Olen itse toipuva alkoholisti, jota ystävä auttoi kun vielä join mm. tuomalla minulle alkoholia kun omat jalat ei enää kantaneet. Nyt ystävä on suunnilleen samassa tilanteessa, mutta huumeiden kanssa. En toki lähde huumeita hakemaan, en edes tiedä mistä niitä saisi, mutta rahaa pitäisi lainata ja kyyditä sinne sun tänne niitä hakemaan. Jos kieltäydyn saan vihaisia tekstareita, että tämäkö on sitä kuinka ystävät auttaa toisiaan… uhkailuja sillä kuinka voi vaikka kuolla “kipuihin” kun ei saa tiettyjä huumeita ja se on minun vika sitten. Omasta näkökulmasta ystävyyttä olisi se, että kyyditsisin katkolle. En ole uskaltanut edes ehdottaa, ja jos ehdottaisinkin niin tekosyitä riittäisi ihan loputtomiin miksi se ei käy. En tiedä mitä tekisin. Kyseessä on kummiskin hyvä ystävä yli 20 vuoden takaa, en häntä haluaisi menettääkään, mutten kyllä narkomaanina jaksa katsellakaan.
Moi!
Kuulostaa tosi ikävältä, mutta toisaalta hyvin tyypilliseltä. Siis tuo syyllistäminen, kiristäminen jne. En usko että toi tilanne tekee välttämättä hirveän hyvää sun omalle toipumiselle. Toisaalta näet ainakin läheisen näkökulman.
Jätin joku aika sitten avomieheni (sekakäyttö, vakavia miel.terv.ongelmia). Olen ajatellut sen niin, että jättäminen oli viimeinen rakkauden tekoni. Nyt hän saa rauhassa löytää oman pohjansa ja päättää mihin suuntaan elämäänsä lähtee viemään. Ehkä sinunkin pitäisi harkita tätä vaihtoehtoa.
Tsemppiä!