Olen kirjoitellut joskus lopettajiin, mutta eihän mun lopettamisyrityksistä mitään ole koskaan tullut ja niitä on ollut monta. Päätin sit kirjoitella tänne vähentäjiin, koska vähentäminen on sujunut tosi hyvin. Historiasta senverran että juominen alkoi joskus teininä ja olin juomatta raskausajat ja lasten ollessa pieniä. Muuten on sit alkoholia kulunut aikast reippaasti. Aina olen juonut humalanhakuisesti ja järkyttävän monta kertaa olen kännissä tehnyt idioottimaisia asioita, sellaisia mitä en ikinä haluis edes muistella. Parisuhteita on mennyt rikki, yks avioliittokin. Nyt olen järkevässä suhteessa ja mikä parasta kumppanin kanssa ollaan yhdessä pystytty selättämään joka viikonloppuinen juominen. Alkuvuodesta oltiin kolme kk alkotta, sit tuli kevät ja kesä ja juominen jatkui aikalailla samaa rataa kun ennen taukoa. Sit alkusyksystä pistettiin taas korkki kiinni kuudeks viikoks kunnes lähdettiin parin viikon reissuun, jossa tuli kuitenkin otettua vaan pari kertaa ja suht maltilla. Loppureissussa päätettiin kuitenkin taas pitää taukoa tai lopettaa ja nyt ollaan oltu ilman reilu kahdeksan viikkoa. Olen onnellinen ja tyytyväinen siitä, että tänävuonna on näin monta viikonloppua selvinpäin 
Oon siis pahimpina aikoina ryypiskellyt viikollakin, mutta siitä on onneks aikaa jo muutama vuosi. Jotenkin en pysty vielä ajattelemaan, että lopetan kokonaan. Kait se on sitä kun niin monta kertaa olen yrittänyt, etten halua enää pettyä itseeni. Aika sekava kirjoitus, mut en oo ikinä ollut mikään kynäilijä Menen pienin askelin eteenpäin, päivä kerrallaan. Kait mun haaveeni on, että joskus koittaisi se päivä, ettei mun tekis enää mieli ikinä juoda.
Tervetuloa vähentäjien joukkoon! Olen kokenut, että tänne kirjoittelu on hyvä tapa jäsennellä ajatuksia ja pitää kenties jonkinlaista kirjaa omista tavoista. On mukava lukea välillä vanhempia viestejä ja huomata edistyneensä jo tällä polulla ihan mukavasti Kaikki tietenkin käyttävät palstaa omalla tavallaan ja se on ihan ok. Hyvää jatkoa sulle, kuulostaa että olet päässyt hyvään alkuun!
Kattelin kalenteria ja huomasin et viimeisestä hörpystä onkin kulunut jo melkein kymmenen viikkoa Mulla on ihan selvästi pahemmat hetket perjantaisin tai joskus jo torstaisin tulee hermostunut olotila, tekee mieli siis vaan ottaa. Senverran on tultu harjoiteltua viikonloppu juomista, et siitä on tullut vissiinkin tapa…Vähentäminen ajatuksena sopii mulle paremmin kuin lopettaminen koska oon huomannut itestäni sen, et jos kiellän iteltäni jotain niin rupean sitä vaan enempi ajattelemaan ja haluamaan. Ihan sama, jos kiellän iteltäni roskaruuan niin löydän itteni hetken päästä Hesen autokaistalta. Mulla ei vissiin oo selkärankaa Voin nyt paljon paremmin kun silloin kun join ahkerasti. Henkisiä morkkiksia ei oo tarvinnut potea yhtään taukojen aikana. Samat asiat vituttaa edelleen mitkä ennenkin, mut osaan suhtautua niihin rauhallisemmin. Tai ennen kun joku asia oli vaikea niin mua ahdisti se ihan älyttömästi mut nyt mun mieli on tasaantunut. Uni on tietty parempaa ja vaikka välillä nukkuisinkin huonosti niin väsymystä ei voi verrata mihinkään krapulaväsyyn. Yks iso positiivinen asia on se, etten enää tee hätiköityjä päätöksiä, nyt maltan miettiä onko joku juttu todella välttämätön esim. hankkia. Super hyvää on sekin etten anna kenenkään idiootin manipuloida itteäni saatikka käyttää hyväksi, sellaistakin annoin tapahtua kun olin heikoimmillani. Silmiä avaavaa kirjoittaa tänne, tiedostan mitä juominen pahimmillaan mulle on aiheuttanut. Silti juomattomuus ei oo helppoa, on ollut mulle aina se hyvä keino unohtaa edes hetkeksi. Tää viikonloppu menee toivottavasti selvinpäin, vaikka mielitekoja on parasta aikaa.
