Olen pari kertaa aloittanut ketjun tuolla lopettajien puolella, mutta en ole onnistunut lopettamaan kokonaan. Ainakin aluksi mitä enemmän olen yrittänyt, sitä enemmän alkoholi pyörii mielessä. Ja tulee tunne, että kaikki muut onnistuvat mutta minä en. Eli jospa yrittäisin nyt tällä puolella, ilman ”ei enää ikinä” -ajatuksia vaan se kuuluisa yksi päivä kerrallaan. Unohtaen päivien laskemiset, retkahdus-ajatukset ja itsesyytökset jos ei aina onnistu. Tavoitteena ainoastaan vähentäminen. On vaikea lopettaa yhteen annokseen, yleensä menee se 5-6. Eli ensimmäinen tavoite olisi se juomiskertojen harventaminen.
Olen muuten laittanut elämääni kuntoon, laihduttanut, aloittanut aktiivisen liikunnan ja terveellisen ruokailun. Ne ovat jo takaraivossa enkä haluaisi vaihtaa juomista ylenpalttiseen herkutteluun. Pikkuherkku silloin tällöin on ok. Mutta tämä yksi peikko tuntuu pilaavan muuten terveellisen elämän.
Miten te pidätte tavoitteet realistisina ja pysytte motivoituneina? Kaikki neuvot ja kokemukset ovat todella tervetulleita!
Lauantai-ilta meni överiksi. Juoneena tulee helposti riitaa puolison kanssa. Laskin eilen tunteja ja annoksia, että pystyn lähtemään illalla autolla liikuntaharrastuksen pariin. Nollilla varmaan olin, mutta eihän se liikunta kovin nautinnollista ollut edellisen illan jälkeen. Mutta tärkeintä oli tavata hyviä tyyppejä ja helpottihan se morkkistakin kun ei mennyt koko päivä ketuille.
Nyt ainakin viikko juomattomuutta edessä koska labrakokeet. Mitenkähän onnistuisin siinä etten menisi suoraan labrasta Alkoon.
Paljon olen käynyt täällä lueskelemassa ja motivaatiota etsimässä. Taustaa sen verran että olen yli 60-v nainen, asun puolisoni kanssa. Lapset aikuisia, heihin on hyvät välit kuten myös kumppaneihinsa. Bonuslapsenlapsiakin on ja he ovat tärkeitä, toki ”oikea” mummo menee edelle enkä siitä asemasta ala edes kilpailemaan. Kaiken kaikkiaan elämäni on hyvää, vaikka olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja sairauksia on monia
Olisi kiva saada kommentteja, motivaatiota ja tsemppiä ja muiden kokemukset tietenkin kiinnostaa. Viestejänne odotellen Lady
Paljon hyvää ajattelua ja itsearviota sulla. Jos tuon hyvän olon tavoittelu voisikin olla avain. Kun muutenkin pidät jo huolta itsestäsi, niin sen kautta varmaan just hyvä miettiä, ei pakon kautta luopua, vaan ajatella että saat antaa itsellesi lepoa alkoholista, ja hyvin nukutun yön jne?
Ja muutenkin varmaan kaikki terveellinen hyvää oloa tuottava, muu mielenkiintoinen toiminta alkoholin tilalle voi siirtää intressejä muualle ja auttaa vähentämään.
Vähän huono ehkä olen tähän kommentoimaan, kun itsekin motivointikeinoja ym. mietin, enkä tiedä pystynkö enää kohtuuteen.
Mutta on jotain sovelluksiakin kuulemma, millä voisi juodessa muistutella itselleen määriä ja laskea annoksia ja milloin lopettaa tms. En ole tutustunut kyllä vielä.
Jos tykkäät lukemisesta, niin esim. Tiedostavan siemailun taito Ani Kellomäeltä voisi olla hyvää lukemista alkoholin käytön tarkasteluun. Siellä oli juuri noita sovellusten ja sivustojenkin linkkejä.
Muitakin kirjoja suomalaisilta naisiltakin aiheen parissa on mitä ilokseni löytänyt. Itselle ne on antaneet hyvää matskua ajatusten työstöön, silloinkin kun ei muuten ole lähellä ketään, jonka kanssa jutella. Se olisikin varmaan kiva, jos olis joku, jonka kanssa jakaa ja olla samassa veneessä.
