Vaikeaa rakkautta

Kotikanava
21

Tervehdys taas. Aikaa vierähtänyt viime käynnistä… Emännän juominen meni siihen että lapsi asuu nyt sijaisperheessä ja työpaikka lähti. Noiden tapahtumien seurauksena hän meni hoitoon joka kesti 4kk. Hoidon jälkeen hän periaatteessa on asunut minun luona, löytänyt uuden työpaikan ja aloittanut vielä opiskelut jotka tukevat toipumista (terapiaa). Hänen asunto on myynnissä ja tarkoitus oli että muuttaa kokonaan tänne kesäkuun alussa tyttärensä kanssa.

Reilu kk hoidon jälkeen oltiin ulkomailla ja siellä hän ratkesi ensimmäisen kerran (joi 2 päivää), sen seurauksena tyttären suunniteltu muutto tänne viivästyy ainakin vuodella. Matkasta reilu kk ja tuli toinen ratkeaminen jollain joi vain yhden illan. Sitten meni kaksi viikkoa ja nyt juo toista päivää. Oli siis tänään pois töistä juomisen takia. Kun viimein vastasin puhelimeen niin ilmoitti että vetää ranteet auki. Soitin 112 ja pyysin apua kun itse asun parin sadan kilsan päässä ja hän on kerran aikaisemmin yrittänyt itsemurhaa. Kävivät siellä, mutta eivät vieneet hoitoon väkisin (oli lääkäri ollut sitä mieltä ettei tarvitse) vaan hän jäi sinne jatkamaan juomista. Nyt täällä mietin että oliko tosissaan vai ei. Ei vastaa enää viesteihin tai puheluihin.

Tuntuu että onko tämä edes totta. Kaikki näytti niin hyvältä ja hän on ollut kuin eri ihminen. Uskoin todella siihen matkaan asti että nyt hän onnistuu (ja vielä seuraavaan ratkeamiseenkin asti). Nyt taas olen varma että mikään ei muutu ja tätä samaa paskaa tämä tulee aina olemaan jos en lähde pois kokonaan.

Kiitos kun luit tämän, auttaa oikeasti. Nyt lähden nukkumaan (tai siis yrittämään sitä) ja toivon että lääkäri ymmärtää minua paremmin tämän asian ja hänellä on siellä kaikki hyvin.

22

Hyvä Miner,
surullista, että nämäkin toiveet valuivat taas kerran hukkaan. Olen itse elänyt päihdeperheessä ja eihän siinä voi luottaa toiseen eikä huomiseen. Niin se menee. Alkoholi vie ja liikakäyttäjä yrittää lupailla vaikka mitä, vaikka itsekin tietää, että lupausten pitäminen ei taida onnistua. Tämä on tosi rankkaa meille läheisille, niin kuin kirjoitat. Jatkuvasti saa olla huolissaan, se syö miestä (ja naista) ja kaikkea voi tietysti sattua. Ei me pystytä elämää hallitsemaan - eikä huomisesta tietämään. Riippuvuus on jokaiselle oman mittainen matka, me ei voi voida siihen juurikaan vaikuttaa. Itselleni tämän hyväksyminen oli vaikeinta. Toivosta en kuitenkaan halua luopua, aina on mahdollista päästä kuiville ja toipua.
Jaksamista ja kaikkea hyvää :slight_smile:

23

Kiitos. Niinhän se menee että itse se pohja pitää löytää. Mietityttää vaan että kuinkahan syvällä se pohja sitten on jos tyttären huostaanotto, potkut töistä ja silmät mustana (kaatuminen) joutuminen psykiatriselle ei vielä ollut se pohja.

Siellä se edelleen juo, 5 päivä menossa. Ei osaa edes viestiin vastata, niin sekaisin on. Enää en häntä lopettamisessa auta. Tai missään muussakaan tähän liittyvässä. Saa itse siivota sotkunsa ja maksaa laskunsa.

Onneksi tiedän että saan hyvän ja onnellisen elämän myös ilman häntä. Omaan jaksamiseen olen oppinut kiinnittämään paljon huomiota ja on todella paljon helpompi olla kuin siihen aikaan kun ketjun aloitin.

