Vähentämisen vaikutus ihmissuhteisiin

Me Vähentäjät
1

Terve vaan kaikille !

Olen parikymppinen nuori mies, aloitin viime vuonna opiskelut korkeakoulussa, jolloin alkoholin käyttöni riistäytyi käsistäni. Kerron tarinani näin kesäisenä selvänä perjantai-iltana, jolloin muut ovat juopottelemassa ja itselläkin olisi houkutus lähteä.

Tosiaan viime syksyllä aloitin opiskelut. Heti ensimmäisellä viikolla tuli juotua muiden uusien opiskelijoiden kanssa 3 kertaa. Ajattelin silloin, että tämä on varmaan vain poikkeusviikko, koska kyseessä on eka viikko koululla ja suurempi motivii tapahtumille oli varmasti saada toisilleen tuntemattomat ihmiset tutustumaan toisiinsa. Tätä viikkoa ennen olin vain tottunut juomaan noin kerran kahdessa viikossa. Ensimmäinen kouluviikko kuitenkin meni nopeata ohitse ja ajattelin juomisen vähentyvän tästä. Mutta kuitenkin tahti kuitenkin pysyi samana, sillä huomasin, että uudet koulukaverit olivat kovia juomaan ja itse halusin saada heistä kavereita ja olla porukassa mukana, joten pysyin heidän tahdissaan. Joulun tienoilla sitten olin juonut keskimäärin kahdesti viikossa vähintään puoli litraa viinaa ja kovassa humalassa tuli oltua omasta mielestäni moneen kertaan. Myös käyttäytyminen humalassa muuttui “känniääliöilyksi” ja sain sen tapaisen maineen koulukaverieni silmissä. Syksyn alussa ihmiset koulussa saivat kuvan minusta mukavana ihmisenä, mutta kaikki humalassa tehdyt sekoilut muuttivat suhtautumista minuun suuresti.

Joulun aikoihin meno hiljeni, mutta taas tammikuussa meno jatkui taas entistä kovempana pitkälle toukokuuhun asti. Tähän väliin tuli huolestuttavan paljon ryyppykertoja ja joka kerta kun lähdin juomaan en pystynyt kontrolloimaan juomisen määrää. Myös yhden illan ryyppäminen venähti joka kerta päivien putkiksi. Opiskeluni menivät päin persettä, painoa kertyi, kuntoni heikkeni ja en enään ollut kiinnostunut muusta kuin milloin pääsee kännämään. Tein eri alkoholin käyttöön liittyvät testit täällä Päihdelinkin sivuilla. Kaikista sain “huonoimmat” mahdolliset tulokset. Kerroin tästä sitten koulukavereilleni, jotka sanoivat, että kaikki alkoholin käyttöön liittyvät testit ovat ihan “paskapuhetta” ja ei niistä tarvitse välittää, juo vain samaan tahtiin. Kuitenkin testien sekä känniääliö maineen seurauksena kesäkuussa (kesäloman alkaessa) lupasin itselleni, että vietän tämän kesän selvinpän ja panostan kuntoiluun sekä puuhailen tämän kesän jotain muuta itseäni kehittävää kuntoilun ohella.

Tähän mennessä homma on sujunut hyvin, yhtä hairahdusta lukuunottamatta (pari saunaolutta tuli otettua yhtenä lauantaina).

Mutta mikä minua eniten ärsyttää tässä tipattomassa ajassa on kavereideni suhtautuminen “tipattomaan”. Varsinkin koulukaverini, jotka haukkuivat kännikäyttäytymistäni lukuvuoden aikana, haukkuvat nyt sitten minun olemistani tipattomalla. Kokoajan on saanut kuulla kuinka “kuiva” tai “tylsä” olen, vaikka olen ollut mukana baarissa selvinpäin ja olen omasta mielestäni sosiaalisempi selvinpäin kuin humalassa, jolloin usein menen suustani lukkoon tai lauon suustani sekä teen tyhmiä asioita. Monesti saa kuulla sen legendaarisen “ota yks tuoppi nyt hei” “ethä sää voi selvänä olla baarissa”. Baari-iIllan tai etkojen aikana myös usein kuuma puheenaihe on se, että miksi olen selvinpäin sekä vietän kesän selvänä… Myös jotkut “kaverit” joiden kanssa usein olin juomassa kouluvuoden aikana, eivät enään olen niin hyviä kavereita vaikka olen heitä koittanut houkutella tekemään jotain selvinpäin kerrankin ryyppämisen sijasta. Yhteydenpito näiden kavereiden suunnalta on vähentynyt huomattavasti.

Eräs todella hyvä koulukaverini, joka on viettänyt kesän toisella paikkakunnalla soitti yhtenä päivänä ja sanoi tulevansa käymään täälläpäin. Hän puhelimessa ehdotti lähtisinkö baariin hänen kanssaan, sanoin hänelle, että en jaksa baariin lähtä kyseisen viikonlopun aikana ja minulla on muutenkin tipaton. No hän sitten ehdotti muuta tekemistä mutta puhe kuitenkin kääntyi taas siihen minun tipattomaan. Hän sanoi, että on “sairasta” olla kesä selvinpäin… Tämä pisti mieleni synkäksi, varsinkin kun kyseessä on hyvä koulukaverini. Aloinkin miettimään, että miksi läheisille ihmisille tuo tipaton voi olla noin paha asia kun minä käyttydyn kännissä typerästi ja minusta pidetään selvinpäin enemmän.

