Vanhemmuuden teemaviikot Me Vähentäjissä 27.4.-8.5.

Me Vähentäjät
1

Kaunista kevätpäivää Me Vähentäjät!

Vanhemmuuden teemaviikot saavat jatkoa. Viikoilla 18-19 (27.4.-8.5.2020) Me Vähentäjissä vietetään jälleen teemaviikkoja, jonka aiheena on vanhemmuus.

Päihteidenkäytön vaikutus vanhemmuuteen voi tuntua vaikealta aiheelta ja usein ajatellaan, ettei omalla päihteidenkäytöllä ole vaikutuksia lapsiin. Tämä johtuu usein siitä, että sen herättämiä tunteita voi olla vaikea kohdata ja ääneen puhumisen vaikutuksia pelätään. Häpeä ja syyllisyys tuntuvat usein voimakkaina ja vanhempi voi ajatella, että on tunteen ja asian kanssa aivan yksin. Totuus on kuitenkin se, että lasten elämään vaikuttavaa vanhempien päihteen käyttöä on paljon ja siitä tulisi puhua avoimesti ja rohkeasti, ilman leimautumisen tai seuraamusten pelkoa.

Teemaviikkojn aikana ryhmässä vierailee vertaisia, jotka jakavat omaa tarinaansa siitä, miten päihteidenkäyttö ja vanhemmuus ovat heidän elämässään kohdanneet. Viikon aikana yhdessä keskustelemassa on myös lapsilähtöisen päihdetyön työntekijöitä Ensi- ja turvakotien liitosta.

Ennen teemaviikon alkua sinun on mahdollista laittaa etukäteiskysymyksiä liittyen esim. lastensuojeluun, päihteidenkäytön vaikutuksesta lapseen, lapsen ja vanhemman suhteeseen ylipäätään, tai mitä ikinä aiheesta mieleen tuleekaan. Mitä haluaisit kysyä vertaisilta ja/tai työntekijöiltä?

Kysymyksiä ja keskustelun avauksia voi jättää joko suoraan ryhmään (vaatii kirjautumisen) tai täysin nimettömästi lomakkeen kautta. Päihdelinkin työntekijä välittää lomakkeen kautta jätetyt kysymykset/keskustelunavaukset ryhmään teemaviikolla ja vastaukset voi lukea täältä Me Vähentäjistä.

Tulkaa mukaan rohkeasti - aihe on nyt korona-aikaan erityisen ajankohtainen!

2

Hei,

Olen Miia ja olen lapsilähtöisen päihdetyön työntekijä. Päivystän täällä seuraavan kahden viikon ajan vanhemmuuden teemaviikkojen merkeissä. Minun lisäksi meitä on täällä kolme muuta ammattilaista ja teemme kaikki etsivän ja matalan kynnyksen työtä.

Vastaamme mielellämme meille esitettyihin kysymyksiin.

Hyviä vanhemmuuden teemaviikkoja kaikille, tulkaa mukaan keskusteluun!

3

Hei!

Ole Eija, myös lapsilähtöisen päihdetyöntyöntekijä. Mukana keskusteluissa vanhemmuuden teemaviikoilla.

4

Hei!

Tässä esittäytyy Kirsikka. Sama työnkuva minulla kuin edellisilläkin. :smiley:

5

Hei, olen Maria ja mukana keskusteluissa teemaviikoilla. Sama työnkuva on minullakin kuin edellisillä :slight_smile:

6

Hei,

Kysyisin keskustellaanko HAL-polilla päihteidenkäytöstä lapsen kuullen? Jos asiakkuus tosiaan jatkuu lapsen 6v. ikään saakka, ja miten tämä vaikuttaa lapsen kehitykseen, ja käsitykseen päihteistä?

7

Cool J kysyy;
Miten kertoa lapselle päihteistä, kun hän on sen ikäinen, että ymmärtää niiden olemassaolon ja alkaa kysellä aiheesta?

8

Kiitos kysymyksestäsi Snoopdogg!

HAL-poliklinikan asiakkuus kestää raskauden ajan ja päättyy aina vauvan syntymään. Tarkoitatkohan tässä kohtaa sosiaalipediatrisen yksikön asiakkuutta? Siellä asiakkuus päättyy lapsen kouluikään mennessä.

Sosiaalipediatrinen yksikkö tapaa lasta ja hänen vanhempiaan alle vuoden ikäisenä noin muutaman kuukauden välein ja vuoden iästä kouluikään saakka noin puolen vuoden tai vuoden välein. Sosiaalipediatrinen yksikkö on neuvolan ohella lasta varten ja siellä seurataan lapsen kasvua ja kehitystä perheen kokonaistilanne huomioiden.

