Muuttaako vankila ihmistä? Toki siis varmaan hyvään tai sittern pahaan suuntaan… mutta onko täällä läheisiä joiden narkomaani rakkaus/lapsi/ ystävä on joutunut istumaan? ja millaisista eri syistä? istunut sakkoja? Kuinka paljon muuttui sinä olo aikana kun sai tietää tuomiosta? Lähtikö oma-aloitteisesti ilmottautumispäivänä vai joutuiko poliisit hakemaan?
Olen kirjoitellut ketjuun narkomaanirakkautta… Mieheni piti lähteä maanantaina 7.12 kiven sisään mutta jätti menemättä. Radalla on mukavampaa. Yritin aluksi ymmärtää hänen pelkoa yms sinne menoa kohtaan, mutta en enää. Kuvittelin ehkä sen olevan joku pelastus hänelle kun hän sinne lähtee.
En tiedä tarkkoja seurauksia kuin että etsintäkuulutus tulee mutta millon… Kuinkakohan aktiivisesti poliisit etsivät etsintäkuulutettuja? kun kyseessä ei kuitenkaan ole vaarallinen kaveri vaan onneton narkkari joka on joutunut tekemään varkauksia jotta saa piriä ostettua.
Tuolla sivulla on myös keskustelupalsta “Portti Vapauteen”-keskustelu. Tosin se taitaa olla nykyään aika hiljainen ja vankien omaiset juttelevat lähinnä suljetussa Facebook-ryhmässään, mutta tuota kautta sinnekin pääsee mukaan.
Harvemmin etsitään sakkojen istujia aktiivisesti, vaan jäävät kiinni jonkun muun sähellyksen yhteydessä.
Se miten vankila muuttaa ihmistä tai on muuttamatta, riippuu toki paljon tilanteesta: kauanko istuu, millaisten ihmisten kanssa siellä on, onko istumisen ajan päihteetön vai ei, ottaako vastaan keskusteluapua/osallistuuko kursseille/koulutukseen/liikuntaan yms. Omasta asenteestahan se on pitkälti kiinni niin kuin muutenkin elämässä!
Oletan, että olen tavannut yhden sun toisenkin, jossain elämänsä vaiheessa lusineen ihmisen, eikä heitä kyllä erota muista,ei päältä päin näe, mitä on koettu. Joten siis ainakin toisille se vankilassa käynti antaa jonkinlaista ryhtiä elämään. Mikäli siis olen ollut oikeassa poikani kaveripiirin entisyydestä, niin useimmilla heistä on nykyään ammatit ja/ tai ainakin perhe. Ehkä se avaa joillekin halun muuttua, kun näkee ympärillään samassa jamassa olevia, ja mieli alkaa miettiä, haluaako jatkaa sitä elämää. Olen ymmärtänyt , että sakkovankien kanssa ei suuremmin hötkyillä, vankilat ovat täpötäysiä, ja suuremmistakin rikoksista tuomitut voivat odottaa vuoroaan päästä sisälle pitkäänkin.
Käydessäni aikoinaan IH-ryhmässä, siellä kävi huumepoliisit kertomassa kokemuksistaan ja sanoivat, että on ainakin kaksi tapaa selvitä huumeista, toinen oli uskoon tulo, ja toinen rakastuminen. Mutta myös vankila voi olla käänne uuteen elämään.
Jos ei koskaan ole edes käynyt vankilassa katsomassa jotain siellä istuvaa kaveriaan, niin huhut vankilaelämästä kyllä pelottaa varmasti todella.
Hei kaikille! Olen kirjoitellut tänne “Niin raivona että punaista näin” ketjussa poikani elämästä huumeiden ja vankiloiden kierteessä. Tilanne on nyt sellainen että poikani on vankilassa ja odottaa oikeudenkäyntejä rikoksistaan. Ensimmäisen kerran joutui vankilaan pikkasen yli 20v, istui 1.5v. Mikään hänen elämässään ei muuttunut vankilareissun aikana, sielläkin ajautui porukkaan jossa välienselvittelyjen takia puukotettiin, kiristettiin jne… ei halunnut luopua aineista, yritti jopa saada kaveriaan lähettämään aineita vankilaan Nyt hänellä hieman eri tilanne, lapsi (huostaanotettu) ja hellu, Jumalasta puhuu aina kun ollaan yhteydessä, toivottavasti on hänen pelastuksensa.