Onneksi saan tukea parhaalta kaveriltani, joka itse juo todella harvoin. Hänen kanssaan olen kesän viettänyt aikaa ja saanut motivaatiota pitää korkin kiinni. Olen myös huomannut, että on kivaa kun herätä ilman krapulaa sekä morkkista aikaisin aamulla, jolloin ehtii päivän aikana puuhailla kaikkea kivaa kesästä nauttien :slight_smile: Rahaakin on säästynyt huimasti, varsinkin köyhällä opiskelijalalla rahasta on pulaa todella usein. Mielestäni siis todella positiivisia asioita on tapahtunut tipattomalla, mutta kuten mainitsin läheisten reaktiot saavat miehen surulliseksi.

Kesä on kuitenkin kohta ohitse ( valitettavasti Suomen kesä on lyhyt mutta kaunis ) ja koulu jatkuu taas. Koulun alkamisen seurauksena myös alkavat taas eri opiskelijabileet… Kaunis ajatukseni olisi muuttaa alkoholinkulutustani pelkkiin mietoihin sekä juomakertojen vähentämistä ainoastaan lukuvuoden isoimpiin bileisiin, joita on noin kerran kuukauteen tai pariin. Eniten minua vain pelottaa ja masentaa jo ajatella miten koulukaverini suhtauvat asiaan kun minut on totuttu näkemään kaverina joka lähtee ryyppäämään joka kerta kun vain mukaan pyydetään. Sekä heikentääkö tämä suhteitani heihin huomattavasti…

Summa summarum: Olen kännissä ääliö, joka tekee tyhmiä asioita mutta selvinpäin olemiseni on tyhmää läheisteni mielestä.

Paljon tarinaa, mutta tämä läheisten suhtautuminen nyt vain painaa mieltä, joten ajattelin tänne kertoa tarinani jos täältä vaikka kohtalotovereita löytyisi.

Haluasin kuulla muilta ihmisiltä miten heidän läheiset ovat suhtautuneet juomisen vähentämiseen (tai lopettamiseen) ja millainen vaikutus sillä on ollut ihmissuhteisiin.

Hyvää kesää myös jokaiselle, nauttikaa siitä omalla tavallanne vielä kun pystytte ja tsemppiä ! :slight_smile:

2

Hei vaan Absentti, tervetuloa joukkoomme.

Ajattelepa koulun alkamista; aloititko korkeakouluopiskelun valmistuaksesi ammattiin vai alkoholistiksi? Kumpi on tulevaisuudellesi tärkeämpää?

Kerroit jo että opiskelu menee huonosti. Vielä huonommin se juopottelemalla menee. Näyttää tosiaan siltä että juomaan olet oppinut, ja sen takia että haluat kavereita. Mihin sinä juoppoja kavereita tarvitset? Mihin tarvitset juopon rähisijän, känniääliön mainetta? Jos nippa-nappa selvität koulusi huonoilla arvosanoilla, luuletko niillä papereilla työllistyväsi ja elättäväsi itsesi, mahdollisesti perheesi tulevaisuudessa?

Kyllä raittiita/kohtuukäyttäviäkin ystäviä löytyy mutta ei baareista ja juopporemmeistä. Jätä nyt hyvissä ajoin ne baarikaverit. Jos et kelpaa niille selvänä et tarvitse niitä.

On hyvä että kyseenalaistat tuon baarielämän. Pystyt vielä ottamaan itseäsi niskasta kiinni, olet nyt kesän aikana tehnyt sen jo. Myöhemmässä vaiheessa se ei todennäköisesti onnistukaan ilman suuria ponnistuksia. Pidä tästä linjasta kiinni, sanoivatpa muut mitä tahansa. Ole mieluummin tylsä kuin juoppo.

3

Ymmärrän kyllä tuon dilemman. Vaikka opiskeluistani on aikaa niin samantapaisia ajatuksia silloin oli.

Kun viime vuosituhannen lopulla ex-vaimoni kanssa uudenvuodenjuhlissa ilmoitimme, ettemme juo, niin porukka, joita pidin ystävinäni seisoi ringissä ympärillä ja tolkutti, että kyllä teidän nyt pitää juoda.

Pidimme kuitenkin päämme ja aika pian kaikki tottuivat siihen, eikä siitä sen enempää puhuttu. Rahaa säästyi, hölmöilyt jäivät ja silti oli vähintään yhtä hauskaa ja hauskempaakin juhlissa, baareissa ym. Omalla autolla pääsi kotiin ei tarvinnut kännisten rähisijöiden täyttämiin julkisiin tukeutua ja aamullakin vielä muisti kuinka kivaa oli ollut eikä tarvinnut ihmetellä/hävetä mitä tuli tehtyä.

Pidä vaan pääsi ja pysy raittiina.

