Olen kirjoitellut joskus lopettajiin, mutta eihän mun lopettamisyrityksistä mitään ole koskaan tullut ja niitä on ollut monta. Päätin sit kirjoitella tänne vähentäjiin, koska vähentäminen on sujunut tosi hyvin. Historiasta senverran että juominen alkoi joskus teininä ja olin juomatta raskausajat ja lasten ollessa pieniä. Muuten on sit alkoholia kulunut aikast reippaasti. Aina olen juonut humalanhakuisesti ja järkyttävän monta kertaa olen kännissä tehnyt idioottimaisia asioita, sellaisia mitä en ikinä haluis edes muistella. Parisuhteita on mennyt rikki, yks avioliittokin. Nyt olen järkevässä suhteessa ja mikä parasta kumppanin kanssa ollaan yhdessä pystytty selättämään joka viikonloppuinen juominen. Alkuvuodesta oltiin kolme kk alkotta, sit tuli kevät ja kesä ja juominen jatkui aikalailla samaa rataa kun ennen taukoa. Sit alkusyksystä pistettiin taas korkki kiinni kuudeks viikoks kunnes lähdettiin parin viikon reissuun, jossa tuli kuitenkin otettua vaan pari kertaa ja suht maltilla. Loppureissussa päätettiin kuitenkin taas pitää taukoa tai lopettaa ja nyt ollaan oltu ilman reilu kahdeksan viikkoa. Olen onnellinen ja tyytyväinen siitä, että tänävuonna on näin monta viikonloppua selvinpäin 
Oon siis pahimpina aikoina ryypiskellyt viikollakin, mutta siitä on onneks aikaa jo muutama vuosi. Jotenkin en pysty vielä ajattelemaan, että lopetan kokonaan. Kait se on sitä kun niin monta kertaa olen yrittänyt, etten halua enää pettyä itseeni. Aika sekava kirjoitus, mut en oo ikinä ollut mikään kynäilijä Menen pienin askelin eteenpäin, päivä kerrallaan. Kait mun haaveeni on, että joskus koittaisi se päivä, ettei mun tekis enää mieli ikinä juoda.
Tervetuloa vähentäjien joukkoon! Olen kokenut, että tänne kirjoittelu on hyvä tapa jäsennellä ajatuksia ja pitää kenties jonkinlaista kirjaa omista tavoista. On mukava lukea välillä vanhempia viestejä ja huomata edistyneensä jo tällä polulla ihan mukavasti Kaikki tietenkin käyttävät palstaa omalla tavallaan ja se on ihan ok. Hyvää jatkoa sulle, kuulostaa että olet päässyt hyvään alkuun!
Kattelin kalenteria ja huomasin et viimeisestä hörpystä onkin kulunut jo melkein kymmenen viikkoa Mulla on ihan selvästi pahemmat hetket perjantaisin tai joskus jo torstaisin tulee hermostunut olotila, tekee mieli siis vaan ottaa. Senverran on tultu harjoiteltua viikonloppu juomista, et siitä on tullut vissiinkin tapa…Vähentäminen ajatuksena sopii mulle paremmin kuin lopettaminen koska oon huomannut itestäni sen, et jos kiellän iteltäni jotain niin rupean sitä vaan enempi ajattelemaan ja haluamaan. Ihan sama, jos kiellän iteltäni roskaruuan niin löydän itteni hetken päästä Hesen autokaistalta. Mulla ei vissiin oo selkärankaa Voin nyt paljon paremmin kun silloin kun join ahkerasti. Henkisiä morkkiksia ei oo tarvinnut potea yhtään taukojen aikana. Samat asiat vituttaa edelleen mitkä ennenkin, mut osaan suhtautua niihin rauhallisemmin. Tai ennen kun joku asia oli vaikea niin mua ahdisti se ihan älyttömästi mut nyt mun mieli on tasaantunut. Uni on tietty parempaa ja vaikka välillä nukkuisinkin huonosti niin väsymystä ei voi verrata mihinkään krapulaväsyyn. Yks iso positiivinen asia on se, etten enää tee hätiköityjä päätöksiä, nyt maltan miettiä onko joku juttu todella välttämätön esim. hankkia. Super hyvää on sekin etten anna kenenkään idiootin manipuloida itteäni saatikka käyttää hyväksi, sellaistakin annoin tapahtua kun olin heikoimmillani. Silmiä avaavaa kirjoittaa tänne, tiedostan mitä juominen pahimmillaan mulle on aiheuttanut. Silti juomattomuus ei oo helppoa, on ollut mulle aina se hyvä keino unohtaa edes hetkeksi. Tää viikonloppu menee toivottavasti selvinpäin, vaikka mielitekoja on parasta aikaa.