ja mukisematta maksaa 500 euroa kuukaudesta toiseen, en todellakaan. Yhteiskunnalla on kyllä keinoja käyttää sekä keppiä että porkkanaa ihmisiä vastuuttaakseen, sekä auttaakseen.
Mutta systeemi nyt on tämä.

Ja vielä siis painotan, että MM tapauksessa lienee todellakin niin että hänen "työttämänä pummailu aikansa "on yhteiskunnalle hyödyllistä monin eri tavoin.

10

Ja vielä lisään, että sillä kun sanoin ettei kukaan tavoittele syvällä sisimmässään elämää jossa eletään työttömyyskorvauksen varassa, niin edelleen tarkoitin niitä jotka esim. juovat, koska ovat riippuvaisia.

Jos täysin terve, työhonkykenevä ihminen haluaa elää työttömyyskorvauksella, niin uskon että siinä voi olla takana vaikkapa sellainen elämänfilosofia kuin miehellä metsänreunasta, ja ei siinä mitään, minun mielestäni.

11

Ehkä tulee parempi fiilis jos laskee mitä on maksanut sisään ja mitä ottanut/joutunut ottamaan ulos.

12

Mielestäni on hyvä, että ihmiset miettivät miten haluavat tämän maallisen aikansa käyttää. Myydäkkö suurin osa ajasta vai käyttääkö sitä jotenkin muuten. Olen perustulon kannattaja.

13

Päihderiippuvuus kuten alkoholismi tosiaan tekee työkyvyttömäksi, ja sellaista ihmistä ei pidä syyllistää työkyvyttömyydestään vaan ohjata hänet saamaan apua.

Myös kolmannelle sektorille, eli yhdityksiin voi työllistyä ihan palkalliseksi työvoimaksi. Ainakin sitä kannattaa yrittää, jos sitä työtä haluaa tehdä. Jopa pienen pienillä mielenterveysyhdistyksillä on palkattua työvoimaa.

Eihän voi olla ihan oikein että ihminen on olevinaan työtön työnhakija ja nostaa työttömyysturvaa vaikkei edes halua palkkatöihin, vaikka askartelisi harrastuksena miten kivoja puuhasteluja.

Lähtökohta on se, että palkka työstä pitäisi edes yrittää saada siltä taholta jolle sitä työtä tehdään, eikä meidän kaikkien verorahoista. (joku Kelan tukema kuntouttava työtoiminta toki asia erikseen : )
Meidän verorahoille olisi nimittäin tärkeempääkin käyttöä, mm. kurjistuvan vanhustenhoidon ja julkisen terveydenhoidon tarpeisiin! Ja monen muunkin tärkeän asian.

Niin minäkin ennen luulin, mutta kun meillä ei enää kovin kauan ole. :frowning:

Sosiaaliturvaan on jo nyt tulossa leikkauksia ja kukkaroiden nyörejä pistetään tiukemmalle. On aika persiistä, jos pummien takia tukea ja apua leikataan myös niiltä, jotka sitä oikeasti tarvitsisivat.

14

Yksi puoli asiaa on se, ettei tässä automaation ja koneiden täyttämässä maassa riitä palkkatyötä kaikille.
Työttömiä työnhakijoita oli maaliskuun lopussa 287 000.

Kun se työvoimapula todella tulee, niin täältähän minut löytää… enkä varmasti epäröi tarttua työkaluihin.

Ja nytkin, kun olen päättänyt antaa tilaa jollekin työhaluisemmalle, olen ihan varautunut siihen että jotain palkkatyötä aina välillä teen.

Kun kerran työn kysynnän ja tarjonnan välillä on noinkin suuri ero, niin eiköhän ole kaikkien kannalta parasta että vaikka minä sitten olen ilman sitä jatkuvaa työtä, ja teen niitä kolmannen sektorin hommia joutessani.