4

Hienoa absentti! Pidä ihmeessä tuo linja! Komppaan tuulenviemää. Itse aikoinani opiskelujen alettua lisääntyi itselläni alkoholin kulutus kavereiden myötä räjähdysmäisesti. Muutkin joivat paljon, mutta vuosien saatossa se olin minä, kenestä tuli alkoholisti. Kaappijuoppo neljän seinän sisällä. Et halua samaa kohtaloa. Etsi fiksumpia kavereita. Nyt kun vielä pystyt itse ottamaan itseäsi niskasta kiinni, etkä tarvitse hoitoa, saa alkoholipsykooseja tai kouristuskohtauksia lopettamisen yhteydessä, niin pidä pintasi.

Itselläni kohta kolme viikkoa raittiutta takana. Eilen teki tiukkaa, mutta selvisin. Kolme kertaa parin kuukauden hoidossa oltuani en ole koskaan ollut ns. siviilissä näin pitkään raittiina ihan omaehtoisesti.

5

Hienoa, että olet herännyt vähentämään juomistasi! Olet siis örveltänyt täysillä ensimmäisen opiskeluvuoden. Niin ymmärrettävää; helposti sitä tempautuu mukaan ryypiskelyyn ja biletykseen.

Itse en tekisi tipattomasta tai juomisen vähentämisestä mitään numeroa. Lähtisin ilman muuta bilettämään ja baarin edelleenkin. MInusta omaa raittiutta ei tarvitse raportoida ympäristölle. Senkun juo vain vähemmän tai ei ollenkaan. Tilaa vaikka sen yhden oluen ja lipittää sitä koko illan, ei herätä kysymyksiä ympäristössä. Tai juo pari ja välillä alkoholittomia. Tai koko ajan alkoholittomia. Esimerkiksi ystävän kanssa lähtisin terassille tai baariin, mutta joisin vähän tai en ollenkaan.

En muuten usko, että kaikki bilekaverisi ovat juoneet sen kolme kertaa viikossa ja vetäneet täysillä kaikki nuo illat. Ehkä porukassa yksi tai kaksi saattoi niin tehdäkin, sinä ehkä niistä toinen. Se tie on turmion tie, joten hyvä, että havahduit ja vieläpä noin aikaisin. Ainakin omana opiskeluaikana oltiin monesti mukana selvinpäinkin, toisinaan taas kännättiin. Toisaalta jos haluaa lopettaa koko biletyksen, kaveripiiri toivottavasi muotoutuu vähitellen uudenlaiseksi.

tsemppiä!

6

Hei. Olen myös miettinyt tuota, että miksi ihmisille on niin suuri ongelma, jos yksi porukasta lähtee selvinpäin baariin mukaan. Tätä en ymmärrä. Onko kännissä olevan ihmisen vaikea tai jotenkin noloa puhua selvinpäin olevalle ihmiselle? Huomaako ihmiset selvän ihmisen seurassa kuinka humalassa todella ovatkaan? Miksi humalaisille ihmisille tulee parempi olo, jos selvinpäin oleva juo vaikka vain yhden oluen? Jos miehet ovat marsista, ja naiset venuksesta, niin mistähän humalaiset ihmiset sitten ovat…

Omaa tilannetta helpottaa, että on muitankin ihmisiä jotka painivat samojen asioiden kanssa. Itse olen vasta taipaleeni alkuvaiheessa, mutta uskon että minäkin pystyn muutoksen elämässäni tekemään.

7

Kiitoksia kaikkie tuesta !

Mutta eilen sitten selkäranka valitettavasti murtui ja join itseni melkoisen kovan humalaan. Tarkoitus ei tosiaankaan ollut juoda, kunnes kaverit alkoivat tarjoamaan viinaa ja koko illan ajan tyrkättiin käteen juomaa. Minulla on aina sekin ongelma kun juomaa on tarjolla niin sitähän judoaan kaksin käsin, senkin sai taas eilen todistaa valitettavasti. En onneksi mitään tyhmää tehnyt humalassa, mutta kotiin päästessäni alkoi heti oksentaminen, joka selvästi kertoi, että viinaa otettiin liikaa. Tänään onkin mennyt päivä sitten krapulassa. Näin jälkiviisana mietin, että ei olisi pitänyt juoda mutta ilmeisesti sosiaalinen paine ja minulle “pitkä” juomatauko ajoivat sitten viinan pariin…

Koitan nyt unohtaa eilisen ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Aiemmissa viesteissä Oodi mainitsi, ettei selvänä tai tipattomalla olemisesta kannata tehdä isoa numeroa. Myönnän, että ehkä liikaa lähipiirille rummuttelin asiaa välillä. Ei nyt enään tästä lähtien pidä tehdä mitää isoa numeroa asiasta, oma asianihan se kuitenkin lopulta vain on. Myönnän, että ei sitä aina itsekkään baarissa tai muualla ollessa huomaa onko joku selvinpäin välttämättä ellei hän mainitse asiasta.

