Vailla tarkkaa suunnitelmaa

Hei vain kaikille!

Olen jo jonkin aikaa satunnaisesti seurannut keskusteluja täällä. Nyt päätin, että on aika myöntää itselle omat ongelmani ja sitä myöden myös luoda oma ketju tänne. Tässä päivittelen tarpeen mukaan kuulumisia, mutta kaikki ovat tietysti tervetulleita osallistumaan keskusteluun.

Lyhyesti ilmaistuna olen alkoholia toisinaan käyttävä, jolla ei pysy kontrolli juomisen kanssa. Olen alkanut vähintäänkin viimeisen vuoden aikana kiinnittämään huomiota siihen, että en osaa lopettaa juomista kun sen aloitan. En ikinä juo useiden päivien putkia, mutta usein viikonloppuna yhtenä iltana juon kaiken mitä käsiini saan ja seuraavat päivät poden krapulaa.

Olen aiemmin miettinyt märän illan jälkeen, että voivoi kun pitäisi vähentää. Vasta viime aikoina olen tajunnut, että ongelmani on siinä, etten halua ikinä jättää juomista siihen 2-3 juomaan. Tiedostan vielä siinä vaiheessa, että enemmän juomisesta ei seuraa mitään hyvää, mutta alkoholin tarjoama nautinto ja alentunut itsehillintä ajavat siihen, että juon lisää. Viimeksi näin kävi perjantaina työpaikan juhlissa.

Useamman kerran olen onnistunut pysymään siinä muutaman juomisessa, mutta se on aina edellyttänyt sitä, että seurassani olevat henkilöt päättävät juomisen enkä halua yksinkään juoda. Olen ihmetellyt sitä miten muutama tuttavani tuohon pystyy ja ajatellut, että täytyyhän minunkin sitten pystyä. No se ei kyllä kokemuksen perusteella vaan pidä paikkaansa.

Tänä vuonna olen juonut myös omasta mielestäni liian useasti ja alkoholi on alkanut muodostua liian suureksi osaksi vapaa-aikaani. Olen jo maanantaina tai tiistaina alkanut suunnittelemaan viikonlopun juomisia. Samoin olen odottanut innolla ravintolaillallisia, koska saa hyvän syyn juoda ”muutaman”.

Nyt olen päättänyt, että ajatusmaailmani ”pitäisi vähentää” on liian epämääräinen noudatettavaksi. Tulin siihen tulokseen, että toistaiseksi minun on parempi olla juomatta ollenkaan. Parasta olisi, jos en joisi enää ikinä. En tiedä haluanko kuitenkaan vielä tässä vaiheessa lyödä lukkoon mitään niin lopullista. Tällä hetkellä päätin, että olen seuraavat kaksi kuukautta juomatta, mutta hienoa olisi jos voisin olla koko loppuvuoden.

Suurimmaksi ongelmakseni koen sen, etten tiedä miten ilmoittaa asiasta muille. En halua vetää huomiota juomattomuuteeni ja leimaantua. Tiedän, että kerran tai pari selitykseksi riittää, että olen autolla tai vastaavaa. Jossain vaiheessa odotettavissa on kuitenkin tenttausta, johon en osaa vastata. Sen osalta ottaisin mielelläni käytännön vinkkejä vastaan. Monia lauseita olen täältä ja muualta netistä löytänyt, mutta mitä enemmän niin sitä parempi.

Toivottavasti voitte hyvin.

Jos sun lähipiiri alkaa tentata tai päivitellä sun juomattomuutta, heillä on itsellään ongelma ja tietävät sen ainakin jollain tasolla, ja sit se juomattoman/raittiin kaverin kyttääminen on keino vältellä häpeää heidän omasta juomisestaan. Mulla on paljon kavereita jotka on raittiita kuka mistäkin syystä, eikä se mua haittaa, korkeintaan kohteliaasti kysyn toivovatko he minunkin olevan selvinpäin kyseisessä tilanteessa. Jos näen ystäviä, näen ystäviä, enkä käytä alkoa ystävien näkemisen varjolla - siinä on ero. Siksipä, jos esimerkiksi jotakuta ystävää ahdistaa pienenkin alkoholimäärän käyttö niin en juo. Jos se ei haittaa ystävää, niin juon jos mun tekee sillä erää mieli. Yksinkertaista.