Ja terveisiä sille joka oli huolissaan minun luisumisesta vanhoihin tapoihin; mitään päihdettä en ole ottanut niiden täällä mainittujen kokeilujen jälkeen. Eikä ole tehnyt edes mieli. Tiedän että oma raittius on ja pysyy.

On vaikea ymmärtää että miten muuten noin fiksu ja älykäs ihminen aina tekee näin itselleen. Ja todella vaikea uskoa että jos ihminen ei vielä viisikymppisenä, kolmen hoidon, itsemurha yrityksen, tyttären huostaanoton, potkujen ja kaiken muun paskan jälkeen ole oppinut niin miksi se nyt jotenkin maagisesti oppisi ja tämä jäisi viimeiseksi kerraksi. Vahvasti epäilen.

Nyt lähden ulos luontoon taas lenkkeilemään. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

24

Hei Miner, piipahdanpa täälläkin, kun nyt paikalla olen. Nyt vasta luin tämän ketjun ja kosketti kovasti (kuten kaikki kertomukset, liippaavat niin läheltä omaa elämää).

Jäin miettimään, kun kyselit tuolla joskus aiemmin, onko me muut päästy mitenkään eroon siitä jatkuvasta pelosta toisen puolesta. Tuskin siitä koskaan pääsee, niin kauan kuin se toinen omassa elämässä mukana on. Itselläni se on kuitenkin vähentynyt huomattavasti. Toisaalta ehkä tietoisesti vakuuttelemalla itselleen, etten sille juomiselle minä mitään voi. Mutta ehkä vielä enemmän aika on tehnyt tehtävänsä. Mulla on tullut niin täydellinen kyllästyminen siihen juovaan mieheen, että koko ajan vähemmän olen jaksanut välittää. Eli kun hakkasin päätäni tarpeeksi kauan seinään, en enää lopulta jaksanut hakata. Tuli semmoinen siinäpähän juot -asenne. Ja se keskittyminen omaan itseen ja omaan tekemiseen, sitä ei voi liiaksi korostaa. Mutta onhan se huoli, etenkin kun pelkää, että jotain sattuu. Minun mieheni (onneksi?) juo kotona, joten ei tarvitse pelätä että jää pakkaseen tms.

Mutta mahtavaa, että olet oman elämäsi saanut kuntoon, antaa toivoa meillekin muille läheisille. Toivotan sinulle jaksamista ja hyviä lenkkeilysäitä, kyllä liikunta on asia, jota ilman tuskin itse olisin enää järjissänikään.

25

Kiitos. Hieno sää tuolla onneksi on. 6km tuli käveltyä metsissä, pellolla, vuorella ja hiekkatiellä. Muutin viime syksynä omakotitaloon järven rannalle ihan korpeen ja nautin tästä hiljaisuudesta ja rauhasta todella paljon. Kyllä luonnosta ja liikunnasta saa voimaa! Kohta pääsee kalastamaankin niin kyllä siinä murheet unohtuu kun saa olla järvellä virveli kourassa.

Olen tehnyt emännälle todella selväksi että täällä jos juo yhdenkin kerran niin sitten lentää pihalle. Välittömästi ja lopullisesti. Kasvoin alkoholistiperheessä ja sen olen päättänyt että en koskaan suostu pelkäämään että onko kotona humalainen ihminen kun tulen töistä. Aina se siis juo kun on töiden takia omassa asunnossaan. Se asunto on myynnissä ja jos ei mene kaupaksi nyt pian niin laittaa vuokralle sen. Voi jäädä yhdessä asuminen lyhyeksi… Ei sillä ole sitten mitään paikkaa missä juoda jos täällä asuu ja jossainhan se on juopon juotava. Saapa nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko mitään.

Ilman liikuntaa en olisi minäkään järjissäni. Emäntä ei liiku oikeastaan yhtään. Ennen kävi sentään koirien kanssa kävelemässä, mutta nyt kun koirat asuu täällä maalla ja oven aukaisu riittää niin eipä tuo itse ulos juuri lähde. Aion yrittää hieman jopa painostaa häntä lenkillä käyntiin. Jospa se liikunta olisi hänelle se viimeinen pieni apu jota tarvitsee välttääkseen ratkeamiset. Se on kuitenkin ihan selvä asia että ihminen voi paremmin kun liikkuu säännöllisesti. Jos oikeasti haluaa raitistua niinkuin väittää niin silloin saa perkele kokeilla tuotakin keinoa. Ja kyllä se haluaa raitistua, siitä olen 100% varma. Nytkin tiedän että se itkee siellä paskaisessa kodissaan ja juo koska sitä harmittaa että se meni ratkeamaan. Ja luultavasti juo taas niin kauan kun joutuu sairaalan tjs. kun ei yksin pysty lopettamaan ja minä en enää siinä auta.

