Vanhemmuuden teemaviikko: alkoholismi, lastensuojelu

Päihdelinkin toimitus välittää kysymyksen vertaisille. Viesti välitetään sekä Kotikanavalle että Me Lopettajiin.

Jos sinulla on kysymyksiä päihteisiin ja vanhemmuuteen liittyen, voit jättää kysymyksesi joko suoraan palstalle tai kyselylomakkeen kautta, jolloin se välitetään valitsemallesi palstalle.


Haluaisin kuulla kokemuksia siitä että mistä tunnistaa raittiin alkoholistin juomattomasta alkoholistista? Juomattomalla alkoholistilla tarkoitan sitä että hän on juomatta juuri nyt mutta retkahtaa tulevaisuudessa. Kuuluvatko retkahdukset aina raitistumiseen ja miten niiden kanssa elää? Miten elämä onnistuu raitistuminen jälkeen, kun läheisellä mielessä entiset pelot ja traumat, miten niistä pääsee pois?

Kiinnostaa myös kokemukset lastensuojelun perhetyöstä? Millaista se on ja onko siitä ollut apua (etenkin miehen raitistumisesta ja suhteessa lapseen, perheen kaikkien jäsenten selviämisessä alkoholismin traumoista) ?

Hei!
Uskon itse, että sen tunnistaa tavasta suhtautua päihteisiin, ja tavasta suhtautua itseensä. Tunnistaako olevansa riippuvainen, vai kieltääkö asian. Ja miten ajattelee päihteiden kuuluvan omaan elämään. Myös millaista päihteen käyttö on. Mielitekoja tulee varmasti, mutta osaako tunnistaa ne. Ja onko valmis kohtaamaan, ja käsittelemään tunteet niiden taustalla. Raitistuminen lähtee aina itsestä, ja tarvitsee paljon aikaa. Uskon, että sen tunnistaa, kun riippuvainen tunnistaa ensin itse ongelman.

Ymmärrän, että retkahtaminen pelottaa. Se voi pelottaa myös itse riippuvaista. Itseäni on helpottanut ajatus, että “juuri nyt olen selvinpäin.” Tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää, ja paineet olla selvinpäin kasvaa, jos retkahtamista ajattelee kokoajan. Mielestäni retkahtamisen ei tarvitse kuulua toipumiseen. Ennen retkahtamista on paljon merkkejä, mitkä petaavat retkahdusta. Kun tunnistaa omat kaavat toimia näissä tilanteissa, voi pysäyttää tilanteen ja miettiä, mitä tapahtuu. Retkahtaminen on oma valinta, riippuvuus ei.

Peloista pois pääseminen voi olla hyväksymistä ja anteeksiantoa. Myös itselleen anteeksiantamista. Jokainen löytää omat itselleen toimivat tavat käsitellä asioita. Menneisyyttä ei voi enää muuttaa, mutta voi valita millaista elämää haluaa elää. Loppupeleissä jokainen pelastaa itse itsensä.