Parempi että annetaan se minun työpaikkani vaikka jollekin sellaiselle joka jouten ollessaan vetää viinaa, kaljaa, pillereitä, hörhöilee ja tappelee, huutaa apua ja hoitoa, petipaikkaa ja kädestäkiinnipitäjää, rikkoo terveyskeskuksen ikkunoita kun tuntree itsensä väärinymmärretyksi… ja näinollen maksaa veronmaksajille aikaa myöten moninkertaisesti sen mitä tällainen mökin äijä hiljaa nyhvertäessään.

ja kun kuitenkin olen verojakin maksellut, aika liuta on niitä työssäolovuosiakin, niin en osaa itseäni pitää sen suurempana konnana kuin eu-tukia taskuunsa kahmiva teollisuusosakkeilla elävä sijoittajakaan… joka sitten taas osaa viedä tulonsa veroparatiiseihin pois kurjempien ulottuvilta.

Verotusta muuten pidän ihan hyvänä tulontasoitusmuotona -jos se saadaan toimimaan ja porsaanreiät tukitaan.

Paitsi kirkon verotusta, se lähentelee petosta ja pelottelulla saatuja suojelurahoja -maksat tai palat helvetin tulessa… just muuten yksi sukulaismies, samantapainen kuin minäkin, lopetti vaelluksensa. Kuoli, ja haudattiin, kuten kuuluu. 86-vuotias poikamies, joka ei eläissään kirkolta saanut muuta kuin maksulappuja, häneen kun ei tarvinnut uhrata edes vihkiraamattua. Hautaustoimisto huolehti, miksei, kun pesässä varaa oli. Kunnes sitten, sovittiin että tuhkauurna viedään kotiseurakuntaan, kovalla rahalla maksettuun sukuhautaan. Suntio sai tehtäväkseen nostaa pari lapionpistoa maasta jotta minä siitten voin omaisten edustajana tipauttaa uurnan reikään. Kun soitin ja sovin ajan jolloin sen kupillisen tuhkaa toisin, oli seurakunnan päällimmäisenä huolena: “mihin osoitteeseen lasku lähetetään?” Siis siitä kahdesta lapionpistosta, sen jälkeen kun mies on mitään vastineeksi saamatta maksanut kirkonveroa siitä lähtien kun hiukankin työn ääreen kykeni, viimeiseen liki yhdeksänkymppisenä nostettuun eläkkeeseen saakka!

Kun nyt hurskaista asioista on kysymys, ei minun tietysti kiroilla sopisi, mutta mieleni tekisi. Olisi tuon nyt voinut jonkinlaisena kiitoksena vakaalle maksajalle tehdä ilmaiseksikin. Mutta ei ole ahneudella rajaa… eikä varmasti tuota kysynyt kirstunvartija tässä maailmassa muutakaan osanne hävetä. Jos nyt ei olisi ollut kysymys sellaisesta sukuhaudasta, ja jos sukulaisista osa ei olisi kirkon kujettamia, niin olisin -vainajan hiljaisella hyväksynnällä- voinut tuhkan saattaa jollain muulla tavalla takaisin maan kiertokulkuun. Kun kyseinen ruumis ei eläissään edes ollut hiukkaakaan uskonnollinen- se kirkkoon kuuluminen vaan oli jotenkin jäänyt.

15

kirkko on menneen ajan pelottelu organisaatio,joilla viisaat saivat valtaa,kun peloteltiin ihmisiä helvetillä, että ovat kurissa kuin lampaat. mun mielestä jokainen saa uskoa vaikka villalapaseen jos haluaa,en vaan oikein ymmärrä tuota rahastusta? jumala kyllä rakastaa,jos vain muistat maksaa tarpeeksi? melkoisen miljardiluokan bisneksen ovat kehittäneet. ainahan pitää joku mörkö olla, jolla voi ihmiset pitää varpaillaan ja peloissaan…taitaa olla nuo “terroristit” nykypäivän helvetti. joopa,olipa vuodatusta,anteeksi. kyllä olen itsekin ihmetellyt tätä tulevaa “työvoimapulaa” kun jatkuvasti yritykset kehittävät toimintaa niin että pystytään toimimaan tehokkaammin,vähemmällä väellä.meilläkin tehdään tuotantoa tuplasti tavaraa,puolet vähemmällä porukalla…niin ei oikein mene kaaliin mihin v"#%uun tarvitaan niin pirusti sitä porukkaa hankkia yhteiskunnan elätiksi.nyt ei pystytä enää hoitamaan edes teitä eikä terveyden/vanhusten hoitoa… no,löysinpäs sellasen ketjun johon pääsen purkamaan kiukkuani :smiley:

16

Minun nähdäkseni ahneudella ei ole rajaa jos työkykyinen terve riski mies tai nainen nostelee työttömyys- ja sosiaalietuuksia edes haluamatta töihin.

Jos ihmisellä on päihdeongelma tai jokin muu työkykyä rajoittava tekijä elämässään, hän ei tietenkään ole työkykyinen ja hänet tulee auttaa hoitoon eikä syyllistää tilastaan. Mutta tässä ketjussahan ei puhuta päihdeongelmaisista, vaan juomisensa ajat sitten lopettaneista erittäin hyvinvoivista ihmistä. :slight_smile:

Hiljattain oli muuten kiinnostava lehtiartikkeli, jossa joku taloustutkija kertoi että on harhaluulo, että palkkatyön määrä yhteiskunnassamme olisi vakio. Työpaikkoja voidaan luoda lisää niillekin aloille, joilla ei ole työvoimapulaa, puhumattakaan niistä joilla on työvoimapula. Työtä siis on, toinen juttu kuka sitä viitsii tehdä kun voi loisia tuillakin.

Suomessa on niin hillitön määrä populaa erilaisten tukien piirissä, että luuleeko joku tosiaan että kyllä niitä tukia riittää kaikille aina vaan, vaikka sukupolvesta toiseen.
Hyvinvointi on mennyt liian pitkälle, kun se on kehittänyt illuusion valtion kassasta jonain ehtymättömänä runsauden sarvena, jossa ei pohja häämötä ikinä.

Metsänreunan mies kyseli työvoimapulasta. No sitä on kyllä, esim. vanhustenhoidon alalla. Suomeen joudutaan tuomaan hoitohenkilökuntaa jostain huitsin Filippiineiltäkin, kun kotimaista koulutettua työvoimaa ei ole tarpeeksi. Siellä on sitten Saimilla ja Vihtorilla (90 v.) hoivakodissa ihmettelemistä, kun vaippaa vaihtava eksoottisen oloinen hoitaja ei puhu soomen sanaa.

By the way, Suomessa ei kirkko ole pelotellut ihmisiä helvetillä varmaan sitten 1800 -luvun. Isompia pelottelu-operaatioita täällä vetävät kaikenmaailman “vapaa-ajattelijat”, joilla tuntuu olevan pelko siitä että jos he eivät laajoilla kampanjoilla vakuuttele Jumalaan uskomattomuuteen, Jumala saattaa vaivihkaa päästä olemaan olemassa. :slight_smile:

17

Tämä on aihe joka vetäisee ohi kovaa ja korkealta :open_mouth: Oma huoli kohdistuu kaksikymppisiin nuoriinmiehiin jotka ilmoittaa vartavasten ettei työ kiinnosta ja korvaushoidossa käydään mielen mukaan.Ei muuten mutta tulevaisuudennäkymät on jokseenkin surkeat moisella asenteella.Ei ole enää suota mitä raivata leipää saadakseen ja hyvässä lykyssä voitakin leivän päälle.

18

Noinhan se menee. Ehkä elämä tosiaan on korvaus- ym hoitoineen ja ymmärtämisineen joskus nuorille liian helppoa.

Ihan läheltä, homman sisältä, toimintaa jossain välissä johtaenkin tutustuin myös pitkäaikaistyöttömien aktivointi/työllistämistoimiin. Aika vaikeita olivat nekin kaverit, jotka liki kolmekymppisiksi olivat opiskelleet, joko vanhempien tai yhteiskunnan kustannuksella, valmistuneetkin, kuka insinööriksi, kuka merkonomiksi, olipa siellä sosiaalialan kouluttautuneitakin… yhteistä se. että tavallista ruumiillista työtä ei oltu nähty kuin kaukaa, ja rahaa ymmäärettiin saatavan lainaamalla!