26

Mietit, että kuinkahan syvältä se pohja oikein löytyy, jos ei ole vieläkään löytynyt kaiken tämän jälkeen. Älä muuta sano. Jollekin toiselle nuo olisi jo riittäneet ? Luulisi, että tuska olisi jo niin suuri, että katkaisisi niskan juomiselta, mutta ei näköjään vielä.

Tuntuu, että olet saanut hyvin etäisyyttä tilanteesta, hienoa. Itsekin löysin liikunnan, se on just niin hyvä juttu kun kerrot. En tiedä kumpaan liikkuminen vaikuttaa enemmän, päähän vai kroppaan. Koskaan ei ole tarvinnut katua, että miksi lähdinkään lenkille. Toinen tosi hyvä juttu on, että et suostu enää pelkäämään. Olet siis tiedostanut ja pysähtynyt miettimään asiaa ja tehnyt päätöksen. Itsekin pidän samasta päätöksestä kiinni, se on ehdoton. Meidän tulee pitää huolta ensisijaisesti itsestämme. Keneltäkään ei pidä hyväksyä käytöstä, jota joutuu pelkäämään. Se on tervettä ja on hyvä viesti myös päihderiippuvaiselle.

Aurinko paistaa, kerätään voimia.

27

Onpa harmi kyllä tuo, ettei raittius kantanut tämän pitemmälle hoitojenkaan jälkeen. Jäin miettimään tuota asumiskuviota ihan yleisestä mielenkiinnosta… Jos toinen muuttaa ja ko osoite on sitten hänenkin vakinainen osoitteensa, miten hankala homma ulos heittäminen on, jos ei suostu lähtemään. Enkä usko, että juomistakaan pystyy estämään sen aikaa kun siinä on…
minilex.fi/a/avoliitto-ja-h … %A4t%C3%B6

Elatusvelvollisuutta avoliitossa ei ole, mutta toisaalta jos toinen juo rahansa, ei pysty käymään töissä ja hänen sosiaalituissaan huomioidaan sitten toisen tulot, miten estät tai haluatko estää toisen luisumista elätiksi? Pitää jääkaapin tyhjänä?
minilex.fi/a/avoliitto-ja-e … lvollisuus

Yksin omistamastaan asunnosta voi kyllä ulos saada, viimeistään hakemalla häädön, mutta olettaisin, että se kestää jonkun aikaa. Eihän sikailevaa ja vuokranmaksun laiminlyövää vuokralaistakaan saa vuokranantaja heitettyä ulos kuin useamman kuukauden jälkeen. Millaista siinä sitten on asua, jos toinen kännää, ei suostu lähtemään, eikä hänellä ole asuntoa välittömästi käytettävissä. Emäntäsikin jos vuokraa kämppänsä, niin ei siitä sitä vuokralaista voi ilman irtisanomisaikaa pihalle heittää. Vuokranantajan puolelta sekin on kai 3-6kk vuokralaisen asumisajasta riippuen.

Nalkuttava akka, eikö teillä muuten ollut niinpäin, että juova avopuolisosi omistaa ssuntonne ja humalassa uhkailee joskus heittävänsä sinut pihalle? Selvititkö siinä kohtaa omia oikeuksiasi esim lähdön aikataulun suhteen? Tuskin tosiaankaan juovaakaan pystyy käskemään samantien ulos, jos hän on asunnossa kirjoilla.