Dave mainitsi omista uudenvuodenjuhlistaan, joissa porukka kerääntyi ympärille tivamaan miksi olette selvänä. Itsellä tulee samanlainen tilanne mieleen, joka ei minuun liity mutta erääseen koulukaveriini. Kyseinen mies tuli opiskelijabileisiimme baariin terassille istuskelemaan seuraksi, kun hänen tyttöystävänsä hänet sinne soitti. Kaveri sitten istui terassille seuraamme ja sanoi, että oli eilen juomassa ja hieman krapula painaa joten ei aio juoda tänään. Siinähä sitten hänen tyttöystävänsä alkoi toisen tytön kanssa hirveänä tivaamaan, että miksi et juo ja juo edes yksi jne. Itse kävin sitten baarin sisällä välillä ja tulin takaisin terassille niin sama tivaaminen juomattomuudesta jatkui vieläkin. Itseänikin alkoi ärsyttämään se tivaaminen ja sanoin lopulta mitä väliä jos ei mies halua juoda, ei se niin iso asia teille voi olla. Mussutusta kuului sitten minun suuntani hieman mutta sama “juo edes yksi” ynnä muu tivaaminen jatkui silti edelleen illan ajan tyttöjen suusta…

Opiskelijaelämästä vielä sen verran kun siitäkin hieman puhuttiin täällä. Minun koulussani ainakin ja myöskin muissa korkeakouluissa tuntuu olevan semmoinen ilmapiiri, että mitä kovempi olet juomaan ja sekoilemaan humalassa sitä enemmän saat kunnioitusta. Tämä ilmapiiri pyörii siinä porukassa, jotka kiertävät joka bileet lävitse ja aina ovat mahdollisimman sekaisin. Heitä ei pahemmin itse opiskelu kiinnosta vaan se, että kuka heräsi kenenkin luota aamulla, kuinka kova känni sekä krapula oli ja mitä tyhmää tuli tehtyä. Itsellä meni viime lukuvuosi tuossa piirissä pyöriessä, kunnes lopulta keväällä huomasinkin, että ei tuommoisella elämäntyylillä oikeastaan ole mitään hyvää annettavanaan ja lopulta suurin hohto tuosta hävisi silmissäni, joka johtikin päätökseen vähentää juomista. Ainut asia mitä tuossa piirissä tuntui kokevan oli järkyttävä draama vähän väliä kun ihmiset humalassa sekoilivat. Sain muun muassa nähdä monien parisuhteiden menevän poikki kun humalassa petettiin, vaikka itsellä ei ollut osaa onneksi mihinkään nuista, niin jouduin kuitenkin monesti välikädeksi kaikenlaiseen draamaan.

Huh huh krapulainen päivä ja pääkoppa jumittaa, mutta kyllä taas saa opetuksen juopottelun kamaluudesta krapulan muodossa. Onneksi huomenna on uusi päivä ja uusi viikko niin voi jättää viikonlopun taakseen.

Rauhallista sunnuntaita kaikille ja pitäkää päänne !

8

Toisaalta tekisi mieli sanoa, että juo nyt, kun et pilaa sillä varmaankaan muuta kuin oman elämäsi, et lapsiesi ja vaimosi elämää. Mutta en sano. Miksi näin haluaisin sanoa, johtuu siitä, että itse elin opiskeluaikanani vakituisessa parisuhteessa (jopa naimisissa) hyvinkin kunnollisesti (kävin kyllä joissakin illanvietoissa alkoholiakin käyttäen, mutta otin aika iisisti), ja opiskelun loppuvaiheessa oli jo lapsikin, kunnes sitten vuosia opiskeluaikojen jälkeen tuli, ilmeisesti, tarve ottaa takaisin jotain muka menetettyä.

Miksi en kuitenkaan kehota juomaan nyt kun siihen on tilaisuus, johtuu siitä, että huomaan kirjoituksistasi sen piirteen, joka minullakin on (ja jonka kyllä tiesin jo silloin opiskeluaikoinakin, vaikka homma pysyi hanskassa): viina maistuu paremmin kuin ihmiselle keskimäärin. Ja tämä tarkoittaa aika huonoa ennustetta, jos samalla tiellä jatkaa. Vähitellen alkoholi koukuttaa yhä pahemmin, kunnes jo kaksi päivää täysin selvin päin alkaa olla harvinaisuus ja eräänlainen suoritus, jonka melkein kirjaa jonnekin ylös.

Minullakin on nykyisin sellainen maine, että kun porukalla juodaan, niin en todellakaan sylje lasiin. Ja tämä maine syntyi jo niinä kaukaisina aikoina, kun vielä pidin itseäni näiden asioiden suhteen erittäin vastuuntuntoisena ja kohtuuden ystävänä, silloin kun aivoissani oli vielä vallitsevana siihen tosiasiaan perustuva ajattelumalli, että join ensimmäisen kerran alkoholia täysi-ikäisenä ja 20. ikävuoteen mennessä olin ollut ns. kunnon kännissä vain kerran tai kaksi.

En siis todellakaan anna neuvoa juoda nyt, kun siihen niin sanotusti on tilaisuus, mutta mitään muitakaan neuvoja en anna. Siihen eivät rahkeet riitä.