Hyvä ´sydän karrella`luinkin sinun tarinaasi tuolta toiselta palstalta ja odotin tietoa voinnistasi. Olen kiitollinen että jaoit kokemuksesi, samoin olen kiitollinen mutsille ja sille toiselle sydämelle. Itse en jaksa tilannettani alkaa nyt avaamaan, mutta pian 20 vuotta on nousua ja laskua elämässäni ollut, nyt taas aktiivinen tilanne ja voimat alkaa olla loppu. Voimia teille kaikille.
Joo, kolmeks vuodeks lähti perheenjäsen istumaan, useista huumetuomioista. Tuomiota ja täytäntöönpanoa odotellessa alkoi narkata enemmän, kerran sain soittaa ambulanssin ja pelastaa täpärästi opiaattiyliannostuksesta. Hengitys oli lakannut.
Lähti ihan nätisti linnaan, on terveemmän näköinen kuin moneen vuoteen, mut sanotaan et ihmiselle tapahtuu vankilassa yks kahdesta asiasta: 1) se tekee parannuksen, todennäköisesti uskoon tulemisen kautta; 2) se tulee rikollisempana kuin koskaan. Rikosrekisteri ja syrjäytyminen hankaluuttaa normaaliin elämään pääsyä, ja vankilassa on tullut vietettyä aikaa vaan kovien rikollisten kanssa, ja tehtyä kontakteja.
Osaatteko kertoa, kun oikeus antaa tuomion, niin milloin se tulee “voimaan?”. Meneekö siinä kuukausi, kaksi vai jopa useampia? Varmasti tosin riippuu rikoksen laadusta, mutta tarkoitan lähinnä, jos on huumausaine rikoksia.
Tuomion täytäntöönpano riippuu lähes aina siitä onko rikoksen tekijä ensikertalainen tai jo useaan kertaan
samanlaisesta rikoksesta tuomittu.
Myös rikoksen aste vaikuttaa, onko se ollut törkeä vai lievempi.
Jos tuomiosta valitetaan Hovioikeuteen tulee lopulliselle päätökselle vielä lisäaikaa.
Pahimmillaan tuomiota joutuu odottamaan useita kuukausia, mikä ei tietysti ole hyvä asia ainakaan jo kyseessä on huumeiden käyttäjä.
Tieto tuomiosta ja mihin joutuu istumaan tulee sitten aikanaan tuomitulle postitse.
Niin kuin täällä aikaisemmin on kirjoitettu, vankilan vaikutus jokaiseen on yksilöllinen.
Ensimmäisten istumisten jälkeen moni varmasti miettii ettei halua joutua tähän tilanteeseen uudestaan.
Suuri vaikutus on sillä, miten vankilassa on ollut mahdollista suorittaa tuomiota, eli onko esim. onnistunut pääsemään avo- tai päihteettömälle osastolle.
Lyhyissä tuomioissa tämä ei aina onnistu ja selvää on että toimettomuus ja kokemusten jakaminen samankaltaisen tuomion saaneiden kanssa ei sitä omaa ajatusmaailmaa vie ainakaan parempaan suuntaan.
Vankilatapaamisiin menemisessä kannattaa kuunnella siellä istujan ääntä, eli jos hän ei halua että siellä vieraillaan voi olla menemättä.
On kuitenkin tosi tärkeää että ollaan jollain tapaa yhteyksissä. Niin kuin kerroit tehneesikin.
Se viestittää istujalle että häntä ei ole hylätty vaikka hänen tekojaan ei hyväksytä.
Kun hän jossain vaiheessa haluaa tapaamista silloin voi miettiä haluaako mennä.
Hyvä että kirjoitat täällä Vilpolassa ja purat tunteitasi. Vertaistuki toimii tälläkin tapaa hyvin. Kirjoitukset eivät häviä
täältä mihinkään ja niitä voi käydä lukemassa kun siltä tuntuu.
Läheiseni on ollut kerran aikaisemmin vankilassa, mutta silloin tuomio tuli eri asiasta, kuin mistä ilmeisesti nyt on tulossa. Olen ymmärtänyt, että nyt tuomio olisi tulossa nimenomaan huumeista. Jos tuomio tulee eri asiasta, niin onko silloin “ensikertalainen”? (kun on uusi rikosnimike?!)