Kohtuukäyttöön jos pystyy, niin voisiko olla hyvä, jos olisi ihmisiä ympärillä “vahtimassa toisiaan” hyvällä tavalla, tai motivoimaan johonkin yhteiseen tavoitteeseen olla juomatta yhdessä ja tehdä mukavia muita asioita.
Kiitos @Luode kun kävit kommentoimassa. Kovin hiljaista täällä vähentäjien puolella tuntuu olevan. Varmaan moni ajattelee (ihan oikein) että kohtuukäytön juna meni jo. Ajattelin kuitenkin kirjoitella täällä päiväkirjanomaisesti mutta kivahan se olisi jos tulisi kommentteja. Itse tosiaan olen lueskellut täällä paljon, ehkä pitäisi rohkaistua kommentoimaan muiden ketjuissa. Kävin lukemassa ketjuasi, sinulla tuo vähentäminen, tai lopettaminen, onkin mennyt rankemman kautta. Tsemppiä kovasti!
Kiitos noista kirjavinkeistä. Olisi tosiaan hyvä jos olisi joku ”vähentäjäkaveri”, mutta kovin yksinäinen olen. Mies ottaa varsin kohtuullisesti eikä hirveästi juomisiiini puutu. Minä olen yleensä se joka meillä alkoholia ostaa, hän kyllä ottaa kaveriksi mutta minä yleensä olen se joka salaa juo vähän enemmän. Onneksi täällä plinkissä on vertaistukea.
Välillä tuntuu että meneekö tuo terveellinen elämäkin överiksi. Kirjaan syömisiä sovellukseen, hyppään vaa’alla joka aamu, tankkaan proteiinia, treenaan. Alkoholi on sitten vähän niinkuin ”palkinto” ja relauskeino. Toisaalta voin tosi hyvin niinä päivinä kun en ole illalla juonut. Viihdyn salilla ja ryhmäliikunnassa. Terveellisestä syömisestä on tullut tapa, pystyn skippaamaan mielitekoja. Voi kun tämä alkaisi toimia myös alkon suhteen.
Terkkuja salilta! Kylläpä sitä voi ihminen olla tyytyväinen itseensä ja olo on hyvä. Mulla yleensä kahden raittiin päivän jälkeen kolmantena alkaa viini kuiskutella ja nyt on se kolmas päivä. Pieni välähdys tuli kun ajoin Alkon ohi, tuleva labra-aika pelasti tällä kertaa siltä ajatukselta. Mutta kyllähän noita ajatuksia ja kiusauksia tulee viimeistään sen labran jälkeen.
Minulla on pitkällinen masennustausta, masennus on nyt saatu remissioon mutta nostaa päätään aina silloin kun on tullut otettua se yksi liikaa ”itkuviiniä”. Itku ei tietenkään ole pahasta mutta känni-itku on syvältä. Minulla on tietty loppuiän lääkitys masennukseen ja se on tietysti vuosien myötä latistanut tunne-elämää eli se itku ei niin helposti tule, enkä kovin helposti iloakaan tunne. Mutta parempi näin kun jatkuva vuoristorata. Myös kaksisuuntaisesta on diagnoosi ja sehän altistaa alkoholiongelmalle. Punaisia lippuja on siis monta
Eilen oli mukava nähdä bonuslapsenlapsia ja touhuta heidän kanssaan, sai paljon rakkautta ja syliin oli jonoa. Mutta erityisherkkänä se tietysti vei voimiakin. Minulla on pahoja aistiyliherkkyyksiä esim äänet, valot, tuoksut….välillä mietin olenko jollain lailla neuroepätyypillinen, mutta turha tässä nyt on alkaa kehitellä uusia diagnooseja ( tai ominaisuushan tuo on).
Vähän on nyt sellainen fiilis että kun tästä kolmannesta päivästä selvitään niin en ehkä ole enää niin heikoilla jäillä.
Taustasta vielä sen verran että isä ja kaksi veljeä ovat olleet alkoholisteja. En avaa tarinaa sen enempää kuin että isää ja toista veljeä ei enää ole. Toinen veli on vaikeasti sairas (ei johdu alkoholista) ja sen vuoksi käsittääkseni jättänyt alkoholin. Hän on niitä harvoja josta pohjakosketuksen kautta tuli kohtuukäyttäjä. Minä en ihan siellä pohjalla ole vielä ollut joten veljen esimerkki rohkaisee. Mutta vahva perimä siis on.