En mullakaan ollut mitään valtaa yhteisessä vuokra-asunnossa estää ex-puolisoa dokaamasta. Sen tietysti kun omalta osaltaa irtisanoo, pääsee muuttamaan pois kuukauden päästä tai siis oma vuokranmaksuvelvoite loppuu siihen… En siis itse välttämättä muuttaisi yhteen juomaan ratkenneen kanssa vuokralle, enkä ottaisi omaankaan asuntooni… Mulla on nytkin juovia läheisiä ja olen tosi onnellinen, että asun yksin ja mulla on paikka, jonne kellään ei ole mitään asiaa ilman lupaa, kännissäkään. Rumaksi menee joskus erohommat ja kostoksi juova voi tehdä elämän kohtuullisen raskaaksi useammaksi kuukaudeksi…

Mua harmittaa kyllä emäntäsi ja niin monet muut, jotka avusta huolimatta eivät saa kiinni raittiudssta. Läheiset elää epävarmuudessa ja surettaa katsella terveyden tuhoutumista… Huoh. Mutta hyvä, että olet itse pysynyt suht hyvässä kunnossa ja mielentilassa. Mulla tahtoo ihan liikaa vaikuttaa itseeni, mielentilaani ja vointiini läheisten ongelmat, vaikka asun yksin… Harmittaa, että vaikka kuinka koitan suhteuttaa lupaukset siihen, ettei ne ole likikään aina pitäneet ennenkään, lasken josksu tyhmyyttäni asioita sen varaan, että ne nyt pitäisi… No välillä pitää, mutta aika usein käy niinkin, että viina vie voiton. Aika rankasti aikaisemmin itsekin dokanneena, muistan kyllä hyvin, että jos juotatti, join vaikkei siihen olisi mitään lupaa ollut tai sopivaa paikkaa. Luuletko miner, että emäntäsi nyt tässä pitää sanansa vai alkaako teillä itsemurhalla uhkailu ja muu paskamainen sirkus jos yhdessä asutte? Toisaalta oma elämäni on ollut lapsesta saakka täynnä ongelmallisia ihmisiä, joten saatan olla liian kyyninen ja jotenkin odotan mielelläni kunnon näytöt ryhdistäytymisestä enenkuin teen isompia ratkaisuja, joissa itse saatan ajautua hankaluuksiin. Eiköhän aika moni juova mieskin ole lupaillut vaikka lopettavansa juomisen, kun siihen on sitten motivaatiota, kun on muutettu yhteen ja hankittu lapsi… Eikä sekään taida ihan aina toteutua. Alkoholiriippuvuus ja pirullinen vaiva… Pirullinen ja äärimmäisen surullinen.

Hauskaa, raitista vappua ja voimia tilanteeseesi!

28

Kiitos taas teille vertaistuesta! Viikko tulee tänään täyteen emännällä juomista. Työpaikka nyt on varmasti mennyt, luulen että ei ole edes sinne ilmoittanut mitään. Viime viikolla oli väittänyt olevansa kipeä, mutta ei näin montaa päivää sekään voi onnistua.

Vaatii kyllä voimia olla hakematta häntä kotiin. Haluaisi kuulemma lopettaa ja tulla kotiin, mutta se vaatisi sitä että haen humalaisen etovan haisevan akan 2 tunnin matkan päästä tänne. Kiitos ei. Tiedän että on oikea ratkaisu antaa hänen selvitä itsekseen, muuten siitä tulee tapa ja hän voi huoletta aina ottaa kun tietää että kyllä se mies sieltä tulee hakemaan kun on juonut tarpeeksi. Mitä mieltä te olette?

Taas tuli toissapäivänä vastattua kännipuheluun ja sanottua asioita joita ei oikeasti tarkoita. Nyt koitan olla lujana ja lyödä luurin kiinni heti kun kuulen että on juonut. Hirveä huoli oli sen puhelun jälkeen kun ei edes whatsappia avannut reiluun vuorokauteen. Tuli taas niitä ajatuksia että mitäs jos nyt teki itselleen jotain koska sanoin mitä sanoin… Yöllä vastasi sitten jollain järjettömällä viestillä. No tiedän ainakin että on elossa.

Se kysyi multa silloin kännipuhelun aikana että miten minä oikein pystyin raitistumaan niin aloin miettimään että kyllä siinä se säännöllinen liikunta oli todella iso osa. Se vaikuttaa kuitenkin niin moneen juttuun ja aina mitä paremmin voi niin on epätodennäköisempää että ratkeaa. Ainakaan pahan olon takia.