Vuosi on vaihtunut ja alkuvuosi on mennyt selvinpäin 
Viimevuoteen oon kyl tosi tyytyväinen siis juomisen suhteen ja muutenkin. Joulukuus tuli pari kertaa otettua mut siihen se sit loppu. En oo varmaan vuosiin ollut näin rakastunut elämääni ja oon itestäni vähän jopa ylpeä. Juominen ei enää tunnu tärkeeltä, ihan hullua ajatella kuinka tärkeeltä ja pakonomaiselta se on tuntunut. Ajattelin et viikonloput selvinpäin olis tappavan tylsiä mut ei ne oo. Perjantai tuntuu edelleen perjantailta nyt vaan ryypiskely on vaihtunu kaikkeen pienistä asioista nauttimiseen. Oon ruvennut liikkumaan ja leipomaan. Nautin hyvän ruuan tekemisestä ja syömisestä. Näen luonnon ihan eriltapaa kuin ennen, pidän jopa talvesta taas Jotenkin kaikki on vaan selkeämpää, tuntuu et oon löytänyt itteni uudestaan.
Näin se menee, maailma tai ihmiset ympärillä eivät muutu, mutta itse voi muuttua. Kun pääse juomattomuudessa tarpeeksi pitkälle, niin kohta voi huomata, ettei tarvitse alkoholia enää mihinkään tunteeseen.
Ahdistuksesta eroon pääseminen on vapauttavaa, se taitaakin olla syy numero yksi juomiseen tai sitten juominen on syy numero yksi ahdistuksen aiheuttajaksi.
Oli miten oli, niin kannattaa kokeilla olla vuosi ilman alkoholia. Mulla ainakin kesti reilu vuosi, että elimistö alkoi tajuta, että jokin aine on jäänyt pois ravintoympyrästä. Reilun vuoden jälkeen ajatusmaailma alkoi muuttua sillai havaittavasti, kai ne aivot ottaa oman aikansa palautua ja hyvä, että vielä palautui. Olen lukenut paljon tarinoita raskaasti ryypänneistä, joiden aivoissa on jo tapahtunut fysiologisia muutoksia, eli sellaisia, jotka näkyy MRI-kuvissa; heidän ajatusmaailmansa jää usein sellaiseksi harmaaksi.
VInkkinä vielä kaikille yleisesti: Jos mikää ei tuota iloa, kaikki vituttaa eikä maailmassa ole mikään hyvin, niin älä suuntaa lääkäriin hakemaan masennuslääkkeitä. Laita sen sijaan korkki kiinni ja mene ulos ihmettelemään vuodenaikoja, saatat yllättyä. Ole silti kärsivällinen: Ensimmäinen viikko, jopa ensimmäiset kuukaudet, voivat olla helvettiä, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa.
Aamuyöstä heräsin ajatukseen kuinka kamala äiti oon ollut lapsille joskus. Yhtäkkiä vaan jostain se tunne tuli, muistot ja ajattelin etten ikinä enää juo. Lohdutuksena itelleni onneks en ollut itsekäs paska silloin kun lapset oli pieniä, mut ehdin mä olla sitä kuitenkin senverran et on niillä ollut ihan järkyttävä murhe musta. Nyt kun lapsilla omia ongelmia niin ymmärrän et ainakin osittain johtuu mun käytöksestä. En mä tässä tunteessa ryve, mut kyl se hyvää tekee myöntää itselleni et on mulla ollut ihan hitonmoinen alkoholiongelma. Vähentäminen ei oo se mun juttu, kyl se on se lopettaminen. Nyt tarvii ajatella et juominen oli osa mun elämääni, liian suuri osa ja loppuelämä alkaa tästä ja siihen ei enää alkoholi kuulu. Hyvä et viimevuonna älysin tehdä jo sitä luopumistyötä kun vähensin rajusti, nyt oon jo tietoinen siitä kuinka paljon parempaa mun elämä on ilman. Ihmeen vähän on tehnyt mieli juoda ja sit kun se on käynyt mielessä niin on menny nopeasti ohi. Katsotaan nyt mitä tää vuosi juomatta tuo tullessaan, sen nyt aion kokea, olkoot se sitten vaikka joku välitavoite.