Totutuista kaavoista poisoppiminen tuntuu monesti repivältä. Mutta jos voit olla kaksi päivää juomatta, voit olla sen kolmannenkin. Ja niin monta päivää kuin haluat. Hetki kerrallaan.
Mieliteot alkoholiin vähenevät ja lopulta poistuvat vain olemalla juomatta. Ei ole muuta keinoa. Mutta voin vakuuttaa, että niin siinä väistämättä käy. Alussa pitää vain uskoa prosessiin.
Minä teen tuota samaa. Mutta olen ajatellut, että jos vaihtoehto on runsaampi juominen, niin parempi näin. Olen kokenut treeniin ja terveisiin elintapoihin panostamisen ennaltaehkäisevänä toimintana. Olen myös huomannut, että pienetkin alkoholimäärät heikentävät seuraavan päivän hyvää oloa ja treeni-intoa. Siispä yritän välttää juomista.
Ehkä sinun kannattaisi pyrkiä ihan tosissaan eroon tuosta ”palkinto” -ajattelusta, ja keskittyä pelkästään hyvään oloon ilman alkoholia? Yritän ajatella, että se hyvä olo itsessään on se palkinto.
Kiitos @Sarvikuoma kannustuksesta. Kolmas päivä sujuu varmasti hyvin kuten koko viikko, en halua nyt vääristää noita labra-arvoja. Kiinnostaa kovasti mitä laihtuminen ja terveellinen syöminen on tehnyt esim kolestrolille ja verensokerille. Ja ne maksa-arvot…aina olleet normaaleja mutta eihän sitä koskaan tiedä. Eniten pelottaa se kun maanantaiaamuna tulen sieltä labrasta ja Alko on vastapäätä. Mutta en nyt halua ajatella niin pitkälle. Tein kuitenkin päätöksen etten laske päiviä, jos juon joskus niin se ei ole retkahdus.
Tuo on totta mitä sanoit palkitsemisesta. Ei kannata pilata tätä hyvää oloa suklaapatukalla tai varsinkaan viinillä. No palkitsin itseni nyt hyvällä lounaalla, kohta nukun päikkärit ja sitten loppupäivä ehkä kirjaa ja telkkaria.
Iltapäivän kriittinen hetki on usein klo 16-17 aikaan. Saatan käydä aamulla kaupassa ja ohittaa Alkon tyynesti. Sitten aivoissa tapahtuu jotain ja pitää lähteä ostamaan sitä viiniä. Tiedostan tämän ja olen yrittänyt sitä ”odota 15 min”. mutta mieliteko on yleensä päihittänyt. Tänään ei, ei loppuviikolla eikä viikonloppuna. Koska labra. Onhan sekin jonkinlainen motivaatio mutta ei välttämättä kanna pitkälle. Toisaalta siihen väliin mahtuu 8 juomatonta päivää joten ehkä ens viikolla onkin jo helpompaa. En kyllä luota itseeni pätkääkään. Mutta nyt alkaisi olla h-hetki opetella uusia tapoja ennen kesän mökkikautta, vierailuja, juhlia…viime kesään mahtui liian monta krapulapäivää.
Kiitos tsempeistä @Lady ja samoin sulle! Ennen kaikkea pitäisiköhän meidän molempien tehdä vain jämäkämpiä päätöksiä?
Uskon ettet sinäkään Alkoon ajaudu, jos saat sen suhteen tehtyä päätöksen ajoissa. Voit päättää menetkö. Houkutukset ymmärrän kyllä. Ja sen, että on vaikea pysyä päätöksessä, mutta onko olemassa eri tasoisia päätöksiä, niitä josta jo tietää että eivät välttämättä pidä, tai niitä jämäkämpiä, joiden taakse voisi myös keksiä jonkun tuen, millä varmistaa päätöksessä pysyminen. Tapaaminen, muu meno, jotain.
Tavallaan omaehtoiset tipattomat kaudet oli mulla välillä helppojakin, kun sai vain jotenkin sen varmemman päätöksen tehtyä, ja pääsi muutamasta päivästä yli. Mutta ei ollut jatkosuunnitelmia niiden jälkeen kummempia, vaan join sitten niiden jälkeen enemmänkin.
Riippuvuus edesauttoi asiaa hyvin.