9

Pitihän se kokeilla, Absentti.
Nyt olet taas vähän viisaampi. Muista ettei ilmaista viinaa ole. Jossain vaiheessa se sinulla takaisin maksatetaan jos jatkat. Kaverit tietävät heikon kohtasi ja nauravat nyt että saatiinhan se juomaan. Älä ole se kuuluisa pässi narussa.
Hyvä päätös aloittaa uudelleen alusta, selvänä.
Kyllä se siitä. :smiley:

10

Olen itsekin ollut - ja olen ehkä vieläkin - tällainen yllyttäjä, joka yrittää saada muutkin juomaan. Siis silloin kun olen itse juomassa ja huomaan kaveripiiristäni jonkun joka ei ole “täysillä” mukana. Ehkä se tosiaan johtuu siitä, että pitää selviä henkilöitä tylsänä, tai ehkä sillä yrittää peitellä omaa humalatilaansa, kun luulee ettei kännitaso paljastu, eli siis pelkää että se töppääminen ja känniurpoilu paljastuu paljon paremmin. Jos toiset töppäävät kännipäissään vielä enemmän, se tuo jonkinlaista lohdutusta kenties sitten seuraavan päivän morkkiksessa.

11

Täällä ollaan kanssa samoilla linjoilla kuin roskis.
Itse ajattelin juodessa kans, että kun tiedän olevani humalassa, tiedän että kaverit on humalassa,
niin ketutti aina se yksi selvä siellä joka sitten tietää kaiken ja muistaa kaiken :slight_smile: Muilla ei ole estoja, ja vaikka en aatellutkaan että se yksi selvä sielä mitenkään erikoisesti meille “nauraa” tai pilkkaa miten tyhmiä ollaan, silti se jotenkin ihmetytti että miten se edes jaksaa siinä olla, eikö sitä rupea ketuttamaan kuunnella kun desipelit alkaa nousta ja samoja juttuja jankutetaan.
Tavallaan, ihmettelen vieläkin sitä, että miksi pitäisikään olla kuuntelemassa kenenkään humalajuttuja.
Itse en ainakaan voi sietää enää olla humalaisten seurassa, oikeastaan jopa ennen raitistumis aikeitakin, joko join itse, tai jäin kokonaan kotiin-
Humalaiset on ihan hirveän rasittavia, toistelevat samoja asioita ja jankkaavat, sitten kokevat epävarmuutta kun selväpäinen katsoo arvioivasti heidän mieletään, seuraa lisää jankkausta.
Mä tekisin niin, jos nyt lähtisin baariin, että olisin siellä sen aikaa kun muut ottaa pari kolme tuoppia, ja lähtisin kotiin sitten että saavat jatkaa miten jatkavat. Mutta se on selvä merkki, että jostain se kertoo jos toisten juomattomuus häiritsee, kuten kuvasta näkee, lopettajien puolellehan minäkin olen puumerkkini jo lisännyt, eli nämä minun reaktiot on varmaan tyypillisiä kuin alkaa miettimään omaa juomista niin toiset selvänäolijat rupee häiritsemään olemassaolollaan.

12

Olen miettinyt aivan samoja asioita kuin Absentti. :slight_smile: Monen vuoden yrittämisen ja kuukausien luku-urakan jälkeen pääsin tänä vuonna vihdoinkin opiskelemaan korkeakouluun. Olen tulevasta lukuvuodesta enemmän kuin innoissani, mutta olen joutunut myös pohtimaan tulevia opiskelijabileitä, kaveripiirin muodostumista ja sitä mukaa juomistani.

Minun ongelmani ei ole niinkään päivittäinen tissuttelu ja päivittäinen viinanhimo vaan juhliessa käsistä riistäytyvä juomismäärä. Varsinkin jos odotan jotain tapahtumaa todella paljon, todennäköisyys kaksinkäsin juomiselle, muistinmenetyksille ja kännisekoiluista johtuville viikkoja kestäville morkkiksille on todella suuri. Alitajuisesti kuvittelen, että enemmän viinaa tarkoittaa enemmän hauskaa, ja että kaverin kanssa yhdessä juodut tequilapaukut nostavat tunnelman kattoon. Loppujen lopuksi herään aamulla puhelin täynnä huolestuneita viestejä, lompakko ilman kortteja ja mieli ilman muistikuvia. Siinä sitten kun lähdet selvittelemään edellisillan viimeistä parituntista, olkapäälle hiipii kylmiä sanoja kuiskiva häpeä.

Pahin pelkoni syksyä ajatellen on se, että menettäisin kasvoni tulevien luokkatovereideni silmissä ja saisin otsaani känniääliön leiman. Lisäksi pelkään myös opiskeluiden ottavan osumaa jatkuvasta koomajuomisesta. Olen noita pelkojani pyöritellyt päässäni kesän ajan ja päätin aloittaa lukuvuoden täysin raittiilla linjalla. Tahdon olla ensimmäiset kuukaudet sosiaalinen selvinpäin ja saada opiskeluni hyvään vauhtiin. Tästä en sosiaalisen painostuksen takia tule selviämään yksin, joten varasin itselleni ensimmäisen keskusteluajan muutaman viikon päähän, jossa mietitään yhdessä keskusteluapua vaikeaan syksyyn. En halua vielä luvata kenellekään, en edes itselleni, ettenkö tulisi koskaan juomaan. Ajatus loppuelämää kattavista päätöksistä tuntuu uskomattoman raskaalta. Siksi ajattelenkin asiaa mieluummin vain muutaman kuukauden eteenpäin, jonka jälkeen istutaan taas alas ja mietitään kuinka lähdetään siitä eteenpäin.

