Alkoholistiksi itsensä myöntävän miehen puoliso tässä. Mieheni valehtelee päästäkseen pälkähästä, näyttääkseen paremmalta muiden silmissä tai saavuttaakseen päämääränsä. En voi luottaa. Pahinita on, etten tiedä koska hän puhuu totta ja koska huijaa. Minusta kyseessä ei ole mikään hätävaleen luikauttaminen pahassa paikassa, vaan valehtelu jolla on tarkoitus parantaa miehen elämänlaatua. Hänelle valehtelu on yksi ongelmanratkaisukeino muitten joukossa. Hän pystyy kehittämään nopeasti keksityn tarinan ja pysymään siinä. Hän on tunnustanut valehdelleensa useamman kerran ja kertonut asioiden oikean laidan, mutta kertaakaan hän ei ole “ilman todisteita” oma-aloitteisesti kertonut valehtelusta. Ihan kuin hänen omatuntonsa ei kolkuttaisi. Minä mielummin kärsin itse kuin saavutan epärehellisyydellä etua itselleni. Olen huolissani miehen käytöksestä. Useimmiten hän tekee kuten on sanonutkin ja puhuu totta. Hän ei juo päivittäin, mutta alkoholi on suuri ongelma. Voiko nuorena aloitettu juominen tehdä ihmisestä valehtelijan? Ehkä kyse on häiriöstä, mikä ei tule muuttumaan. Arki sujuu kun hoidan itse raha-asiani ja kaikki tärkeät sopimukset. Näin olen varma että asiat on kunnossa, mutta olisi kiva jos voisin olla varma vähäpätöisistä jutuistakin.
Tiedätkö, musta tuntuu että alkoholisti on joutunut “alholistiuransa” aikana valehtelemaan niin paljon pelastaakseen nahkansa että siitä tulee tapa eikä sitä edes ajattele pahana enää. Alkoholismin yksi sietämättömimmistä piirteistä on itsekkyys ja ehkäpä juuri se itsekkyys aiheuttaa myös sen ettei omatunto kolkuta. Ajatus kulkee jotenkin niin että valehtelusta on minulle hyötyä, siispä valehtelen. Itse ainakin koin aina ettei oma (ex)mieheni pystynyt ajattelemaan asioita muilta kannoilta kuin omastaan. Alkoholi taitaa olla sellainen hermomyrkky että se vie omantunnonkin.
Alkoholisti on valjastanut kaiken elämässään suojelemaan omaa riippuvuuttaan. Valehtelu on osa sitä suojelua, sitä ‘panssaria’ jonka ympärilleen luo, ettei mikään liikuttaisi niin pahasti että joutuisi luopumaan alkoholista ja että kaikki näyttäisi paremmalta kuin se onkaan. Ihminen uskoo itsekin luomiinsa tarinoihin ja saattaa jopa loukkaantua siitä, ettei häntä uskota. En usko että juova henkilö edes pitää riippuvuutensa suojelua valehteluna.
Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta toistan vielä, että alkoholiriippuvuus vaikuttaa eniten aivoihin. Se on pakkomielle, jolla ei ole mitään tekemistä tahdonvoiman tai moraalin tai minkään muun normaali-ihmisen ymmärtämän asian kanssa. Vasta raitistuessaan ihminen ymmärtää minkälaisen verkon on riippuvuutensa suojeluun kehittänyt.
Komppaan edellisiä. Alkoholismi on sairaus, ja valehtelu on yksi oireista.
Se, juoko miehesi päivittäin tai ei, ei muuta valehtelun määrää. Ts. se, että hän on selvä tai juomatta, ei tarkoita sitä, ettei hän valehtelisi. Vasta sitten kun hän raitistuu, hän pystyy itsekin näkemään omat valheensa.
Ja tiedätkö. Minä luulen että monella alkoholistilla on siellä pohjalla myös jokin ongelma, sellainen ongelma joka yritetään alkoholistin tahoilta peitellä alkoholin juomisella , siitä kun hetkellisesti tulee kuitenkin se ns. hyvä olo. Pohjalla voi olla joku mielen sairaus, masennus, persoonallisuushäiriö, lapsuuden traumat tms. Ja kun on vinksallaan sieltä pohjalta ja ottaa sitten pikkuhiljaa lisääntyvässä määrin viinaa päälle niin sehän on sitten lopputulos loistava. 