Mutta nytkin, suht helppoa on ollut, mutta labrat on mullakin se hyvä lisämotivaatio ollut pysyä pitempään juomatta.
Olen tehnyt ajatustyötä, ja välillä jo uskonut, että lopetuskin voisi olla hyvä vaihtoehto, ja pystyisin siihen. Mutta juuri viikonloppuna taas yhtäkkiä tulikin juomisajatuksia. Ehkä vielä on portti auki ajatuksille..
Päätös pitäisi munkin tehdä mitä oikeasti tavoittelen nyt jatkossa.
Onko sinne Alkoon enää asiaa vai ei.
Semmosen muuten opin, että sinne voi asettaa itselleen ostokiellonkin! Pisimmillään vuodeksi kerrallaan. Siinä olis kans yks vähän konkreettisempi portinsulkemis-menetelmä
Jämäkämmät päätökset olis kyllä hyvä, kun pystyis….mutta kun se viinipiru huutelee siellä päässä. Mistä sitä tahdonvoimaa saisi? Ehkä se on vaan lihas mitä pitää kehittää. Jollain pitäisi täyttää niitä tyhjiä hetkiä, pitkiä iltoja. Niitä riittää vaikka muutakin elämää on. Useimmat ystäväni ovat työelämässä ja itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä niin olen vähän erakoitunut. En itsekään hirveästi töiden jälkeen jaksanut kun olin vielä työelämässä.
Portti on mullakin vielä aikamoisen levällään. Vaikka olen muka jo pari kertaa lopettanutkin. Siksi olen nyt yrittänyt kehitellä toisenlaista ajattelutapaa. Meen tosiaan vaan sen päivän kerrallaan. Jos joskus juon, se ei ole retkahdus vaan sen jälkeen voi olla taas juomatta. Yritän olla ajattelematta kesää ja mökkielämää. Muistan vaan yhden ajatuksen viime kesältä, kun sinne huussiin aamulla taapersin: liikaa krapula-aamuja on tullut tälle kesälle. Hukkaanhan se kesä siinä menee. Muistan kun kaaduin juhannuksena ja löin pääni. No olisin voinut kaatua selvin päinkin sateesta liukkaalla puurappusella. Mutta kyllä se pelästytti, minut ja läheiseni. Se oli yksi niistä kerroista kun päätin lopettaa. Olin juhannuspäivän juomatta. Kun vieraiden perävalot näkyivät, korkkasin siiderin umpiuupuneena.
Tuo ostokielto tuntuu tässä kohtaa aika radikaalilta ajatukselta. En kehtaisi mennä paikalliseen Alkoon sanomaan että ette myy mulle enää. Ja täytyy myöntää että kyllähän mulla on se takaportti auki. En ole päättänyt lopettaa kokonaan. Nämä päässä risteilevät ajatukset huutavat vielä aika ristiriitaisesti. Pienellä vähentämisellä minusta tulisi kohtuukäyttäjä. Tämä onkin se vaarallinen ajatus. Eikä kai sitä oikeaa hetkeä tulekaan. Tulee niitä yksinäisiä iltoja, tulee iloisia mökkivieraita. Tulee pääsiäinen ja vappu. Ja se juhannus. Ja taas olen siellä missä ei pitänyt olla. Minulla on tämä hetki, tämä raitis päivä. Ja se on ihana.
Vähentelyssä ja kohtuudessa saattoi itselläni jo juna mennä, ja voi taas mulle olla helpompi se joko tai tässä kohtaa, mutta kyllä mielelläni ensin olisin vähennellyt vain, ja kokemuksia löytyy toisilta siinä onnistumisessa.
Ehkä se joskus olisi ollut mahdollista itsellekin, ja osalle voi toimia vieläkin.
Mikä vain toimii hyvinvoinnin kannalta.
Tuo on just hyvä, mitä lopuksi mietit. Hyvinvointia ja hyvää oloa ajatella ja ylläpitää, sen kautta mennä!