Kuten joku osuvasti sanoikin aiemmin: Olen mielummin tylsä kuin juoppo. Minua pelottaa myös ajatus syrjäytymisestä. Entä jos en saa kavereita ollenkaan?

13

Onnea opiskelupaikasta Mankikapseli ! :slight_smile:

Ensimmäisenä sanon, että älä tee tipattomuudestasi mitään numeroa. Oodikin mainitsi aiemmassa viestisssään tästä. Itse juuri tein sen virheen kun aloitin kesä tipattomana projektini, joka johti siihen, että kaverit koettelivat pysynkö selvänä ja kuittailivat asiasta.

Hyvä tapa tutustua ihmisiin uudessa koulussasi on olla mukana erinlaisissa opiskelijahommissa. Esimerkiksi kaikissa juhlissa tarvitaan ihmisiä tekemään ruokaa, juomaa, ohjelmaa jne. juhlijoille. Näissä hommissa tutustuu erittäin hyvin uusiin ihmisiin (itse jonkun verran olin näissä hommissa mukana viime lukuvuonna) ja monesti juhlissa töissä olevien tulee olla selvinpäin, jotta pystyy tekemään työnsä. Eli periaatteessa voit nauttia hyvällä (teko)syyllä selvinpäin eri juhlista ja tavata paljon uusia ihmisiä :slight_smile: . Itsekkin ajattelin nyt ensi syksynä alkaa panostamaan tämäntapaisiin hommiin enemmän, jottei tarvitse kuitenkaan kotona yksin istua mutta samalla voin nauttia juhlista selvänä.

Mankikapseli huoli pois syrjäytymisestä :slight_smile: Itse tiedän muutaman koulukaverin, jotka ovat täysin absolutisteja ja viihtyvät hyvin eri bileissä. Sosiaalisia kavereita ovat ja erittäin mukavia. Enkä kyllä itse aluksi huomannut ,ennen kuin kuulin toisilta koulukavereilta, että he ovat absolutisteja. Kukaan ei siltikään kyseisestä asiasta kuittaile heille eikä mitään kummempaa meteliä nosta heidän absolutismista.

Paljon tulee varmasti houkutuksia koulun alkaessa eteesi, mutta pidä pääsi ! Mieti myös niin, että kannattaako tuhlata tuo monen vuoden yrittämisesi ja luku-urakkasi pelkkään juopotteluun.

Tsemppiä opiskeluihin :slight_smile:

14

Anteeksi kun kirjoittelen alueellesi, Absentti, mutta en ole vielä valmis perustamaan omaa keskusteluani. Mietteesi sopivat kuitenkin hyvin yhteen omieni kanssa, joten tuntuu luonnolliselta jatkaa tässä.

En luota tarpeeksi pelkästään omaan itsekuriini alkoholin kanssa, joten haen tukipilarikseni 100kpl antabuksia. On helpompaa päästä yli kiusauksesta, koska ei tarvitse taistella omaa mieltään vastaan ja vatkata ottamisen ja kieltäytymisen välillä. Kieltäytyminen olisi ainoa vaihtoehto. Silloin kun olin kuskina, minulle ei koskaan tullut tarvetta juomiselle, koska tiesin etten pysty juomaan. Juominen on ollut minulle aina sosiaalinen pahe, joten en kärsi varsinaisista viinanhimoista kuin seurassa, jossa normaalisti joisin.

Ajattelin tulevissa tilanteissa vastata mahdollisiin ihmettelyihin ja kyselyihin sanomalla, että mulla on nyt syksyn ajan päällä lääkitys jonka kanssa en viinaa voi ottaa. Jos tulee tarkentavia kysymyksiä, voin livauttaa pienen valheen vaikkapa roaccutanista. :wink: Minkäänlaisia raittiusjulistuksia tai syvääluotaavia selittelyitä en ala tehdä. Läheisimmät ihmiset tietävät, se riittää minulle.

Kohta on ensimmäinen viikko takana juomattomuutta. :slight_smile: Oli itse asiassa mukavaa viettää toinen ilta kaverin kanssa jutellen, toinen ilta itsekseen peiton alla Plinkkiä lukien. Ei tehnyt mieli viinaa eikä viihdettä. Ahdistuksen toissaviikonlopusta tulivat kuitenkin pintaan ja piti itsekseen hieman itkeskellä. Muistutin kuitenkin itseäni, että minun ei enää tarvitse ajaa itseäni yhtä satuttaviin tilanteisiin ja minä saan tästä lähtien nauttia jokaisesta morkkiksettomasta aamusta jos vain annan itselleni siihen mahdollisuuden.