Nyt sinulla on hyvä mahdollisuus korjata asioita. Voit pyytää käytöstäsi anteeksi, ja aikuinenkin lapsi saa suunnatonta iloa vanhemman raitistumisesta. Se voi myös toimia jälkikasvulle kannustavana esimerkkinä.
Onneks välit lapsiin on ollu aina hyvät. Lapset on pystyneet juttelemaan mulle kaikesta ja ongelmia kun on tullut niin aina he mulle niistä ensimmäiseksi kertoo edelleen. Esitin monet vuodet vaan kaikille että mulla itellä ei oo ongelmia, kaikki oli ihan hyvin, mukamas. Taustalla on lähisuhdeväkivaltaa, minkä yritin lapsilta peitellä monet vuodet. Anteeksi oon pyytänyt, tietysti ja myöntänyt heille et join liikaa ja olin ihan rikki ja tein monta asiaa väärin. Nyt meillä kaikilla on helpompaa kun asiat on rehellisesti käyty läpi ja lapset huomaa että tosissani oon muuttunut parempaan suuntaan. Silloin kun join niin aina kun lapsilla oli ongelmia niin siitä sain syyn juoda lisää ja nyt kun vaikeuksia tulee niin ne vaan yritetään selvittää ja oon huomattavasti parempi tuki kuin koskaan ennen. Helpottavaa. Mä on ollut kaikinpuolin epäluotettava mut nyt saan olla luotettava ja turvallinen äiti. Se on ihanaa.
Viikonloppu menny taas mukavasti. En olis koskaan uskonut et jaksan selvinpäin valvoa yömyöhään, saatikka senjälkeen herätä aamulla pirteenä uuteen päivään. Lumityöt tuli tehtyä jo ennen ysiä, ei olis ikinä tapahtunut jos olisin kännännyt. Paljon enemmän saan nykyään aikaiseksi, juominen on kyl iso aikavaras ja nyt kun tulee 54 mittarin niin en mä halua aikaa, elämää enää haaskata. Ei tee mieli juoda, mutta tulee se välillä mieleen. Reilun kuukauden päästä viikon etelänreissu ja se on sit ensimmäinen sellainen selvinpäin. Huomaan monia muutoksia itessäni ja yks on se ettei mua kiinnosta kauheesti muut ihmiset tai oon ennemmin pienessä piirissä. Parin päivän päästä 2 kk viimeisestä humalasta
Tänään on ollut sellainen kiitollisuuden päivä tai oon entistä enemmän tullut tietoiseksi kuinka onnellisessa asemassa olen ja miten haluan mun loppuelämäni viettää. Elämännälkä on nyt kova ja isoja päätöksiä olen tehnyt. Olen sellasessa elämäntilanteessa et pystyn periaatteessa keskittymään täysin itteeni ja omaan hyvinvointiin. Oravanpyörästä olen pystynyt hyppäämään jo aikapäiviä pois taloudellisen tilanteen takia. Nyt on tullut tai itseasiassa kytenyt jo aikapäiviä ajatus siitä että haluan luopua kaikesta turhasta omaisuudesta ja sitä on tässä kertynyt ihan liikaakin tai senverran ettei se enää palvele mun hyvinvointia vaan enempi stressaa. Ns. luksuselämä on nähty, eikä se vaan ikinä oo mulle sopinut. Elänyt ehkä sellasta elämää mitä multa on odotettu suoraan sanottuna rahan takia. Sanonta raha ei tuo onnea pitää mun osalta paikkansa tai ainakin elämän voi sössiä on sitten rikas tai köyhä. Mut joo, mä nyt karsin kaiken mua ahdistavan paskan pois mun elämästä ja rupeen elämään sellasta elämää mitä oikeesti ite haluan. Helpompaa olla juomattakin kun saan tietyt painolastit pois. Mietin voinko kirjoittaa tänne tällaista, en tiedä itseasiassa miksi. Tää on mulle kuitenkin terapiaa eikä toivottavasti kukaan tuu täällä sanomaan et älä oo tyhmä ja älä valita kun sul on kaikki niin helvetin hyvin. En mä varmaan kirjoittelis tänne jos olis. Juomattomuus antaa voimia ja selkeennyttää pääkoppaa. Ei pitäis elää sitku elämää mut haaveita tarvii olla ja mulla on niitä paljonkin ja suurinosa liittyy mun henkiseen hyvinvointiin ja elämän tasapainoon. Tuntuu et oon elänyt melkolailla koko elämäni muiden odotusten mukaisesti, mut nyt on aika laittaa itteni ykköseksi ja olla terveellä tavalla itsekäs.