Onhan se yhteenmuutto joo aika järjetöntä. Tiedän kyllä että hän löhtee pois heti jos en enää häntä tänne halua, mutta ehkä on järkevämpää hänen hommata oma vuokrakämppä. Ainakin voin heittää hyvällä omallatunnolla pihalle kun tiedän että on paikka mihin mennä. :slight_smile:

Voi kun voisi antaa omia raittiita vuosia hänelle edes pari niin uskon että hän onnistuisi. Ne ensimmäiset vuodet kuitenkin on kaikkein vaikeimpia. Ainakin itselle oli. Voimia kaikille!

29

Noo, ihmisen toiminnalla ja järjellä on harvoin mitään tekemistä keskenään. Ei silloinkaan, kun uskottelee toimivansa järkiperustein. Niin sitä vaan toimii, tunteiden varassa. Olen itse siitä ihan riittävä esimerkki. Ja vaikka ratkaisut olisi tyhmiä tai vääriä, voi sitten tehdä uusia.

Voihan hän lähteäkin, jos niin lupaa. Joskus tietysti juomaan ratkenneella ei oikein ole voimia tai aloitekykyä alkaa asuntoa/hoitopaikka/asioitaan ryhtyä järjestelemään… Siinä mielessä omat asunnot/osoitteet lähekkäin alkuun kokeeksi on helpompi ratkaisu, joskin tietysti kuluja on enemmän.

Minäkin toivon läheisilleni jotenkin samaa heräämistä ja kykyä nauttia selvästä elämästä, mutta pelkään, ettei niin tässä tapauksessa tapahdu. Selvinpäin olo tuntuu olevan kärvistelyä, eikä iloa löydy luonnosta, ei liikunnasta, eikä mikään kiinnosta. Toinen näistä on juonut koko aikuisikänsä, yli 30v ja alkoholi liittyy ihan kaikkeen, kaikkiin hyviin muistoihin, kaikkiin arjen ja juhlan asioihin… Hänellä jotenkin elämästä puuttuu värit, jos ei ole humalassa… Vaikka nyt jo terveyshaittoja on… Miksen sitten etäänny ja unohda, lakkaa murehtimasta? Miksen vaikka tämä vie liikaa aikaa ja voimia vaikkapa muiden ihmissuhteiden luomiselta? Juoviin läheisiin on tosiaan hyvin ristiriitaiset tunteet… Siihen humalaisen pöhönaamaan tekisi mieli tempaista nyrkki, (anteeksi suorat sanani), toisaalta mielen valtaa suru ja sääli ja myötätunto. Mukaviakin hetkiä on ainakin tähän saakka välillä ollut… Sekin tietysti painaa vaakakupissa. Mutta järkeä ei tässä ole pätkääkään. :smiley: Nytkin suunniteltu vappuseurani makaa kämpässään kännissä ja vietän vappua yksin. Että viina on hänelle nyt parempaa seuraa… huoh.

30

Hain kuitenkin hänet viimein kotiin että ei sentään pilaa opiskelujaan. Ei työpaikkakaan vielä häneltä lähtenyt. On ollut taas vaikea katsoa kun toinen on ihan eri ihminen kuin normaalisti. Nyt sitten odotetaan seuraavaa putkea tai ihmettä että sitä ei tule. Taas tuli autettua esim. auton hakemisessa ja muussa sellaisessa että pääsee töihin. Asunnon sai kyllä yksin siivota. Teki pahaa edes pyörähtää siellä… Oksennusta, tyhjiä pulloja, lasin siruja jne.

Koitan olla elättelemättä mitään toiveita että jäisi viimeiseksi kerraksi. Lupasi kokeilla liikuntaa avuksi raittiudessa ja ei onneksi mitään muuta luvannutkaan. Tai sen taas kyllä lupasi että minun kotonani ei tule koskaan juomaan. Sovittiin että ensi kerran jos/kun ratkeaa niin estän hänen puhelut ja viestit niin ei tule ainakaan niitä kännipuheluita. Parempi on nyt kuitenkin taas olla kun tietää että hän on kunnossa. Kuitenkin rakastan häntä enemmän kuin koskaan olen ketään rakastanut ja toivoa pysyvästä raittiudesta on niin kauan kun hän on valmis töitä sen eteen tekemään.