Ihanaa kun ymmärrät. Tuosta kohtuudesta, veljeni on tästä hyvä esimerkki. Hän oli tosi pahasti alkoholisoitunut ja joutui lopulta sairaalaan. Päihdehoitaja kävi siellä juttelemassa, ja veli oli todennut, että ei halua lopettaa kokonaan. Elää ”normaalia elämää”, ottaa pari lasia viiniä ruoan kanssa. Ja hän onnistui siinä. Oli ennen- ja jälkeen-veli. Sammui omissa juhlissaan ennen kuin vieraat tulivat. Oli varannut kalliin lomamatkan mutta kun lähtöpäivä tuli, oli kykenemätön lähtemään. Plus muuta vastaavaa. Ja tätä kesti vuosia, vuosikymmeniä. Ja sen jälkeen monet kivat yhteiset juhlat ja tapaamiset. Hän joi viiniä mutta ei humalaan asti. Otti kahvin kanssa konjakin. Humalassa häntä en enää sen jälkeen nähnyt.
Juomista ei tietenkään pitäisi ihannoida, mutta monilla läheisilläni on juomatapa joka on mielestäni jees. On viikkotolkulla juomatta, sitten juhlissa tai muuten vaan hyvällä hetkellä ottaa sen muutaman ja jättää siihen. Tähän haluaisin pystyä, tähän pyrkiä. Että elämä ja ajatukset eivät pyörisi alkoholin ympärillä vaan se olisi vaan pieni erityisten hetkien juhlistaja.
Huomenta! Päivä 3 meni isommitta kiusauksitta. Yö oli levoton mutta pitää varautua että niitä tulee enemmänkin. Onneksi eläkeläinen voi ottaa päivätorkut.
Ja ihan uusi motivaationlähde laihduttajalle. Paino on pitkään junnannut paikallaan mutta tänä aamuna vaa’an lukema oli humpsahtanut reilusti alaspäin. 20 kilon tavoitteeseen enää vajaa 3 kg matkaa!
Tänään illalla kyläreissu joten sen kummempia kiusauksia tuskin tulee. Ja se labrareissu siellä odottelee edelleen motivaattorina. Täällä onnellinen kahvikupin äärellä.
Palaan tähän vaikket halunnutkaan asiaa ajatella. Tuollaisiin tilanteisiin pätee myös hetki kerrallaan -ajattelu. Jos tekee mieli hakea viinakaupasta jotakin, niin ei pidä välittää siitä tunteesta, vaan kävellä määrätietoisesti poispäin. Siis ihan kirjaimellisesti keskittyy yhteen askeleeseen kerrallaan.
Mieliteko voi olla valtava, ja harmitus sen mukainen kun ei sitten saakkaan palkintoa eli viinaa. Mutta se on riippuvuus joka sinun käskee mennä sinne Alkoon, ei suinkaan autenttinen itsesi.
Noita tilanteita voi harjoitella myös mielikuvien tasolla. Voi alkaa jo päiviä aiemmin kuvittelemaan, että joskus myöhemmin voin halutessani ostella vaikka kaikki maailman viinit, mutta siinä kyseisessä tilanteessa ainoa millä on merkitystä on se, että kävelen vaan pois.
Kiitos tästä kommentista❤️Eihän sitä voi monille muillekaan mieliteoille antaa periksi. Nyt laihduttamisen myötä olen opetellut kaupassa kävelemään tyynesti suklaahyllyn ohi vaikka aluksi kovasti teki mieli sitä suklaapatukkaa. Ja olen jo osannut käydä kaupassa ilman että askelet suuntaavat sinne toiseen päähän Alkon suuntaan. Treeniä, treeniä….olen myös ajatellut asiaa siltä kannalta että eihän alkoholi laihduttajalle sovi. Viini-ilta näkyy kyllä seuraavana aamuna puntarilla jos ei muuten niin turvotuksena. Ruokaa ihminen tarvitsee elääkseen, alkoholia ei.
Nyt olen vähän niin kuin pakosta ilman alkoholia koska labra odottaa, mutta sen jälkeen onkin sitten toinen juttu. Tuota mielikuvaharjoittelua on ehkä syytä tosiaan tehdä etukäteen. Mutta mitenkään itsevarma olo ei ole, myönnettäköön. Eli lisätsempit ovat enemmän kuin tervetulleita😊
Etkös sinä kuitenkin ihan itsesi ja oman terveytesi vuoksi verikokeissa käy? Ainakin mitä pikaisesti silmäilin tekstejäsi, sinulla ei ole mitään työterveyttä, lastensuojelua tahi muuta kyttäämässä. Toki niillä terveydenhuollossa on työnsä puolesta velvollisuus ilmoittaa, jos arvot ovat päin prinkkalaa ja kertoa, mitä niille voisi tehdä, mutta ihmisellä on ihan itsemääräämisoikeus juomisistaan, syömisistään, lääkityksistään ym., eikä mitään velvollisuutta noudattaa terveydenhuollon suosituksia.
