Olen tässä kokoajan pienentänyt annosta hiljalleen, mutta en ole siitä koskaan, en kenellekään puhunut. haen edelleen apteekista säännöllisin väliajoin rauhoittavat lääkkeeni ja kuitenkin pelkään luollakseni, että aloitan niiden käytön.
Toisaalta ne tuovat jollain kummallisella tavalla turvaa. Olen joutunut, kouristelemaan, saanut epileptisiä kohtauksia äkillisen lopettamisen seurauksena, nyt sitä vaaraa ei ole.
Mutta en todellakaan ole valmis viemään noita tabletteja apteekkiin hävitettäväksi.
Uskon edelleen, että jossain vaiheessa tulee se oivallus, että hei, nyt minä ohjaan omaa elämääni, eikä reseptien uusimispäivät.
Vaan kyllä se on nyt käytävä luopumisprosessi näitä lääkkeistä, jotka eivät tee minuista kuin tyhmänrohkean ja tuhoavat kaikki ihmissuhteeni. ja kohta niitä on taas monta sataa hallussa.
Ei näin. Nyt on oikea aika alkaa tekemään päätöksiä, olen vielä nuori ihminen. Tsemppiä teille kaikille ja voimia.
^^ Jokainen vieroittautuu omalla tyylillään ja jos sä saat turvallisuuden tunnetta vieroitusprosessiisi siitä, että sulla on kaapit täynnä lääkkeitä ja kannat niitä aina lisää kotiin apteekista, niin ei siinä mitään pahaa tai väärää ole, jos kuitenkin saat koko ajan annoksia tiputeltua tasaiseen tahtiin, etkä retkahtele kiskomaan benejä ihan miten sattuu. Ei vieroitusta mikään pakko ole tehdä niin, että ilmoittaa suureen ääneen lääkärille, A-klinikalle ja koko maailmalle, että nyt se on loppu, hankkiutuu eroon kaikista ylimääräisistä lääkkeistään ja mitätöi respansa. Itse asiassa monille vieroitus on helpompaa juuri sillä tavoin, että tietää sitä substanssia olevan käsillä ns. pahan päivän varalle ja saa siitä sen henkisen kainalosauvan. Mulla itselläni ainakin se tilanne, että lääkkeeni otettaisiin multa yhtäkkiä kokonaan pois tai niiden saantia rajoitettaisiin merkittävästi, aiheuttaisi pakokauhun, joka johtaisi siihen, että hommaisin ryynejä kadulta ja kiskoisin niitä, kuin viimeistä päivää . Joillekin sitten on toki parempi ja helpompi vaihtoehto se kerrasta poikki -systeemi(En tietenkään tarkoita tässä nyt aivan kirjaimellisesti sitä, että pitkällistä benzojen syömistä voisi katkaista tyystin seinään, mutta ymmärtänet ehkä, mitä meinaan) ja ulkopuolisten kanssa suunniteltu ja valvottu lopetusohjelma.
Moni ex-tupakoitsijakin kantaa loppuikänsä röökiaskia taskussaan, vaikkei enää koskaan polttaisi, eikä tuntisi edes halua siihen. Sama koskee oikeastaan mitä tahansa substanssia. Se on juuri se psyykkinen puoli, mikä näissä jutuissa yleensä haraa pahiten vastaan ja sen kanssa selviytymiseen tarvitaan joskus varsin kummallisiakin keinoja. Pääasia on, että ne keinot tepsivät, viis siitä, kuinka outoja ne ovat . Toki fyysiset oireet ovat pirun rankkoja, etenkin, kun kyse on benzoista tai vastaavista, vakavia fyysisiä viekkareita aiheuttavista, roippeista, mutta ne saa tosiaan selätettyä sillä, että laatii hyvän ja itselleen sopivan pudotusohjelman ja noudattaa sitä parhaansa mukaan.
Bentsojen aiheuttama fyysinen riippuvuus on ollut tiedossa pitkään, mutta pitkään luultiin etteivät bentsot aiheuta varsinaista addiktiota, psyykkistä riippuvuutta, koska suoraa vaikutusta dopamiiniin ei ole. 2010 tutkimuksissa havaittiin kuitenkin epäsuora vaikutus dopamiiniin vapautumiseen ja näin todistettiin fyysisen lisäksi myös psyykkisen riippuvuuden syntyminen. Fyysisen riippuvuuden takia diatsepaamista on helpoin päästä eroon koska puoliintumisaika on pisin = lievemmät ja hitaammin kehittyvät vieroitusoireet. Esim Temestan lopettaminen on hyvin vaikeaa koska poistumisaika on lyhyt.
Olin 2005 bentsokoukussa ja käytössä Temesta. Oli puolikas tabletti jäljellä ja menin apteekkiin hakemaan lisää. Tehtaan toimitusvaikeuksien takia Temesta oli lopussa kaikista apteekeista, koko Suomesta. Paniikissa ja viekkareissa menin lopulta yksityiselle lääkärille joka määräsi Rivatrilia. Sen lopetin seinään ilman kovin pahoja oireita muutamaa kuukautta myöhemmin päihdehoidossa. Lopetin samalla Stilnoctin ja unettomuutta oli.
Kai se psyykkien koukku tulee iha siitä että sä otat napin joka on joskus tehnyt sulle /joku on selittänyt mikä olo siitä tulee, niin se auttaa.