Sähän teet terveen valinnan kun pohdit omaa käyttöäs etkä myöskään jätä sitä pohdinnan asteelle vaan kokeilet millasta on olla ilman. Jos joku sut siitä alkkikseksi leimaa niin logiikassa on vikaa hänellä. Ja vaikka oisitkin alkkis, niin parempihan se on olla raitis alkkis kuin juova, eli oikeastaan ystävien pitäis kannustaa sua tai ainakin suhtautua neutraalisti asiaan.

Mä sanon yleensä, että nyt olen tipattomalla koska haluan pitää huolta terveydestäni. Se on mulle paras selitys, koska se on totta. En halua liukua riippuvuuteen ja alkoholismiin kuten esimerkiksi jo kuollut veljeni, ja paras tapa siihen on pitää toleranssitaukoja. No siis AA-näkökulmasta tietty lopettaa kokonaan, mutta mä en koe että viinan haitat ylittäs tällä hetkellä niitä hyötyjä, joita siitä silloin tällöin käyttäessä saan. Sit sitä suunnitelmaa justeerataan sen mukaan, mikä toimii ja mikä ei. Ehkä lopetus on edessä joku päivä, jos niin, niin sekin on täysin ookoo.

Tällä haluan myös rohkaista sua ajattelemaan, että on pääasia että pohdit asiaa ja kirjotat tuntojas tänne ja tunnistat oman käytön riskinpaikat. Niinhän sä parhaiten näet, mitä tilanne edellyttää!

Talvikaktus kirjoittaa ihan asiaa.

Olen monesti ihmetellyt, että onko tämä oikeasti kovinkin yleistä, että jengiltä tentataan juomattomuudesta ja suorastaan painostetaan juomaan ja juomattomuudelle pitää olla ns. pätevä syy, eli käytännössä olen autolla/olen raskaana/lääkekuurilla/huomenna aikainen herätys ja pitkä päivä. Tiedän kyllä mainiosti alkoholin aseman suomalaisessa kulttuurissa, mutta yhtälailla suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että pidetään huoli lähinnä omista asioista. Itse olen juoppo(Iän myötä kyllä paljon rauhoittunut ja nykyään monet ennen märät tilaisuudet tulee hoidettua selvänä), tunnen kaikenkarvaista porukkaa, myös runsaasti päihdeongelmaisia. En muista, että ollessani selvinpäin tai jonkun muun ollessa selvinpäin kosteissa kekkereissä, asia olisi herättänyt koskaan suurta huomiota tai kukaan olisi alkanut KGB:n kuulustelijan lailla tenttaamaan. Yleensä ketään ei ole voinut vähempää kiinnostaa. Totta kai yksittäisiä asiasta kyselijöitä joskus on tullut vastaan, mutta kyllä nekin hiljenevät, kun on sanonut, että ei nyt maita. Ei ole tarvinnut mitenkään herättää huomiota, leimautua, julistaa, niin sanotusti tulla kaapista tmv.

Yleensäkin monet ihmiset tuntuvat kovasti miettivän, mitä ihmiset minusta ajattelevat ja tuo on IMO suorastaan harhaista. Jos olet ihan tavis, etkä ole tehnyt mitään oikeasti radikaalia(alkoholin juomattomuus ei sellaista ole), niin eivät jaksa kauan ajatella yhtään mitään. En tietenkään voi tietää, mitä henkilö X päässään ajattelee, mutta jos jäisin sitä vatvomaan, saisin vatvoa lopunikäni paranoiaan asti. Omasta puolestani voin sanoa, että en mieti kenenkään juomattomuuksia, enkä sen puoleen hirveästi juomisiakaan. Jälkimmäisiä itse asiassa enemmän, mutta lähinnä siinä vaiheessa, kun kyseinen henkilö alkaa olla rappioalkkiksen tasolla. Isännän kanssa kun jutellaan aina kaikenlaista, niin tulee toki välillä puhuttua näitäkin, että “Ville ei juo, kun sillä on se straight edge -ideologiansa”, “jaajaa, sehän on hyvä asia”. Tai “Viivi lopetti ryyppäämisen”, “aijaa, tulikohan sille jotain, kun oli niin kova ottamaan aiemmin”. Siinäpä ne onkin sitten käsitelty Villen ja Viivin alkoholiasiat ja siirrytään kiinnostavampiin aiheisiin. Kun Ville tai Viivi ovat joissakin pippaloissa, ei heihin mitään erityistä huomiota kiinnitetä, kysellä, saati tyrkytetä juomaa.

Kiitos oikein paljon viesteistänne Talvikaktus ja Winston-84!

