Taas kerran väsyin selvänäoloon. taas kerran.
Olen käynyt ryhmissä, vuosia. Ja yrittänyt. Nyt istun ystäväni luona ja keskustellaan. Uusista vaihtoehdoista. Kun 12 askeleen ohjelma ei monesta yrityksestä huolimatta ja kovasta yrittämisestä huolimatta ole auttanut niin nyt on aika kokeilla uudelta pohjalta. Ystäväni on selviytynyt omalla tavallaan ja nyt etsitään minun tapaani. Ehkä löydän täältä jotain ajateltavaa. Aion kirjoittaa silloin tällöin mitä löydän vai löydänkö mitään. Tuntuu siltä että elämässä pitäisi olla muuta kuin päihdeongelma aina taustalla. Ei tämä taida olla järkevää tekstiä mutta alku ainakin.
Tervetuloa palstalle aletaan alusta!
Ei se 12 askeleen meno tosiaan ole kaikkien juttu. Einsteinilla oli tämä hyvä asuva slougani juuri tähän tilanteeseen:
Oletko muita raitistumiskeinoja kokeillut kuin nuo AA-ryhmät? Täältä palstalta löytyy ihmisiä jotka ovat saaneet sen oman korkkinsa kiinni esim. omalla tahdonvoimalla/itsesuggestiolla, terapiassa käymällä (jossa ollaan ratkottu ne psyykkiset solmut sen juomisen taustalla), jonkin lääkevalmisteen avulla, “valaistumalla”, uskoon hurahtamisella jne… On täällä myös pari tapausta jotka jopa ovat onnistuneet aidossa kohtuukäytössä vaikka aikaisemmin ovatkin olleet alkoholisteja. Ehkäpä juuri sinä näytät meille taas jonkin aivan uuden tavan toipua? Raitistumisen säännöt ainakin kannattaa heittää ensitöikseen roskiin, sillä sellaisia ei yksinkertaisesti ole olemassakaan.
Einstein kiteytti asian. Kysymys onkin vain se, kauanko lyö päätään seinään ennenkuin uskoo ettei tämä tuo tulosta. Osalla loppuu ikä kesken. Vain etsivä löytää, menestystä etsintään!
Nyt on mennyt hyvin.
Irtaantuminen vanhasta moneen kertaan epäonnistuneesta AA-meininkistä oli hyvä ratkaisu.
Harmittaa että kesti näin kauan uskoa että jos ei parane niin on vaihdettava taktiikkaa.
Elämäni tuntuu miellyttävämmältä. En osaa sen paremmin oloani kuvata. Kitinää ja pelottelua on tullut entisiltä 12 askeleen kavereilta. Moni niistä ei enää pidä yhteyttä kun olen “luopio”. En silti palaa enää siihen, ehkä löydän uusia ystäviä jotka eivät ole kiinni samasta uskosta.
Elämä kantaa!
Päräyttävää lukea tälläistä tekstiä! Onneksi olkoon ja kaikkea hyvää matkasi varrelle. Peace and love!
Mukavaa kuulla selviytymisistä.
Joskus asia on noin, vaikka kaikki “irrottautumiset” ovatkin myös raskaita, ne myös vapauttavat. Ja ystävistä… ne todelliset jäävät kyllä jäljelle. Ne jotka eivät katso siihen kuulutko samaan seuraan tai yhteisöön ja uskotko samaan oppiin.
Ja kannattaa muistaa, että niiden torjuvien tilalle ilmestyy kyllä uusia, mahdollisesti jopa sitten avarakatseisempia tuttavuksia.
Voimia toivottelen edelleen, oman elämäsi rakentamiseen!
aletaan alusta kirjoitti
Harmittelen saamaasi kohtelua, kun AA:n teksteissä nimenomaan kehotetaan kunnioittamaan mitä tahansa tapaa, jolla alkoholisti on ratkaissut juomaongelmansa. AA:han liittyminen ja siitä luopuminen on täysin jokaisen itsensä päätettävissä oleva asia.
Hyvää raittiutta sinulle uuden ystäväsi tukemana!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
“Löysin” vanhan kirjoitukseni.
Puolitoista vuotta melkein on aikaa kun noin tein, aloitin poisoppimisen ohjelmasta joka ohjelmoi minua kiertämään alkoholismia päässäni päivästä toiseen.
En ole katunut, vaikka muutama ystävyyssuhde katkesi, kun en enää “ulvonut sutena susien lailla” vaan aloin vihdoin viimein rakentamaan elämää niille palasille jotka oli jäänyt niillä voimilla jotka jäjellä oli.
Olen työssä, parisuhteessa, ajan omaa autoa ja minulla on uusia ystäviä. Vanhoista jäi harva jäljelle kun aloin muuttua.
Olen asteikolla 1-10 elämääni kahdeksikon verran tyytyväinen.
Muutos on mahdollinen muillekin, sen halusin sanoa. Toivotan hyvää jatkoa kaikille.
Hei!
Ajattelinpa kerrankin kommentoida jotakin toisen ketjuun.
Olen todella iloinen puolestasi ja onnistumisestasi vaihtoehtoisella tielläsi. Samaa toivon itsellenikin ja luotan, että onnistun 
Kaikkea hyvää Sinulle jatkossakin!
-Abelline
On mukavaa kuulla onnistumisista!
Useimmiten onnistuneet, ne jotka ovat jättäneet taakseen alkoholismin elättämisen itsessään, jättävät myös nämä keskustelut ja elävät elämäänsä uhraamatta aikaansa alkoholismin ja päihdeongelmien miettimiselle.
Siitä saa helposti sellaisen kuvan että päihdeongelmaiset olisivat aina lopun ikäänsä kieriskelemässä saman ongelman kuravedessä, milloin torjuen ja milloin haaveillen ryyppäämisestä.
Nämä tervehdykset parantuneilta ovat hienoa luettavaa.
Kiitos!
En voisi olla enempää samaa mieltä kuin tämän viestin kirjoittaja! Sanasta sanaan!
-Abelline
Samanlaisia kokemuksia. Minusta tuntui sitten siltä kuin olisin vapautunut uskostani alkoholismiin. Tai voi sanoa niin että menetin uskoni alkoholismiin. En enää uskonut että se on minun kohtaloni ja elämäni taakka aina.
Minullakin vaikeaa oli että jotkut vanhat ystävät eivät hyväksyneet mielipiteeni muuttumista. Mutta se masensi vain oman aikansa.