Vankilasta päästyään läheiseni oli sitä mieltä, ettei enää koskaan halua sinne ja vankilan jälkeen hänelle meni hetken aikaa hyvin. Sellaista normaalia elämää? Mutta nyt omasta näkökulmasta katsottuani hänellä menee huonommin, kuin koskaan aikaisemmin :`(
Mitä jos henkilö ei avaa ollenkaan kirjeitä, joita hän saa? Mitä tapahtuu, jos hän ei mene annettuna päivänä vankilaan? Kuinka “aktiivisesti” poliisit vievät vankilaan? Paljon on mielessä kysymyksiä
Kyllä, uudesta rikosnimikkeestä on uudelleen ensikertalainen.
Jos ei avaa omia kirjeitään, niin eihän siitä mitään tapahdu, muuta kuin tulee ehkä lähettäjälle paha mieli.
Riippuu rikoksesta, mutta harvemmin poliiseilla on resursseja aktiivisesti etsiä vankilaan lähtijöitä. Yleensä jäävät kiinni jonkun muun sähellyksen ohessa ja lähtevät sitten istumaan. Kuulemma tosi harva itse kävelee porteista sisään silloin kun kuuluu.
Jos joku osaisi oman kokemuksen, läheisen, ystävän tai kuulopuheidenkin perusteella vastata, niin olisin kiitollinen.
Läheiseni joutui juuri vankilaan ja mietin seuraavia asioita:
Mitähän hän juuri nyt ajattelee? Katuuko tekoaan? Ärsyttääkö tilanne? Pelottaako? Mitä siis siinä vaiheessa
yleensä tuntee, kun jotuuu vankilaan. Hänellä on nyt pitkä tuomio edessä (yli 2 vuotta). Aikaisemmin on ollut
kerran vankilassa, silloin oli kyse “vain” muutamasta viikosta.
Hän on päihteidenkäyttäjä. Vankilassakin valitettavasti päihteitä kuulemma liikkuu ;( Miten vieroitusoireet siellä hoidetaan? Netistä luin, että ne hoidetaan, mutta sitten toisaalta luin (ehkä täältä?) että lähinnä buranalla? Onko
hänellä kauheesti sitten kiputiloja?
Hei mufinssi!
Minun poika istuu toista pitempää tuomiotaan (monta tutkinta ym. vankeutta myös kokenut) Molemmilla kerroilla on mennyt sillain että on pidätetty rikoksen tehtyään. Oli ensimmäisellä kerralla sellaine kuumakalle että puolesta sentistä oli kiinni hänen elämänlanka. Maksoin tuhansia euroja hänen “velkoja”. Poika ei oikeastaan kertonut silloin miltä hänestä tuntui, en aistinut mitään pelkoa, paremminki sellaista uhoa että on kova linnakundi
Nyt toisella kerralla kun hänellä on lapsi, niin olen huomannut että ajattelee elämää syvemmältä. Aina välillä pyytää rahaa ja se aiheuttaa minussa aivan älyttömän raivon tunteita.
Voimia sinulle toivottaa sydän karrella
Mie oon kirjoitellut täällä elämästäni ja tunteistani ketjussa “Niin raivona että punaista näin”
Olen lukenut täällä monia ketjuja, myös mainitsemaasi “Niin raivona, että punaista näin”.
Välillä vaan luen ja silti teksti menee jotenkin ohi. Kaikki tuntuu jotenkin osaltaan “niin tutulta”.
Olet varmasti itsekin kokenut tosi kovia Kuinka pitkää tuomiota poikasi tällä hetkellä istuu?
Onko siitä vielä paljon jäljellä?
Kuinka kauan poikaasi on pidetty tutkintavankeudessa? Onko se oikeasti niin ankea paikka, että vain
huone ja sänky? Ei mitään tekemistä, ei siis kertakaikkiaan MITÄÄN… ?
Heips kaikille !
Aloin lukea tätä ketjua, koska olen samassa tilanteessa. Vanhin poikani odottaa kutsua ensimmäiselle linnatuomiolle huumeiden käytöstä ja myynnistä. Tuomio on vuosi ja 7kk, josta hän ensikertalaisena lusii puolet. Olen huolesta soikeana, miten se onneton siellä pärjäilee, mutta valitettavasti en voi mennä vankilaan hänen puolestaan. Tekisin varmaan senkin, jos se olisi mahdollista. Pitäisi kai vilkaista sitä “portti vapauteen” - ryhmää…huokaus
Voi Paukkis ;( Minkä ikäinen vanhin poikasi on? Oon pahoillani tilanteesta ;( Eli ensikertalaisena hänen tilanteessaan hän istuu hieman alle vuoden?! Se piinaavaa aikaa, kun odottaa sitä kutsua ja tietoa, milloin, mihin… Puhun siis vain näin läheisen näkökulmasta, mutta voin vaan uskoa, milltä itse tuomitulta tuntuu.