Tiedostan sen, että valtaosa ihmisistä ei ole kiinnostuneita minun alkoholin käytöstä tai siihen liittyvistä asioista. Suurin osa ihmisistä ei noteeraa asiaa jos sanon, että tänään en halua juoda. On myös ilmeistä, että asia on isompi ongelma itselleni kuin sen tarvitsisi olla.

Ihmiset on kuitenkin erilaisia, erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisissa asemissa. Itse olen melko nuori ja asemassa, jossa en halua kenenkään ajattelevan, että minulla olisi minkäänlaista ongelmaa alkoholin suhteen. Voin myöntää välittäväni jossain määrin muiden mielipiteistä minusta, olin sitten harhainen tai jotain muuta.

En halua tämän enempää lähteä täällä puolustelemaan kantaani.

Palaan siis muuhun asiaan. Tänään onkin perjantai ja vietän iltaa kotona selvin päin, siihen olen tyytyväinen. Töiden jälkeen oli tapaaminen, jossa olisin aiemmin ottanut alkoholia, mutta nyt en sitä ottanut (enkä joutunut selittelemään asiaa).

Seuraava koetinkivi tulee vastaan ensi viikonloppuna kun työpaikallani järjestetään loppukesän illanistujaiset. Vielä muutama viikko sitten olin jo innolla odottanut siellä odottavaa avointa baaria. Nyt lähinnä mietin kuinkahan pitkään viitsin tilaisuudessa olla. Toisaalta hieman mietityttää myös tuleeko itselleni kiusauksia alkoholin suhteen.

Viikolla päähän nousi jo hetkeksi ajatus, että kyllähän minä nyt muutaman osaan kohtuudella juoda. Koitin kuitenkin päässäni käydä läpi tilanteet, joissa en ole osannut ja tulin lopputulokseeni, että en kyllä yleensä osaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Aikaa taas hetki vierähtänyt, joten hyvä hetki pohtia missä mennään. Edellisen viikon työpaikalla järjestetyt juhlat sujuivat hyvin. Työpaikalla ei joudu selittelemään mistä syystä jättää juomatta, joten ei tarvinnut etukäteen mitään selityksiä keksiä. On kuitenkin myönnettävä, että mieli olisi tehnyt ottaa ”muutama” muiden mukana. Seuraavana aamuna kuitenkin kiitin itseäni, etten ottanut.

Tänäänkin oli työpaikalla työpäivän jälkeen skumppatarjoilu, mutta lähdin kotiin jo ennen sitä. Muita houkutuksia tänä viinonloppuna tuskin tulee, koska yksinkertaisesti en ole tekemässä mitään koko viikonloppuna.

Viime päivinä olen alkanut pohtimaan sitä milloinkohan seuraavan kerran juon alkoholia. En niinkään sen takia, että odottaisin kyseistä hetkeä erityisesti, ehkä enemmänkin jännitän. En ole ikinä viettänyt ”tipatonta”, vaikka pidempiä aikoja olenkin ollut juomatta, mutta se on lähinnä johtunut sattumasta. Jostain syystä olen alkanut muodostaa asiasta taakkaa itselleni.

Tämä itse asetettu tauko on kyllä tehnyt hyvää minulle. Olen alkanut pohtimaan suhtautumistani alkoholiin aivan eri tavalla kuin ennen. Tiedostan nyt paremmin millaisia ongelmia alkoholi itselleni aiheuttaa sekä sen kuinka helposti sitä tuleekaan juotua. Viikolla ravintolassa ollessani mietin, että normaalisti tilaisin ruoan kanssa viinin tai ainakin alkudrinkin, asiaan sen suuremmin huomiota kiinnittämättä. Nyt asiaa tarkemmin mietittyäni se ei tuntunut kovinkaan tarpeelliselta, maistui se ruoka ilmankin. Itselleni se on ollut vain turha tapa.

Toivottavasti teillä kaikilla on mukava viinonloppu.

Tenttaus siitä, miksi joku ei juo, on kyllä todella rasittavaa.
Itse en muutenkaan arvosta sitä, että kukaan tarkkailee ja kommentoi toisten syömisiä tai juomisia, ja etenkin alkoholin suhteen ihmisten pitäisi osata olla hienotunteisempia. Minua ei kiinnosta, mitä joku tällainen juomatenttaja minusta ajattelee, joten olen noissa tilanteissa saattanut sanoa, että olen ryypännyt viime aikoina liikaa tai että alkoholi ei sovi nykyiseen ruokavaliooni, kuten ei kenenkään muunkaan. Ymmärrän Valohuone myös sen, että olet eri tilanteessa ja haluat toimia diskreetisti ja mahdollisimman vähän itseäsi selittelypohdinnoilla kuormittaen.