31

Hei Miner,
on todella hienoa, että olet asettanut selvät rajat juomiselle ja mitä siitä seuraisi. Usein selvien pelisääntöjen kertomista pelätään, turhaan. Puhumattomuus tuo vaan lisää ongelmia. Rajat on rakkautta.

32

Huoh. Pakko avautua täällä kun en tätä voi kellekään muulle kertoa. Emäntä lähti sunnuntaina työreissulle ja ratkesi juomaan maanantaina. Hänet raiskattiin kun oli palaamassa baarista. Tänään pystyi vasta kertomaan ja huomenna käy kuulemma vielä laitoksella ja tulee sitten kotiin. Tuntuu ihan hirveältä. Epätodelliselta. Kuinkahan pahalta hänestä tuntuu. Nyt vasta pystyn itkemään kun sain sanottua tämän.

Nyt ollaan siinä pisteessä että jos vielä juo niin mun on pakko lähtee pysyvästi pois. Jos ei työpaikan menetykset tai lapsen huostaanotot saa lopettamaan niin jospa tämä saisi? Meinaan että jos ei tämä saa niin sitten ei mikään ja kaikki toivo on turhaa. En syytä tietenkään häntä tästä, vaan syytän alkoholia ja sitä paskiaista. Jos ei olisi juonut niin ei olisi tätä tapahtunut. Se on kuitenkin fakta. Huomenna tulee meille 2 vuotta seurustelua täyteen. Vaikka tässä on ollut paljon tätä paskaa niin kuitenkin paljon enemmän on ollut hyvää kuin huonoa. Hyvää vuosipäivää meille…

Voisitteko rukoilla hänelle raittiutta?

33

Onpa hankala tilanne taas teillä? Muuttikos hän luoksesi asumaan, kuten aiemmin taisit kirjoitella? Juova nainen on aina jotenkin haavoittuvaisemmassa asemassa kuin miehet ja riski noille törkeille teoille kasvaa. Jotkut paskiaiset ihan vaanii humalaisia uhreja, joiden kyky puolustautua on huonompi.

Juominen ei välttämättä lopu mihinkään. Osa alkoholisteista kuolee sairauteensa ja on vaikeaa ennustaa iten kenellekin käy. Itsensä tietty voi pelastaa, toista ei. Johonkin ketjuun joku lisäsi niin hienon mietteen joka menee jotensakin näin: “Josain vaiheessa on päätettävä menettääkö rakastettunsa vai mielenterveytensä, sillä vaikka kuinka rakastaa toista, häntä ei pysty pelastamaan itseltään”. Täytyy katsoa uudestaan, josain näistä viimeaikoina aktiivisista kotilanavan ketjuista se oli.

Uskon jonkinlaiseen porttiteoriaan niin alkoholistin kuin läheisen kohdalla. Siis tavallaan aina sitä ajattelee, ettei tämän pahemmaksi voin mennä ja enempä en jaksa tai siedä, niin silti askel askeleelta ajautuu aina kammottavampiin tilanteisiin joko päihteensä tai päihteitä käyttävän läheisen kanssa…

Hassua muuten, että itsetuhoisessa juomisessa on ulospäin mulle ainakin jotenkin semmonen maku, että ihminen suorastaan vihaa itseään ja jotenkin tahallaankin jollain tasolla haluaa tuhota itsensä, ei anna itselleen mitään hyvää, aivan kuin ei ansaitsisi mitään hyvvää. Mistä ihmeestä se kumpuaa, onko menneisyydessä jotain ankeaa vai onko kyse pelkästään alkoholismista?

No jos muuta ei enää voi, rukoilla voi.

34

Hyvin sanottu. Pitäs laittaa seinälle toi. Joo muuttihan se. Ei tainnut olla kovin viisas ratkaisu vaikka paljon hyviä viikkoja meillä nyt ollut. Kerran jo tullut tänne humalassa ja taas annoin mahdollisuuden vaikka olin päättänyt että ero tulee jos sen tekee. Porttiteoria. Totta.

