Vaikutelma paheellisuudesta on annettava?

Hyvää keskusteluahan tästä syntyi, kannatti ottaa asia esille. Päästiin “paheellisuuden roolista” myös laajempaan kysymykseen, eli jonkin tietyn (keinotekoisen?) roolin ylläpitämiseen ylipäänsä. Nyt se on sitten raittiin rooli, jota yritetään vetää, kaikkien muiden ohella. Toivon, että omalla kohdallani se ei ole “keinotekoinen”, vaan se aito rooli, jossa olen oma itseni.

Ketostix, musiiikkimakuni saattaa olla vielä hiukan laajempi, sillä kuuntelen kaikenlaisen muun ohella jopa örinämetallia. Syy tähän ei ainakaan tietoisesti ole paheellisuuden vaikutelman antaminen, en ainakaan myönnä sitä :slight_smile:. Musiikkigenrejen luokittelussa muuten tuollainen örinä laitetaan monien mielikuvissa jonnekin ääripäähän, mahdollisimman kauas kaikesta rauhallisesta ja tunnelmallisesta musiikista. Minun mielestäni kuitenkin perinteistä suomalaista melankolista iskelmää (vaikkapa Juha Vainion tuotantoa tai Loirin Eino Leino -tulkintoja, ovatko nekin iskelmää?) on tunnelmaltaan paljon lähempänä death metal kuin se listapoppi, jota vaikkapa radiokanava änärjii soittaa. Saatan kuunnella ensin Tapio Rautavaaraa ja sitten heti perään Dark Tranquillitya.

Lukekaas joskus huviksenne wanhoja ns. pietismin ajan wirsirunoja ja verratkaa niitä esim. Kotiteollisuuden teksteihin: kyllä niistäkin löytää sen tietyn lyyrisen tradition, joka tähän kulttuuriin ja kieleen kuuluu. Loirin Leinoistakin löytää sukulaisuuksia vaikka mihin suuntaan. Pageupilla selvästi herkkyyttä hiffata näitä :slight_smile:

Hei, katsokaa Areenasta tänään esitetty Yks tavallinen Toivanen! Henkilökuva Erkki Toivasesta. Hän puhuu siinä viisaita elämästä, jota ei voi perustaa valheille. Hän puhuu ehkä jotain siitä, mistä väärissä rooleissa elämisessä voisi olla kyse. Kokemuksen äänellä. Suosittelen noin muutenkin. Siinä oli elämisen taidossa minusta kovin esimerkillinen pappa.

“Thäällä Erkki Toivanen, Phäriisi” :sunglasses:

Joo, ja kyllähän raskaan musiikillisen tien kulkijat ammentavat mielellään inspiraatiota hyvinkin kaukaa historiasta ja kansanperinteestä. Kalevala on yksi innoittaja vissiin useammallakin metalli-orkesterille.

Jees! Saatan minäkin samana päivänä kuunnella vaikkapa Exploitedia ja Jenni Vartiaista, ja fiilistellä ihan kybällä kumpaakin. Ja jos yksi ihminen voi digata monenlaisia artisteja, niin joku artisti puolestaan voi ihastuttaa hyvin monenlaista yleisöä! :bulb: Rakastamani PMMP:n crossover-suosio esimerkkinä; faneja on punkkareista pikkulapsiin. : )

Vaikka minulla on punk-tausta, suomalainen ja suomen kielinen iskelmä-poppikin on minusta aivan ihanaa! Asiaan vaikuttaa kai se, että rakastan niin paljon suomen kieltä, ja minusta Suomen musiikkibisneksen “omavaraisuus” on hienoa. Suomessa kuunnellaan valtavasti kotimaista musaa omalla vivahteikkaalla äidinkielellämme. : )

Enkä minäkään oikein mitään musiikkia sinänsä yhdistä “paheellisuuteen”; en örinämetalliakaan. Ja mikä nyt sitten on paheellista käytöstä edes? Päihteiden käyttö, seksuaalinen holtittomuus? Mummojenkin rakastama Beatles kunnostautui kovasti aikoinaan ensin mainitun (huumeiden) mainonnassa. :smiley:
Alkoholisteja puolestaan on ollut salonkikelpoisissa iskelmälaulajissa varmaan lähes enemmän kuin rokkareissa.

Asia ihan erikseen onkin sitten se, että musiikillakin voi yhtymäkohtia ihan todelliseen pahuuteen. Raflaava esimerkki on tietysti joidenkin norjalaisten bläk-metallistien edesottamukset, ja sitten vaikkapa uusnatsien white power -bändit, jotka saattavat musiikillisesti olla hämäävän lähellä ihan hyvän kuuloista street punkkia. :astonished: (Suomessa esim. Mistreat)

Mutta valoisampiin asioihin! Tulkaapas ihmiset muutaman viikon päästä Helsingin Kaisaniemeen, kun sinne tulee Maailma kylään 25.-26.5. !

Tulen, tänä vuonna vihdoin!

Mä olen musiikissa vain sivunnut punkkia, mutta silloin kun aktiivisesti alaa harrastin, minä ikään kuin kuuluin punkkareihin. Luulen, että olin sanoittajana punk vaikka sitten sävelajattelultani konservatiivisempi, mutta punkissa se ei aina olekaan oleellisinta. Mulle jäi kokemus helposta pääsystä piireihin, uskollisuudesta ja tasa-arvosta. Sain esiintyä punk-tapahtumissa muusikkona ja näyttelijänäkin. No kerran esiinnyin myös iltasadun lukijana :smiley:

Green Dayn keikalla musta sitten tuntuikin, että jotain tässäkin on punkista jäljellä, mutta siinä on jo jotain muutakin seassa :slight_smile:

Metallipuolella menee kyllä hienosti ja vaikken niin hevimiehiä ole, niin mua kiinnostaa se/ne ihan kulttuurisina ilmiöinä. Noita norjalaisia tosin kai pitäisi yrittää ymmärtää muitakin kuin ihan kevytsosiologisia reittejä pitkin. Eikö niissä ole ollut vähän kultin ja lahkolaisuuden aineksia? Sellaisen kohdalla musiikki kahlitaan tyypillisesti jonkinlaisen aivopesun tarkoituksiin: se lakkaa olemasta luovaa ja vapaata, siitä tehdään pelkkä väline. Näin käy kaikissa systeemeissä, joissa on jokin tällainen ulottuvuus keskeisesti mukana. Kertoo ehkä jotain siitäkin, mikä on musiikin arvo ihmislajin toteutumisen kannalta: keskeinen, alkuvoimainen, hard core, lujan ytimen todellisuutta.