oon tosiaan ollut ilman holia kohta 20v, siittä täysin raittiina n 15v,ehkä vuoden pari vähemmän.
Elämä on sujunut suht normaalisti, ylämäkiä ja kovaa alamäkeä avioliiton mentyä perseelleen.
Sen jälkeen oon osannut ottaa nuo naiset vähän vähemmän vakavasti (toistaiseksi) ettei erot paljon ole kirpaisseet.
Ennen tuota avioeroa pössyttelin ruohoa silloin tälläöin, ei mtn vakituista polttoa,
Siitä sitten sörkkaan hetkeksi opettelee olee, ja sieltä löytyi uudet kontaktit kun vanhat oli jätetty taakse tai kadonneet jonnekin… nyt kovan duunirupeaman jälkeen oon alkanua haluu kolaa tai pirtsaa,päivä, max kaksi, ei kestä nuppi noita kamoja…oon kuitenkin huolissani lähteekö tää käsistä…niinkuin ryhmissä sain niin monta esimerkkiä nähdä, että lähtee…!. itsellä sellainen duuni, ettei edes snadeissa refloissa voi mennä, saati sitten vaikutuksen alaisena. Onnistuuko hallittu käyttö jos muut asiat on kunnossa ??? kokemuksia otetaan vastaan.
^ Kyllähän se VOI onnistua, jos tosiaan kaikki asiat ovat kunnossa. Sinuna miettisin sitä, vedätkö vain siksi, että joskus on hauskaa bailata pienessä porskeessa vai kenties siksi, että sulla on vaikeita asioita/oloja, joita haluat paeta edes hetkeksi. Jos jälkimmäinen, niin riski on kyllä aika helvetin iso, ettei tuo homma hallinnassa pysy, varsinkin, kun stimut tuppaavat pahentamaan masennusta(Tyhjentävät aina vähäksi aikaa aivojen dopamiinivarastot jne. Etköhän sä nämä jutut tiedä) ja sitten kierre onkin valmis, kun elämä on ihan paskaa ilman ja siellä viihteellä viihtyy paremmin, kuin selvinpäin. Ja vaikka itse aineiden käyttö pysyisikin tietyissä kerroissa/määrissä, niin miten paljon se laskuista toipuminen sitten elämänlaatuun ja -hallintaan vaikuttaa, etenkin, kun kerrot olevasi herkkä stimujen ei-toivotuille vaikutuksille.
Ai Ganjan pösäyttäminen tyhjentää Dopamiinivarastot? Vai joku muu aine? Tyhentääkö myös Nobelander -Olut Dopamiinivarastot?
^ Onkos Nobelander sitä alkoholitonta? Ei se sitten tyhjennä mitään dopamiineja 
. Jos on alkoholillista, niin joo, mutta ei silloinkaan tietenkään yksi mitään mainittavaa aivokemiasotkua aiheuta :mrgreen: .
Ja mistään ganjasta ole mitään puhunut, vaan stimulanteista, kuten siinä AIVAN HELVETIN SELKEÄSTI luki 
.
Vähän samanlainen tarina mullakin. 10v kuivilla oppareista ja bentsoista. Sitten avioero ja melkein samaan aikaan fudut duunista. Heti lähti käyttö päälle. Uuden duunin sentään saanu hommattua.
itellä kaman käyttö väheni radikaalisti ja sai sen hallintaan yksittäisten iltojen karanneita mopoja lukuunottamatta ku elämässä on duunit ja velvollisuudet mitkä pitää hoitaa. silloin ku ei ollu elämässä mitään velvollisuuksia, oli elämäntapa työtön ja ihannoi kamakultuuria niin 10v meni pikku pierussa… pilven polttelu tai parit iltakaljat on kyl hyvä korvike jos alkaa noi kovemmat aineet himottaa.