Tää tilanne on muuttunut vielä sairaammaksi tänään. En edes enää tiedä onko häntä raiskattu vai onko vain pettänyt ja sitten keksinyt mahd. tautien ym. takia tuon raiskauksen. Niin oudolta tämä nyt tuntuu. On käynyt hotellissa (siis ei itse majoitu siellä) baarin jälkeen, vaikka väittää että ulkona baarin jälkeen raiskattu. Ja kiistää sen käynnin vaikka sen varmasti tiedän todeksi. Ja eikö luulisi että jos nainen raiskataan oudossa kaupungissa hän tulisi heti kotiin eikä jäisi sinne ryyppäämään vielä useaksi päiväksi? Uskaltaisiko hän siellä käydä ulkona syömässä? Niin on tehnyt.

On tämä sairasta. Nyt siis toivon täällä että oma rakas puolisoni on raiskattu ettei tarvitsisi jättää häntä? Huh huh. On tämä mennyt sairaaksi. No. Huomenna hänellä loppuu ainakin majoitus missä nyt on (työn puolesta) niin jos routa porsaan ajaisi kotiin ja totuus selviäisi. Näyttää kyllä pahalta. Ja tuntuu. Ei auta liikunta ei mikään. Kokoajan vaan mielessä tämä.

35

Hei Miner!

Tarinasi on mielenkiintoinen, vaikkakin surullinen. En halua antaa ohjeita, mutta ensimmäisenä tuli mieleen, että yritä päästää irti hänestä henkisesti, jotta saisit itse mielenrauhan. Tarjoa auttavaa kättä, jos hän ei tartu siihen, sille ei voi mitään. Niin kuin olet tehnytkin, ei tarvitse kääntää selkää, mutta ei tarvitse myöskään lähteä mukaan, vaan elää mahdollisimman paljon omaa elämää.

Itse olen raitistunut 2008, olin 20v. alkoholisti. Ero tuli 2011 ja olin kahdeksan vuotta yksin lasten kanssa. Keväällä tapasin miehen ja ensimmäistä kertaa vuosiin ihastuin/rakastuin. Kun taudin kuvan tiedän, jo kahden viikon päästä hän antoi tietämättään merkkejä olevansa holisti. Vaikkei sitä myönnäkkään itse.

Hän on tissutellut kaljaa koko kesän noin 5-6/7 päivää viikossa. Ei ole väkivaltainen, eikä muutenkaan aiheuta harmia humalassa. On jopa miellyttävämpi kännissä, kun selvinpäin on sitten hampaat irvessä ja pahantuulinen. Elämä on muutenkin hyvin negatiivistä, tuntuu, että joka asiasta tekee ongelman.

Ongelma on se, että hän ei ymmärrä normaalia puhetta, eikä muista mitään. Mitään ei voi sopia, kun ei tiedä, missä kunnossa hän on. On joko kännissä tai tärisee krapulassa. Olen sanonut, etten mahdu hänen ja kaljapurkin väliin. Hän ei näe asiaa niin. Mielestään saa putken poikki ja kehuu sillä, kun pystyy yhden päivän tärisemään ilman kaljaa.

Yhtenä päivänä tuli viesti “yritän selviytyä, juon kaljaa” :smiley: :smiley: :smiley:

Voimia ja viisautta sinulle.

36

Alkoholismiin liittyy valehtelu ja jälkien peittely. Omassa suhteessani olin lopulta tulla hulluksi, kun en enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei. Näet yhtä, toinen väittää ihan toista. Uskot, epäilet ja yrität uskoa. Mä en jaksanut.
Porttiteoriaani liittyen olen itse mennyt koko ajan pidemmälle, venyttänyt rajojani liki hulluuteen saakka, kunnes tajusin, että oikeasti hajoan ja sitten meitä tuhoutuu kaksi.

Valehtelu suututtaa eniten olkoon miten sairauden oire. Se luikurimainen yritys pelastautua ja vastuuta ei kanneta mistään. Aloin pelätä itseäni, että oikeasti lyön ex-miestäni… että edes se valehtelu ei lopu ja olen kusetettava kynnysmatto. Onhan se rehellisyys järkevän ja toista kunnioittavan suhteen ensimmäinen edellytys. Jossei sitä ole, ei ole mitään.

