Pientä masennusta. Näin määritteli nettitesti. Mikään ei ole oikein kiinnostanut parisuhteen päättymisen jälkeen. Nuorempana näistä tilanteista pääsi aina yli, taaksepäin ei juuri vilkuiltu, jokainen päivä oli uusi ja maailma avoin. Oli energiaa ja rakkauskin oli uusiutuva luonnonvara. Seitsemänkymppisenä suhtautuminen parisuhteeseen on ollut -sanoisinko vakavampi. Tosissaan aikomus jos ei aivan vanhentua yhdessä niin elää ja tehdä asioita yhdessä. Toisaalta seksi on menettänyt sen tärkeän asemansa, lienee kyvytkin vähentyneet. Yritin tietysti, tosissani. Omasta mielestäni en niin paha mies ollut. En ainakaan juonut, lyönyt, enkä vieraissa käynyt. En useinkaan edes pahasti sanonut eikä meillä riitojakaan ollut. Mutta liian yksitoikkoinen kai olin. Töitä tein, en enää joka päivä tässä iässä mutta kuitenkin, eikä meillä taloudellisia vaikeuksiakaan ollut. Ja niin sitten eräänä päivänä kuulin että tämä sitten oli tässä, hei vaan ja onnea loppuelämään. Tuntuu että monilta osin on pohja poissa. Mitähän tässä tekisi? Ei minusta ole etsimään netistä uusia suhteita tai edes ystäviä . Kaventuu mun ympär elonpiiri vai miten se Leino jossain runossaan sanoi…
Minusta ei ole neuvomaan enkä sitä yritäkkään.
Joillekkin tulee vanhemiten semmonen kriisi että se päätyy eroon. Eläkeläisten parissa sattuu eroja yllättävän paljon. Yhtäkkiä sille toiselle osapuolelle valkenee että tuon tyypin kanssa on tullut oltua vuosikymmeniä eikä odotettavissa ole mitään uutta ja jännittävää. Iskee eräänlainen ikäkriisi ja lähdetään etsimään vielä jonkinlaista seikkailua ja toteuttamaan itseään vielä kun se on mahdollista. Kannat kattoon ja vaihde vapaalle. Joskus se päätyy lähteneen oivallukseen että ei ollutkaan kovin järkevää. Tämä ei sinua lohduta kyllä
Tsemppiä
Höpsis. Anna netille mahdollisuus. Varmasti kelpaa hyvä, kiltti ja viinaa välttävä mies monelle daamille. Sieltä seuralainen matkalle mukaan, kun työtkään ei enää kuormita samalla mitalla.
Leino nyt sanoi yhtä ja toista ja aina päissään 
Oikeastaan tuntuu itsestäkin vähän nololta tällaisesta valittaa ja murehtia kun muuten asiat on suhtkoht kunnossa.
Älä suotta ajattele nolona. Kaikilla on välillä mieli maassa. Ja täältä löytyy jutteluseuraa myös jos tarvis 
Minäkin olen sitä mieltä, että niille muille ihmisille kannattaa antaa mahdollisuus, netissä tai muuten vain. Ei se välttämättä tuo helpotusta suruun ja yksinäisyyteen, mutta jos mitään ei tee, mitään ei myöskään tapahdu. Omaan toimintaansa voi vaikuttaa, muuhun ei.
Voin kyllä hyvin kuvitella pirun ankeita fiiliksiä vanhemmalla iällä ja pitkästä(?) parisuhteesta tapahtuneen eron jälkeen. Itse olen ollut nykyisessä parisuhteessani rapiat 20 vuotta ja oikein tyytyväinen tähän. Jos tässä nyt ero tulisi tai kun kuolema erottaa joskus joka tapauksessa(Oletus, että tuo isäntä kuolee ennen minua), niin helkkarin vaikeaa kuvitella uutta, vähänkään vakavaa parisuhdetta. Kyse ei ole siitä, etteikö maailmassa riittäisi mukavia ja symppiksiä miehiä. Niissä kaikissa on vain yksi perustavanlaatuinen vika; ne eivät ole mun mies. Kun on löytänyt sen sielunkumppaninsa, on paljon hyvää yhteistä historiaa ja tunnetaan toisemme perinpohjin kaikkine kommervenkkeineen, niin eipä olisi helppoa aloittaa hommaa alusta jonkun vieraan ihmisen kanssa, vaikka se olisi kuinka hyvä tyyppi.
Nuorena minäkin olin sitä mieltä, että miehet tulee ja miehet menee, mutta rock’n’roll forever. Ajattelin, että ihan tyytyväisenä voisin elää sinkkuna aina. Ideaaliksi se hautaan saakka kestävä parisuhde muuttui vasta siinä vaiheessa, kun törmäsin Siihen Oikeaan, jos sallitaan tällainen hirveä klisee. Sitä en tosin arvaa sanoa, olisinko kuinka tyytyväinen tilanteeseeni, jos tosiaan olisin ollut sinkku aina tänne keski-ikään asti.
Edit: Tämä on tietysti helpommin sanottu, kuin tehty, mutta sinuna en hirveästi miettisi mitä kaikkea sinussa on vikana. Ei varmaan yhtään mitään muuta, kuin se, ettet ollut tälle kyseiselle ihmiselle sitä mitä hän halusi. Jollekulle toiselle saatat hyvinkin olla. Niinhän siinä monesti käy, että rakastutaan tulisesti, mutta kun se hormonihäiriö-aivomyrsky laantuu, huomataan, että halutaan elämältä eri asioita tai toisen persoona ei vain mätsää oman kanssa.
Tsemppiä.
Äläs nyt @turhamies. Nyt voi tuntua olo turhalta, mutta se paranee. Jätetyksi tuleminen on kova paikka. Se osuu johonkin alkukantaiseen meissä. Tulla hylätyksi. Iskeehän se syvälle. Pitää antaa itselleen aikaa. Niin tylsältä kuin se kuulostaa, mutta on totta. Ei se ole läheisriippuvuutta, että on ajatellut luottaa siihen, että joku on pysyvää tässä hullussa maailmassa. Lämpimin ajatuksin.
Komppaan muita - testaa ihmessä nettideittejä. Siellä on fiksuja kypsemmässä iässä olevia leidejä valita asti! Tuttava jäi leskeksi noin seitenkymppisenä ja löysi sittemmin netistä uuden kumppanin, on kuin uudestisyntynyt. Ainoastaan kansainvälisten senssien suhteen kannattaa olla varovaisempi ettei tule huijatuksi.
Toinen vaihtoehto voi olla tanssilavat, jos yhtään tykkäät ja osaat tanssia.
Toki uuden suhteen aloittaminen seniori-iässä on toista kuin nuorena. Mutta voihan asiaan suhtautua vilpittömällä uteliaisuudella.
Raportoi sitten meille tänne!