Tänään on ollut sellainen kiitollisuuden päivä tai oon entistä enemmän tullut tietoiseksi kuinka onnellisessa asemassa olen ja miten haluan mun loppuelämäni viettää. Elämännälkä on nyt kova ja isoja päätöksiä olen tehnyt. Olen sellasessa elämäntilanteessa et pystyn periaatteessa keskittymään täysin itteeni ja omaan hyvinvointiin. Oravanpyörästä olen pystynyt hyppäämään jo aikapäiviä pois taloudellisen tilanteen takia. Nyt on tullut tai itseasiassa kytenyt jo aikapäiviä ajatus siitä että haluan luopua kaikesta turhasta omaisuudesta ja sitä on tässä kertynyt ihan liikaakin tai senverran ettei se enää palvele mun hyvinvointia vaan enempi stressaa. Ns. luksuselämä on nähty, eikä se vaan ikinä oo mulle sopinut. Elänyt ehkä sellasta elämää mitä multa on odotettu suoraan sanottuna rahan takia. Sanonta raha ei tuo onnea pitää mun osalta paikkansa tai ainakin elämän voi sössiä on sitten rikas tai köyhä. Mut joo, mä nyt karsin kaiken mua ahdistavan paskan pois mun elämästä ja rupeen elämään sellasta elämää mitä oikeesti ite haluan. Helpompaa olla juomattakin kun saan tietyt painolastit pois. Mietin voinko kirjoittaa tänne tällaista, en tiedä itseasiassa miksi. Tää on mulle kuitenkin terapiaa eikä toivottavasti kukaan tuu täällä sanomaan et älä oo tyhmä ja älä valita kun sul on kaikki niin helvetin hyvin. En mä varmaan kirjoittelis tänne jos olis. Juomattomuus antaa voimia ja selkeennyttää pääkoppaa. Ei pitäis elää sitku elämää mut haaveita tarvii olla ja mulla on niitä paljonkin ja suurinosa liittyy mun henkiseen hyvinvointiin ja elämän tasapainoon. Tuntuu et oon elänyt melkolailla koko elämäni muiden odotusten mukaisesti, mut nyt on aika laittaa itteni ykköseksi ja olla terveellä tavalla itsekäs.
Pari päivää ollut armottoman väsynyt ja hiukan ahdistaa. Juomatta nyt 68 päivää eikä tee mitenkään mieli. Oon hoidellut paljon asioita ja mua on aina väsyttänyt tällainen ajatustyö ja stressi. Jännittäjä kun olen niin huominen kiinteistövälittäjän tapaaminen hermostuttaa. Kattelin vanhoja kuvia puhelimesta ja poistin paljon, kun niistä tuli mieleen omat virheet mitä on tullut tehtyä. Toisaalta oli niissä paljon hyviäkin muistoja ja tajusin kuinka paljon on viiden vuoden aikana tapahtunut. En yhtään ihmettele että olin hiukan henkisesti uupunut jossainvaiheessa tai paljonkin, eikä krapulat helpottaneet yhtään oloa, päinvastoin silloin tuli helposti siirrettyä asioita ja elettyä vähän turhan hälläväliä elämää. Se on nyt historiaa ja nyt vaan pusken eteenpäin ja teen sen mitä oon suunnitellut. Reissu kolmen viikon päästä, tekee hyvää maisemanvaihdos hetkeksi. Siellä tulee varmasti kiusaus juoda, mut sen näkee sitten miten menee. En mitenkään anna itselleni lupaa retkahtaa tai en ajattele et kyl sitä nyt vähän voi matkalla. Hyvä olo muuten.