Sitte ku oot nappaillu vaikka 1mg Xanttuja vuoden ja joku antaa sulle plasebopillerin tai otat ensimmäistä kertaa kyseistä ainetta hehkutuksen saattelemana tms niin jotkut herkät varsinkin saa hyvikin voimakkaita oloja vaikka kyseinen tabu sisältäisi vain kalkkia.
Ja sitä dopamiinia ny vapautuu varmaa vaikka käteen vetäesskin
Varmati viestini tulkitiin provokaatioksi ja alkaa ulina, mutta itse en pidä bentsoja henkisesti sen koukuttavampana kuni kofeiinia, nikotiini on nyt jo ihan tutkimusten mukaan paljon koukuttavampaa (henkisesti) kuin bentsot. Kokemus pohjautuu n. 7 vuoden vaihtelevaan bentsokäyttöön, välillä on pitänyt kuurittaa, välillä mennyt vuosi ilman, välillä olen ns. käyttänyt väärin, mutta suurimmas osan ja erityisesti viime vuosina pelkästään lääkinnällisesti. Bentsoista ei vain enää itselle tule mitään mukavaa oloa jota yrittäisi hakea lääkkeitä syömällä, joskus ihan alussa kun ekan kerran xanoria kuuritti tuli oikein mukava rentoutumisen tunne, mutta olen viime vuosina ihan piruuttani kokeillut saada jotain miellyttävää tuntemusta niistä, mutta päin vastoin mitä enemmän syö sen paskempi olo tulee psykkisesti, jopa masentunut. Lisäksi toleranssini on palautunut alkuaikoihin, nykyään saan 20kpl:n 0,5mg xanor deport reseptini uusittua kerran kahdessa kuukaudessa ja se on riittävä minull. Ei ole tarvinnut enää nostella annostusta tai mitään. Bentsot ovat hyviä lääkkeitä mikäli niitä käytetään oikein. Olen itskein joskus syönyt isoja annoksai, kuten 2mg rivoja, 1mg xanoreita ja pameja päälle pari kuukautta putkeen ihan vain koska silloin niistä irtosi jopa jonkilaista euforiaa, lopetin seinään sne jälkeen, fyysisesti paska olo viikon verran, eikä tullut unta, mutta mitään himoa en niihin tuntenut. Himolla tarkoitan sitä mitä tulee nikotiinista, muitsa stimuista tai opioideista seuraavina päivinä käytöstä (nämäkin ovat itselläni ävinneet viikon päästä). Toisaalta ehkä se on päästä kiinni, en muista että olisin koskaan käyttänyt päihteitä sen takia että olisi hauskaa, pelkästään tarkoitus on ollut lievittää henkistä tuskaa, kun itsemurha on ollut lähellä. Joten silloin kun on hyvä päivä menossa. niin miks miksi pilaisin sen päihdyttämällä itseni?
Sitä vastausta saa etsiä ihan oman pään sisältä. Ihminen ei ole tyytyväinen elämäänsä mikäli käyttää päihteitä. No minä en jaksa plinkin ulinaa ja vikinää kuunnella, olen käyttänyt päihteitä seitsemän vuotta, eniten koko hommassa vitutti sellaiset itsesäälissä vellovat nistit jota ulisee kun huumee vie miestä, no voi voi. VIttuun se ulina saatana. En minä kuolemaa pelkää, vedön mielellläni yksi päivä herskalla OD:t ja siinä on turha ulista sitten plinkin paskasakin että nyt heroiini taas vei yhden miehen, vitun lammasasenne, ollaan niin uhria ja uhria, pahat huumeet varasti mun elämän, onko näin? Päihteet on elämässäni parasta mitä on tapahtunut viimeisen seitsemän vuoden aikana, siinä vähän miettimisen aihetta ulisioille.
No mitä vittua sä sitten pyörit täällä foorumilla jos kaikki vaan vituttaa sua? Ehdotan jotain muuta harrastusta tilalle jos noin paljon otsasuoni alkaa tykyttämään.
Miksi en saa täällä olla? Eikö keskustelualueiden tarkoitus ole siinä että ihmiset voivati lmaista mielipiteitänä ja ajatuksiaan. Ei minua vituta kaikki täällä, eikä suoranaiseti kukaan henkilökohtaisesti, vaan tuo kuvailemani ilmiö. Kyllä minäkin vaihtelevasti päihteitä käytä, joten miksi en täällä siis saisi olla?
. Joillekin sitten on toki parempi ja helpompi vaihtoehto se kerrasta poikki -systeemi(En tietenkään tarkoita tässä nyt aivan kirjaimellisesti sitä, että pitkällistä benzojen syömistä voisi katkaista tyystin seinään, mutta ymmärtänet ehkä, mitä meinaan) ja ulkopuolisten kanssa suunniteltu ja valvottu lopetusohjelma.
. Toki fyysiset oireet ovat pirun rankkoja, etenkin, kun kyse on benzoista tai vastaavista, vakavia fyysisiä viekkareita aiheuttavista, roippeista, mutta ne saa tosiaan selätettyä sillä, että laatii hyvän ja itselleen sopivan pudotusohjelman ja noudattaa sitä parhaansa mukaan.
