Lopetin kuningas alkoholin käytön 20.7 klo. 10.00. Tarkoitus on olla hamaan hautaan saakka koskematta siihen ja varmasti tulee olemaan takkuinen polku. Tämä kun ei ole ensimmäinen kerta tätä päätöstä tehdessä, mutta ensimmäinen kerta siinä suhteessa, että nyt uskon itseeni.
Monesti lopetuspäätös on tehty jonkun muun ihmisen takia. Syvällä itsessä ne ovat olleet jonkinlaista ajanpeluuta, eivät todellisia päätöksiä. Parempia toki nekin, kuin ei mitään. Olen niilläkin saanut kuukauden, kahdenkin mittaisia raittiusjaksoja.
Olen tissuttelijatyyppi. Aloitan aamulla ja lopetan nukkumaan mennessä, jos siihen on ollut mahdollisuus. Pakottavissa tilanteissa olen vielä kyennyt lähtemään liikenteeseenkin ja hoitamaan asiat pian alta ja palata korjaamaan oloa. Seurassa en ole kovin humalassa ollut, enkä käy baareissa juuri koskaan.
Viitenä vuotena olen ollut tipattomalla tammikuulla antabuksen avulla. Tänä vuonna tipattomasti on mennyt tammi- ja toukokuu ja juhannuksesta pari viikkoa. Viikoa ja paria tiuhempaankin sitten välissä. Vastapainoksi sitten on kaikki loppuaika mennytkin tissutellessa.
Käytännössä viitisen vuotta kaikki vapaa-aika on tullut maisteltua ja kierre on ollut paheneva laadullisesti. Enää ei riitä 5-6 tölkkiä, tai pullo punkkua, vaan määrät ovat triplaantuneet. Tuollaisilla määrillä krapulat ovat niin kamalia, että niihin on kehittynyt pakon omainen tarve ottaa loiventavaa. 10 neloskaljaa krapulan korjuuseen ja 5 sitten uuden luomiseen. 
Tosiasia on se, että vaikka voisinkin joissain juhlissa ottaa kohtuudella, niin kotona en siihen sitten enää kykenisi. Olen hyvin yksinäinen mies ja on voinut mennä reilusti viikkokin, ettei ole muita kavereita, kuin pullot ja netti. Olen päättänyt tehdä täydellisen muutoksen.
En aio edes yrittää tehdä muutosta salassa. Jokainen lähipiiriläinen on saanut tietää homman nimen ja mahdoton häpeän taakka tipahti sillä hetkellä. Ystävä haki kotoa ja vei omaansa ja pakotti seuraavana päivänä töihin. Töissä tajusin, että on muutakin elämää, kuin keksiä tekosyitä ottaa vielä päivä hapanta.
Toisen työpäivän jälkeen oli hieno fiilis mennä terassille syömään ja istuskelemaan. Ei ollut sellaista kiirettä, kuin ennen töistä kotiin viinilasilliselle ja niin päin pois.
Apuna on antabus, joka toimii minulla hyvin ja sisareni, joka soittaa päivittäin, että onko se aamudrinkki otettu. Suurin auttaja on kuitenkin se krapulaton aamu. Fiilis paranee päivä päivältä ja noista pienistä voitoista kertyy iso potti.
! Useilla meillä - myös minulla-oli fantastinen taito kuvitella, että ympäristö ei muka rekisteröisi ryyppäystämme. Harhaluulo. “Tietävät” Sinusta enemmän kuin Sinä itse!