Sama ongelma on muissakin riippuvuuksissa… Olen itkenyt silmät päästäni kun mulle ei pienintäkään asiaa myönnetä jos on päätetty olla myöntämättä, vaikka olisi millaiset todisteet asiasta… Ja vaikka tiedän että valehtelee, epäilen itseäni ja tuntuu kuin hulluksi tulisi. Olen monesti miettinyt miten tuollainen valehtelu käy yhteen rakkauden kanssa, mutta kuulemma käy, on vain sairauden sivuoireita… On se vaan silti niin raskasta kun vain haluaisi tietää missä mennään 
ja todellakin, koskaan ei mitään kerrota/myönnetä oma-aloitteisesti… Odotan että näin kävisi jotta vähän pääsisi rakentamaan rikottua luottamusta… Taitaa kylläkin jäädä haaveeksi…
Olen samaa mieltä - haaveeksi jää.
Olisikohan sinun aika myöntää tosiasiat ja ryhtyä niiden vaatimiin toimenpiteisiin. Oma elämäsi on tärkeintä.
Juuri noin asia on!
Alkoholisti joka juo vielä ei edes selvänä hetkenä myönnä alkoholismiaan. Kaikkeen hän etsii syyn jostakin muusta, aina itsensä ulkopuolelta. Jopa niin pontevasti, että läheinenkin epäilee itseään ja lähtee mukaan tuohon vedätykseen, uskoo itsekin alkoholistin selityksiin. Alkoholismi ja juominen aiheuttavat masikset yms. psyykkiset oireilut, eikä niin, että juominen johtuisi masiksista tai muusta ulkopuolisesta tekijästä.
Juova tai kuiva alkkari siis uskoo itse selityksiinsä ja olettaa ja edellyttää muidenkin uskovan. Valitettavasti tuota kelkkaa ei käännä mikään muu kuin täysraittius ja sekin vasta pitkässä juoksussa.
Jos joku läheinen muuta luulee, niin omapa on asiansa miten elämänsä käyttää.
Minun ystäväni taas myönsi että on alkoholisti ja sen jälkeen alkoikin käyttää sitä tekosyynä kaikkeen. En voi hoitaa sitä ja tätä asiaa, koska olen alkoholisti. MInun on oltava sinua kohtaan kusipää, koska olen alkoholisti.
Nyt hän on ollut 1,5 viikkoa katkaisussa ja on jäämässä vielä sen jälkeen kuukaudeksi kuntotukseen. Huippua! Hän ei ole halunnut muistella vanhoja asioita, mutta nyt kohtelee minua kuin ihmistä, puhumme rauhassa ja osaa sanoa “kiitos” jos olen tuonut tullessani röökiaskin tai jotain. Hän sanoo, ettei vanhoja kannata muistella vaan katsotaan päivä kerrallaan eteenpäin. Se on toki totta, mutta minua helpottaisi, jos hän joskus olisi valmis pyytämään anteeksi vanhoja juttuja ja niitä voitaisiin käsitellä jotenkin. Ehkä sekin päivä tulee sitten joskus aikanaan.
Hei Jenni,
Alkoholisti alkaa pyytää anteeksi ja hyvittää tekemiään pahoja vasta, kun on AA:ssa päässyt 9:teen askeleeseen. Minun raitistuneelta exältäni kului siihen noin 20 vuotta. Jos kuitenkin on sellainen alkoholisti, joka ottaa AA-ohjelman kunnolla itselleen, voi asia sujua nopeammin. Olettaisin, että siihen menee silti muutama vuosi.
Sattuneesta syystä olen hyvin perillä alkoholismista ja sen ilmenemismuodoista kaikkine kiemuroineen. Olen nimittäin alkoholisti, mutta raitistuin lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Olen ollut paljon tekemisissä niin raitistuneiden, toipuvien, juovien kuin kuivattelevienkin alkoholistien kanssa.
Se, ettei halua puhua menneistä, osoittaa vääjäämättömästi, että henkilö ei ole päättänyt lopettaa juomista.
Katko on vain ensiapua akuuttiin juomavaiheeseen, sen katkaisemiseen.
Alkoholisti on taitava mielistelemään ja lupaamaan asioita, joita ei kykene toteuttamaan. Nämä lupaukset tähtäävät anteeksi saamiseen taas ties monennenko kerran.
Röökiasleilla, suklaarasioilla, kukkasilla tai muulla lahjominen kuuluu alkoholistisen ajatusmaailman kuvioon. Alkkari uskoo itsekin, että asiat järjestyvät noin menetellen ja jälleen saadaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Juominen alkaa uudestaan kun himo kasvaa ylivoimaiseksi. On helppoa silloin vedota siihen, että on sanonut olevansa alkoholisti, joka on pakotettu juomaan siksi, että sattuu olemaan alkoholisti.