Tuntuu hieman typerältä hihkua onnesta siitä, että seuraavaan kolmeen kuukauteen en tule potemaan krapulaa enkä morkkista, en hukkaamaan yhtään tavaraa tai soittelemaan kaveriporukkaa läpi että mitäs mä teinkään edellisenä iltana.

Tänään tuli muuten ensimmäinen haaste. Kaveri soitti että lähdetäänkö bisselle puistoon. Sanoin, ett lähdetään vaan, mutta aion ostaa karkkia ja muumilimsaa. Katsellaan kaverin reaktiot. Hän kuuluu ihmisiin, jotka tietävät minulla olevan ongelmaa alkoholin kanssa.

15

Minun kavereista olen niille kertonut ongelmastani (tiedän monen muunkin tietävän, mutta niille en ole itse kertonut), joiden suhtautumisen tiedän olevan positiivinen. Tämän olen itse havainnut kyllä vasta jälkeenpäin, eli olen sen tehnyt sen kummempia miettimättä. Ja reaktiot ovat olleet aivan ihania, jos sanon vaikka että en juo kyseisen kaverin synttärijuhlissa. Se on ihanaa, ja siitä tulee itsellekin hyvä mieli. Jos vaan on kavereita, joille voi etukäteen sanoa, ettei juo, se auttaa paremmin itseäkin päätöksen pitämisessä. Ottaen siis huomioon, että kaverit ovat sellaisia jotka ymmärtävät olla tuputtamatta, kaikki eivät sellaisia ole.

16

Kaveri otti asian oikeastaan ihan hyvin. Korrektisti vielä mainitsi, että mulle voisi pieni irtiotto alkoholista tehdä ihan hyvää. :laughing:

Tämä päivä on ollut hyvä päivä. Tavallaan olen onnellinen, että tömähdin lauantaina pohjaan sellaisella voimalla, että ilmat lähti pihalle. En ehtinyt elää itsepetoskuplassani opiskelijabileisiin asti ja munata itseäni vasta siellä. Minä saan aloittaa siellä aivan uudelta pohjalta, aivan uusilla pelinappuloilla. Tuntuu hyvältä ajatella, että oma tulevaisuus on puhtaasti omissa käsissäni.

17

Absentti,

minusta se kertoo aika paljon sinusta, että uskoit aluksi saavasi muilta kannustusta juomattomuuteesi, kun kerrot pyrkiväsi vähentämään. Luotit siis ihmisen hyväntahtoisuuteen ympärilläsi, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Mutta tässä alkoholiongelmassa tilanne on se, mikä tässäkin ketjussa on tullut esiin. Juopottelukaverisi eivät halua luopua yhdestä hyvästä kaverista, joka osaa ryypätä. Vähennyskannustusten sijasta saa aivan toisenlaista kannustusta. Ne taas, jotka eivät itse juo eli joille juominen ei ole ongelma eikä todennäköisesti tule koskaan olemaankaan, eivät välttämättä ymmärrä, että nuori kaveri tarvitsisi jelppiä ja kannustusta vähentääkseen juomistaan. Eivät he kiinnitä omaan tai muiden juomiseen huomioita. Yleensä heille on ihan sama, olitko selvinpäin, humalassa vai jotain siltä väliltä. Eniten toisten juomiseen kiinnittävät huomioita juuri ne, joille se on itselle ongelma - ja he pyrkivät kaikin keinoin pitämään muut samassa vaappuvassa, humalaisten täyttämässä veneessä.

Olet nuori kaveri ja herännyt hyvissä ajoin. Sinulla on varmasti mahdollisuus vähentää juomista. Jos se on sitä, että vedät överit kerran kuussa tai viikossa, niin onhan sekin vähemmän kuin ensimmäisenä opiskeluvuotena. Mutta pidä tiukasti kiinni jostain rajoista, ettei mene koko elämä överiksi. Niin, ja kerro muutamalle hyvälle kaverillesi linjastasi. He voivat olla niitä, jotka kannustavat. Yleensä tällaisia ihmisiä on vähän.

18

Mankikapseli turhaan anteeksi pyytelet, miksipä minä sinua kieltäisin tänne kirjottamasta, joten jatka vaan vapaasti ! :slight_smile:

Oodi jälleen kerran osuit naulan kantaan. Eniten huolta juomattomuuteni on herättänyt juuri koulukavereissani, joiden kanssa lukuvuoden aikana tuli lähdettyä joka paikkaan. Esimerkiksi juuri tässä muutama päivä sitten näin muutamaa koulukaveriani pitkästä aikaa (ovat olleet kesätöissä toisella paikkakunnalla), siinä sitten kaverit juttelivat keskenään jotain juomisestaan, että ovat vähentäneet sitä omien sanojensa mukaan kun vain kerran viikossa ovat juoneet kesän aikana keskimäärin. Sanoin sitten itse, että olen melkeinpä koko “kesän” ollut baareilematta ja juopottelematta, niin ensimmäiset kommentit olivat “ootko sairas” ja “oletko alkanu seurusteleen”… En varmaan muuten olisi juomattomuudestakaan maininnut heille, ellei asia nyt olisi sattunut tulemaan puheeksi. Kuten aiemmassa viestissä mainitsin, opin kantapään kautta jo, että ei kannata lähtä huutelemaan tuosta tipattomuudesta kaikille, sillä silloin alkaa kuittailu ja hirveä testaaminen (kysellään juomaan, koitetaan tarjota juomaa käteen illanvietoissa jne.). Onneksi löytyy yksi todella hyvä kaveri, joka itsekkin on kyllästynyt jatkuvaan juopotteluun ja jolta saa tukea tähänkin asiaan, niin hänen kanssaan voi sitten tipattomuudesta jutella enemmän ilman mitään haukkumista.

