Terve vaan kaikille !
Olen parikymppinen nuori mies, aloitin viime vuonna opiskelut korkeakoulussa, jolloin alkoholin käyttöni riistäytyi käsistäni. Kerron tarinani näin kesäisenä selvänä perjantai-iltana, jolloin muut ovat juopottelemassa ja itselläkin olisi houkutus lähteä.
Tosiaan viime syksyllä aloitin opiskelut. Heti ensimmäisellä viikolla tuli juotua muiden uusien opiskelijoiden kanssa 3 kertaa. Ajattelin silloin, että tämä on varmaan vain poikkeusviikko, koska kyseessä on eka viikko koululla ja suurempi motivii tapahtumille oli varmasti saada toisilleen tuntemattomat ihmiset tutustumaan toisiinsa. Tätä viikkoa ennen olin vain tottunut juomaan noin kerran kahdessa viikossa. Ensimmäinen kouluviikko kuitenkin meni nopeata ohitse ja ajattelin juomisen vähentyvän tästä. Mutta kuitenkin tahti kuitenkin pysyi samana, sillä huomasin, että uudet koulukaverit olivat kovia juomaan ja itse halusin saada heistä kavereita ja olla porukassa mukana, joten pysyin heidän tahdissaan. Joulun tienoilla sitten olin juonut keskimäärin kahdesti viikossa vähintään puoli litraa viinaa ja kovassa humalassa tuli oltua omasta mielestäni moneen kertaan. Myös käyttäytyminen humalassa muuttui “känniääliöilyksi” ja sain sen tapaisen maineen koulukaverieni silmissä. Syksyn alussa ihmiset koulussa saivat kuvan minusta mukavana ihmisenä, mutta kaikki humalassa tehdyt sekoilut muuttivat suhtautumista minuun suuresti.
Joulun aikoihin meno hiljeni, mutta taas tammikuussa meno jatkui taas entistä kovempana pitkälle toukokuuhun asti. Tähän väliin tuli huolestuttavan paljon ryyppykertoja ja joka kerta kun lähdin juomaan en pystynyt kontrolloimaan juomisen määrää. Myös yhden illan ryyppäminen venähti joka kerta päivien putkiksi. Opiskeluni menivät päin persettä, painoa kertyi, kuntoni heikkeni ja en enään ollut kiinnostunut muusta kuin milloin pääsee kännämään. Tein eri alkoholin käyttöön liittyvät testit täällä Päihdelinkin sivuilla. Kaikista sain “huonoimmat” mahdolliset tulokset. Kerroin tästä sitten koulukavereilleni, jotka sanoivat, että kaikki alkoholin käyttöön liittyvät testit ovat ihan “paskapuhetta” ja ei niistä tarvitse välittää, juo vain samaan tahtiin. Kuitenkin testien sekä känniääliö maineen seurauksena kesäkuussa (kesäloman alkaessa) lupasin itselleni, että vietän tämän kesän selvinpän ja panostan kuntoiluun sekä puuhailen tämän kesän jotain muuta itseäni kehittävää kuntoilun ohella.
Tähän mennessä homma on sujunut hyvin, yhtä hairahdusta lukuunottamatta (pari saunaolutta tuli otettua yhtenä lauantaina).
Mutta mikä minua eniten ärsyttää tässä tipattomassa ajassa on kavereideni suhtautuminen “tipattomaan”. Varsinkin koulukaverini, jotka haukkuivat kännikäyttäytymistäni lukuvuoden aikana, haukkuvat nyt sitten minun olemistani tipattomalla. Kokoajan on saanut kuulla kuinka “kuiva” tai “tylsä” olen, vaikka olen ollut mukana baarissa selvinpäin ja olen omasta mielestäni sosiaalisempi selvinpäin kuin humalassa, jolloin usein menen suustani lukkoon tai lauon suustani sekä teen tyhmiä asioita. Monesti saa kuulla sen legendaarisen “ota yks tuoppi nyt hei” “ethä sää voi selvänä olla baarissa”. Baari-iIllan tai etkojen aikana myös usein kuuma puheenaihe on se, että miksi olen selvinpäin sekä vietän kesän selvänä… Myös jotkut “kaverit” joiden kanssa usein olin juomassa kouluvuoden aikana, eivät enään olen niin hyviä kavereita vaikka olen heitä koittanut houkutella tekemään jotain selvinpäin kerrankin ryyppämisen sijasta. Yhteydenpito näiden kavereiden suunnalta on vähentynyt huomattavasti.
Eräs todella hyvä koulukaverini, joka on viettänyt kesän toisella paikkakunnalla soitti yhtenä päivänä ja sanoi tulevansa käymään täälläpäin. Hän puhelimessa ehdotti lähtisinkö baariin hänen kanssaan, sanoin hänelle, että en jaksa baariin lähtä kyseisen viikonlopun aikana ja minulla on muutenkin tipaton. No hän sitten ehdotti muuta tekemistä mutta puhe kuitenkin kääntyi taas siihen minun tipattomaan. Hän sanoi, että on “sairasta” olla kesä selvinpäin… Tämä pisti mieleni synkäksi, varsinkin kun kyseessä on hyvä koulukaverini. Aloinkin miettimään, että miksi läheisille ihmisille tuo tipaton voi olla noin paha asia kun minä käyttydyn kännissä typerästi ja minusta pidetään selvinpäin enemmän.
Onneksi saan tukea parhaalta kaveriltani, joka itse juo todella harvoin. Hänen kanssaan olen kesän viettänyt aikaa ja saanut motivaatiota pitää korkin kiinni. Olen myös huomannut, että on kivaa kun herätä ilman krapulaa sekä morkkista aikaisin aamulla, jolloin ehtii päivän aikana puuhailla kaikkea kivaa kesästä nauttien Rahaakin on säästynyt huimasti, varsinkin köyhällä opiskelijalalla rahasta on pulaa todella usein. Mielestäni siis todella positiivisia asioita on tapahtunut tipattomalla, mutta kuten mainitsin läheisten reaktiot saavat miehen surulliseksi.
Kesä on kuitenkin kohta ohitse ( valitettavasti Suomen kesä on lyhyt mutta kaunis ) ja koulu jatkuu taas. Koulun alkamisen seurauksena myös alkavat taas eri opiskelijabileet… Kaunis ajatukseni olisi muuttaa alkoholinkulutustani pelkkiin mietoihin sekä juomakertojen vähentämistä ainoastaan lukuvuoden isoimpiin bileisiin, joita on noin kerran kuukauteen tai pariin. Eniten minua vain pelottaa ja masentaa jo ajatella miten koulukaverini suhtauvat asiaan kun minut on totuttu näkemään kaverina joka lähtee ryyppäämään joka kerta kun vain mukaan pyydetään. Sekä heikentääkö tämä suhteitani heihin huomattavasti…
Summa summarum: Olen kännissä ääliö, joka tekee tyhmiä asioita mutta selvinpäin olemiseni on tyhmää läheisteni mielestä.
Paljon tarinaa, mutta tämä läheisten suhtautuminen nyt vain painaa mieltä, joten ajattelin tänne kertoa tarinani jos täältä vaikka kohtalotovereita löytyisi.
Haluasin kuulla muilta ihmisiltä miten heidän läheiset ovat suhtautuneet juomisen vähentämiseen (tai lopettamiseen) ja millainen vaikutus sillä on ollut ihmissuhteisiin.
Hyvää kesää myös jokaiselle, nauttikaa siitä omalla tavallanne vielä kun pystytte ja tsemppiä !