Sellainen vanhanaikainen käsitys jonka mukaan tarttis pienistäkin tuloista säästää… ja se vanha hartiapankki. nimitys ei ollut enää lainkaan sanavarastossa mukana. Ja jatkossa sitten… sen hienon oppiarvon kanssa ei sitten jaksettukaan kovilla työmarkkinoilla, rauhoittavia ja piristäviä ja säätäviä ja palauttavia ja ties mitä pillereitä piti rouhia - ja korjata välillä viinallakin. Ja itku silmässä selitettiin että kun minä nyt olen tällainen invalidi ja kärsivä… suurena vaikeutena oli jo aamulla herätä töihinlähtöä varten.

Ainoa mikä onnistui oikein hyvin, oli tarinankerronta! Suuri osa näistä nuorista aikuisista, vähän yli kolmekymppisistä osasi todella hyvin selviytyä mistä tahansa -puhumalla! Ihmisinä aivan mukavia, mutta tavallisessa työnteossa ja elämässä usein niin avuttomia että työn kannalta oli nopein vaihtoehto tehdä itse ja jättää kaverit selittämään toinen toisilleen. Homman ydin kuitenkin oli siinä että vaikka työ paljon hitaammin sitten kävisikin, niin ajtuksena oli edes vähän antaa tuntumaa hommaan -ja jos mahdollista, aina silloin tällöin pieniä onnistumisen kokemuksiakin. Niistä aina joskus joku innostui ja hoksasi että hei, enhän minä niin sairas ja vaivainen olekaan… kyllä tässä johonkin vois pystyä!

No jaa, sitten toiselta puolen sanotaan että eläkeikää on nyt ehdottomasti nostettava, tällaiset kuusikymppiset äijät kun eivät ole ole nuorten päättäjien mielestä vielä minkäänlaista panosta ehtineet yhteiskunnan hyväksi antamaan. Ei muuta kuin töihin, perkeleen laiskat!

Ja kaikesta mollauksesta huolimatta, usean kymmenen vuotta töitä tehneenä, ihan semmoisia paskamaisiakin, talvipakkasissa ulkona silloin kun ei vielä missään rakennustyömaillakaan mitään pakkasrajoja tunnettu, aika huonoissa kamppeissa, melkein kaikesta muusta moitittuna mutta laiskuudesta ei kukaan vielä ole työnteossa syyttänyt… aionpa taas välillä ottaa rennommin.

Kunhan nyt nuo nuoruuden innolla kaiken kaikesta tietävät ja muiden elämää parantavat vaikkapa saman verran vääntävät ja runnovat työtä niin palaillaan asiaan… ehkä sitten otan vakavammin heidän viisautensa.

19

Kyllä, olen samaa mieltä siitä että töihin, laiskurit! Ja näpit irti mun verorahoista! :smiley:

Hädän alaisille, ongelmista kärsiville ja sairaille suon verorahani mielellään, mutta en hyväkuntoisille terveille karpaaseille joita nyt vaan työnteko ei jotenkin huvita.

20

Aivan ja noita työtä vieroksuvia alkaa jo olla useammassa sukupolvessa. Kuulen kaikenlaisia tarinoita, koska eräs ystäväni on työvoimatoimistossa johtajana.

Toinen asia on kuitenkin ikärasimi. Ainakin tietyillä aloilla ja koulutuksilla oli aiemmin tilanne, että yli viisikymppisten oli käytännössä mahdotonta saada hommia ja nyt kuulemma raja on laskenut neljäänkymppiin.
Tai saahan sitä hommia jos menee vaikka puhelinmyyjäksi kuten tiedän erään ekonomikaverini tehneen. Hän oli hyvä mutta masentui lopulta vaikeasti moiseen hommaan ja oli vuoden sairaslomalla eikä enää yrittänyt sitä alaa.