Pitkäaikainen hoito on keino raitistua, lopettaa juominen ehdottomasti ja lopullisesti. Kuntoutuminen kestää vuosia, ei kuukausia tai viikkoja. Yleensä noin viiden yhtäjaksoisen raittiin vuoden jälkeen voidaan arvioida, että juominen on todella loppunut. Kuitenkin tulee muistaa, että jopa kymmenienkin raittiiden vuosien jälkeen otettu yksi ryyppy johtaa tuhoisiin seurauksiin, eli akuutin alkoholismin puhkeamiseen. Tuolloin henkilö palaa lähtöruutuun, jopa alemmaksi.
Tällaista on alkoholismi käytännössä. Vain ehdoton pidättäytyminen alkoholista voi auttaa.
Kuivan ja raittiin ero on siinä, että raitis on nimenomaan käsitellyt menneisyytensä. Menneisyyttä ei voi sysätä syrjään sanomalla, että unohdetaan koko juttu. Myöskään asioiden käsittelyssä ei tule pitää kiirettä, vaan siihen on käytettävä jopa useita vuosia.
Ihmelääkkeitä tai -terapioita, joilla homma hoidetaan kuntoon nopeasti, ei ole olemassa.
Mistäkö tiedän? Siitä että olen itse kaiken nähnyt, kuullut, seurannut läheltä ja ennen kaikkea -itse kokenut.
Niin raadolliselta kuin kuulostaakin sana VALEHTELU on se silti osa omaa itseää,käyttipä sitten koskenkorvaa taikka
heroiinia.Se kun on nopea tapa ohittaa ja käsitellä kipeätkin asiat,eikä siinä vielä kaikki !kuinka paljon sitä addikti kuset-
taa itseää saadakseen sen luvan ottaa seuraavan.Omakohtaisesti totean kun ystävät ihan lähisukulaisia myöden olin
"vetänyt"siis karkoittanut kauemaksi,rupesi valehtelu omaa itseäni kohtaan lisääntymään.Onneksi siihen riitti n.vuosi ja
mitteri tuli totaalisen täyteen !Esim.kun kaupasta varastin vaikka suklaata tuli minulle refleksin omaisesti oksennus,jos
nyt en ihan laattaa heittänyt niin ainakin se oli hel… lähellä !Kun nyt mietin tuota n.20 vuotta,minkä ajan valehtelin,valeh-
telin ja lisää valehdellen vietin rikkonaista eloani.Joudun tietoisesti lopun-elämääni työstämään itseäni irti tuosta valheesta,
teen ns.työtä kuitenkin hymyilen (muuten en olisi tässä vaiheesa).Monen-moni juttu tuottaa sen hyvänolon tunteen jonka
aikaisemmin hain päihteistä.Toipuminen ja kaikki siihen kuuluva on pitkänmatkan maratoni,ja se pitää muistaa että kun
alat työstämään tuota päihteetöntä eloasi,tulee mukaan myös hyvin paljon lokaa !Se että ei enää keksi valhetta,mikä
menisi läpi edes itseltä,pitää minut putsina.Aina kun asettaa sen valheen huonoksi ja heikoksi minä kuvaksi,pystynkin
ohittamaan syyn/selityksen retkahdukseen.Olisikin ne ihmiset ympärillä yhtä pitkäjänniteisiä kuin asia vaatisi,moni ns.toi-
puvan lähiomainen odottaa että se ihme tapahtuisi viikoissa.Kun siis annat aikaa itselle ja toiselle niinpä asiat sujuvat
turhia poruja kahlaamatta.Valehtelun olen yksinkertaisesti jättänyt taka-alalle,ja kun tapanani on ollut ja on kertoa asiat
niinkuin ne ovat.Se piire ihmisessä varmasti halpottaa, eikä valhe ole ensinmäinen mihkä kompastuu.Lisäksi tuota kie-
roa minä-kuvaa taaksehäivyttävänä on keino sanoa itselle ja toisille se mitäå mieltä OIKEASTI olen/tai olet.Tietty täy-
tyyhän siihenkin osata vetää rajansa.Mutta onneksi tämä elo on yhtä suurta oppia ja mestariksi ei tulla yhdessä yössä
eikä vältämättä lainkaan,se riitäköön että tulen itseni ja ystävieni kanssa toimeen.PS.on oikeasti kiva huomata ettei
minun tarvinnut tänäänkään valehdella,niin että olisin retkahtanut,taikka että se olisi tehnyt kipeää viereläni olevaa ihmistä kohtaan.EI KUIN KOHTI HUOMISIA HAASTEITA !!!T:esmiu