Tapaamisissa seurataan mm. lapsen pituutta ja painoa sekä kehitystä ja keskustellaan vanhempien kanssa kokonaisvaltaisesti heidän arjestaan. Lääkäri saattaa esittää kysymyksiä esimerkiksi perheen asumiseen, tukiverkostoon, lapsen kaverisuhteisiin, nukkumiseen ja ruokailuun liittyen. Lääkäri kysyy myös vanhempien päihteidenkäytöstä ja jaksamisesta. Osaavat ja ammattitaitoiset lääkärit ja hoitajat osaavat ottaa kysymyksissään huomioon lapsen iän ja kehitystason ja tapaamisten tarkoitus on tukea lapsen tervettä ja turvallista kehitystä.

Olen ollut mukana alle 3-vuotiaiden lasten ja heidän vanhempien kanssa sosiaalipediatrisilla käynneillä. En valitettavasti osaa sanoa, ovatko isommat lapset (3-6-v.) koko tapaamisen ajan samassa huoneessa. Yleensä käyntiin varataan aikaa 60 minuuttia. Lapsen kehityksen näkökulmasta on tärkeää, että lapsi oppii sellaisen tavan, että kaikista asioista on lupa puhua, kysyä ja kaikesta voidaan yhdessä jutella.

Jos sinua mietityttää sosiaalipediatrisen yksikön käytännöt, niin uskon, että sinne voi aina soittaa etukäteen ja kysyä niistä.

9

Hei Cool J ja kaikki muutkin!

Kiitos hyvästä kysymyksestä. Hienoa, että olet kiinnostunut aiheesta. Tämä koskettaa jokaista vanhempaa. Kysymys on laaja, mutta tässä joitakin ohjenuoria. Nykyään ajatellaan lasten kohdalla, että kysyä ja jutella voi, ja pitää! Kuten edellisessä kommentissa sanottiin, lapsen kehityksen näkökulmasta on tärkeää, että lapsi oppii sellaisen tavan, että kaikista asioista on lupa puhua, kysyä ja kaikesta voidaan yhdessä jutella. Tärkeää on, että millaisessa tunnelmassa käydään keskustelua päihteistä.

On tärkeää, että pienellekin lapselle sanoitetaan tilannetta ja siitä nousevia tunteita, jos lapsi kohtaa pelottavalta tuntuvan päihtyneen ihmisen tai tilanteen. Tätä kautta pienikin lapsi oppii ajoissa turvallisen aikuisen kanssa käsittelemään tätä aihetta. Anna lapselle lupa kysellä ja vastaa ikätasoisesti. Pidä lauseet yksinkertaisina, vältä liian yksityiskohtaista selostusta (esim.päihteestä), puhukaa rauhassa ja lapsen tahtisesti. Jos lapsi vaikuttaa ahdistuneelta, sanoita tunteita " tällainen voi pelottaa, et ehkä ymmärrä mitä tämä on…" Jos lapsi haluaa lopettaa keskustelun, älä pakota jatkamaan. Voit palata siihen myöhemmin kyselemällä onko ajatellut niitä asioita vielä.

Varsinainen päihteistä keskustelu (entinen päihdevalistus) on luontevaa aloittaa jo alakoulussa. Yhä nuoremmat kohtaavat päihteitä ja asian ottaminen esille tarpeeksi ajoissa auttaa heitä toimimaan näissä tilanteissa, toivottavasti viisaalla tavalla. Jos lapsi ottaa asian itse puheeksi, pysähdy , tartu tilaisuuteen ja asetu juttelemaan. Tilanne voi mennä ohi eikä aihe enää kohta kiinnosta. On myös hyvä harjoitella tilanteita, jossa päihteitä tarjotaan lapselle: kuinka kieltäytyä, kuinka häipyä tilanteesta, miten toimia sen jälkeen. Ja kuinka kaikesta mokailusta huolimatta, voi pyytää aikuiselta apua.

Tärkeintä mielestäni päihdekasvatuksessa on lapsen itsetunnon vahvistaminen, luottamuksellinen avoin puheyhteys aikuisen kanssa ja realistisen tiedon saanti. Pimennossa pitäminen ei auta, lapsi/nuori saa kyllä kaiken selville. Sinä voit vaikuttaa siihen, että tieto on “oikeaa”. Tärkeää on myös mallioppiminen; aikuisen on hyvä miettiä mitä oma päihteiden käyttö on? Miltä se näyttää ja tuntuu lapsen silmissä? Mitä lapsi siitä mahdollisesti oppii?

Jos muilla on asiaan liittyviä ajatuksia, niin olisi kiva kuulla! Tämähän on erittäin tärkeä aihe! Lapsissamme on tulevaisuus :slight_smile:

Tässä linkkejä, josta lisää aiheesta
paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/ … /paihteet/
ehyt.fi/fi/paihdeilmio
mll.fi/vanhemmille/vinkkeja … koholista/