Vanhemmuuden teemaviikko: alkoholismi, lastensuojelu

Päihdelinkin toimitus välittää kysymyksen vertaisille. Viesti välitetään sekä Kotikanavalle että Me Lopettajiin.


Haluaisin kuulla kokemuksia siitä että mistä tunnistaa raittiin alkoholistin juomattomasta alkoholistista? Juomattomalla alkoholistilla tarkoitan sitä että hän on juomatta juuri nyt mutta retkahtaa tulevaisuudessa. Kuuluvatko retkahdukset aina raitistumiseen ja miten niiden kanssa elää? Miten elämä onnistuu raitistuminen jälkeen, kun läheisellä mielessä entiset pelot ja traumat, miten niistä pääsee pois?

Kiinnostaa myös kokemukset lastensuojelun perhetyöstä? Millaista se on ja onko siitä ollut apua (etenkin miehen raitistumisesta ja suhteessa lapseen, perheen kaikkien jäsenten selviämisessä alkoholismin traumoista) ?

Hei!
Uskon itse, että sen tunnistaa tavasta suhtautua päihteisiin, ja tavasta suhtautua itseensä. Tunnistaako olevansa riippuvainen, vai kieltääkö asian. Ja miten ajattelee päihteiden kuuluvan omaan elämään. Myös millaista päihteen käyttö on. Mielitekoja tulee varmasti, mutta osaako tunnistaa ne. Ja onko valmis kohtaamaan, ja käsittelemään tunteet niiden taustalla. Raitistuminen lähtee aina itsestä, ja tarvitsee paljon aikaa. Uskon, että sen tunnistaa, kun riippuvainen tunnistaa ensin itse ongelman.

Ymmärrän, että retkahtaminen pelottaa. Se voi pelottaa myös itse riippuvaista. Itseäni on helpottanut ajatus, että “juuri nyt olen selvinpäin.” Tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää, ja paineet olla selvinpäin kasvaa, jos retkahtamista ajattelee kokoajan. Mielestäni retkahtamisen ei tarvitse kuulua toipumiseen. Ennen retkahtamista on paljon merkkejä, mitkä petaavat retkahdusta. Kun tunnistaa omat kaavat toimia näissä tilanteissa, voi pysäyttää tilanteen ja miettiä, mitä tapahtuu. Retkahtaminen on oma valinta, riippuvuus ei.

Peloista pois pääseminen voi olla hyväksymistä ja anteeksiantoa. Myös itselleen anteeksiantamista. Jokainen löytää omat itselleen toimivat tavat käsitellä asioita. Menneisyyttä ei voi enää muuttaa, mutta voi valita millaista elämää haluaa elää. Loppupeleissä jokainen pelastaa itse itsensä.

Hei,

Viestistäsi jäi tunne, että itse läheisenä pohdit omaa jaksamistasi. Läheisen raitistuttua tulee itselle enemmän tilaa omille tunteille ja ne tunteet saattavat olla pelottavia. On saattanut pitkään elää arkeaan veitsen terällä ja koko ajan ollut ns.hälytysvalmiudessa, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Päihteidenkäyttäjän ollessa raittiina pelkää, että kohta se retkahtaa ja koettaa elää niin, ettei vain tapahtuisi mitään, mikä retkahtamiseen johtaa. Retkahtamisen tapahduttua saattaa kokea syyllisyyttä omista sanomisistaan tai tekemisistään ja päihteidenkäyttäjä saattaa syyllistää vielä lisää. Läheisen ollessa “radalla” saattaa pelätä tilanteita ja seurauksia, mitä siellä läheiselle saattaa sattua. Arki on yhtä pelkäämistä ja pettymystä. Raitistumisen alettua on luonnollista, että luottamuksen herääminen kestää pitkään. Oma toimintamalli jää pitkäksi aikaa päälle ja pelot saattavat vallata mielen usein. Siinä ei ole mitään väärää ja on tärkeää saada sanoa se ääneen myös päihderiippuvaiselle. Toivottavasti olet löytänyt myös päihteidenkäyttäjien läheisten ryhmiä, joissa saa jakaa omia tunteitaan ja kokemuksiaan vertaistensa kanssa.

al-anon.fi/

Linkin takaa löytyy alanonin yhteystietoja ja tietoa heidän palveluista.

Lastensuojelun perhetyön tarkoitus on nimenomaan auttaa koko teidän perhettä voimaan paremmin. Jokaiselle perheelle räätälöidään oma suunnitelma, jonka mukaan perhetyö toteutuu. Heidän kanssaan voi miettiä, minkälainen toiminta olisi omiaan vahvistamaan isän ja lapsen suhdetta sekä teitä perheenä. Tärkeintä on olla rehellinen ja ymmärtää, että lastensuojelun tarkoitus on suojata lasta ja auttaa teitä olemaan perheenä yhdessä.

Voimia sinulle <3

Täältä löytyy myös osoite suljettuun Facebook ryhmään läheisille:

viewtopic.php?f=2&t=42335