Eikö se toimi hyvänä motivaattorina, jos arvot ovat hyvät tai paranemaan päin, että tällä linjalla kannattaa jatkaa? Ja tietysti myös, jos arvot ovat huonot, että ei niitä ainakaan pahemmiksi kannata päästää.
Itse käyn kerran vuodessa verikokeissa ihan saadakseni itselleni dataa omasta terveydentilastani, en todistellakseni terveydenhuollolle jotakin. Kun arvot alkoivat paranemaan, se nimenomaan innosti vain jatkamaan parempien elämäntapojen parissa. Alkoholi ei mulla ollut se isoin ongelma, lähinnä vaikea alipaino ja aivan mielenvikainen syömissekoilu, mutta kun innostuin uudesta paremmasta minästä, alkoholikin ihan varkain alkoi kiinnostaa vain vähemmän. Ei sille enää yksinkertaisesti ollut aikaa.
Mielenkiintoinen juttu tuo asiointikielto Alkoon. En ollut ennen kuullutkaan ja heti mietin, että miten tuota käytännössä valvotaan ja miten laillisuusasiat tuollaisessa menevät. No, Alkon sivuiltahan se löytyi. Ei valvota muutoin, kuin jos tuttu myyjä bongaa ulkonäöltä henkilön, joka on itselleen asiointikiellon asettanut(ja muistaako se tuttukaan myyjä kiireessään kaikkien vakiasiakkaidenkaan asioita) ja kiellon voi purkaa just silloin, kun itseä huvittaa+tietysti mennä aina toiseen Alkoon. Lähinnä siis motivaattorina ihmiselle itselleen toimii tuollainen, että ilmoittaa Alkossa tarvitsevansa jotakin jarrua hommaan.
Kiitos @Winston tarkennuksesta. Ei mulla tosiaan mitään tuollaista syytä ole labraan mennä eikä sillä alkoholinkäytön kanssa ole mitään tekemistä. Minulla on lääkitys jonka vuoksi nuo verikokeet ja sydänfilmi pitäisi ottaa kerran vuodessa. Näkee sitten toimiiko kaikki vai onko jotain syytä muuttaa. Äkkiä tulee huomautus esim reseptiä uusiessa jos en ole käynyt. Käytin pakko-sanaa, koska en nyt halua tuloksia alkoholilla vääristää. Jos on jotain pitempiaikaisia muutoksia niin kyllähän ne labroissa näkyy silti, ja hyvä niin. Käytin pakko-sanaa lähinnä itseäni varten, siksi että se labra-aika on nyt varattu, mutta helppohan sitä olisi muuttaa, jos ajautuisinkin tilanteeseen että tänään juon. Eli itse olen itselleni tuon pakon asettanut, koska eihän sitä oikeaa aikaa mennä kokeisiin muuten tulisi koskaan.
Ai se asiointikielto meneekin noin. Eihän sillä sitten oikeastaan käytännössä ole juurikaan merkitystä, muuta kuin se ajatus omassa päässä että en nyt voi sinne Alkoon mennä. Isoissa myymälöissä on niin paljon myyjiä ja käy niin paljon asiakkaita että todennäköisyys että joku bongaa on aika pieni. Ja aina voi tosiaan mennä toiseen kauppaan, isoilla paikkakunnillahan niitä on monia ja tiuhassa. Ehkä jossain pikkukylässä saattaisi toimiakin. Kunnes sitten tosiaan päättää purkaa sen kiellon.
Muuten on mennyt hyvin. Mitään fyysisiä vieroitusoireitahan noilla mun juomilla määrillä ei ole tullut. Eilen kyläiltiin eikä viini käynyt edes mielessä. Jos jotain levottomuutta on ollutkin, sen saa hyvin karistettua tuolla salilla. Eilen illalla olin niin väsynyt että nukahdin nojatuoliin kirja kädessä. Ja nukuin hyvin.
Kohta taas aamusali, se antaa hyvän olon koko päiväksi. Mukavaa päivää kaikille!