Olen itse käynyt lukemassa niitä “portti vapauteen” -keskusteluja, mutta se foorumi on lähes täysin hiljainen. Ihmiset ovat siirtyneet facebookin vertaistukiryhmiin. Itse en halua omalla nimelläni yms. kirjoitella, joten koen, että tämä palsta on toimivin. Täällä kuitenkin välillä joku kirjoittelee ja vastaa. Tsemppiä ja jaksamista teille kaikille <3
Kiitos mufinssi. Mulla on kaikkiaan kolme tyttöä ja kaksi poikaa, joista se vanhempi (24v) lähtee kesäksi linnaan
Eikä mun huolet siihen lopu, sillä tiedän, että myös nuorempi poikani ja vanhin tyttäreni vetää ainakin pilveä ja satunnaisesta amfetamiinin käytöstä olen kuullut myös.
Mutta kuten en voi mennä vankilaan poikani puolesta, en myöskään voi mennä hoitoon näiden kahden puolesta. Olen puhunut, huutanut, raivonnut ja kironnut, mutta he vaan viittaavat kintaalla ja toteavat, että sakkollahan siitä selviää. Vaan kun en tahtoisi, että ne saisi niitä sakkojakaan, pysyisivät mieluummin kokonaan pois poliisin kirjoilta. Yhden rangaistusvangin kanssa on jo tarpeeksi vaikeaa minulle
Sydän tuskaa täynnä luin näitä aiempia viestejä. Poikani ollessa 18, sattui vakava onnettomuus, johon hän oli syyllinen. Teko ei ollut tahallinen, mutta ystävältä meni henki. Tästä tuli tuomio. poika alkoi oireilla tapahtuman jälkeen, kaveripiiri alkoi vaihtua, piti lähteä salille, alettiin käyttää hormoneja, että näyttää varmasti tarpeeksi isolta, etteivät roistot vankilassa raiskaa. Pelko oli hirvittävä ja poika muuttui silmissä. Oli painajaisia ja vaikka mitä. Käytiin kaikki oikeusasteet läpi, että hän saisi suorittaa tekonsa seuraukset jotenkin muuten. Vastaavissa tapahtumissa oli useinmiten tuomiona ollut ehdollinen, mutta jostain syystä sitä ei pojalleni suotu. Vankilassa tulivat mukaan huumeet ja mielenterveys alkoi rakoilla. Viestitimme kiivaasti vankilaan, että tehkää herran tähden jotain, kohta repeää. Meille naurettiin ja sanottiin, että ei tässä kaikkia narkkeja ehditä hyyssätä kuin mammanpoikaa. Todella tylyä käytöstä vankilan henkilökunnalta. Olisin omin rahoin jopa kustantanut sinne säännöllisen psykologin tai psykiatrin käynnin ja sitä luvattiin harkita. Merkit olivat ilmassa niin, että ne saattoi haistaa. Sitten eräänä päivänä repesi, kuten olimme jo ennustaneet. Hän kävi henkilökunnan kimppuun muovisen haarukan tai veitsen voimalla, jonka oli hionut teräväksi. Sillä aseella ei ollut merkitystä, sehän oli muovia, mutta poika oli niin raivona, että tilanteessa loukkaantui yksi vartija. Tuomio jatkui sitten muutamalla kuukaudella tuon päällekarkauksen jälkeen. Senkään jälkeen ei kunnollista hoitoa tullut vaan pantiin vain eristyskoppiin. Ennen tuota vahinkoa, joka alkuperäisen tuomion toi, poika ei ollut käyttänyt mitään, no kokeillut tupakkaa ja kerran saatiin kaljata haisevana kiinni. Mieheni oli äärimmäisen tarkka kotiintuloajoista ja haki pois kyliltä, jos ei tullut. Voi sano, että vankila muuttaa ja useinmiten huonompaan suuntaan. Meille tämä on tuonut elämänmittaisen ylä-ja alamäen. Välillä ollaan töissä ja pärjätään, välillä ryvetään pohjamudissa. Minä ole kiskonut häntä ylös, toisinaan hän on päässyt sieltä omin voimin. Mutta koko elämä meni pilalle yhdestä tuomiosta, kun meitä vanhempia ei kuunneltu ja siitä ole äärettömän katkera.
Nyt hänellä hieman eri tilanne, lapsi (huostaanotettu) ja hellu, Jumalasta puhuu aina kun ollaan yhteydessä, toivottavasti on hänen pelastuksensa.