Mainitset Oodi tuosta heräämisestä. Itsellä se on tarkoittanut sitä, että olen jotenkin kyllästynyt perus jokaviikkoiseen baareiluun… En saa itse siitä mitään irti enään enkä nykyään nauti jostain syystä baarissa juomisesta, ellen sitten ole todella humalassa (jolloin tapahtuu ja tulee tehtyä tyhmiä asioita). Monesti kaverini lähtevät baariin vetämään perseitä tai iskemään tyttöjä, itse en halua enään rahojani tuhlata baariin ja baareista olen vain päissään löytänyt “pubiruusuja”, joita en varmastikkaan selvinpäin haluaisi “iskeä”. Jännä juttu mutta olen alkanut viihtymään baareissa enemmän selvinpäin kuin humalassa ja tyttöjenkin kanssa, joihin olen halunnut tutustua, on juttu silloin luistanut paremmin.

Aiemmin tuli mainittua, että juomista koitan vähentää “isompiin” juhliin/tapahtumiin (esim. vappu, mökkireissut), joita on harvemmin. Nämä tarjoavat minusta paljon enemmän mukavia muistoja ja hetkiä kuin nuo perusbaareiluhommat, sillä silloin on yleensä liikkeellä myös niitä ihmisiä, jotka harvemmin ottavat ja kaikilla on hyvä meno päällä, kun on vähän “harvinaisempi” tapahtuma. Laskeskelin, että näitä tapahtumia taitaa olla noin 4 tämän syksyn aikana koulussani, joten mielestäni se on minulta kova saavutus jos noihin tapahtumiin pystyn vähentämään syksyni juomiset :slight_smile: . Ja tarkoitus olisi juoda “järkevästi” eli pysyä pelkästään miedoissa juomissa ja keskittyä enemmän ihmisten kanssa jutusteluun tai tutustumiseen, kuin itse juomiseen.

Mankikapseli

Itse kun aloitin viime syksyllä opiskelut, en tuntenut ketään ihmistä koulusta. Lopulta tutustuin ihmisiin, mutta valitettavasti siinä ohessa sain luotua sen känni-ääliön kuvan itsestäni. Sitä on vaikea lähtä muokkamaan lyhyellä aikavälillä valitettavasti, mutta tänä syksynä koitan antaa hyvän kuvan uusille aloittaville opiskelijoille. Eli periaattessa sinulla on juurikin “fresh start” eli pystyt itse päättämään millaisen kuvan itsestäsi muille, varsinkin opintojen alussa. Älä tee samaa virhettä kuin minä, vaan anna itsestäsi hyvä kuva, sillä sitä huonoa kuvaa on vaikea lähtä sitten poistamaan uusien koulukavereidesi mielestä… Loppujen lopuksi siis kaikki on todellakin omissa käsissäsi :slight_smile:

Pian se koulu taas jatkuu ja alkaa koettelemukset, saas nähdä miten pää tulee kestämään !

19

Absentti

Anteeksi, mutta pisti hieman naurattamaan, sillä voisin itse näytellä tämän tarinan naispääosan (joka ei ole pubiruusu! :laughing: ) Itsekin olen kyllästynyt. Klubeilta en ole pitkään aikaan saanut mitään irti, sillä en tykkää tanssia, en tupakoi, eikä noissa paikoissa pysty juttelemaan kaverin kanssa. Ainoaksi aktiviteetiksi minulle jää juominen. Juomiseen taas kuluu paljon rahaa, ja sitä paikataan tukevilla pohjilla, jotka altistavat kovalle humalalle. Tiedän täsmälleen ongelmakohtani. :slight_smile: Klubeille olenkin viimeisen vuoden aikana lähtenyt vaan pitkällisten ”siis mä en haluu minnekään räkälään, mä haluun tanssimaan!” -mankumisten takia. Pubeissa sen sijaan on mukavaa jutella, mutta sielläkään pääasiana minulla ei ole enää ollut juominen vaan mukavat ihmiset ja jutteleminen. Tunnen itseni valaistuneeksi! Vähän kuin olisi saanut helpon palapelin ratkaistua muutaman vuoden täyspäiväisen kokoamisen jälkeen, kun tajusin että siihen jutteluun ei tarvita känniä!

20

Heh, minäkin naurahdin miettiessäni, että taisin olla aikanani joskus “pubiruusu”. Mutta voi siitä pubiruususta joskus tulla pitkäaikainenkin ystävä… Ainakin tämä ruusu kohtasi poimijan ihan pubissa… Ihan vaan näin välihuomautuksena.