Viisaana oppineena ei päästä sitä pitkälle putkelle. Maistelu onnistuu kuhan pitää järjen mukana. Itsekkin olin alkoholisti ja nykyään juon parin kk välein päivän pari. Pidempää putkea ei viitsi vetää. Tosin iv käyttö lähtee helpommin lapasesta,mutta jos pysyt nasaalissakäyttötavassa uskoisin sinun onnistuvan. Itse viihteillyt +20vuotta vaikka nuorena lähti ihan lapasesta ni sain käytön järkevälle tasolle vielä aikuisiässä. Sullakin on varmasti vastuuta joka jarruttaa päihteiden käyttöä.
Ei lähtenyt käsistä ja loppui alkuunsa.Onneksi. Edelleen uskon että täysin raittiina elämä maistuu vaikka vastoinkäymisiä tulee ja menee.
Itellä vähän samanlainen stoori takana. Ollu 15v iv käytöstä kuivilla ja nyt pari vuotta herkutellut muutaman kerran vuodessa hyvällä kokkelilla täällä espanjassa, ja ihan iv. Ei lähde käsistä kun syyt aiempaan vuosien jatkuvaan käyttöön ja koko ystäväpiiri, ja asuinmaa vaihtunut. Mutta se että pääsin tähän tilaan oli vuosien helvetin raskaan toipumisen ja asioiden ja itsensä hyväksynnän takana. Kyllä ne fyysiset viekkarit kestää, ne on muutaman kuukauden juttu, mutta se henkinen paskakuorma ja järjetön itseinho ja menetettyjen ja satutettijen ihmisten kohtaaminen selvin päin, ja itselleen anteeksi antaminen vei kauan! Surullinen asia on ettei mulle tuo mikään niin hyvää oloa fyysisesti kuin hyvät, puhtaat huumet iv. Pore ja koksu. Rakastan sitä tunnetta! Joten olen antanut itselleni luvan nauttia siitä kerran kaksi vuodessa. Yhden kontaktin kautta saan hyvää kolaa ( valitettavasti ei poretta, olis enemmän mun makuun) täältä espanjasta. Oon yksin hotlassa, muutama gintonic, hyvää musaa, vedot ja tanssin. Ja sit ei muuta kun takas arkeen uuteen kotimaahan ja duuniin.
Se helveti kauhee rännitys ja siinä paskaelämässä eläminen on takana. En enään koskaan myöskään pystyis vetämään sitä selviämisrumbaa uudelleen läpi. Selvisin siitä vaan siks etten tiennyt miten helvettiä se tulisi olemaan henkisesti ja kuinka kauan se tulis kestämään. Tästä mun nykyisestä tavasta ei tiedä kukaan. Läheiset ja perhe hajoiaisi henkisesti enkä vois ikinä tuottaa sitä surua ja pettymystä heille enään. Tiedolla varmaan tappaisin mun äidin, joka on vihdoin selvinnyt mun aiheuttamasta vakavasta masennuksestä ja kroonisesta pelosta että oon kuollut. Mutten myöskään rankaise itseäni salaisesta paheestani. En koe ladkuja millään osa-alueella. Nautin niistä hetkistä täysin. Enkä koe pienintäkään pelkoa siitä että homma lähtisi käsistä. En myöskään ajattele ja odota seuraavaa reissua, en elä reissusta reisuun ja muuta aikaa puolivaloilla. Oon ollut jo monta vuotta onnellinen ja tasapainonen minä. Mutta sen suurimman mahdollisen fyysisen nautinnon se perkeleen eka piikki multa vei. Sitä jollain tasolla suren ja tietyllä tavalla suren. Ja toivon ettei kukaan menis siihen touhuun… ja tiedän myös ettei tämmönen tapa onnistu monelta. Vähän kuin alkkis vetäis parit kännit vuodessa… Mutta koen “oikeudekseni” saada nauttia näistä tunteista silloin tällöin, koska en satuta ketään enkä joudu sivuraiteille. … tsemppiä kaikille meille selviytyjille. Me kaikki ollaan niitä omilla tavoillamme