Pidä huolta itsestäsi, pelkkä jatkuva stressi aiheuttaa terveysongelmia, eikä juoposta ole sitten auttajaksi. Hän häipyy ja juo jossain. Näin meillä kävi. Virheitään ei ole tarpeen murehtia tai itseään niistä suomia. Sinä olet luottanut, antanut mahdollisuuksia, toinen ei oikein ole osannut niitä arvostaa. Minä luulisin, että raiskattu tulisi kotiin ja olisi juomatta ainakin tovin, ei tuo toiminta mun näkökulmasta uskottavaa oikein ole, mutta mistä sen tietää. joka tapauksessa jatkuva kaaos on aika raskasta.

Voimia nyt mitä sitten päätätkin tehdä.

37

Kiitos taas vastauksista. Sehän tässä vaikeaa on kun se stressi ei ole jatkuvaa. Hän oli nyt kuukauden täysin juomatta, sitä ennen kaksi kuukautta. Se aika noiden ratkeamisten välillä on ihan älyttömän hyvää. En ole oikeasti koskaan ollut niin onnellinen kuin olen hänen kanssaan. Ihan kaikki on silloin hyvin. Tai ainahan se pieni pelko on läsnä että milloin ratkeaa, mutta sitä en kutsuisi todellakaan stressiksi.

Pelkään nyt huomista. Tuleeko hän humalassa? Tuleeko hän ollenkaan? Onko hän pettänyt vai onko hänet raiskattu? Miten suhtaudun?

Oliskin niin että joisi jatkuvasti. Silloin pystyisin lähtemään pois helpommin.

On ollut kyllä ehdottomasti vaikein päivä vuosikausiin. Mutta tästäkin on selvitty, kohta sänkyyn nukkumaan ja sitten koittaa päivä uus. Kiitos teille kaikille jotka viitsivät juttujani lukea ja kiitos varsinkin niille jotka viitsivät kommentoida. Saan paljon voimia täältä!

38

Eipä tullut vielä tänään kotiin. Oli sentään sen verran tolkuissaan että pystyimme puhumaan. On hänet raiskattu. Huomenna tulee kotiin kun on pakko (ei ole enää paikkaa missä juoda). Tuskin hän ilosta siellä juo. Varmasti ihan sairaan paha olo ja ei muuta keinoa sen helpottamiseen tiedä kuin juomisen. Alkuviikosta sitten käy poliisilaitoksella kuulusteluissa kun eivät ole voineet häntä humalan takia vielä kunnolla kuulla.

Nyt teen pyhän päätöksen että jos vielä kerrankin juo niin sitten on kaksi vaihtoehtoa: ero tai välittömästi myllyhoitoon. Tiedän että raittiutta hän haluaa. Ei muuten olisi käynyt 3 kertaa hoidossa. Ehkä tauti vaatii kovempia keinoja. Ehkä ei auta sekään hoito, mutta sen kortin vielä katson (jos siis suostuu sinne menemään). Jos se ei auta niin sitten minun on mentävä eteenpäin ja hyväksyä että hänen kanssaan en yhteistä elämää saanut.

Luultavasti hiljenen taas seuraavaan kriisiin asti. Voimia teille kaikille jotka kamppailette tämän asian parissa. Pitäkää huolta itsestänne! Voimia!

39

Hei Miner,
harmillista kuulla puolisosi tilanteesta. Viimeisen vuoden aikana vaikken palstaa lukenut, mietin joskus miten sinulle ja puolisollesi kävi. Jäit mieleeni, koska olet ensinnäkin yksi harvoista miehistä täällä ja toiseksi koska olet itse selättänyt riippuvuuden. Varmaan katsot asiaa siksi vähän eri kantilta. Toivon, että tilanteeseesi löytyy ratkaisu. Jaksamista sinulle!

40

Pieni päivitys. 2 kuukautta mennyt ja emäntä on edelleen raittiina. Kertoi päättäneensä että kokeilee vuoden raittiutta ja katsoo sitten että tekeekö mieli vielä juoda. Itse kun raitistuin muistan tehneeni saman päätöksen. Ei tehnyt vuoden jälkeen mieli. Mulla on nyt varovaisen positiivinen mieliala tästä. Alkaa tuntua siltä että tuo raiskaus oli hönen pohjansa ja nyt on matkalla ylöspäin. Vielä ahdistaa usein, mutta ei ole ollut näin toiveikas olo pitkiin aikoihin.