Todellisia tai ainakin todellisuutta hipovia selityksiä ovat itselläni olleet mm. seuraavat:

  • olen saanut viime aikoina herkemmin migreenikohtauksia, joten en voi nyt ottaa riskiä juomalla alkoholia
  • minulla on aamutreenit, en voi ottaa yhtään
  • olen menossa parin päivän sisällä kehonkoostumusmittaukseen, nyt ei pysty
  • kokeilen tätä uutta sober curious -juttua, voin laittaa sulle linkin
  • löin vetoa että noudatan detox… whatever… paleoruokavaliota kaksi kuukautta ilman cheat-päiviä, nyt on vasta ensimmäinen viikko menossa
  • osallistun FASD-solidaarisuushaasteeseen/muuhun haasteeseen, jossa pidättäydytään alkoholista
  • olen mehupaastolla

Sitten jos (ja yleensä kun) aletaan änkyröidä, että kai sitä nyt aina yhden voi ottaa, niin sanoo vaan, että no joo, en mä nyt kuitenkaan ota kun ei se yks tunnu missään. Ja se on ainakin totta.

Hyvää viikonloppua sinnekin!

Minusta tuo juomattomuuden ihmettely on selvästi vähentynyt. Tai voi olla, että riippuu seurastakin, mutta ainakin omissa porukoissa. Lapsena aikuisten juhliessa olisi varmasti ihmetelty, jos joku aikuisista ei olisi juonut. Kotoa siis sain jo “hienon” sanattoman opin, että raitis on joko entinen alkoholisti tai muuten epäilyttävä. Sama asenne jatkui omassa teini-iässä. Raitis oli nössö. Baari-iässä selvänä oli porukasta vain (se onneton) kuskivuorolainen. Muistan joskus loppuillasta tilanneeni tuopillisen Pommacia (silloin ei alkottomat vaihtoehdot olleet vielä niin tavallisia), jotta en joutuisi kuuntelemaan “no ota nyt vielä, kyllä nyt yksi aina menee” -kuittailua. Nykyään tuo olisi todella epäkohteliasta, lähes kiusaamista, mutta tuolloin en kokenut sitä kuitenkaan yhtään niin. Silloin se oli ihan hyväntahtoista “meidän porukka se jaksaa” -meininkiä, jota luultavasti harrastin itsekin. Nykyään luulen olevan yleisempää, että kaverillekin suositellaan välivesiä tai jopa saatellaan taksiin, jos näyttää lähtevän laukalle. Toivon ainakin! Julkisuudessa on myös paljon raittiudesta puhuvia esikuvia, mikä on hieno juttu.

Omissa porukoissa näin neljän-viidenkympin iässä on jo todella tavallista, että kaikki eivät juo. Syyn voi halutessaan kertoa, mutta ei sitä kukaan kyttää tai kysele. Toki asiaa “auttaa” varmasti osaltaan sekin, että alkoholittomia juomia on niin hyvin saatavilla, eikä sitä kukaan jaksa vahtia, mitä kukin juo. Kesällä sovittiin yhdellä vieraammalla porukalla treffit pubiin. Meitä oli paikalla neljä, ja minä olin ainut joka joi alkoholia. Kaksi porukasta joi koko illan kahvia ja yksi alkoholittomia juomia. Asiasta ei ollut etukäteen mitään puhetta, mutta tilanne tuntui luonnolliselta ja meininki oli koko illan aivan hulvaton. Ihan varmasti tilanne vaikutti osaltaan siihen, että itsekin join erittäin maltillisesti, joskin tuolloin siihen oli muitakin syitä.

Jotenkin tuntuu tosi kurjalta ajatella, että jossain porukoissa jonkinlainen “erilaisen” leima on ja pysyy. Tai jos tilanne on edelleen se, että selvinpäin ei edes halua osallistua tietäen, että meno ei nappaa ellei ole itsekin humalassa. Mutta siis, tuo on sinun tunteesi ja kokemuksesi, eikä siinä ole mitään vikaa tai puolusteltavaa, tietenkään! Kunhan täällä kukin peilaa asioita omiin kokemuksiinsa ja kertoilee näkemyksiään tai olettamuksiaan. Tuskin kukaan edes kuvittelee tietävänsä juuri sinun tilannettasi paremmin kuin sinä. ?

Tosi hyvää pohdintaa ja toivottavasti jaksat kirjoitella lisää. Tsemppiä!