Heräsin aikaisin ja nyt istuskelen kahvikupin kanssa ja nautin hiljalleen valkenevasta aamusta. Tajusin että tänään on perjantai ja viimeksi join viikko sitten lauantaina. En ole hirveästi edes ajatellut koko asiaa, paitsi tänne kirjoittaessa. Mikä herätti ajatuksen:onko tää kirjoittaminen mulle kuitenkaan ok. Paljon olen myös palstaa lueskellut ja silloinkin on alkoholi-ajatukset tulleet mieleeni. Ja mietteet, miten paljon enemmän jotkut ovat juoneet kuin minä. Minähän olen suurimman osan ajasta selvinpäin. Harrastan liikuntaa, hoidan kodin. Mutta onhan se alkoholi ollut jonkinlainen palkinto.
Eilen aamulla väsytin itseni salilla. Söin hyvin, niinkuin nyt laihduttaja syö. Lepäilin päivällä, siivosin vähän. Illalla oli läheinen kahvilla ja sallin itselleni pikkuherkun.
Tänään pitää lähteä kaupoille (ei Alkoon). Eläkeläisen viikonloput eivät ole sen kummempia kuin muutkaan päivät, välillä sitä unohtaa että on viikonloppu. Baareissa ei käydä, eikä talvella ole oikein muuta ohjelmaa iltaisin kuin telkkarin tällöttäminen, no mulla myös kirjat. Pakkanen ei oikein houkuttele ulkoilemaan vaikka se hyvää tekisikin. En ole talvi-ihmisiä, en ollenkaan. Salille kuitenkin aion huomenna mennä. Sunnuntain liikunnat jää väliin koska labran ohjeistuksessa sanotaan että ei raskasta liikuntaa edellisenä päivänä. Maanantaina sitten sinne labraan. Eikä ole pelkoa Alkoon eksymisestä sen jälkeen. Labra-aika on klo 7.55 ja sen jälkeen suuntaan kotiin aamupalalle enkä tosiaan jää tunniksi syömättä kylälle norkoilemaan ja odottamaan että Alko aukeaisi.
Mutta viikonloppu siis tipattomana, sen jälkeen päivä kerrallan. Mukavaa viikonloppua kaikille!
Hei Lady:heart:…voi että tunnistin itseni monesta asiasta joita pohdit. Minulla on “pitkä” historia keikkua täällä Plinkissä. Olin vähentäjä, olin lopettaja - nyt taas viinapiru on riepotellut mennen tullen. Mikä on minun valinta - itseni näköistä elämää. Mikä on läheisten toive: täysi raittius. Mutta kun en näköjään siihen pysty. Kohtuukäyttö olisi minusta ihanne… Menee pitkän aikaa 0-linjalla, sitten tulee retkahdus. Olen käynyt AA-kokouksissa, päihdehoitajalla, terapiassa. .kotona mies on venynyt aikansa, nyt alkaa ymmärrys loppua. Onneksi on tukirinki naisystävistä jotka tsemppaa minua. Päivä kerrallaan
@Muumimamma1 kiitos vierailusta! Hyvä jos voi olla vertaistukena jollekin. Itse en ole saanut asioita vielä sotkettua minkään tahon kanssa, itse haluaisin mennä tässä asiassa terveys edellä. Huomenna on labrat (muista syistä) niin näkeepähän missä mennään. Oon vaan miettinyt että jos ne on priimaa, onko sitten ”lupa” juoda? Vaikka eipä sitä tähänkään asti ole lupia kysytty keneltäkään. Lopettaminen tuntuu tosiaan aika ehdottomalta ajatukselta. Jotenkin mietin, että jos/kun juon, se ei ole retkahdus vaan tietoinen päätös, jonka jälkeen ei sitten anneta mennä vaan jatketaan kohtuukäyttöä. 8 päivää on nyt mennyt suuremmitta vaikeuksitta. Juomiseni ei ole ollut sellaista että fyysisiä vieroitusoireita tulisi. Huomista iltaa mietin, jatkaako nollalinjalla vai ootaisiko tietoisesti pari lasia viiniä (toivottavasti tämä ei nyt triggeröi ketään).
Labroissa käyty. Kaikki arvot hienosti viitearvoissa. Maksa-arvot laskeneet huomattavasti viime vuodesta ( olivat silloinkin viitearvoissa). Vähän koholla ollut pitkä sokeri palannut viitearvoihin. Painnpudotus varmaan isona syynä. Tää kannustaa pitää huolta itsestään, kuntoilla ja syödä oikein, vähentää alkoholia. Onnellinen🥰
